Mies valehtelee naurettavan pienistä asioista

Mun mies kans patologinen valehtelija. En enään usko mihinkään mitä se sanoo, kun puhuu mitä sattuu. Ja sitten se hermostuu kun usein totean että mikähän osa tarinasta oli totta. Mieheni on todella kiltti ja tuntuu siltä että valehtelu syntyy ihan siitä, että mies välttelee kaikkea riitaa. Sanoo asiat niinkuin luulee minun haluavan kuulla. Esim. ostin kengät joita kotona pyysin sovittaan ja sanoi niitten olevan hyvät. Vuoden päästä kysyin, miksi ei niitä pidäkkään kun olisin voinut palauttaa ne. Kävi ilmi että ne oli aivan liian pienet. Ei vaan halunnut loukata minua. Tuo oli sellainen lievä esimerkki.

Minä "vaan" nostaisin hirveän metelin aina kun huomaan valehtelun ("Siis ei voi olla totta! valehtelistko sä tästä? Miksi ihmeessä? Tämmönen pikku asia - onko sulla mitään selkärankaa?")

Mä huomasin varmaan toisen seurusteluvuoden kohdalla jatkuvan valehtelun. Ja ihan älyttömistä asioista - joista jäi jatkuvasti kiinni.



Jaksoin uskoa ja toivoa peräti 6 vuotta, että valehtelu loppuu. Ei loppunut, on patologinen valehtelija. Tosin tästä on nyt jo 14 vuotta, mutta olen vieläkin allerginen totuuden muuntelulle.



Et voi muuttaa sitä miestä, nyt on päätettävä vain: kestätkö sitä, ettet voi koskaan luottaa mieheesi, vai laitatko kiertoon. Oman mielenterveytesi vuoksi suosittelen kiertoon pistämistä.

Jättää joitakin työhön oleellisesti liittyviä asioita kertomatta/kaunistelee niitä. Kuulemma siksi, että haluaa pitää suhteen ja työn "erillään". Esimerkiksi vaikka että oli saanut 4tuhannen euron bonuksen, jolla lyhensi omaa henk koht lainaansa. Ei puhunut minulle mitään bonuksesta eikä lainan lyhentämisestä.



Hän kävi ystävineen ulkomaanlomalla. "Ei muistanut/ehtinyt" kertoa vuokranneensa reissun ajaksi auton käyttöönsä.



On yhteyksissä exäänsä, kyselee kuulumisia jne vaikka julistaa minulle, ettei häntä voisi vähempää exän asiat kiinnostaa. Ex ei ole minulle ongelma, vaan se että yhteydenpidosta pitää valehdella: miksi pitää sanoa ettei kiinnosta, jos kuitenkin kiinnostaa.



Tässä nyt oli muutama miljoonien joukossa. Usein en viitsi edes tuoda ilmi että huomaan hänen puhuvan paskaa. Monet asiat saan selville koska huomaan valehtelun ja joudun päivien hiillostamisella kaivamaan asian esille.



-ap

Mun mies voisi ihan hyvin jättää kertomatta samanlaiset asiat, koska mua ei kiinnostaisi tai asia ei todellakaan mulle edes kuulu. Mutta tuo exän kanssa yhteydenpito on vähän huolstuttavaa. Onko niillä mahd. meneillään jotain muutakin?

mitäs noista suhteellisen pienistä asioista, mutta entäs sitten kun mennään vakavampiin juttuihin? Oikeasti kannattaa miettiä, voiko suhteella olla tulevaisuutta jos toiseen ei voi lainkaan luottaa. Pienistä pisaroista syntyvät suuret virrat, niin se vaan on.



Yksi suurimmista syistä omaan avioerooni oli mies, joka valehteli sujuvasti niin pienistä kuin suuristakin asioista. Lopulta selvisi, että myös muita naisia liittoomme "mahtui", vaikka ex oli painokkaasti asian kieltänyt.

ja keskustelisit asiasta. juuri tuolla tavallahan sä osoitat olevasi idiootti.

Mitä vittua sille tekis. En anna seuraavaan puoleen vuoteen, siinähän ihmettelee missä mättää, ilmoitan vain etten ole idiootti.

Monet asiat saan selville koska huomaan valehtelun ja joudun päivien hiillostamisella kaivamaan asian esille.

-ap

Jos se pelkää sun reaktiota asiaan, kun kertoo. Kannattaa aina yrittää miettiä asiaa toisenkin näkökulmasta, vaikken valehtelua hyväksykään.

kahta ensimmäistä kohtaa.

Tilanteet menivät niin, että huomasin hänen salailevan jotain talouteen ja toisessa tilanteessa matkaa kohden. Kysyin, että onko nyt jokin taloudellinen asia & matkaan liittyvä asia mitä hän ei ole minulle kertonut. Sanoo silmät kirkkaina ettei mitään ole. Kysyn uudelleen, että oletko nyt varma. Sanoo että ei ole mitään. Huomaan että hän valehtelee. Vastaan, että vai niin, en taida uskoa. Menee muutama minuutti ja sitten hän aloittaa "ai niin.. unohdin kertoa että.." Kertoo luultavasti vain siksi koska huomasi etten usko häntä ja yrittää pelastaa tilannetta "muistavansa yhtä äkkiä", vaikka huomaan kyllä asian olleen hänen mielessään vastatessaan valheellisesti ettei ole mitään.



Exän suhteen en usko että heillä on mitään meneillään. Tai mistä minä tiedän, mutta en tällä hetkellä osaa katsoa ainakaan asiaa niin. Kai sen vain on valehdeltava, on valehdellut ennenkin ja jäätyään kiinni puolustellut itseään sanomalla, ettei tiennyt miten minä reagoin hänen ja exänsä yhteydenpitoon. "tietämättömyys" on mielestäni naurettavaa, koska ex ei ole ikinä ollut minulle henkilökohtainen ongelma, ainoastaan hänen ympärillä pyörinyt valehtelu on muodostunut ongelmaksi.



Niin, totta puhutte että mihin tämäkin voi vielä johtaa. Tällä hetkellä tuntuu että joudun tarkistelemaan kaikkia hänen puheitaan ja olemaan vainoharhainen, koska en voi tietää mikä on totta ja pikä ei - ja mitä jää tietoisesti kertomatta. On yhteinen lapsi, yhteinen koti ja asuntolaina. Vituttaa kun hyvää miestä ja hyvää suhdetta rasittaa tällainen asia.



-ap

ensimmäistä ainakaan mitään valehtelua ole.

Musta tuntuu että sä olet pirttihirmu ja valitat miehelle pienimmästäkin asiasta. siksi ei uskalla kertoa sulle todellista asian laitaa.

tuntuu siltä kuin tekisit tikusta asiaa.

Kannattaisko alkaa miettiä toisinpäin että katsoisit peiliin. miksi mies ei uskalla kertoa sulle suoraan. Ilmeuisesti tuo että pelkää sun reaktiota.

Olen sanonut moneen kertaan, että huomaako hän miten typeristä asioista me riitelemme. On monesti sanonut että huomaa - ja myös kommentoinut, että yrittää oppia virheistään ettei tämäKIN suhde kaadu hänen epärehellisyyteen. On siis pilannut aiempia suhteita elämästään samalla toiminnalla.



Minulle on aivan sama miten työbonuksensa käyttää, mihin lomareissuillaan rahaansa laittaa, kenen kanssa on yhteydessä ja kuinka usein jne. Olen yrittänyt suhtautua valehteluun totuuden kuullessani rauhallisesti ja kiittänyt että kertoi miten asiat oikeasti menevät, ilman syyllistämistä, huutoa tai riitaa. Ei tunnu vaikuttavan.



Alan itse käyttäytymään lapsellisesti, koska monen vuoden rauhallinen käyttätyminen, ymmärryksen yrittäminen ja keskustelu ei tuota mitään tulosta, sama paska jatkuu vain. Koska mies ei selvästi pysty siihen rehellisyyteen mitä parisuhde vaatiin, niin en minä tässä vitutuksessa pysty olemaan hänelle se puoliso ja nainen, jota olen aina ollut. Olkoot ilman ja käyttäkööt kättänsä, jos tämä suhde kaatuu siihen ettei hän seksiä saa niin kaatukoot. Minä en pysty sille läheisyyttä tässä mielentilassa antamaan.



ap

ensimmäistä ainakaan mitään valehtelua ole.

Musta tuntuu että sä olet pirttihirmu ja valitat miehelle pienimmästäkin asiasta. siksi ei uskalla kertoa sulle todellista asian laitaa.

tuntuu siltä kuin tekisit tikusta asiaa.

Kannattaisko alkaa miettiä toisinpäin että katsoisit peiliin. miksi mies ei uskalla kertoa sulle suoraan. Ilmeuisesti tuo että pelkää sun reaktiota.

Kai minun täytyy sitten muuttaa suhtautumistani ja ajatella, että yhteiseen talouteen liittyvien asioiden kertomatta jättäminen ja kysyessä kieltäminen ei ole valehtelua. Kai hänellä on siihen sitten oikeus ja minä olen vain vainoharhainen.

Vaikeaksi tilanteen luo myös se, että mm hänen sukunsa läsnäollessa joudun noloihin tilanteisiin koska minulle kerrottu asia ei vastaakaan totuutta. Olenkin opetellut tavan keskustella missä en itse kerro miten tilanteet tai keskustelut ovat menneet, vaan kuuntelen esim hänen äitinsä kertomaa ja keskustelen asiasta sitten sen perusteella, unohtaen mitä itse olen kuullut mieheltäni.

Mutta, kiitos tästä. Tässä minulla on viikonloppu hyvää aikaa miettiä omaa käytöstäni.

ap

aivan selvää, ettei häneen voi luottaa millään tasolla. Koska jos valehtelee jo pienistä asioista, niin voi olla varma, että valehtelee myös suurista. Sellaisen tyypin kanssa ei voi olla varma mistään. "Minä rakastan sinua" voi olla vale, jolla yritetään saada toinen tyytyväiseksi.

joten ymmärrän sinua täysin.



ihan siis selaisista että monelta tulit nukkumaan.

mies sanoo puolen yön maissa mutta koneella on oltu vielä 3 aikaan.

jos kysyn töiden jälkeen oletko syönyt tänään (kun alan tekemään ruokaa) saattaa sanoa ettei ole syönyt muuta kuin leipää vaikka olis vetänyt pizzaa.. ei mua haittaa vaikka käviskin välillä pizzalla mutta se kun siitä pitää valehdella.



ja tämä on kaikista ärsyttävin..

miehelle ei sovi ollenkaan väkevät viinat, ja hän tietää sen itsekkin.

sanoo aina ettei enää ikinä aijo juoda niitä koska tulee vainoharhaiseksi yms. ja seuraavana päivänä joutuu kokopäivän oksentamaan..

mutta aina jos ja kun on niitä juonut yrittää valehdella ettei ole juonut yms. ja tiedän hänen valehdelleen.

ja kerran sanoi tulleensa baarista suoraan kotiin mutta jälkeenpäin kuulin toisessa yhteydessä että oli ollut jatkoilla jossain kotibileissä.

tuntui kuin asuisi teinin kanssa joka yrittää valehdella äidille..



lopulta monen riidan jälkeen miesa tajusi oikeasti valehtelevan ja sievistelevän asioita jatkuvasti ja pikkuhiljaa se jäi pois.



mies oli sitä paitsi huono valehtelemaan ja aina tiesin milloin valehtelee.

aivan selvää, ettei häneen voi luottaa millään tasolla. Koska jos valehtelee jo pienistä asioista, niin voi olla varma, että valehtelee myös suurista. Sellaisen tyypin kanssa ei voi olla varma mistään. "Minä rakastan sinua" voi olla vale, jolla yritetään saada toinen tyytyväiseksi.

Sanoit että huomaako hän kuinka pienistä asioista riitelette. Huomaatko itse?



Sinä nostat asiat riidoiksi.



Nyt on aikaa miettiä ja paisutella "ongelmaa". Tuo on tyypilistä liika-analysointia. Mikset voi olla rennommin?



Mies ei puhu asioista sinulle ja sieventelee niitä siksi, koska käyttäydyt kuin hänen vahtiva äiti. Hän saa olla varpaillaan, koska kyselet ja hänen pitäisi, aikuisen miehen, elää sinun määrämmälläsi tavalla.



On helpompaa olla kertomatta totuutta koska muuten suutut. Ja suutut silti.



Sanoit että kostoksi aiot olla puoli vuotta antamatta. Sinä ilmeisesti pärjäät ilman seksiä puoli vuotta? Onko sekin miehen syy?

Toivottavasti eroatte. Voitte sitten kinastella lapsiin liittyvistä asioista.

aivan selvää, ettei häneen voi luottaa millään tasolla. Koska jos valehtelee jo pienistä asioista, niin voi olla varma, että valehtelee myös suurista. Sellaisen tyypin kanssa ei voi olla varma mistään. "Minä rakastan sinua" voi olla vale, jolla yritetään saada toinen tyytyväiseksi.

Katsoo syvälle silmiin ja närkästyneenä "perusteettomista epäilyistä" väittää mustaa valkoiseksi... tuttua.

minä pärjään ilman seksiä vaikka vuoden. Olen väsynyt lasten hoidosta, valvomisista, töistä, kodin pyörittämisestä, kaikista käytännön asioista mitä teen päivittäin. Ennen kaikkea olen väsynyt tähän "ongelmaan", on se nyt sitten minun ongelmani tai miehen "valehtelu". Ja ei, se ei ole miehen vika jos minä en anna hänelle. Se on oma päätökseni. Mutta koska en koe että parisuhteemme on reilu (ilmeisesti vika on nyt minussa), niin en ala häntä miellyttämään jos se ei ole minusta mielekästä. Jos mies sen vuoksi lähtee, niin lähtekööt. Jos hän ei halua selvittää suhteen ongelmia ja on valmis lähtemään, en siitä häntä syytä.



Ehkä minun vain pitäisikin päästää mies lähtemään, koska niin moni on nyt sanonut että vika on minussa. Jos olen "syyttänyt" miestä kaikki nämä vuoden turhaan, niin eiköhän se ole sitten tässä. Minun täytyy olla niin vääristynyt tähän tilanteeseen, etten ole tässä istuessani ja miettiessäni monta tuntia pystynyt suhtautumaan asiaan niin, että osaisin käytökseni täysin muuttamaan. Minun silmissä vikaa miehessä, en pysty itse muuttumaan jollei hän myös muutu.



Erikoinen käänne huomenna miehelle kerrottavaksi kun töistään kotiin palaa. En ollut ajatellut että otan itse puheeksi eroamisen. Tuskin mies voi mitään enää tehdäkään, koska minä olen ottanut hänet silmätikuksi. En pysty tilanteeseen sopeutumaan, joten vaihtoehtoja ei juuri jää.

Ja täytyy vielä korostaa, että en minä nauti riitelystä. Mitä lapseemme tulee, niin emme koskaan riitele hänen nähden ja teen kaikkeni jotta voin miehen kanssa olla mitä parhaimmissa väleissä, ihan vaan lapsen tähden.



-ap

minä pärjään ilman seksiä vaikka vuoden. Olen väsynyt lasten hoidosta, valvomisista, töistä, kodin pyörittämisestä, kaikista käytännön asioista mitä teen päivittäin. Ennen kaikkea olen väsynyt tähän "ongelmaan", on se nyt sitten minun ongelmani tai miehen "valehtelu". Ja ei, se ei ole miehen vika jos minä en anna hänelle. Se on oma päätökseni. Mutta koska en koe että parisuhteemme on reilu (ilmeisesti vika on nyt minussa), niin en ala häntä miellyttämään jos se ei ole minusta mielekästä. Jos mies sen vuoksi lähtee, niin lähtekööt. Jos hän ei halua selvittää suhteen ongelmia ja on valmis lähtemään, en siitä häntä syytä.

Ehkä minun vain pitäisikin päästää mies lähtemään, koska niin moni on nyt sanonut että vika on minussa. Jos olen "syyttänyt" miestä kaikki nämä vuoden turhaan, niin eiköhän se ole sitten tässä. Minun täytyy olla niin vääristynyt tähän tilanteeseen, etten ole tässä istuessani ja miettiessäni monta tuntia pystynyt suhtautumaan asiaan niin, että osaisin käytökseni täysin muuttamaan. Minun silmissä vikaa miehessä, en pysty itse muuttumaan jollei hän myös muutu.

Erikoinen käänne huomenna miehelle kerrottavaksi kun töistään kotiin palaa. En ollut ajatellut että otan itse puheeksi eroamisen. Tuskin mies voi mitään enää tehdäkään, koska minä olen ottanut hänet silmätikuksi. En pysty tilanteeseen sopeutumaan, joten vaihtoehtoja ei juuri jää.

Ja täytyy vielä korostaa, että en minä nauti riitelystä. Mitä lapseemme tulee, niin emme koskaan riitele hänen nähden ja teen kaikkeni jotta voin miehen kanssa olla mitä parhaimmissa väleissä, ihan vaan lapsen tähden.

-ap