Lue keskustelun säännöt.
Kasvattavatko "täydelliset" kasvattajat tosiaan täydellisiä lapsia?
14.06.2008 |
Välillä tuntuu, että jotkut äidit käyttävät kaiken aikansa lasten ohjaamiseen ja opastamiseen. Heillä on korkeat ihanteet ja selkeä näkemys millaisia lapsista haluavat. Monet lapset taipuvat tähän, mutta onko se oikeasti lapselle hyväksi? Minusta lapsen pitää saada myös ikätasolleen sopivia haasteita. Onnistumisen kokemuksia siitä, että myös hankaluuksista selvitään. Samoin pitäisi olla avoimia lapsille, eikä salata asioita ihan järjestelmällisesti, koska "ne eivät kuulu lapsille". Lapset oppivat elämästä parhaiten, kun pääsevät itse mukaan sitä elämään. Ei niin, että heidät sysätään johonkin "lapsikarsinaan", jossa kerrotaan vain lasten asioita ja tehdään vain lasten asioita, vielä jopa pitkälle kouluikään.
Kommentit (8)
ja voin sanoa, että ei ole hyväksi ollut. Lapsina meitä kohdellaan edelleen, vaikka olemme jo 26-30-vuotiaita. Edelleenkään vanhemmat kuittaavat asiat "ei ne ole lasten asioita" ja lapsilla edelleen tarkoittavat meitä aikuisia lapsiaan. Muu suku ihmettelee, miksi emme kasva aikuisiksi ja ota vastuuta joistakin asioista mistä pitäisi (perheeseen liittyvistä), mutta se on mahdotonta kun vanhemmat kohtelevat edelleen 5-vuotiaina....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käsittämään kaikkia aikuisten asioita. Ne eivät siksi kuulu heille. Voin sanoa, että kuulostaa aika kamalalle, kun eräs hoitolapsista leikkii: meillä on täälä bileet jne. Laulaa: maanantai-aamuna krapulassa tuijotan vessan seinää tai jotain sinne päin. Toiset lapset hyljeksivät hänen seuraansa, koska eivät voi käsittää mistä hän puhuu.
Itsekin kannatan sitä, että lapsille ei turhaan lässytetä, mutta joskus tuntuu, että lapset otetaan aikuisten maailmaan liian aikaisin mukaan. Ei mennä missään asiassa lasten ehdoilla, vaan lapsi kulkee siinä aikuisten elämässä mukana.
Enkä tosiaan tarkoita sitä, että aina pitäisi lasten ehdoilla tai siis lapsia ajatelleen mennä ja elää, mutta useimmiten kuitenkin.
ja voin sanoa, että ei ole hyväksi ollut. Lapsina meitä kohdellaan edelleen, vaikka olemme jo 26-30-vuotiaita. Edelleenkään vanhemmat kuittaavat asiat "ei ne ole lasten asioita" ja lapsilla edelleen tarkoittavat meitä aikuisia lapsiaan. Muu suku ihmettelee, miksi emme kasva aikuisiksi ja ota vastuuta joistakin asioista mistä pitäisi (perheeseen liittyvistä), mutta se on mahdotonta kun vanhemmat kohtelevat edelleen 5-vuotiaina....
käsittämään kaikkia aikuisten asioita. Ne eivät siksi kuulu heille. Voin sanoa, että kuulostaa aika kamalalle, kun eräs hoitolapsista leikkii: meillä on täälä bileet jne. Laulaa: maanantai-aamuna krapulassa tuijotan vessan seinää tai jotain sinne päin. Toiset lapset hyljeksivät hänen seuraansa, koska eivät voi käsittää mistä hän puhuu.
Itsekin kannatan sitä, että lapsille ei turhaan lässytetä, mutta joskus tuntuu, että lapset otetaan aikuisten maailmaan liian aikaisin mukaan. Ei mennä missään asiassa lasten ehdoilla, vaan lapsi kulkee siinä aikuisten elämässä mukana.
Enkä tosiaan tarkoita sitä, että aina pitäisi lasten ehdoilla tai siis lapsia ajatelleen mennä ja elää, mutta useimmiten kuitenkin.
Kyllä meillä 6-vuotias laulaa Singstaria ja osaa melkein kaikki suomenkieliset laulut ulkoa.
ap
koska emme jaksa tapella vanhojen venhempiemme kanssa. Eli rauhan säilymisen vuoksi, ja jotta lapsillamme olisi edelleen läsnäolevat isovanhemmat.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt yhdestä laulusta ole kiinni. Itse olin lapsena kova dingo-fani.
Asioita joita lasten ei tarvitse tietää: seksiongelmat, juorut naapureista tai sukulaisista.
Saa tietää talousongelmista, siivousriidoista yms.
Pumpulissakaan kasvaminen ei ole hyväksi.
Tämä curlingvanhemmuus-koulukunnan valtakausi (joka myös av:lla näkyy todella selvästi) on loppujen lopuksi aika uusi ilmiö.
On vain ihanteita ja tavoitteita. Olen samaa mieltä siitä, että lapset pitää ottaa mukaan tähän maailmaan, neuvoa ja opastaa heitä parhaansa mukaan siinä, miten täällä maailmassa ollaan ja eletään. Sitäpaitsi virheitä tekemällä oppii parhaiten...