Lue keskustelun säännöt.
SIIS JÄRKYTTÄVÄÄ!! Miten joku voi laittaa alle vuoden ikäisen hoitoon??!
13.12.2005 |
Ehyt ja jatkuva kiintymyssuhde pienelle lapselle on erittäin tärkeää, tätä tuskin kukaan kiistääkään!? Silloin luodaan perusta mm. luottamukselle ja kiintymykselle.
Ihmettelen suuresti, miten joku voi laittaa varsinkin alle vuoden ikäisen hoitoon ja lähteä töihin!? Niin pakottavaa tarvetta ei voi olla, Suomessa ei kukaan nälkään kuole, mutta herran kukkarossa ollaan kyllä totuttu elämään....
Kävin tässä yhtenä päivänä hakemassa 4v lapseni hoidosta pahimpaan ruuhka- aikaan, eli meitä oli muitakin vanhempia lapsiaan hakemassa samaan aikaan. Lattialla parkui arviolta 6-7kk ikäinen vauva, joka epätoivoisesti YRITTI PÄÄSTÄ KENEN TAHANSA AIKUISEN SYLIIN!! Outoa! Kyllä meillä ainakin vierasti tuon ikäisenä!
Olen vakaasti sitä mieltä, ettei ko. lapsen perusturvallisuuskriteerit täyty! miettikää nyt todellakin, oletteko NIIIN köyhiä, että ei ole varaa jäädä edes puoleksi vuodeksi hoitotuelle...
Kommentit (128)
sanokoot täällä äidit mitä sanoo!!!!! eikö teitä yhtään kiinnosta oman lapsen hyvinvointi? Lapsen tunne-elämälle on tärkeintä ensimmäinen vuosi ja OMAN ÄIDIN kanssa oleminen! ja turha tulla kenenkään kirjottelee että " itse olen pienestä asti ollut hoidossa jne...!!! juuri sinä itse hoidossa ollut viet ne omat lapsesikin sinne!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kun katson taas tuttavapiiriäni, niin yhtään yli 1,5 vuotta kotona ollutta en tiedä. Useimmat ovat palanneet suoraan äitiyslomalta. Perheet ovat hyvinvoivia, lapset iloisia ja hyvinkasvatettuja ja parisuhteet pysyviä.
Itse vein oman lapseni hoitoon 9,5 kuukauden iässä ja oikein reipas ja tasapainoinen äitin kullannnuppu onkin. Olen omasta mielestäni maailman paras äiti ja asetan aina valinnoissani lapsen edun ykköseksi. Päivähoitokysymystä vain en näe kovin oleellisena. Muualla maailmassa tai Suomessakin aiemmin äitiyslomat oli kovin lyhyitä. Esimerkiksi juttelin taannoin lentokoneessa espanajalaisen naisen kanssa, jolla oli kaksi lapsenlasta vauvojen päiväkodissa iältään 5 kk ja 7 kk. Ja siinä ei ollut mitään ihmeellistä.
Kuten joku aiemmin kirjoitti, niin suuunnatkaapa se energianne vaikka Venäjän kodittomiin lapsiin, lapsiorjiin, lapsiprostituutioon, päihdeperheisiin jne. Siellä ne ongelmat on, ei niissä perheissä, joissa lapsi viedään vuoden ikäisenä hoitoon! Vai onko takana sittenkin kateutta toisten valintoja kohtaa?
Kuinka yleisesti siellä äidit tekevät kokopäivätyötä? Kuinka yleisesti jäädään kokonaan kotiin? Se, että siellä on lyhyempi äitiysloma, ei riitä täysin vertaamaan Suomen tilanteeseen
Esim. sairauden, työttömyyden jne takia. Tai äiti on yksinhuoltaja, eikä isä maksa edes elatusmaksuja. Tai niin kuin meillä, mies on pitkän työttömyyden jälkeen alkanut opiskella itselleen toista tutkintoa, koska sillä ensimmäisellä ei yksinkertaisesti perhettä elätellä.
Eli koko perheen talous on minun varassani. Yksi lapsi ja toinen tulossa. Voitte uskoa, että vaatii melkoista akrobatiaa, että onnistumme kotihoitamaan tämän tulevan lapsen edes vuoden ikään. Olemme sästäneet, asumme tosi pienessä asunnossa jne, mutta silti tekee tiukkaa. Tavoitteena on, että lapsi " joutuu" päiväkotiin vasta puolitoistavuotiaana, mutta en yhtään ihmettele, että jonkun muun elämäntilanne ei tee tätä mahdolliseksi.
lähinnä sen takia, että aikaisin lapsensa hoitoon vievät saavat siepin joka tapauksessa.
Mun kantani on, etten ikimaailmassa olisi vienyt alle yksivuotiasta hoitoon. Onneksi elämäntilanne oli sellainen, ettei tarvinnutkaan. Ymmärrän kyllä, jos on sellainen ääritilanne, josta joku aiemmin antoikin esimerkin. Joka tapauksessa, vauvan paikka EI ole hoidossa, kaikista vähiten päiväkodissa, missä meno on parhaimmillaankin aika sekavaa.
JOS lapsi on suunniteltu, aikuisten pitäisi olla tarpeeksi viisaita suunnitellakseen elämää pidemmällekin kuin vain sinne raskauden loppuun. Ettei " tarvitsisi" viedä vauvoja hoitoon. Ehkä muualla maailmassa tehdään toisin kuin Suomessa, mutta eihän se ole mikään peruste. Kun asiat meillä Suomessa on niin hyvin, että valtio tukee lasten kotihoitoa, tulisi vanhempien ottaa siitä kaikki ilo irti.
En minäkään mikään täydellinen äiti ole, ja tälläkin hetkellä 1v 7kk lapseni on väliaikaisesti kodin ulkopuolella hoidossa. Tämä ratkaisu, jota en todellakaan pidä parhaana mahdollisena, on tehty, koska haluan maisterin paperit käteen ennen toisen lapsen maailmaan tuloa ja tämä näyttäisi olevan ainoa tapa tehdä se. Eli itsekkäistä syistä olen minäkin lapseni hoitoon nyt jo vienyt. Esikoisen hoitoonviemisestä viisastuneena aion kuitenkin olla seuraavaksi sen kolme vuotta kotona ja nauttia lasteni varhaisista vuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset sopeutuvat eri tilanteisiin ja ihan täysjärkisiä on tullut meistäkin 70-luvun kasvateista joiden äidit ei olleet kotona. Täällä on tällasia kummia fanaatikkoja jotka syyllistävät muita äitejä. Ihan järjetöntä. Oikeastihan he eivät ajattele vain lastensa parasta vaan itseään. He pönkittävät omaa egoaan leikkimällä olevansa muita parempia. Valitettavaa mutta totta.
Vierailija:
sanokoot täällä äidit mitä sanoo!!!!! eikö teitä yhtään kiinnosta oman lapsen hyvinvointi? Lapsen tunne-elämälle on tärkeintä ensimmäinen vuosi ja OMAN ÄIDIN kanssa oleminen! ja turha tulla kenenkään kirjottelee että " itse olen pienestä asti ollut hoidossa jne...!!! juuri sinä itse hoidossa ollut viet ne omat lapsesikin sinne!!!
Tai edes sen yhden ja saman/ samojen, joiden kanssa muodostaa siteen!
Ja eihän täällä kukaan ole väittänyt, että hoidossa olevat lapset ei saa rakkautta kotona, vai onko?? Älkää kärvistelkö ja muuttako asioita!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kuinka yleisesti siellä äidit tekevät kokopäivätyötä? Kuinka yleisesti jäädään kokonaan kotiin? Se, että siellä on lyhyempi äitiysloma, ei riitä täysin vertaamaan Suomen tilanteeseen
Minun asuinmaassani ei tunneta subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä objektiivistakaan: jos töihin on palattava (ja palattava on jos ei halua irtisanoutua työpaikastaan, koska hoitovapaita ei tunneta) niin hoitopaikka hankitaan sieltä mistä sen saa. Jos kunnallisia paikkoja ei löydy niin sitten yksityiselle. Monet tuoreet äidit (tai isät) yrittävät tietysti järjestää työaikansa osa-aikaiseksi ihan niin kuin Suomessakin. Myös kotiin jääviä perhe-elämälle omistautujia on (ei kuitenkaan esim. minun tuttavapiirissäni montakaan), mutta KOSKAAN en ole kuullut kenenkään arvostelevan toisten valintoja samaan tapaan kuin Suomessa (esim. tässä ketjussa).
kyllähän se olisi hyvä jos pystyisi hoitamaan pienet lapset kotona, noin 3-vuotiaaksi ja miksei vaikka eskar-ikäiseksi. Jopa kouluikäiset tarvitsisivat jonkun joka olisi kotona iltapäivisin. Jopa murrosikäiset tarvitsisivat enemmän vanhempia. En tuomitse mutta nro 15ja esim. 51 saavat tukeni koska olen hieman katkera luettuani täältä useasti mm. " kotiäidit ovat laiskoja" " kotiäidit ovat h***ria* *kotiäitien lapsista tulee erakkoja* jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ikää tulee alkaa vähän näkemään asoita useammalta kantilta kuin vain siltä yhdeltä. Kyllä se järki vielä teillekin kasvaa.
kiirettömän lapsuuden,ilman tiukkoja aikatauluja.Siihen oravanpyörään minulla ei ole kiire.
T.43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin ekat pari kuukautta oli vain osapäiväisesti muutamia tunteja, mutta hyvin on poika siellä viihtynyt. Hän on yhtä hymyä kun tullaan hakemaan ja kun viedään, niin ei ole jäänyt itkemään, vaan menee suoraan mukaan leikkeihin. Pojallani on hyvä tarhapaikka, siellä on tarpeeksi hoitajia yms. Tosin, lapsissa on eroja, poikani on pärjännyt siellä hyvin koska on touhukas ja kova leikkimään, liikkumisenkin aloitti aikaisin. Nyt tarhaan on tullut 10 kk tyttö, joka on todella paljon vauvaisempi kuin poikani joka meni samanikäisenä hoitoon. Ei osaa edes kontata vielä ja itkee aina kun menen hakemaan poikaa... jos omalla lapsellani olisi olut noin paljon vaikeuksia sopeutua, olisin lopettanut hoidon ja työt
Ja työnantajat palkkaisivat vielä innottomammin alle 45-vuotiaita naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mun lapsi on ollut muiden hoidossa parikuisesta lähtien, välillä jopa viikkoja niin että mut on nähnyt vain muutaman tunnin ajan päivässä. Monet yötkin on menneet vieraiden hoidossa. Tosin mun lapsi on ollut sairaalassa, eikä päiväkodissa, mutta vauvan kannalta se varmastikin on ihan sama, onko se hoitopaikka sairaala vai päiväkoti. Laitoksiahan molemmat ovat, tosin päiväkodissa harvemmin satutetaan...
Hoidan pitkäaikaissairaita lapsia jotka ovat olleet osa jopa vauvasta asti hoidossa samalla osastolla jossa työskentelen ja olen siis heitä hoitanut jopa muutaman viikon ikäisestä vauvasta täysi-ikäiseksi nuoreksi aikuiseksi. Suurin osa on täysin tavallisia nuoria jollei perussairauksia lasketa, hyvin heillä on mielenterveys kestänyt vaikka heitä olosuhteiden pakosta ovat hoitaneet vanhempien rinnalla sairaalan henkilökunta joskus jopa monella eri osastolla. Ja vauvatkaan eivät ole olleet 24 tuntia vuorokaudessa äitiensä lähellä.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ideaalitilanne pienelle lapselle on varmasti kotona turvallisessa ympäristössä kasvaminen, mutta jos lapset kestävät nämä inhottavat, joskus kivuliaat toimenpiteet sairaalassa hoitojaksoineen, ei varmasti päiväkoti ole lapsille mikään loppuelämän pilaava, henkisiä vaurioita aiheuttava ratkaisu.
Vierailija:
kiirettömän lapsuuden,ilman tiukkoja aikatauluja.Siihen oravanpyörään minulla ei ole kiire.
T.43
Osaatteko kuvitella millaiselta jostain sellaisesta, joka on ollut pakkotilanteessa viedä lapsensa hoitoon tuntuu kun hän lukee tällaisia jeesusteluja. Olkaa onnellisia te, joilla on oikeasti valinnan mahdollisuuksia!
niin hohdokasta ole sittenkään. Siellä on miesten maailma. Muistellaanpa vaikka diili-ohjelmaa ja siitä käytyä keskustelua naisista työelämässä. Naiset eivät koskaan saa samaa arvostusta työelämässä kuin miehet. Ihmisistä (naisista ja miehistä) on mukavaa naureskella mm. naisten keskinäiselle tappelulle työelämässä. Ja suurin osa naisista häpeää sukupuoltaan ja mm. sitä naisten keskinäisiä huonoja välejä
Mutta kaikki menikin hyvin. Poika aloitti päivähoidossa 14kk:n ikäisenä.
Vierailija:
jos omalla lapsellani olisi olut noin paljon vaikeuksia sopeutua, olisin lopettanut hoidon ja työt
Vierailija:
Osaatteko kuvitella millaiselta jostain sellaisesta, joka on ollut pakkotilanteessa viedä lapsensa hoitoon tuntuu kun hän lukee tällaisia jeesusteluja. Olkaa onnellisia te, joilla on oikeasti valinnan mahdollisuuksia!
Aika harvassa varmasti sellaiset äidit, jotka odottavat innolla, että " saavat" lapsensa hoitoon eivätkä murehdi lapsen viihtyvyydestä lainkaan...
ei tänne kukaan kirjoita että: " olipas hyvä pointti, pisti miettimään. Taidankin laajentaa katsontakantaani"
Täällä ollaan joko tai ja kovin joustamatonta.
Ottamatta enempää kantaa siihen, miksi joku joutuu viemään / haluaa viedä lapsensa nykyisten tukimahdollisuuksien aikana hoitoon vauvana, mietin noita kannanottoja siitä, miten ennenkin vietiin lapset muutamien kuukausien ikäisenä hoitoon.
Ennen ei varmaankaan ollut tällaisia jättipäiväkoteja ja -ryhmiä kuin nykyään. Jos ajattelee, että ryhmässä on vaikka 14 lasta ja 3 aikuista, ryhmän vauva / vauvat eivät varmasti saa tarvitsemaansa syliä ja läheisyyttä. Tai sitten se on koko loppuryhmältä pois, jos yksi tai kaksi hoitajaa on lähes koko ajan varattu vauvalle. Minun mielestäni vauvojen pitäisi EHDOTTOMASTI saada paikka perhepäivähoitajalta tai ryhmiksestä. Jo pelkästään päiväkotiryhmän melutaso ja levottomuus ovat pahaksi vauvan kehitykselle. Sitä ei voi varmaan kukaan kiistää.