Voi jumalauta! Onpas oikee kusipää ukko!

ois ehkä aikaa tunnustaa tapahtunut pikku arviointivirhe ja erota.

Ja jos ei miestään viitsi YHTÄÄN auttaa, niin kannattaa sitten lähteä kävelemään.

Ja tässä ei nyt takerruta taas siihen kaupassakäyntiin, vaan yleisesti kaikkeen. Miten helkutissa käyt kaupassa 3v ja vauvan kanssa ja raahaat kotiin muutaman päivän ruoat, ison säkin koiramuonaa, vauvan kaukaloineen ja 3-vuotiaan? Miten tollaisessa tilanteessa pitää toimia? Jättää vauva kärryihin? autoon? Kerroppas!

ap

ymmärtäisin ap:ta.

Eli kyllä mullakin saattais hermot olla kireellä

Kyllä se vaan niin on, että jos sinä tahdot teille talon ja olla kotona hoitamassa lapsia niin se kodinhoitaminen ja ruoan ym toimittaminen on sinun TYÖSI, Miehesi työ on käydä töissä ja rakentaa teille kotia.



Vai pitäisikö sinusta sinun miehesi ensin tehdä päätyö sitten mennä rakentamaan taloa ja sitten vielä kotona siivota ja hoitaalapsia. mitäs sinä sitten teet? menet raksalle vai?



Kyllä se vaan niin on, että jos teistä toinen on kotona niin ne hommat kuuluu sille ja toinen töissä ja raksalla niin ne kuuluu sille. mutta jos teistä kumpikin on päivätöissä ja raksalla niin silloin ymmärrän, että oletat myös miehesi tekevän kotona jotain.



T: Suurperheen kotiäiti laspet vauvasta teiniin. Jonka työ on huolehtia perheestään. Kun mies on töissä kodin ulkopuolella.

paremmin unen päästä kiinni.

Mää kyllä ymmärrän sen logistisen ongelman, mikä kaupassakäynnistä syntyy. Pitäis ehkä vaan käydä useammin? ja ostaa vähemmän kerralla?

Mutta kun jos saisin edes jonkinnäköistä kunnioitusta mun tekemästä työstä täällä. Mutta ei, sellaista ei ole näkynyt eikä kuulunut!

ja olen kyllä raksallakin ollut. Raskaanaollessani kävin siellä kaivamassa ojaa, kantamassa ties mitä painavia juttuja yms. Katsottiin aina vinoon et eikö toi jaksa enempää tehdä..ja siinäkin ohella hoidin kotia ja kaikkia muitakin asioita...

ap

Laita vauva ostoskärryihin vauva osaan. (ilman kaukaloa)

Toinen lapsi työntää pikkukärryjä ja kävelee vieressä.

Osta ostokset ja laita muovikassit takaisin ostoskärryyn.

Työnnä kärryillä ostokset auton viereen ja siirrä kassit ja lapset autoon ja vie kärryt pois.

Uhma varmasti hellittäisi kun olisi ikäistään seuraa ja ikään nähden sopivaa tekemistä organioistuna. Ap:n elämä ja kotitöiden teko helpottuisi ja ehkä avioliittokin voisi olla pelastettavissa...



Ai niin, mut nyt ollaan av:lla. Eihän lasta saa hoitoon laittaa jos itse kotona on, mitä väliä miten vaikeaa elämä sitten kahden kanssa kotosalla olisi...

Todellakin helpottuisi kaikki hommat täällä. Ja miehelle tietty se lasku!

ap

käydä kaupassa niin että lapsi saa ite kävellä ja työntää omia kärryjä. Ensinnäkin kärryt olis täynnä ihan mitä sattuu, jos jotain ei osteta mitä lapsi haluaa seuraa huutoa..ja sitten se miten lapsen saa pois kaupasta ja vielä autoon asti on oma projektinsa.

just kävin kahden lapsen kanssa kaupassa. Ja Toisella tosi paha uhmakausi.

" Mies käy töissä ja maksaa teidän elämän" ... yms. Siis oletusarvoisesti kaikki käy töissä, ap vaan taitaa olla äitiyslomalla? Ja todnäk saa siitä hyvästä rahaakin.



Kun perustetaan perhe ja talous, niin kyllä siitä pitää olla molempien vastuussa, vähintäänkin omalta osaltaan. Ei voi täysin luistaa kaikesta, vaikka muita töitä tekisikin. Tekeehän se ap:kin siellä jatkuvasti jotain, eli hoitaa vauvaa mikä tarkoitus lieneekin, ja varmasti on osansa talolainoista ottanut.



Mies on varmasti halunnut niin yhteistä kotia, uutta taloa, lapsia kuin koiraakin yhtä paljon kuin ap. Ei niistä voi valita vain yhtä ja laittaa siksi aikaa kaikkia muita odottelemaan. Painotuksia toki voi vähän muunnella, silti on turha odottaa orjuutusta muilta.

Sitä turvakaukaloa ei tarvii ottaa kauppaan, käytät niitä kaupan istuimellisia kärryjä.

Pitääkö sitten jättää lapset autoon odottamaan kun raahaan kassit kotiin vai vienkö ensin lapset sisälle odottamaan ja sitten haen vasta ne ruokakassit? hmmm...

ap

Jos hankaluus tulee koiran ruokasäkistä niin pyydä miestä hakemaan se.



Ja juuri sen takia uhmaikäisen kanssa pitää käydä kaupassa jotta hän oppisi miten siellä pitää käyttäytyä. Ei ne sitä ilman opi.



Jätä lapsi/lapset miehelle kaupassa käynnin ajaksi.

me rakennettiin ITSE ivitalo VUODESSA! odotin vauvaa, tein lopputyöni ammattikorkeassa, hoidin lapsemme, kävin koulussa ja harjoitteluissa ja vieläpä töissä tämän kaiken lisänä!ja raksalla olin aina kun vaan pystyin ja vieläpä katonrajassa tikapuilla maalaamassa ihan viimeisilläni, esimerkiksi..! kodin hoito oli kaikki myös minun vastuullani! kaikki meni kunnialla läpi, vaikka rankkaa olikin! nytpä onkin mukava asua täällä uudessa talossa ja nauttia elämästä. jos miehesi on raksalla päivät pitkät ja sen lisänä töissä, ei varmaan kannattais ulista jostain koiran kusetuksesta ja ruokapurkin laitosta ..

toinen juttu että rattaat mukaan autoon. Parkkipaikalla lastaat ruokakassit rattaisiin ja toisessa kädessä kannat kaukaloa. isompi lapsi kävelee vieressä. ei voi olla niin vaikeeta.

Hätä keinot keksii!!

Ei voi olla niin vaikeeta!!

Ja ei tietenkään voi tulla sieltä aikaisemmin pois vaikka tietää että mun täytyy kans päästä hoitamaan omia asioitani ja käymään kaupassa. Voisi edes sen verran ajatella minuakin. Mulla on nyt monet asiat ihan päin vittua kun en ole päässyt niitä hoitamaan. Että näin mukavasti ovat asiat...

ap

kuin organisointikykyä!!!

Meillä on myös rakennettu eli tiedän kyllä että kotona välillä harmittaa.

Mutta en todellakaan kehtaisi valittaa kun mies tekee äärettömän raskasta rakentamistyötä ja omat leipätyöt vielä kaupan päälle.



Mun ymmärrykseen ei mene. Eikä kyse ole kynnysmatosta, ei todellakaan.

MITEN MIEHESI VOI ARVOSTAA SINUN TYÖMÄÄRÄÄSI KOTONA JOS SINÄ ET ARVOSTA YHTÄÄN HÄNEN TYÖMÄÄRÄÄNSÄ???????