Lue keskustelun säännöt.
Kun oma äiti pyrkii hallitsemaan aikuisen elämää. Miten ootte asian ratkaiseet?(ov)
21.08.2010 |
Mulla on siis vaikea äitisuhde. Äitini pyrkii hallitsemaan koko perheemme elämää, arvostelee valintojamme, puuttuu lasten asioihin, ihan kaikkeen mahdolliseen.
Näinhän on ollut kyllä jo lapsuudestani asti. Äitini on ollut yksinhuoltaja jo minun ollessa alle kouluikäinen. Isosiskosta ja meistä äidin kanssa on kasvanut vahva kolmikko mutta nyt äidin puuttuminen elämäämme on alkanut vaivata mua ihan riesaksi asti...
Olen aina ollut ns. kiltti tyttö ja hoitanut kouluni, opiskeluni, työni yms. niin, ettei niistä ole ollut äidille harmia. Sekään ei kuitenkaan ole oikein koskaan riittänyt ja lisäksi olen aina saanut kuulla, miten olen "liian kiltti enkä osaa pitää puoliani". Nyt viimeisten vuosien aikana, olen alkanut kiinnittämään huomiota myös siihen, mitä minä oikeesti haluan. Se ei sitten kelpaakaan äidille, koska ilmeisesti tuo puolien pitäminen koskee kaikkia muita paitsi hänen kanssaan toimiessa. Joka ikisestä asiasta tulee riita ja sanominen. Nykyään en sitten äitini mielestä ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Teen tällä hetkellä tutkimustyötä ja välillä sen vuoksi tulee pitkiä päiviä ja jopa stressiä. Äitini ei voi ollenkaan ymmärtää mm. tätä. Pitäisi kuulemma löysätä eikä aina yrittää olevansa paras. Ihan niinkuin tutkimustakin kannattaisi tehdä jotenkin puolivaloilla?! Nuorempana, kun minä olin pullea ja siskoni hoikka, sain kuulla miten sisko on nätti ja kaunis hoikkana ja mun pitäisi vähän laihduttaa. No nyt kun asia on toisinpäin, että sisko on pyöreä ja minä hoikka, niin mähän olen ihan liian laiha ja siskolla paljon kauniimmat pyöreät kasvot... Porkkanan kuorin väärinpäin ja mansikatkin laitan pakastimeen ilman sokeria, keitetty punajuuri kuuluu kuoria vasta kylmänä eikö kuumana niinkuin minä teen... Että tässä näitä tyhmistäkin tyhmempiä esimerkkejä arjesta, joita kuulen koko ajan. Isompia juttuja on mm. se, että äitini painostaa minua eroamaan miehestäni. Hän ei myöskään voinut koskaan hyväksyä, että me halusimme enemmän lapsia kuin kaksi. "Ylimääräiset" lapset onkin sitten tietty vahinkoja...
Tuntuu siis, että joka asiasta tulee äidin kanssa riitaa tai erimielisyyttä. Asia ei varmaan haittaisi, jos emme olisi äitini kanssa niin tiivisti tekemisissä. Hän auttaa meitä arjessa tosi paljon. On ihan itse lupautunut siihen hommaan. Lisäksi hänelle maksetaan siitä ihan kohtuullinen korvaus, muistetaan kiittää, "lahjotaan" merkkipäivinä ja autetaan taloudellisesti muutenkin silloin, kun siihen on tarvetta. Mulla on vaan jatkuvasti paha mieli siitä, että äitini mielestä teen kaiken väärin. En haluaisi myöskään olla kiittämätön paska, joten olen tätä asiaa paljon miettinyt myös peiliin katsomalla. Sieltäkin löytyy varmaan vikaa... Mutta toisaalta taas mulla on mielestäni kohta nelikymppisenä oikeus omiin valintoihin ja oman perheeni asioihin.
Jos jollakin on kokemusta samasta, niin mielelläni kuulisin miten ootte asian ratkaisseet!
Kommentit (52)
Luin vain palasia sieltä täältä, ja täsmää. Otan osaa. Yritä katkaista välit.
T. Tälläkin hetkellä paha olo hänestä, kuten ollut lapsesta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti hilppaisee kylässä miksi ihmeessä hän tarvitsisi kylvetysapua? Nämä on näin 80-vuotiaan mielestä suorastaan tärähtäneitä juttuja.
Eli osittain puppuja
Oman 50-vuotiaani kanssa naureskelen näitä tässä, on jouluna käymässä 200 kmn päässä, 10 v muutti sinne yliopistoon opiskelemaan.
Kirjoitusvirhe, 19 - vuotiaana
Ette te saatanan ãmmãt todellakaan muuta tekemistä keksi tapaninpäivänä kuin istua pöytäkoneella ja näpytellä paskoja äitivihaulinoita!
#naiset
#sekopäät
#psykoosi
Vierailija kirjoitti:
Luin vain palasia sieltä täältä, ja täsmää. Otan osaa. Yritä katkaista välit.
T. Tälläkin hetkellä paha olo hänestä, kuten ollut lapsesta asti.
Johtuuko oikeesti aikuisen paha olo äidistä vai siitä ettei uskalka itse ettei elämä miellytä? Äidin syy kun ei hyvää työtä, parisuhteet pielessä, omat aikuiset lapset omine vaatimuksineen, raha tiukkaa. Vanhan äidin syytä kaikki. Miksi ei koskaan isän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kans hallitseva äiti. Hän ei pysty hyväksymään sitä, että mulla on omiakin näkemyksiä elämästä. Hän mm pitää tiukasti kiinni siitä, että jos katsoo miestä liian tarkkaan niin päätyy vanhaksi piiaksi. Päädyin sitten tasan samanlaisen avioliittoon kuin missä hän itsekin oli. Aina kun keskusteliin hän sanoi, että juuri noin isäsikin sanoo ja tekee. Väittäen, että haluaa mulle vain parasta. Kaikki asiat menivät siten kuten äiti haluaa näin jälkeenpäin ajateltuna. Hän piti sitäkin itsestäänselvyytenä, että haluan naimisiin ja haluan lapsia, silloin kun se sopii hänelle. Liian nuorena hän ei halunnut mummoksi, joten minun piti tehdä abortti kun hän ei silloin vielä mummoksi halunnut. Tämä ihminen on päättänyt ja hallinnut ihan kaikkea. Kun aloin irtaantua hänestä hän sanoi, että olen muuttunut paljon. Välit ovat meillä ihan ok, mutta en usko, että äitini tulee koskaan täysin ymmärtämään, että miten paljon hän on määräillyt ja hallinnut. Olen joutunut elämään hänen sanelemaa elämää. Missään vaiheessa hän ei neuvonut, että miten kannattaa etsiä hyvää itselleen sopivaa miestä, käski vain pitää riman matalana, että saa miehen. Itse ajattelen ihan eri tavalla. Eihän se noin voi mennä.
Pistin välit poikki muutamaksi vuodeksi. Oppi olemaan. Jos vielä lipsuu vanhoihin tapohin, lakkaan kuuntelemasta/poistun paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistiset vanhemmat luovat syyllisyyden tunteita lapsiinsa, erityisesti syntipukkilapseen. Se on keino kontrolloida ja manipuloida. Itse jouduin lopettamaan kommunikoinnin äitini kanssa täysin kun olin 47 v, en enää jaksanut. Vasta sitten kun pääsi irti hänestä alkoi minulle valjeta kuinka paha tilanne oli. Aina tuli arvostelua ja hallintayrityksiä. Aina vain äidin tunteilla oli väliä.
Suosittelen "grey rock" - menetelmää eli lakkaa osallistumasta äidin juttuihin, katkaisee napanuoran ja alkaa keskittyä omaan elämäänsä. Ei vastaa edes soittoihin tai viesteihin. Itse olen kyllä lasten juhliin kutsunut, mutta hänen hapanta naamaa on saanut sitten katsella.
Ei ole hyvä päästää lähelle semmoista mummoa tai pappaa, joka moittii vanhempaa. Ei tee hyvää lapsillekaan jännitteet ja suhmurointi. Silloin on parempi ottaa etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä päästää lähelle semmoista mummoa tai pappaa, joka moittii vanhempaa. Ei tee hyvää lapsillekaan jännitteet ja suhmurointi. Silloin on parempi ottaa etäisyyttä.
Heivaa ne vanhainkotiin
Monet poikien äidit ovat ihan pimeitä, kun eivät anna poikiensa itsenäistyä! Miniän haukkuminen kertoo jo siitä, että päässä anopilla vikaa! 😄
Samaa mieltä! En tiedä mikä siinä on. Ei ole ihan tervettä ripustautua aikuiseen poikaan, olla tälle mustasukkainen puolisosta ja lapsista. Sitten kiukutellaan miniälle ja ollaan ilkeitä. Tämmöisiä anoppeja tosiaan on. Ennemminkin kyllä vanhemmissa sukupolvissa. Nuoremmat naiset ovat tunneälykkäänpiä usein. Ovat oppineet reflektoimaan myös omaa käytöstään.
Jos 10 vuotta on käyttänyt äitiään lastenhoitajana, päiväkotikuskina, siivoojana jne tämäkin keskustelu osoittaa ettei se päde niinpäin että vanhusta mielellään autettaisi. Äidin piti se maksutta hymyhuulin tehdä, viiskymppiset kiukuttelee täällä sitten. Juuh