Onko kukaan alkanut odottaa esikoistaan 32-33 vuotiaana?

Up

Mä olen tehnyt lapset 36- ja 38-vuotiaana. Aiemmin ei tuntunut oikealta ajankohdalta (eikä oikeilta miehiltä...). Ei ollut ongelmia raskautumisessa, raskaudessa, synnytyksessä, jaksamisessa eikä lasten terveydessäkään. Nyt 41-vuotiaana pohdiskelen, että oiskohan iltatähti vielä paikallaan :)

[quote author="Vierailija" time="12.10.2009 klo 10:35"]Menin naimisiin ollessani 31 v ja heti ruvettiin tositarkoituksella yrittämään lasta. Ei tärpännyt. Duunikaan ei miellyttänyt. Noin 6kk jälkeen tarjolle tuli tosi hyvä duuni ja päätin sitä hakea. Hain, minua pyydettiin töihin ja hyväksyin tarjouksen. Aloitin työt ja kaksi viikkoa sen jälkeen plussasin!

Pomolle kerroin vasta rv 17 .... Hän oli erittäin iloinen puolestani. Samassa duunissa edelleen ja pienimmäinen on nyt 5v.

[/quote] alapeukutin vahingossa, kun piti yläpeukuttaa. Anteeksi!

[quote author="Vierailija" time="12.10.2009 klo 09:09"]Kohtalotovereita kaipailen... Tuore suhde ja uusi työpaikka jossa koeaika, joten vauvahaaveita pakko lykätä... Nopeimmillaan olisin vähinään 32-vuotias jos raskaaksi onnistuisin tulemaan. Olenko jo "mummoäiti" tai lopullisen hedelmätön joka ei lapsia saa kuin hormonihoidoilla tai ei niidenkään avulla?

[/quote]Älä välitä tän päivän mummoketjuista! Piut paut niille! Itse olin 37 v kun sain lapsen. Oler täysin normaali iässä nykyajan Suomessa lapsentekoon.

Eikös Helsinkilästen ensosynnyttäjien keski-ikä ome aika lähelle 32v?

Minä sain ainokaiseni 36-vuotiaana usean vuoden yrittämisen jälkeen. Sinänsä työelämän kannalta oli ihan se ja sama, sillä olin ollut jo 10 vuotta vakituisena ja saatoin hyvillä mielin olla pari vuotta pois. Oma ikäni äidiksi tullessa ei lainkaan haitannut. Koen olevani hyvä äiti tämänikäisenä, koska olen nyt rauhoittunut ja jaksan viettää aikaa lapsen kanssa niin paljon kuin hän haluaa. Jotenkin tämä asioiden tärkeysjärjestys on nyt kohdallaan. Minulla ei ole koskaan niin kiire, ettenkö ehtisi sylitellä tai tehdä legotaloa tai tulla lykkimään keinua tai laittaa vesivärivehkeet esille ja pitää seuraa maalatessa. Nuorempana olisin varmaan ollut kuten oma äitini, jolla oli aina niin paljon kiireitä, ruuanlaittoa, siivoamista, sitä sun tätä, ettei hän ehtinyt tehdä mitään minun kanssani. Tosin hän sai lapsensa 22- ja 25-vuotiaana.

Sain esikoisen 32 v. ja toisen 35 v. Joskus vaan miettii, että jos olisin tehnyt lapset nuorempana olisinko ollut enemmän virtaa kaikkeen? Mutta toisaalta en olisi ollut valmis äidiksi missään nimessä alle 30 vuotiaana.

Sain esikoseni 34-vuotiaana (raskaaksi tulin 33-vuotiaana). Mieheni yli 5v minua vanhempi. Ensimmäinen yritys (kalenteri ja ovulaatiotikku apuna) tärppäsi heti, mutta meni aika varhain kesken. Yhden kierron jätimme yritystä välistä ja toisella tärppäsi uudestaan (taas kalenteri ja ovulaatiotikut apuna). Terve, ihana tyttövauva.

Meille itsellemme täydelliseen elämän tilanteeseen. Vähempikin olisi riittänyt, mutta oma neljän huoneen asunto ja auto pk-seudulta hankittu, molemmilla vakityöt (bruttopalkat yhteensä n. 125000/v), molemmilla kaksi korkekoulutusta ja runsaasti työkokemusta, matkustelua ja elettyä elemää, ja koiran kanssakin tovi totuttu elämään. Suunnitteilla kuopus niin, että tulisin synnyttäisin 36v. Katsotaan, miten kaikki menee. Tärkeintä, ettei odota liian pitkään ja itsestä tuntuu siltä, että on valmis vanhemmaksi. Itse emme kummatkaan koe olevamme mummoja/pappoja, vaan tietynlaista viisautta ja itsevarmuutta sekä taloudellista ja tietopääomaturvaa tässä on kerrytetty, josta lapsemmekin todennäköisesti vain hyötyy. Olemme varmasti 100% läsnä hänelle. Tämä siis vain oma esimerkkini. 

Siis esikoisen saamisen keski-ikähän on noussut Suomessa kolmeenkymppiin, millä mittarilla sä olet mummo-äiti?😅😅

Sain esikoiseni siinä iässä. Missään nimessä en kokenut olevani vanha ensisynnyttäjä. Olin juuri oikean ikäinen ja riittävän kypsä sekä elämäntilanne oli vakaa tuolloin. 

Useampi tuttu sai saman ikäisenä ja nyt kun katson lasteni koulukavereiden vanhempia niin saman ikäisiä ollaan suunnilleen. Vain muutama on selvästi meitä nuorempia.

Ikä on just hyvä.

Minä sain lapset 32v. ja 35v. Molemmista raskauduin helposti. En koe olevani mitenkään vanha äiti. Koen, että on enemmän järkeä päässä kasvatuksellisissa asioissa ja aidosti halua olla niiden omien lasten kanssa. Nuorempana ois varmasti lapset olleet enemmän hoidossa yms. Ehdittiin myös olla miehen kanssa useampi vuosi kahdestaan ennen lapsia, mikä oli ihanaa myös.

Eikö tuo 32 ole keskiarvo, jonka ikäisenä esikoinen saadaan? Minä sain, ja muistelen näin.

Minä olin 33v, koin olevani ihan nuorehko vielä ja monilla ystävillä oli sama tilanne eli esikoinen 30+.  Ei ollut vakituista työsuhdetta olemassa. Töitä hain vasta kun kuopus oli lähestymässä 3v. Mun mielestä ehkä 40+ on mummoäiti, jos hänkään.

Lähipiirissä ihan luomuna ekoja raskauksia 39 v, 44 v.