Löytyiskö täältä kuuntelijaa tai juttukaveria kun itken vaan
menin jo tuossa 1h sitten petiin mutta en saa nukuttua kun ajatukset alkaa vaan pörräämään menneessä parissa viikossa ja tuntuu että henki salpautuu tuskasta. Menetin äitini tuolloin ja viime viikolla oli hautajaiset ja tänään kävimme laskemassa uurnan ja otin muistoksi vähän äidin tuhkaa itselleni. Päivät ja illat menee jotenkin kun on lapsia mutta tämä nukahtaminen on viime päivinä ollut ongelma.
Nytkin koko tuon tunnin pyöri päässä äidin 2 viimesitä vuorokautta ja se viimeinen päivä ja ilta kun olin hänen vierellä.
Syyttelin ja jossittelen itseäni vaikka mistä vaikkei syytä olekaan ja ikävöin niin että kuristaa. Muu perhe nukkuu ja minä valvon kun ahdistaa niin. Itkin hetki sitten mieheni kainalossa kauan aikaa kunnes kömmin ylös että hän saa nukuttua.
Minulla on äitiä niin mieeltön ikävä´.
Kommentit (38)
itsenäinen nuoresta lähtien. Tavallaan huolehdin asioista ilman että päästäisin niitä lipumaan sen rajan ylitse, jonka tiedän vievän masennukseen. Äitinikään ei masentunut ehkä työnsä takia. Hän palasi töihin pian ts. suunnilleen heti. Toisaalta, ei itkemisessä mitään pahaa ole. Olen puhunut äitini kanssa puhelimessa, kun hän itkee äitinsä kuolemaa. Ei se ole paha asia, surun kokeminen ja myötäeläminen.
Itse en ole koskaan ollut äitini kanssa kovin läheinen, itse asiassa tuntuu että olen äidilleni ollut se " välttämätön paha" . Sanotaan näin että en ole katkera äitini tekemisistä vaan pikemminkin tekemättä jättämisistä. Sulla ja äidilläs on tuntunut olevan tosi hyvä elämä yhdessä. Olette kumpikin olleet iso osa toistenne elämää. Äitisi varmaan lähti pois mielessään se kuinka hyvä tytär hänellä on ja kuinka hän on saanut elää joka hetken siitä sinun kanssa. Itseni on vaikea kuvitella vastaavia tunteita sitten joskus kun äidistäni aika jättää.
Se että suret äitiäsi kovasti, on vain merkki siitä että merkitsitte toisillenne tosi paljon.
mikään ja olin jotenkin maaninen eli touhotin vaan. Otin sellaisen tabun hetki sitten josko sen avulla ajatukset sen verran rauhottuis että saisin unen päästä kiinni. Pappi oli aivan ihana mieshlö,hän antoi minulle puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa ja sanoi että ota ihmeessä yhteyttä jos tuntuu että haluan jutella asioista.Niin aionkin tehdä ja ajatellut myös srk sururyhmää mikä alkaa alkuvuodesta kokoontumaan.On todella kova tarve puhua ja puhua ja käydä tapahtumia lävitse.
ap
Joka niin väittää, ei ole koskaan kuullut ikävästä, surusta, myötäelämisestä.
Jos AP:n äiti on ollut yhtään järjissään tajutessaan lopun tulevan, hän on varmasti surrut asioiden keskenjäämistä juuri lastenlasten kanssa. Ja varmasti AP olisi halunnut lastensa oppivan tuntemaan mummonsa paremmin ja suonut mummonsa pääsevän mummoilemaan pidempään. Tietää varmasti, että äitinsä pelkäsi, että lapsenlapset unohtavat kaiken hänestä - mikä kamala ajatus sekin kuolevalle, joka rakastaa lapsenlapsiaan yli kaiken mutta aika on rajallinen.
AP, älä piittaa noista itsesäälikommenteista. Eiköhän oman äidin kuolema ole niin kokonaisvaltainen ja koskettava asia, että siinä ei voi eritellä omaa surua, surua äidin puolesta ja surua lasten puolesta saati sitten sitä syvältä kumpuavaa ikävää, joka jokaisella äitiään kohtaan on. Eikä oikeasti tarvitsekaan eritellä.
Äiti on kuitenkin aina äiti ja häntä on oikeus surra. Eivät hätää kokevat tai houreiset suotta huuda ja kutsu äitiä silloin kun hätä on suuri. Äiti tarkoittaa äärimmäistä rakkautta ja äidin menetys sitä, että tämän äärimmäisen rakkauden lähde on poistunut keskuudestamme.
Voimia. Anna surulle aikaa ja huolehdi omasta jaksamisestasi. Nro 16 kirjoitti hyvin.
joku jo kirjoitti, teidän suhde kuulosti tosi hyvälle. Lämpimälle ja rakkaalle. Ihana asia.
Vierailija:
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille
ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilvenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen
nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Tämä ei itse asiassa ole Eino Leinon runo, vaikka usein niin sanotaankin. Asiasta oli Helsingin Sanomissa juttua jokin aika sitten ja Eino Leinosta todella tietävät voinevat sen vahvistaa. Ihan vain ohimennen mainittuna.
itse söin mietoja Tenox nukahtamislääkkeitä ja mietoja Oxepam rauhoittavia jos sellaista tunsin tarvitsevani.
En voi muuta sanoa kuin että se kokoaikainen tuska ja ahdistus aikaa myöten helpottaa, tosin se muuttaa terävämmäksi muotoaan. Eli tulee päälle harvemmin mutta on enemmän " puhdasta" ikävää. Kliseinen sanonta: Aika on armollinen ja auttaa, on oikeasti totta. Koskaan se ei surua vie täysin pois, mutta sen kanssa oppii elämään. Voimia.
Vaikka sinä joskus
lähtisitkin pois
en tämän jälkeen
ole enää koskaan
aivan yksin
en koskaan
täysin onneton
tai hukassa.
Rakkautesi jää jäljelle
ympäröi minua
kuin suojaava vaate
kuin hyväilevät kädet
kuin auringonvalo.
Tämäkö
tällaistako
se rakkaus
joka ei häviä?
- Maaria Leinonen
enkä viitsisikään heitä tällä kovin usein kuormittaa kun jokaisella kuitenkin omiakin kiviä tällä hetkellä kannettavana.
ap
koita mennä nukkumaan kaikesta huolimatta.
Ota sellainen nukahtamislääke ja rauhoittava, ja sano miehellesi, että huolehtii lapsista yöllä ja aamulla, että saat nukkua tai jos olet yöllä tokkurassa lääkkeistä. Miehesi sen kyllä varmasti tekee, jos vain sanot hänelle. Tässä tilanteessa älä epäröi etsiä apua ja helpotusta.
Yöuni on kuitenkin tosi tärkeä ja sinulla on raskaat viikot takana. Nämä ovat varmaan niitä raskaimpia päiviä. Pitää saada levätäkin välillä. Jos lapsillasi on hyvä isä, hän kyllä huolehtii heistä niin, että sinä saat nukkua ja levätä. Sekin auttaa tähän pahimpaan oloon, jos vain saat nukahdettua ja nukkua ilman että lapset herättävät.
Mene ainakin kokeilemaan. Tule sitten vaikka takaisin, jos uni ei lääkkeilläkään tule. :) Ei kannata jäädä tännekään " roikkumaan" väsyneenä, itkettyneenä ja pois tolaltaan.
sain sanoistanne lohtua ja voimaa joten kiitos!!
ap
ja hän kysyi taas juuri ennenkuin nousin vuoteesta että kuinka oikein voisi auttaa mikä helpottaa kovastikin oloani.
ap
Olen huono valitsemaan sanoja ja huono kirjoittamaan, mutta toivon sydämeni pohjasta jaksamisia sinulle! Nyt tuntuu vaikealta, mutta ajan myötä alkaa helpottamaan. Koskaan suru ei unohdu, mutta joskus jaksat vielä hymyillä rakkaan äitisi muistolle. Muistat asioita, joille nauroitte yhdessä äitisi kanssa, eikä enää tunnu niin pahalta!!! Elä vain päivä kerrallaan ja itke kun itkettää! Ja puhu asiasta! Vielä kerran jaksamisia sinulle!
Kyllä sinä tästä selviät. Joskus saa olla heikko ja turvautua toisten apuun.
Vierailija:
Hyvä kuulla.
Kyllä sinä tästä selviät. Joskus saa olla heikko ja turvautua toisten apuun.
Tämän kirjoitti siis 39
Tarkoitan ystäviä, joiden kanssa voit käydä esim. kahvilla ja puhua näistä asioista?
Ja olen todella pahoillani=( En osaa sanoa muita lohduttavia sanoja kuin koita jaksaa!! äitisi on varmasti hengessä mukana, kun hänen lapset ja lapsen lapsensa varttuvat!