SIIS JÄRKYTTÄVÄÄ!! Miten joku voi laittaa alle vuoden ikäisen hoitoon??!

Ystäväni hämmästelivät ja kadehtivat, miten olinkaan pystynyt järjestämään itselleni noin pitkän äitiysloman. Hehän olivat joutuneet laittamaan omat lapsensa hoitoon keskimäärin 5-7 kk ikäisinä. Minä olin niin onnellisessa asemassa, että työnantajani oli armollisesti myöntänyt minulle muutaman kuukauden palkatonta virkavapaata. Näin Keski-Euroopassa.

Mitä te oikein kuvittelette että työpäivän jälkeen tapahtuu? Samaa arkea meilläkin eletään, käydään kaupassa ja tehdään kotihommia, leikitään ja vietetään aikaa yhdessa jne. Ehkä jopa intensiivisemmin, kun on koko päivän ollut töissä erossa lapsestaan, niin on jo ikävä.

Vierailija:

Voisiko joku ASIALLISESTI PERUSTELLEN kommentoida sopivaa hoitoonvienti-ikää?

Onko tämä ikä aina absoluuttinen vai voiko siinä olla yksilökohtaisia poikkeuksia?

Siihen asti voi sanoa, että kyllä hyvä äiti pärjää vähemmälläkin rahalla kunhan tinkii kaikesta turhanpäiväisestä. Sen 3 v jälkeen voi taas perustella lapsen hoitoonvientiä sillä, että lapsi tarvitsee jo virikkeitä.

Moni alalla työskentelevä on sanonut ettei omaansa laittaisi hoitoon noin pienenä.Eikö se kerro mitään?Mikään raha,unelmien duuni tms ei

korvaa menetettyä aikaa oman lapsen kanssa.Ihmiset ottavat järjettömiä summia asuntolainaa ja velkaa,ei yhtään ajatella että jostain pystyisi luopumaan muutamaksi vuodeksi (oma asunto?),jne lomamatkat jne.Hoitovapaalla voi maksaa pelkkiä korkoja.Mielestäni se on järjestelykysymys.Mutta kun kaikki pitää saada.

Tottakai on tilanteita JOLLOIN MUUTA VAIHTOEHTOA EI OLE! Kuitenkin on myös paljon tilanteita, joissa oma prioriteettijärjestys (esim. lapsi vs. raha) ratkaisee. Itse opiskelen yliopistossa kasvatustieteiden maisteriksi ja hoidan samalla lapsiani (tyttö 4 vee, poika 1vee) kotona. Haaveilemamme omakotitalon rakennus siirtyy valmistumiseni jälkeen, mutta so what?? Rakastan lapsiani ylikaiken ja olen valmis sen myös teoillani osoittamaan. Kasvatuksen lähes ammattilaisena voin kertoa, että lapselle perusturvallisuus tosiaan on ensiarvoisen tärkeää ja tuo kolme vuotta taitaa ihan todella olla se ikä vasta kun lapsi pärjää hoidossa... Toki omatkin lapseni ovat mummulla hoidossa yökylässäkin, olleet vauvasta asti, noin kolmen kuukauden välein, mutta päivähoitoon en veisi ennen kolmea ikävuotta. Kaikki tekevät kuitenkin tavallaan, se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle:)

Vierailija:

Moni alalla työskentelevä on sanonut ettei omaansa laittaisi hoitoon noin pienenä.Eikö se kerro mitään?

joista kaksi on laittanut omat lapsensa hoitoon alle vuoden ikäisinä. Minusta se kertoo jotain.

Tällaisenko mallin he haluavat antaa omille lapsilleen? Sellaisen, jossa on huonot äidit ja hyvät? Ettekö halua lapsenne kasvavan avoimiksi vai haluatteko että heistäkin tulee selkäänpuukottajia? Ymmrtämisen ja tuen sijaan haukutuaan ja syyllistetään. Kamalaa.

eli nro 42 perustelee 3-vuotiaan soveltuvuutta päivähoitoon sillä, että ko. hetkellä loppuu yhteiskunnan maksama tuki. Minusta tämä on huono peruste: mitä yhteiskunnan tuen loppuminen kertoo lapsen kypsyydestä tai kypsymättömyydestä?



[i/]

Siihen asti voi sanoa, että kyllä hyvä äiti pärjää vähemmälläkin rahalla kunhan tinkii kaikesta turhanpäiväisestä. Sen 3 v jälkeen voi taas perustella lapsen hoitoonvientiä sillä, että lapsi tarvitsee jo virikkeitä.

[/quote]

Siis, kun tässä ketjussa ollaan vahvasti sitä mieltä, että kyllä JOKAISELLA äidillä on mahdollisuus jäädä kotiin, kunhan elelee nuukemmin. Keitäs ne äidit sitten ovat, jotka kauhistelevat, miten kukaan äiti kehtaa ostaa lapselle halpishaalareita ja kirppisvaatteita eikä yhtään panosta omaan ulkonäköön, esim. kampaajalla käyntiin, meikkiin ja vaatetukseen? Samoja äitejähän he eivät voi olla -mahdoton yhtälö.

Vierailija:

Tällaisenko mallin he haluavat antaa omille lapsilleen? Sellaisen, jossa on huonot äidit ja hyvät? Ettekö halua lapsenne kasvavan avoimiksi vai haluatteko että heistäkin tulee selkäänpuukottajia? Ymmrtämisen ja tuen sijaan haukutuaan ja syyllistetään. Kamalaa.

Miten teidän lähipiirissänne on asian laita? Ovatko kaikki (mahdolliset) ystävänne jääneet kotiin lasta hoitamaan? Jos eivät niin haluaisin tietää, että uskallatteko kertoa heille päin naamaa nämä samat argumentit kuin te täälläkin kerrotte että miksi hänen ei saisi olla töissä ja pidättekö te oikeasti näitä ystäviänne huonoina äiteinä sen takia? On varmasti helppo heittää tällaisia väitteitä kun ei tunne muita palstalaisia. Kasvottomina voi heittää rumiakin väitteitä ja mielipiteitä ilman mitään vastuuta sanoistaan. Veikkaan ettette uskalla samoilla sanoilla kertoa ystävillenne mielipiteitänne.

Itse saatan nyt saada paskaa niskaan, mutta anti tulla vaan. Minä nimittäin voin rehellisesti sanoa, että EN PIDÄ SELLAISIA VANHEMPIA MINÄÄN, jotka jättävät PIENET LAPSENSA muiden hoidettavaksi.







näin on,ja itse en ainakaan pidä ajatuksesta,että joku vieras olisi vastuussa minun lasteni kasvatuksesta.hoidossa kun ollaan kuitenki iso osa päivää...

mutta en arvostelisi tietämättä taustoja. Toisten pää ei vaan kestä kotona. Enkä tällaisia ihmisiä kehottaisi abortoimaan lastaan. Joku kun oli sitä mieltä että tällaiset ihmiset eivät saisi tehdä lapsia laisinkaan.



Ja mun mielestä on eri asia, jos lapsi on hoidossa lyhyttä päivää. Eli jos lapsi viedään pienenä hoitoon, lyhennetään työaika kuuteen tuntiin...

Vierailija:

Siis, kun tässä ketjussa ollaan vahvasti sitä mieltä, että kyllä JOKAISELLA äidillä on mahdollisuus jäädä kotiin, kunhan elelee nuukemmin. Keitäs ne äidit sitten ovat, jotka kauhistelevat, miten kukaan äiti kehtaa ostaa lapselle halpishaalareita ja kirppisvaatteita eikä yhtään panosta omaan ulkonäköön, esim. kampaajalla käyntiin, meikkiin ja vaatetukseen? Samoja äitejähän he eivät voi olla -mahdoton yhtälö.

on helppoa ja hauskaa arvostella vähäosaisempia. Sitähän tämä on.

Vierailija:

Itse saatan nyt saada paskaa niskaan, mutta anti tulla vaan. Minä nimittäin voin rehellisesti sanoa, että EN PIDÄ SELLAISIA VANHEMPIA MINÄÄN, jotka jättävät PIENET LAPSENSA muiden hoidettavaksi.

näin on,ja itse en ainakaan pidä ajatuksesta,että joku vieras olisi vastuussa minun lasteni kasvatuksesta.hoidossa kun ollaan kuitenki iso osa päivää...

mun lapsi on ollut muiden hoidossa parikuisesta lähtien, välillä jopa viikkoja niin että mut on nähnyt vain muutaman tunnin ajan päivässä. Monet yötkin on menneet vieraiden hoidossa. Tosin mun lapsi on ollut sairaalassa, eikä päiväkodissa, mutta vauvan kannalta se varmastikin on ihan sama, onko se hoitopaikka sairaala vai päiväkoti. Laitoksiahan molemmat ovat, tosin päiväkodissa harvemmin satutetaan...

entäs ne äidit, jotka kilvan kehuskelevat valtavankokoisilla taloillaan (ja suurensuurilla asuntolainoillaan), uusilla autoilla, lomamatkoilla...?



Sitä paitsi; joillakin isillä on paremmat palkat kuin toisilla. Vaikuttaa muuten varmasti asiaan sekin. Sekä vielä: on isiä, joille yksinään perheen elättäminen käy liian raskaaksi. Onko silloin oikein ja tasapuolista äidin määrätä, että mies olkoon nurisematta, minä pysyn kotona ja sinä mies teet töitä? Kuulostaapa auvoisalta parisuhteelta...

Vierailija:

mun lapsi on ollut muiden hoidossa parikuisesta lähtien, välillä jopa viikkoja niin että mut on nähnyt vain muutaman tunnin ajan päivässä. Monet yötkin on menneet vieraiden hoidossa. Tosin mun lapsi on ollut sairaalassa, eikä päiväkodissa, mutta vauvan kannalta se varmastikin on ihan sama, onko se hoitopaikka sairaala vai päiväkoti. Laitoksiahan molemmat ovat, tosin päiväkodissa harvemmin satutetaan...

Omin silmin olen nähnyt kuinka nämä pienet itkevät ja ikävöivät vanhempiaan.Onhan se sanomattakin selvää! Lapsen on pakko sopeutua,minusta se on jotenkin luonnotonta.Pienet jäävät jalkoihin ja kaipaavat syliä.Mulla ei olisi ikinä sydäntä laittaa omaani niin pienenä hoitoon.Nämä hetket ovat ainutlaatuisia!