Onko kukaan alkanut odottaa esikoistaan 32-33 vuotiaana?

En koe olevani mummoäiti, mutta kieltämättä on vaatinut hieman sopeutumista tähän lapsiperheen kotiinsidottuun arkeen kun on ehtinyt jo tottua elämään vapaata aikuisen elämää ja menemään ja tulemaan miten haluaa.

Olenko jo "mummoäiti" tai lopullisen hedelmätön joka ei lapsia saa kuin hormonihoidoilla tai ei niidenkään avulla?

Mutta sitä edelsi 5v lapsettomuushoidot.



Toisaalta tuttavani odottaa nyt esikoista 35v ikäisenä ja hän tuli raskaaksi toisesta kierrosta.



Joten ei se ikä kaikkea kerro.



Mummoäitinä en sinua pitäisi (niinkuin en itseänikään pidä). Mummoäiti on minusta sellainen joka saa lapsensa 43v tmv ikäisenä. Jos nyt sellainenkaan.

kun olin 39 vuotias. Enkä koe olevani mikään "mummoäiti". Koen, että olen nyt saavutttanut sellaisen olotilan, että olen valmis äidiksi. Lapsuuden haihatukset on tehty ja elämä on vakaata. Ja lapsi on kaikessa etusijalla.

Ei tietenkään voi tietää, miten helposti sinä raskautuisit, mutta meillä tärppäsi heti ekasta kierrosta. Olen ollut oikein tyytyväinen lapsen kanssa, vaikka vauva ei ole ollutkaan ihan helpoimmasta päästä. Mulle on ehkä ikä auttanut tässä: Tajuaa paremmin, ettei elämä ole vuodesta kiinni vaikka se menisikin silmät ristissä ja omaa aikaa ei ole oikeastaan kuin kauppareissu parin viikon välein.

Menin naimisiin ollessani 31 v ja heti ruvettiin tositarkoituksella yrittämään lasta. Ei tärpännyt. Duunikaan ei miellyttänyt. Noin 6kk jälkeen tarjolle tuli tosi hyvä duuni ja päätin sitä hakea. Hain, minua pyydettiin töihin ja hyväksyin tarjouksen. Aloitin työt ja kaksi viikkoa sen jälkeen plussasin!



Pomolle kerroin vasta rv 17 .... Hän oli erittäin iloinen puolestani. Samassa duunissa edelleen ja pienimmäinen on nyt 5v.

Tulin molemmilla kerroilla raskaaksi heti toisesta kierrosta. Toiset voivat kärsiä lapsettomuudesta jo 25-vuotiaina, toiset voivat vielä 40-vuotiainakin tulla helposti raskaaksi - sitä ei voi tietää. Mummoäiti et ole missään nimessä: Omasta mielestäni olen itsekin vielä nuori äiti, vaikka sainkin lapseni hieman keskimääräistä vanhempana.

Sain esikoiseni 34 -vuotiaana ja toisen 37 -vuotiaana.



Käsittämätöntä tämä ikäkeskustelu - enkä tarkoita lastensaamisessa vaan yleensä. Vai että 33 -vuotias mummoäiti!

En tunne itseäni lainkaan mummoksi, en näytä mummolta eikä minulla ole mitään sellaisia "vanhuuden vaivoja" että pikkulasten hoitaminen tuntuisi erityisen vaivalloiselta.

Jos en olisi tätä työtä saanut, oltaisiin aloitettu yritys jo tämän vuoden puolella, mutta nyt taidetaan kaiken varalta ehkäistä kuitenkin vielä tuon koeajan verran. Mietin jo olenko tällainen pahamaineinen "uranainen", mutta toisaalta, jos raskautumiseen menee 5 v, ei minun ole mitään järkeä kitua epätyydyttävässä työssä plussaa kytäten ja unohtaa muu elämä. Ehkä nyt vauvan yrittäminen alkaa vähän rennomminkin, kun voi keskittyä uuteen, toivottavasti mielenkiintoiseen ja mukavaan työhön, samaan aikaan.

En lykännyt ja tulin raskaaksi koeajalla. Esikoinen syntyi, kun olin 30 v. Huomasin, että haluankin ison perheen ja onneksi jäi aikaa saada se!



Olen palannut entisen työnantajani palvelukseen nyt kun lapset on tehty. Työsuhde oli kyllä välillä katkolla, mutta ottivat takaisin, kun tiesivät että olen hyvä ja lapset on tehty!



40 v äiti ja lapset 10 v, 8 v, ja 6 v

kakkosen 35-vuotiaana, ja kolmosen 38-vuotiaana. Ei tarvittu hoitoja, itse asiassa seka esikoinen etta kolmonen tuli ekasta yrityskierrosta. :-) En ole mummoaiti ;-), vaan hyvakuntoinen, urheilullinen, jaksava ja elamaani tyytyvainen. Sikali eri tilanne kuin ap:lla etta kun aloimme ekaa lasta yrittamaan, olin viela jatko-opiskelija (vaikkari), nykyaan vakituisessa "unelmatyossani".

kolmenkympin jälkeenkin, se on nykyaikaa:) Etkä ole edes mitenkään vanha vielä!



t.22v

enkä ole vanha vieläkään

nyt olemme menossa toiseen hedelmöitykseen, ja ikää 34v.

sain esikoiseni 32-vuotiaana ja pidin itseäni nuorena äitinä:-) Asumme Helsingissä. Toisesta haaveilen joskus, jos ja kun tulee otollinen aika - ehkä vasta ihan hiukan ennen 40v. Ensimmäinen antoi odottaa itseään kauan.

ehdin täyttää 34 ennen kuin syntyi. Kuopuksen syntyessä olin 37-v. Eka raskaus alkoi 3 kk yrittämisen jälkeen, toka 7 kk jälkeen. Molemmilla kerroilla olen voinut loistavasti ja palautunut hyvin, en voi sanoa että olisi ollut mitään ongelmia jaksamisten sun muiden kanssa. Pikemminkin olen nauttinut lapsista aivan suunnattomasti ja tehdään paljon kaikkea heidän kanssaan. Pikemminkin minua kauhistuttaa ajatus, että olisin kohta mummo mikä ikäni puolesta olisi jo mahdollista. Kyllä ne lapset pitää nuorekkaana äidinkin.

olin koeajalla, kun tulin raskaaksi. Töistä jäin pois kun koeaika just päättyi eli olen ollut kotona aika pitkään.

Työpaikka odottaa ja sitäpaitsi raskaus ei ole syy työsuhteen lopettamiseen.

Ei kannata liian pitkään odottaa raskaaksi tuloa, koska ei se aina heti tärppää, niin kuin itselläni juuri kävi, että tuli sitten yllätysraskaus kun juuri olin vaihtanut työpaikkaa.

Ikä tuntui hyvältä muuten paitsi olimme aika iäkkäitä synnytysvalmennusryhmässä, mieheni vielä 6v vanhempi kuin minä. En ainakaan yhtään myöhemmäksi olis lykännyt ja vuosi meni yrittämiseen.



Synnytys oli imukuppisynnytys ja olisin taatusti palautunut nuorempana nopeammin mutta se hyvää että ainakin osaan arvostaa lasta kun sen vihdoin sain!

oli n.33v kun sai esikoisensa sen jälkeen sai vielä kaksi lasta. 70-luvulla pidettiin vanhana ensisynnyttäjäksi. Itse sain esikoiseni n.30v ja toisen n.33v. Tässä iässä kait nykyjään synnytetään.