Kohtuullisuus lastenhoitoavun käytössä

Meillä on yksi ainoa lapsi ja hän on nyt 2 v 3 kk:tta. Yhden kerran on ollut yökylässä isovanhempien luona, mutta useasti on isovanhemmat olleet meillä hoitamassa yön yli, jos meillä on ollut menoa. Joskus olen ajatellut, että olisi ihan terveellistäkin antaa lapsi pois kotoa yönseuduksi, jos joskus tulee vaikka pakkotilanteita, niin ei tulisi sitten lapselle järkytyksenä ja kun isovanhemmat tosi mielellään pitäisivät. Jotenkin on vain nyt tuntunut niin kätevältä, että isovanhemmat tulevat meille ja on itse ollut ihana herätä aamulla, kun lapsi on kotona, olemme siis aina tulleet yöksi kotiin. Yhtäaikaisia kahdenkeskisiä pidempiä menoja ja reissuja pois kotoa ei meillä ole vielä ollutkaan eikä tietentahtoen ole niitä vielä tehtykkään. Ehkä olisi välillä terveellistä sekin.



Jokaisessa perheessä on omat käytäntönsä, kunnioittakaamme niitä.

Haluatko kenties kauhistella jonkun muun kohtuuttomuutta vai mitä?

Minuakin jäi mietitttää sama, että miksi kysyt? Kai kohtuullisuus riippuu vanhemmista ja isovanhemmista, heidän iästään ja vireydestään ja omasta kiinnotuksesta. Meillä lapset eivät ole olleet mummolassa koskaan yötä ja syynä on pitkä välimatka, ei niinkään mikään muu. Ihana olisi, jos olisi satunnainen yökyläilypaikka lähellä.

aika usein joudun kieltäytymään esim. vierailukutsuista, illanvietoista, ylitöistä jne, koska lapsilla ei ole hoitajaa. Mies on paljon työmatkoilla ja iltoja pois enkä ole koskaan oikein oppinut käyttämään isovanhempia lastenvahteina omien menojen takia. Monesti kuitenkin ystävät tai vaikkapa naapurit ihmettelevät, miksen vie lapsia mummolaan, joka on samalla paikkakunnalla. Toisille ilmeisesti on matalampi kynnys käyttää isovanhempia vakituisina lastenvahteina.

En tosiaan arvannut, että kysymykseni tarkoitusperiä noin ihmeteltäisiin. Onko teillä itsellänne ehkä huono omatunto, kun lapsenne ovat useasti hoidossa ettekä kestä kritiikkiä aiheesta vai?

No meillä lapset on todella harvoin hoidossa. Ainakin yöhoidossa. Meillä lähimmät isovanhemmat 2h:n ajomatkan päässä ja oudompia sukulaisia tai tuttuja en kehtaa/halua hoitajaksi pyytää. Jos isovanhemmat asuis lähempänä, mielelläni laittaisin lapsia useimminkin hoitoon :)

on aika usein vanhemmillani hoidossa, miehen vanhemmilla taas ei koskaan vaikka asuuvat melkein naapurissa.

Jo pienestä pitäen tyttö on ollut äidilläni aika paljon, silloin "syynä" oli se että tyttö oli tosi huono nukkuja ja mieheni tosi paljon töissä, kävi kotona käytännössä vain nukkumassa jos sitäkään.

No nyt tytöstä on tullut heille kuin oma lapsi ja pyytääväät tyttöä sinne, n. 3 vkon välein yökylään. Meillä on ollut sekä sisällä että ulkona paljon remontteja joten hoito usein ajoittuu niihin ajankohtiin.

Harvemmin ihan "viihteen" vuoksi, kotona kun on myös 7kk kuopus. Hän on ollut kerran hoidossa illasta aamuun kun vietin tyttöjen kanssa "varpajaisia".



Näin meillä, vanhemmillani on yhteensä 6 lastenlasta ja joka viikko heillä on joku hoidossa. Lapsista tykkäävät ja vielä jaksaavat hoitaa vaikka ovat jo melko iäkkäitä, noin 65v.

En muista milloin viimeksi olisivat olleet hoidossa... Miehen vanhemmat hoitivat pari tuntia viime syksynä kun kävimme kaksin illallisella :). Yöhoitajiksi, noin kerran vuodessa, pyydämme sukulaistyttöä. Jotenkin on helpompi kun selkeästi korvataan rahalla se hoito. Ja omien vanhempieni kohdalla myös alkoholinkäyttö on yksi syy että yökyläilyjä välttelen. Olisi ihanaa jos välit olisivat mutkattomat ja hoitoapua olisi helpompi pyytää.

Mulla siis 2 lasta ja ovat joko erikseen tai yhtä aikaa vanhemmillani. Saattaa mennä 3 kk, että ei ole kumpikaan ja sitten saattaa olla kuukausi, että ovat molemmat erikseen ja heti seuraavassa kuussa yhtä aikaa. Eli varmaan keskiverto 10 yötä/lapsi. Joskus pyydän itse mutta yleensä pyytävät itse lapsia yöksi. Tänään on esikoinen yökylässä, koska kuopus kovassa kuumeessa ja kaipaa äidin syliä koko ajan. Eilisen jo joutui esikoinen joustamaan joustamasta päästyään niin tänään saa mummun ja ukin huomion.

Minulla ei ainakaan ole huono omatunto, koska kuten kirjoitin, lapset eivät ole koskaan olleet yökylässä. Miksiköhän provosoidut asiallisesta kysymyksestä? Harmittaako itseäsi, kun et ole oppinut käyttämään isovanhempia lastenvahtina? Kuten siis jo kirjoitin, minä käyttäisin toki, jos asuisivat lähempänä. Minusta isovanhemmuus, varsinkin lähi sellainen, on suunnaton rikkaus ja lapset varmasti nauttisivat yökyläilystä.

Omani ovat siis jo isoja eivätkä mitään vauvoja. Kaikki erilainen "kiva" olisi tervetullutta.



"enkä ole koskaan oikein oppinut käyttämään isovanhempia lastenvahteina omien menojen takia. Monesti kuitenkin ystävät tai vaikkapa naapurit ihmettelevät, miksen vie lapsia mummolaan, joka on samalla paikkakunnalla. Toisille ilmeisesti on matalampi kynnys käyttää isovanhempia vakituisina lastenvahteina.En tosiaan arvannut, että kysymykseni tarkoitusperiä noin ihmeteltäisiin. Onko teillä itsellänne ehkä huono omatunto, kun lapsenne ovat useasti hoidossa ettekä kestä kritiikkiä aiheesta vai?"

ovat auttaneet siten, että ovat kerran viikossa hakeneet esikoista hoidosta tai hoitaneet häntä hänen ollessa kipeänä, ettei meidän vanhempien tarvitse ottaa vapaata töistä (jos siis on ollut kyse flunssasta eikä mistään vakavammasta).



Tämä järjestely johtuu myös ehkä siitä, että omat vanhempani ovat / olivat pidempään työelämässä kuin miehen vanhemmat, eivätkä näin ollen voi viikolla avustaa hoidossa.



Nyt yökyläilyt ovat harventuneet erilaisten esteiden takia, ja kuopus ei olekaan ollut koskaan yökylässä (on nyt 1v2kk), mutta juuri vähän aikaa sitten anoppi ja appi hoitivat lapsia illan, että pääsimme miehen kanssa käymään syömässä ravintolassa (olimme saaneet lahjakortin, joka piti käyttää), tulimme kotiin juuri lasten nukkumaanmenon aikoihin, emme siis jääneet viihteelle :)



Minusta on myöskin suunnaton rikkaus sekä isovanhemmille ja lapsille, jos voivat viettää kahdenkeskistä aikaa keskenään. Jos kyläillään koko perhe, niin silloin lapset ja isovanhemmat eivät useinkaan saa olla niin vapaasti ja kehittää omia leikkejä ja juttuja, kuin jos ovat kahdestaan.



Meillä ainakin isovanhemmat nauttivat niistä kerroista kun saavat lapsiamme hoitaa. Myös serkkuja hoitavat suht usein, joko omassa kodissaan tai menevät heidän kotiinsa hoitamaan illaksi/yöksi.



salminakki

Meillä on kolme poikaa, kohta 5v, 2v8kk ja 1v3kk. Ja olisin oikeasti NIIN iloinen jos saisin pojat useammin hoitoon.

Esikoista äitini hoiti ollessani töissä (pojan ollessa silloin 1v1kk -)

Siihen se innostus sitten lähes loppuikin. Esikoinen on muutamia kertoja ollut mökillä vanhempieni kanssa ja muutaman yön heillä kotona yötä (yhteensä alle 10 kertaa). Keskimmäinen poikamme on ollut yhden yön heillä yökylässä ja nuorin ei ikinä. Esikoista mieluiten katsoisivat, pienempiä tosi nihkeesti. Vanhempani asuvat ihan naapurissa, eli matka ei ole este. Mainittakoon että ikää heillä on vain 48/52 että ihan nuoria isovanhempia ovat. Olen ainoa lapsi, eli muita lapsenlapsia heillä ei ole.

Kovin ovat onnellisia ja ylpeitä lapsenlapsistaan ja puhuuvat heistä lähes kaikille, mutta mielummin käyvät tässä meillä katsomassa tai katsoovat ihan vain tunnin-pari päiväsaikaan poikia tarvittaessa.

Anoppi on itse vielä murrosikäisen yh äiti ja töissäkäyvä ja häntä ei viitsi rasittaa kolmella rasavillilla enää viikonloppuisin.

Päiväsaikaan kyllä vie sillointällöin mielellään puistoon poikia.

Oman isäni suora kommentti (jonka kai tarkoitti ihan vitsillä, mutta mikä ei tunnu ihan vitsiltä kun moneen kertaan kuulee) että Itseppähän olet lapsesi tehnyt.



Mutta siis, IHANAA olisi saada kaikki kolme joskus yökylään ja päästä viettämään miehen kanssa ilta ihan kahden. Huilahtaa ja rentoutua. Ladata akkuja!!! Viiteen vuoteen ollaan yhden kerran oltu miehen kanssa kaksin kotona , esikoisen ollessa pienempi. Kotona siis hoidan poikia vielä ja mies vuorotöissä (lähinnä yötyötä tekee) Olen siis ehdottomasti sitä mieltä että ne joilla on hyvä tukiverkosto ja isovanhemmat jotka mielellään lapsenlapsia ottaa yökylään niin olkaa onnellisia ja käyttäkää se mahdollisuus hyväksi!

Ei kai lapset liikaa voi olla mummolla ja papalla, oma mummoni on minua hoitanut pienenä paljon (en ollut tarhassa tms.) joten tosi lämpimät ja läheiset välit on mummon kanssa syntyneet!

Meillä kaikki lapset ovat yökylässä yhtäaikaa kerran vuodessa ja silloin kokonaisen viikon putkeen. Haluamme mieheni kanssa pitää oman parisuhdeloman eli lähdemme ain kaksin jonnekin tosi kauas. Emme pidä puhelimia päällä emmekä ole millään tavalla tavoitettavissa.

Lapsille olemme järjestäneet hoitajat isovanhempien, kummien ja sukulaisten luota vuosittain vaihtelevalla tavalla. Lapset tuntuvat kuitenkin odottavan tätä ihanaa lomaa omista vanhemmista vielä enemmän kuin me.Muulloin meillä on aina jompi kumpi vanhemmista kotona, jo ihan käytännön syistä eli eläinten takia.

on 4 lasta: 9v, 8v, 3v ja 1v. Itse olen lasten kanssa kotona, mies tekee 2-vuorotyötä (aamu- ja iltavuoro). Lapsilla on elossa enää 1 mummo (mun äiti), joka käy vielä töissä. Mummolla on nyt yhteensä 6 lastenlasta (meidän + 2 veljenpoikaa).



Meillä viedään lapset mummolle hoitoon tai mummo tulee meille, jos kummallakin on meno, johon ei voi lapsia (varsinkaan pienempiä) ottaa mukaan. Päivällä se tarkoittaa lähinnä omaa lääkäri- tai hammaslääkärikäyntiä. Yritän kyllä järjestää menot niin, että mies on menossa iltavuoroon, mutta aina ei onnistu. Iltaisin saatan tarvita hoitajaa pienemmille, ehkä 2-3x kuussa 1-4h, riippuen menosta. Mikäli mummolla on meno, kysytään miehen siskoa apuun, jos työvuoroihin vaan sopii.



Anopin eläessä 2 vanhinta oli päiväsaikaan hänellä hoidossa (oli jo eläkkeellä), ja aina kysyi haettaessa seuraavasta kerrasta.



Yökylässä meidän lapset on harvoin, esikoinen varmaan eniten, max pari kertaa kuussa. 8v on varmaan ollut yht 10 kertaa koko elämänsä aikana ja 3v yhden kerran vuosi sitten, kuopus ei vielä lainkaan. 2 vanhinta olis varmaan useamminkin, mutta en aina päästä, koska mummollakin on oikeus levätä viikonloppuisin. Vanhin yleensä kysyykin ensin mummolta saako jäädä/tulla yöksi ja sitten vasta minulta. Yleensä lupa heltiää, jos ovat jotain hommaa tai menoa suunnitelleet yhdessä mummon kanssa.



Välillä kyllä kieltämättä tulee olo, että TAAS pitää pyytää lapsia vahtimaan, jos samalle kuukaudelle osuu paljon menoja. Välillä olenkin jättänyt kysymättä ja ottanut lapset mukaan. Jotkut menot ovat onneksi olleet sellaisia, johon lapset on voineet tulla. Sitten joskus on kuukausia, ettei vahtia tarvita lainkaan.

Lapsia siis 4v ja nuorempi vasta 5kk, joten luonnollisestikaan hoitohommat eivät vielä koske tätä pienempää mutta esikoista molemmat mummot pyytävät hoitoon, eläkkeellä oleva anoppi noin kerran viikossa ja työssä käyvä äitinikin ainakin sen kerran kuussa vähintään. Tyttö on siis hoidossa myös ilman mitään syytä, milloin koko päivän ja milloin sitten muutaman tunnin kerrallaan. Ja aina jos mulla jotain "turhempaakin" menoa niin mielellään tyttöä katsovat jos vaan voivat. Eli kehtaan siis viedä hoitoon ja kehtaan pyytää apua pienemmästäkin mutta useimmiten en siis edes itse pyydä kun nimenomaan kyselevät milloin meille kävisi. Tosin osaavat kyllä molemmat mummot pitää kiinni omista menoistaankin, siihen en suostuisikaan että omaa elämäänsä meidän mukaan järjestelisivät. Eli keskimäärin kerran viikossa on tyttö hoidossa, milloin syystä ja milloin vaan ihan huvikseen, näin ollut parivuotiaasta asti. Tietysti sekin vaikuttaa kun olen kotona niin on enemmän aikaa ollakin mummoilla, en varmastiokaan raaskisi enää hoitopäivien lisäksi näin paljoa antaa hoitoon. Yökyläänkin pääsisi mutta siitä ei neiti ole innostunut, pari kertaa kokeillut vaan. Ilmeisesti siis ihan luksusta tämä tilanne! :) En ole edes aiemmin pitänyt tilannetta mitenkään erityisenä vaan ihan normaalina että isovanhemmat haluavat olla lastenlastensa kanssa, nytpähän tiedän arvostaa! Toivottavasti jatkuu tämä onni vielä kun pikkukakkosen vuoro tulee! Ja isovanhemmilla siis on muitakin lapsenlapsia ja ihan tasaveroisen kohtelun saavat kaikki.

Jos isovanhemmat haluavat lapsen/lapset hoitoon ja lapsi mielellään menee, niin ei kai siinä mitään määrärajaa ole. Tosin varsinkin työssäkäyvien vanhempien joka viikonloppuiset lapsenhoitotarpeet kauhistuttavat. Koska niiden lasten kanssa sitten edes kerkiää olemaan. No niitä on harvassa.



Omat 5- ja 3-vuotiaat eivät ole olleet kertaakaan hoidossa, 11-vuotias joskus pienenä.

Meidänkin lapsia oikein pyydetään hoitoon isovanhemmille ja läheisimmille kummeille "Kun on niin kamala ikävä niitä kullanmuruja kun ei ole taas kahteen viikkoon nähty!" Toki saatan myös itse ehdottaa yökyläilyä, jos vaikkapa työmatkan takia hoitoa olisi muuten vaikea järjestää. Mutta varmaan 50/50 menee "hoidon hupikäytön" ja "todellisen hoidon tarpeen" jakauma.



Minusta vaikka joka viikko voi olla hoidossa, jos se sekä lapsista, vanhemmista että hoitavista aikuisista tuntuu oikealta. Omani ovat ehkä keskimäärin kaksi kertaa kuussa yhden yön yökylässä. Joskus menee pitempään etteivät ole ollenkaan, mutta silloin lapsetkin alkavat jo kyselemään, että eikö saataisi mennä ensi viikonloppuna.



Minusta sellaiset lapset ovat onnellisessa asemassa, joilla on useita läheisiä aikuissuhteita ja luottamus siihen, että nämä kaikki osaavat ja haluavat pitää heistä huolta.

Minulla on 3 tyttöä, 5v,4v ja 1v. Harvoin ovat hoidossa.



Mun isällä isommat tytöt ovat n.2-3kertaa vuodessa,yhteensä ehkä pari viikkoa. Isäni asuu reilun parin tunnin ajomatkan päässä.



Miehen vanhemmat asuvat samassa kunnassa, tytöt ovat siellä ehkä kerran kuussa muutaman tunnin,niin että haluavat lähteä mummun ja papan mukaan kun ovat meillä kylässä ja me haetaan heidät viimeistään illalla kotiin. Yökylässä eivät ole koskaan olleet miehen vanhemmilla.



Omien menojen takia, ei ole mahdollista saada juurikaan isovanhemmista hoitoapua. Miehen kummatkin vanhemmat ovat työelämässä, ja niin minunkin isäni. Jos minulle sattuu päivällä jotain menoa, järjestää mieheni niin että voi olla lasten kanssa tai koetan saada lapset miehen siskolle hoitoon...

Meidän lapset ei ole olleet koskaan yökylässä, ikää heillä 3 v 8 kk ja 1 v 4 kk. Omat vanhempani ovat jo eläkkeellä, asuvat kyllä suht. lähellä. Miehen vanhemmat taas ovat aika sairaita jo. Suurin syy lienee kuitenkin se, että en ole raaskinut heitä antaa yöksi minnekään. Isompi pärjäisi kyllä jo, mutta on niin kiva aina illalla käydä kierroksella ja katsoa, kuinka he nukkuvat sängyissään. Nuorempi oli huono nukkumaan, kunnes täytti vuoden. Häntä ei yöllä saanut rauhoittumaan edes isä, äiti vain. Ei huolinut isältä edes tuttipulloa.



Miehen vanhemmat tulevat joskus pariksi tunniksi katsomaan lapsia, ehkä kerran kahdessa kuussa, jos on joku meno tai jos minä vaikka käyn aamupäivällä jumpassa tms. Olen kyllä miettinyt, että meidän turvaverkko saisi olla vähän pitävämpi. Toisaalta en oikein kaipaakaan eroa lapsista. Olen niin tottunut heistä aiheutuvaan "vaivaan". Me vietetään miehen kanssa sitten kahdenkeskistä aikaa, kun lapset on unilla.



Mutta kaipa tuo kysymys, mikä on liikaa/sopivaa jne. riippuu tosi paljon esim. siitä, missä kunnossa isovanhemmat ovat, millaisia lapset ovat ja miten asutaan.

Eli siis kesällä noin viikon verran putkeen, ihan siitä syystä, että meidän vanhempien lomat eivät käy yksiin koulun ja päiväkodin lomien kanssa. Tosin mielelläni antaisin lasten olla useamminkin jos välimatkaa olisi vähemmän. Ihan vain siitä syystä että lapset nauttivat ollessaan mummoloissa ja puuhaillessaan kaikenlaista isovanhempien kanssa. Tänä vuonna olivat kyllä isovanhemmilla muutaman yön jo keväällä jotta pääsimme mieheni kanssa yhdessä häihin (edes kerran).



Ystäväperheen luona ovat olleet muutamia kertoja, tosin esikoinen olisi siellä vaikka joka päivä jos vain saisi. Ja useimmiten silloinkin heitä on pyydetty kylään, vain joskus ollaan oikeasti tarvittu hoitoapua.



Mielestäni isovanhempien ja lastenlasten yhteinen aika ilman vanhempien valvovia silmiä ja korvia on todella tärkeää, vain ollessaan yhdessä he saavat tutustua toisiinsa kunnolla ja ovat varmasti läheisempiä. Meillä ainakin isovanhemmat kaipaavat todella lapsia, valitettavasti näkevät vain kolmisen kertaa vuodessa. Ja nyt lapset laskevat kuinka monta päivää on siihen, että pääsevät mummolaan!

Ennen toisen lapsen syntymää esikoisemme oli toisilla isovanhemmillaan (asuvat 5 km:n päässä) usein yhtenä iltana viikosta päiväkotipäivän jälkeen hoidossa. Syy oli vanhempien "oma aika" eli miehen kanssa kävimme tuolloin usein urheilemassa.

Lisäksi esikoinen on ollut muutamia kertoja yökylässä molemmilla isovanhemmillaan, keskimäärin yhteensä ehkä noin 6 yötä/vuosi. Syynä on ollut vanhempien hääyö, kahdenkeskinen matka tai ei mitään syytä. Useammin on hoitoon pyydetty isovanhempien aloitteesta.



Nyt kuopuksen lähestyessä pikkuhiljaa vuoden ikää on isovanhemmat saaneet hoitaa useammin myös nuorempaa lastamme ja jatkossa varmasti pääsevät molemmat muksut yökylään mummoloihin.



Isovanhemmat on rikkaus ja olen onnellinen, että lapsillamme on niin läheiset välit sekä minun että mieheni vanhempiin.



s ja lapset 3v ja 9kk