***TOUKOJEN VIIKKOPINOA TÄNNE***

Joo kyllä tää varmaan kannattaa. En nyt jaksa koko tarinaa kirjoittaa mutta lyhykäisyydessään itki illalla nukkumaan käydessä pari minuuttia ja yöllä n. tunnin. Isä piti sylissä ja välillä kokeili josko kävis jo sänkyyn. Loppuyö meni ok, imetin puoli kuudelta.



Meinasin kyllä käydä itsekin itkemään, mutta niin paljon jo väsyttää ainainen tissittely, että onneksi en puuttunut asiaan.



Saa nähdä mitä ensi yönä tapahtuu..

Pikaiset kuulumiset kirjoittelen, kun Linda leikkii lattialla ja kohta tulee työkavereita kylään. Tänään olen ollut oikeen tosi ahkera. Olen siivonnut, leiponut pullia ja vihdoin sain joulukortit lähtökuntoon. Teetätin Lindan kuvasta kortteja, että ei siinä muuta sitten ollutkaan, kuin osotteiden kirjoittelua. =)



Linda on mukavasti lopettanut öisin mölön juonnin..No viimeiset 2 yötä on mennyt vaan pari kertaa tutin laitolla. Eli huh..toivotaan, että jatkuu tällälailla!!Ekan kerran Linda syö siin 6 paikkeilla ja nukkuu siitä vielä pari kolme tuntia. Jaksamisia siis niille jotka vielä heräilevät monta kertaa yössä. Itse olen niitä öitä myös saanut osani..



Ensi maanantaina olis neuvola, joten sitten mitoista lisää. Piti siirtää neuvola-aikaa ja 6kk neuvola onkin 7kk..No sitä odotellen.. Ja huomenna olis ristely Tukholmaan. Toivon, että reissu menis kivasti Lindalla ja myös muilla. =)



Ei kerkee nyt muuta kirjoitteleen, joten ihanaa joulunodotusta kaikille!!



T. Wera ja Linda n.6,5kk

En päässyt viime perjantain tapaamiseen, kun olin pahassa flunssassa. Lähdimme kuitenkin Jyväskylään, kun oli pakko. Niistin paketillisen nenäliinoja ja ahdistuin, kun puhuminen sattui. Voisko enää tylsemmin matkaa taittaa. Noh, oli kivaa nähdä vanhoja tuttuja. Olin Jklssä tuomarina lasten ja nuorten tanssi-/voimistelutapahtumassa. Tuli vähän haikea olo, kun on aina ollut tosi aktiivinen tanssi- ja jumppaope ja nyt täällä vaan kotona nyhjään... Ei vaa, olen jo päättänyt että ens syksynä alan pitään jotain tunteja. Olis kiva pitää äideille suunnattuja tanssitunteja jonne vois ottaa vauvankin mukaan. Ei olis lapsenvahtiongelma tekosyy saada itseään liikkeelle. Katotaan, ehkä.



Nuo yöt on meilläkin vähän erikoisia. Minähän löin hanskat tiskiin unikoulun kanssa muutama viikko sitten ja nukutaan siis perhepetissä ja nukutus tapahtuu tissillä. Ei mikään oppikirjan suositus...

Nukutaan ihan hyvin, mutta tuo nukahtamisaika vauvalla venähtää tuonne puolenyön tienoille. Sen rytmi on ollut alusta saakka sellainen, että alkuillasta nukkuu pari tuntia (vanhemmat toiveikkaina ajattelee että nyt se nukkuu aamuun asti) ja sitten se herää virkeänä valmiina uusiin leikkeihin. Ihan mahdoton saada hissuteltua tissuteltua uudestaan uneen. Meitä rupeaa aina naurattamaan, kun toinen on ihan tohkeissaan ja selittää vauvakielellä omia juttujaan, möngertää ja haluis pomppia, kun ottaa syliin.

Tästä nukkumisesta tulee vielä ongelma, en vaan vielä jaksa miettiä sitä...



Siellä Jyväskylässä, kun olimme kavereilla yötä, koin ekaa kertaa unettomuutta. Pyörin sängyssä viiteen asti ja luulin olevani valkoinen paksu laatikko. Aika hämärä oli olo. Sit meinasin tukehtua kurkkukarkkiin ja sit tuli vielä verta nenästä ja vauva rupes itkemään... niin aloin minäkin. Nyt huvittaa se tilanne, mutta ei paljon naurattanut silloin. Onneksi ei ole olotila toistunut. Huhhuh.



Mies tuli just kotiin töistä. Lähdetään kohta kaupunkiin katteleen joululahjoja. Ei tule nyt just mieleen, mikä on ollut se huonoin lahja, mutta yksi joulu oli kyllä sellainen, että en saanut mitään superkivaa lahjaksi. Nyt en pysty muistamaan mitä ne lahjat oli, mutta muistan sen pettymyksen tunteen.



Vauva heräs nyt pitää mennä. MOi!!!



P.S. Jaksamista kaikille!

Julius on jo melkein terve; enää välillä pikkasen räkää yskii, mutta muuten on kuin ei mitään tautia ois koskaan ollutkaan =). Niinhän sitä sanotaan että nopeesti sairastuu ja nopeesti paranee mutten ois uskonut että näin nopeesti... Onneks näin kun mies on ollut koko alkuviikon saaressa ja tulee vasta huomenna kotiin.



Vielä kiitollisempi osaan olla terveestä pojasta, kun miehen veljen 11kk poika on nyt samaan aikaan tosi kipeä; tänään on joutunut käly käymään pojan kanssa terveyskeskuksessa kahdesti hengittämässä maskilla lääkettä keuhkoputkentulehdukseen. Ja miehen veli kun on rekkakuskina poissa kotoa ollut koko viikon, ja käly on siis joutunut yksin hoitamaan huonosti nukkuvaa kipeätä poikaparkaa. Näin hänet tänään kaupassa ja oli kuin nukkuneen rukous huonosti nukuttujen öiden seurauksena. Onneksi menivät anopille täksi yöksi niin saa käly nukkua ja anoppi hoitaa pientä yön.



Rustasin tänään joulukortit suvulle ja kavereille ja kyllä, tein kortit Juliuksen valokuvista. Niitähän tuolla av:llä parjataan kovasti mutta vähät siitä. Ei ehkä yhtään omaperäistä mutta koska J on kaveripiirini ja sukuni sukupolveni ensimmäinen vauva niin ajattelin että menköön nyt tän kerran. Olin jo ihan lopen kyllästynyt tiimarikortteihin mutten toisaalta ole mikään askartelija. Joten kuvien ja koristetarrojen liimaamisella pääsin helpoimmalla =)



Huonoin joululahja... Mummollani oli yhdessä vaiheessa kymmenisen vuotta sitten tapana antaa 50mk ja suklaalevy, sekä villasukat. Siitä tuli oikea lentävä lause perheessäni; 50mk ja suklaalevy. Nyt mietitte että mikäs vika siinä - no samaan aikaan serkkuni saivat nukkeja yms toivomiaan lahjoja ja enemmän rahaa, vähintään satasen mieheen, mummon suosikkipojan lapsia kun ovat... Onneksi mummo nykyään on parantanut tapansa =) . Myös suklaakonvehdit on musta surkea lahja, valitettavasti meillä ei niitä kukaan syö. Viime joulun jälkeen heitimme menemään parikin paketillista, kun päiväykset menivät umpeen.



Niin joo ja hyvä uutinen vielä: J oppi tänään istumaan ilman tukea lattialla! Harjoitteli sitä moneen otteeseen, ja toki välillä kellahtaa nurin, mutta pitkän tovin istui ja ihmetteli kaksin käsin lelua =) ja äiti ratkeaa ylpeydestä...



Nyt Conania katsomaan! Hyvää loppuviikkoa kaikille!

-sannael ja J (unten mailla)

Hienoa,että sannael teidän poika alkaa toipua! Parantavia säteitä sitten lopuille sairasteleville toukomuruille!!!



Joulukorteista sen verran,että minusta just kuvallinen kortti on NIIN ihana,kertoo antajastaan ja näyttää,miten on vuoden aikana kasvettu! Me olemme joka vuosi lähettäneet perhekuvan joulukorttina ja kaikilta olemme saaneet vain positiivista palautetta. Mutta tämä on taas niitä mielipideasioita,joista saatte olla ihan vapaasti erimieltä :D



Meidän 2v neiti vietti ensimmäisen tutittoman yön ja hienosti meni! Ihana asia,nyt sitten voidaan suunnitella siirtoa toisten lasten seuraksi. Unikoulua voisi sitten ruveta Eetulle pitämään,ollaan siinä vähän laiskoja,vilkutus vaan suursyömärille ;)



Mitähän muuta,no onnittelut kaikille uusia taitoja oppineille ja stressitöntä joulunodotusaikaa,savolaisittain tai ilman :DD

Enpä olekaan aiemmin kirjoitellut näihin viikkopinoihin, kun ei ole juurikaan aikaa ollut. Ensimmäiset neljä kuukautta meillä kanneltiin koliikkivauvaa ja sitten herra ei viihtynyt laisinkaan yksin, vaan tarvitsi lattiahommiin seuralaisen. Lukemassa olen kyllä melko säännöllisesti käynyt. Meillä on siis 26.5. syntynyt poika, joka parhaillaan nukkuu ulkona vaunuissa.



Lohdullista lukea, että muillakin yöt ovat mitä ovat. Meillä herra nukku toooosi hyvin aina 5kk ikään asti, mutta nyt ne yöt ovat kaunis ja kaukainen muisto vain. Nyt herätään itkemään 2-10 kertaa yössä. Hyvinä öinä unta riittää klo 21.30-3.30 yhtäjaksoisesti, huonoina herätään sitten klo 23.30 alkaen jopa vajaan tunnin välein. Mitään muuta poika ei tarvitse kuin peiton kohennuksen ja muutaman sanan, niillä rauhoittuu uudelleen uneen. Vaan äitipä ei aina osaakaan rauhoittua, nytkään en ole varma, olenko viime yönä nukkunut juurikaan klo 2.30 jälkeen, hmmm. Nyt olen antanut pojan itkeä ensin viitisen minuuttia ennen kuin menen luokse. Muutaman kerran on rauhoittunut itsekseenkin eli mikään suuri hätä ei ole kyseessä.



Päivisin sen sijaan menee nykyisellään ihan mukavasti. Poika ei vielä ryömi, mutta kierii hurjalla vauhdilla paikasta toiseen. Yleensä kierii huonekalujen alle tai sähköjohtojen sekaan; paras paikka tuntuisi olevan tietonepöydän alus lukuisine piuhoineen...Koiran perään olisi kova hinku, koira puolestaan taitaa olla vain iloinen, kun pääsee vielä pakenemaan ;) Hampaita on kokonaista yksi kappaletta ja se tuntui tulleen ilman suurempia tuskia. Istua ei vielä osaa kuin tuettuna sekä syöttötuolissa, ei ole muuten liiemmin edes yrittänytkään.



Kaisu ja Saibu ainakin taisivat puhua siitä alakulosta ym. Mullakin oli tuossa syksyllä sellainen vaihe, että kotona olo tuntui todella raskaalta ja kaipasin jopa töihin. Yksi iso syy oli juuri se pojan jatkuva koliikki-itku ja sittemmin " tarrautuvuus" . Emme juurikaan voineet käydä missään kahviloissa tms, sillä poika ei viihtynyt vaunuissa lainkaan hereillä ollessaan, vaan aloitti mielettömän huutokonsertin. Välillä itkin, että olen kuin vanki kotonamme huutavan pojan kanssa ja silloin ajatukset olivat todella synkkiä. Laskin tunteja, että mies tulisi töistä ja pelastaisi...Mietin jopa, etten jääkään hoitovapaalle, vaan lähden töihin heti maaliskuun alusta, siihenkin tuntui olevan ikuisuus.



No, nyt menee jo paaaaljon paremmin. Poika on tullut ulos itkumaailmastaan ja rattaiden turvin olemme päässeet myös ihmisten ilmoille. Vaativa luonne on edelleenkin, mutta myös nii-in ihana. Kävin purkamassa tuntoja ja etenkin lukemassa toisten vastaavassa tilanteessa olevien tuntoja jossakin pinossa täällä ja se helpotti valtavasti. Oli uskomatonta huomata, ettei olekaan yksin ajatuksineen eikä ehkä olekaan niin huono äiti kuin kuvitteli. Pienenstä se on joskus

kiinni...Olenko oikeassa, että edelleekin on vaikea sanoa ääneen näitä äitiyteen liittyviä huonoja fiiliksiä? Jotenkin sitä syyllistää itsensä niistä eikä uskalla puhua, koska luulee olevansa ainut kummajainen? Mutta kun uskaltautuu avaamaan suunsa vaikkapa sitten täällä, saa huomatakin, ettei olekaan ainut. Tulipa sekavaa tekstiä, toivottavasti joku ymmärsi :)



Jaksaakohan tätä vuodatusta enää edes kukaan lukea, hih. Pitäisi vissiin pinoutua useammin, niin ei tarvitsisi kirjoittaa romaania kerralla. Noista eläinten lääkitsemisistä haluan vielä kertoa, sitten lupaan lopettaa. Meidän nyt jo kuollut kissamme oli aikoinaan antibioottikuurilla. Lääkkeet olivat sellaisia aniliininpunaisia pillereitä. Antaminen tapahtui siten, että mies piti kissaa ison kylpypyyhkeen sisällä rukkaset käsissään ja minä työnsin pillereitä kurkkuun. Kissa sylki, sylki ja sylki. Lopputuloksena kissan valkea kaula oli pitkään aniliininpunainen, ei lähtenyt väri edes pesussa...Koira puolestaan syö mitä vain kunhan sen piilottaa juustoviipaleen sisään.



Mutta nyt lopetan tämän jaarittelun!

Mukavaa joulun odotusta itsekullekin siellä ruutujen takana!

tuulis

Ja minähän arvasin tämän... Danille tuli kesken unikoulun hirveä nuha.. Viime yö meni useaan otteeseen heräten, mut positiivista oli se, et Dani tisutteli vain n. klo 3 ja 7.30. Pikkumies tyyntyi yöllä kyljen kääntöön ihan hyvin. Illalla kyllä tuli suuri vastalause nukkumaan mennessä.. " Taasko minut tänne yksin jätetään!!?" -tyyliin.. Mutta nukahti muutamassa minuutissa. Jatketaan yö kerrallaan meninkiin. Tsemppiä taas kerran yökukkujien äideille!

Jos Veekku antaisi äidin kirjoitella hetken :-)



Oltiin neuvolassa, painokäyrä edelleen menee alaspäin mutta pituutta tulee tasaisesti. Nyt painoa oli 7860g (viimeksi 7500g) ja pituutta 69.6 cm (viimeksi 66 cm). Saas katsoa mitä lääkäri tuumii kuukauden päästä 8 kk nlassa. Enpä jaksa stressata kun nuo unettomat yöt painaa jo mielen tarpeeksi lyttyyn.



Allekrijoitan tuon, että monetkaan ei uskalla tai kehtaa puhua niistä negatiivisista äitiyden tunteista. Mulla on mennyt kuppi nyt niin totaalisesti nurin, että enää en jaksa kantaa sisälläni sitä kaikkea. Voin vannoa että on tehnyt hyvää kun on saanut viime päivinä hiukan tuulettaa tunteitaan. Hiukan paremmin jaksaa taas kun tietää ettei ole yksin täällä risukassa jonne ei aurinko muista aina paistaa :-/ Voi sentään, pikkupomo kutsuu. Pitää kirjoitella joskus paremmalla ajalla. Ajattelin vain ilmoitella että täällä ei olla vielä tehty mitään peruuttamatonta masennuksen alhossa.



Kaisu ja Veekku

Kiitos kaikille osanotostanne keskenmenoani koskien edellisviikon pinossa. Viestinne lämmittivät kovasti mieltä! Aika moni on näköjään joutunut saman käymään läpi.



Suomen kamaralla ollaan! Meidän matka meni hurjan hyvin, ihan turhaan matkasta stressasin! Ensimmäisessä laskussa Mika vähän itkeskeli samaan aikaan kun tunsin omien korvieni vähän sattuvan, mutta seuraavassa ei kumpikaan tainnut enää tuntea mitään. Kyllä tässä iässä kelpaa matkustaa kun pieni vielä viihtyy sylissä, myöhemmin voikin olla eri juttu :o)



Ensimmäiset kolme päivää Mika vierasti isääni kauheasti; äitiini tottuikin nopeammin. Nyt kaikki menee jo mainiosti ja on ollut ihanaa päästä yksikseen joulupukkiasioille ja kampaajalle. Ja elokuvissakin kävin eilen, Harry Potter piti kaydä katsomassa :o) Ei kyllä ollut tällä kertaa yhtä hyvä kuin kirja...



Nukkumisista on ollut puhetta tämän viikon pinossa. Meillä öisin herätään 2-4 kertaa, jolloin tutin suuhun uudelleen laittaminen auttaa kyllä heti. Ollaan siis päästy aika vähällä moneen muuhun verrattuna... Nukkumaan mennään iltaisin klo 19-20 ja aamulla herätään syömään 7-8 välillä, jonka jälkeen nukutaan vielä jonkin aikaa. Päivällä Mika nukkuu vielä kahdet tai kolemt päiväunet 1-2 tuntia kerrallaan, eli hyvät unenlahjat on pojalle suotu. Täällä vanhempieni luona meillä on kaikilla patjat vierekkäin lattialla, joten tutin laittaminen suuhun on hurjan hlppoa, ja kuitenkin nukkuu " omassa sängyssä" . Aloinkin miettimään jos pystyisi kotosalla tekemään saman jutun...



Masennuksesta ja parisuhteestakin on puhuttu... Täällä kanssa yksi joka ilmoittautuu joukkoon, jonkinlaisesta masennuksesta on kärsitty myös syksyn mittaan... Sen kourissa tuli myös mietiskeltyä omaa parisuhdetta ja että rakastanko oikeasti miestäni jne. Miehen kanssa niistä juteltiin ja kyllä se siitä taas lähti ja keskenmeno sai suhteemme vielä vahvemmaksi. Nyt tuntuu taas että elämä on ihanaa!!



Mika on muuten nyt täällä Suomessa olo aikana oppinut kaksi uutta juttua: kun hän yskähtää ja minä yskähdän takaisin, hänkin tekee leikki yskän ja näin jatkamme naureskellen. Ja toinen juttu on vilkutus: olisikin hauska jos kohta lentokentällä mennessämme miestä vastaan saisin pojan viluttamaan isukilleen :o)



Oikein hyvää joulun odotusta kaikille!

Töötsi & Mika 04.05

Ihanan terapeuttinen pino tällä(kin) viikolla!! Tosi samoja fiiliksiä tuntuu olevan niin monella. Kuten tuulia75 kirjoitti (hyvin jaksoin lukea :), niin tosi usein uskalletaan puhua vain niistä ihanan posistiivisia asioista liittyen äitiyteen vaikka niitä negatiivisia fiiliksiä on tälläkin allekirjoittaneella ollut kuluneen reilun puolen vuoden aikana tosi paljon. Mies on onneksi tukenut ja ymmärtänyt ja koittanut kannustaa ja todistella että nekin ajatukset on ok eivätkä ne tarkoita sitä että olen huono äiti. Edelleen välillä " vellon" noissa fiiliksissä aina välillä ja Onneksi on näin ihana mies!! Tämä pinoilu on myös ollut ihanaa ja monien tekstit on kolahtaneet.



Nyt täytyy lähteä pojan ja koiran kanssa ulos eli tuohon unikouluiluun palaan viimeistään ensi viikolla...



Lillakka ja poika (viikonloppuna 7 kk)

Meillä menee edelleen parempaan suuntaan, onneksi! Viime yönä keskimmäinen ei inahtanutkaan ja nukkui kahdeksaan asti eli pitkään. Sisu heräsi viideltä aamulla itkemään, maha murisi ja annoin siksi pullomaitoa, joikin 160ml. Jatkoi unia sitten seitsemään. Jatkossa annan varmaan myös aamuyöstä maitoa.



On kyllä huippuihanaa nukkua pitkästä aikaa (siis kuuteen kuukauteen) pidempiä pätkiä kuin 2 tuntia! Kävi jopa niin, etten meinannut saada unta enää viideltä, kun olin nukkunut siihen mennessä 6 tuntia putkeen! Suosittelen kyllä unikoulua jollain asteella kaikille valvojille, tässä vaiheessa on varsin helppoa opettaa vauvalle että yöt ovat nukkumista varten,se on hankalaa sitten myöhemmin. 8kk vanhana alkavat nousta pystyyn, vuoden iässä muisti on niin pitkä että menee pidempi aika kuin muutama päivä (kiva " huudattaa" viikko tai enemmän) ja sitten kun lapsi on jo lastensänkyiässä niin eihän hän siellä enää pysy. Nämä on kumminkin jokaisen omia asioita ja ymmärrän niitäkin jotka nukkuvat perhepedissä pitkään. Meille se vain ei sovi.



Voimia kaikille äitiyteen! Itsekin muistan esikoisen kohdalla miten ahdistavaakin äitiys monesti oli. KUn kaikki muuttuu omassa elämässä ja ihmiset olettavat että siitä vain nauttii. Eihän se niin ole. Kyllä se aika rankkaa on ja välillä tosi ahdistavaakin, kun oma elämä muuttuu vain toisen ihmisen hoitamiseksi ja huolehtimiseksi. Nyt kun elämä on jo sitä kotona olemista ja lasten hoitamista niin vauvasta osaa nauttia ihan eri tavalla. Enhän minnekään menisi vaikka vauvaa ei olisikaan. Kun on nuo vanhemmat lapset!



Mutta tsemppiä, nyt pitää taas mennä, pomot huutaa!



L ja lauma

Ihan pakko pinoutua taas tauon jälkeen koska monilla muillakin on näemmä yöheräilyvaihe menossa...

Meidän Emma-neiti veteli 2kk iästä ihan viime aikoihin asti täysiä yöunia mutta nyt olemme saaneet todella maistaa sitä yöheräilyä!

parin viikon ajan mies on ollut töissä ensimmäistä kertaa paitansa teksin näköinen: " Isä on todella väsynyt"

Emma jatkaa unia yleensä melkein kahdeksaan eli minä saan hieman enemmän unta mutta mies herää kuuden jälkeen.

Olen pistänyt heräilyn sen tiliin että Emma liikkuu ja oppii nykyään niin paljon että unetkin ovat levottomia. 6kk iässä neiti nousi konttausasennosta istumaan, alkoi sitten kontata ja nyt nousee tukea vasten seisomaan.ja päästää kädet irti...Huoh...on siinä vahtimista.



Öisin olen laittanut istuma-asennossa istuvan tytön masulleen ja taputellut uneen. Useana yönä on kuitenkin pitänyt ottaa Emma viereen kun aamuöinen kitinä ei muuten hellitä. Mutta ei tisuttelu ole auttanut (eihän se neiti nälkäänsä itke) vaan muutaman lohtuhörpyn jälkeen kitinä ja möyriminen ovat vain pahentuneet. Emma kiemurtelee ja makaa poikittain meidän tyynyjen välissä raapien toista naamasta ja monottaen toista naamaan. Sen lisäksi pelkään että neiti konttaa myös sängyltä alas (Syyt siihen miksi minä en saa nukuttua kunnolla perhepetissä!)

Emman pinnis on vielä meidän sängyn päädyssä mutta kevään aikana suoritetaan huonejärjestyksen vaihto ja muutetaan yläkertaan jossa Emma saa oman huoneen.



Viime viikonloppuna oli naapurissa nimiäiset ja Emma leikki muiden lasten kanssa kuin iso tyttö!Konttasi vieraiden jalkojen seassa tosi kauas ilman äitiä ja pyydysti koiranhäntiä. Kaikilla oli niin mukavaa että tänä iltana on samalla porukalla pikkujoulut! Ihan kivaa kun mieskin on työmatkalla. Pääsen samalla kyselemään naapurin gekko-liskon hoito-ohjeita koska tarjouduin antamaan sille uuden kodin! Olen ihan innoissani koska jos se minusta olisi kiinni niin talo ja piha olisivat täynnä eläimiä. Mies toppuuttelee ja olen antanut itselleni luvan hankkia yhden eläimen vuodessa. Lisko menee ensi vuoden piikkiin koska viime keväänä hankin hevosen huutokaupasta. hih...

Nyt laittautumaan kyläreissulle!

Katja ja Emma 7,5kk

Meillä nukuttiin viime yönä ihan hyvin, Viivi ei herännyt syömään ollenkaan. Otin viereen nukkumaan kahden aikoihin ja tyttö rauhoittui siihen. Nyt harmittaa, kun en silloin syöttänyt. Neiti ei ole syönyt tänään oikeastaan mitään. Aamulla meni puuroa muutama lusikallinen vaikka luulin, että on varmaan hirveä nälkä, kun ei yöllä syönyt. Lounaalla taisi mennä kaksi lusikallista ruokaa. Velliä söi 120ml, muuten ei ole korvikekaan kelvannut. Välipalaksi söi 1/3 banaania ja vähän marjasosetta, kun väkisin syötti. Nyt en sitten tiedä pitäisikö tuosta huolestua vai ei. Ei ole koskaan aikaisemmin ollut koko päivää syömättä. Eniten huolestuttaa, kun ei edes maito kelpaa. Hampaita on tullut jo kuusi, eikä niiden tuleminen ole aiheuttanut syömättömyyttä aikaisemmin. Höh. Apuuvaa!



Katja-30 (oliko se noin?): Samassa jamassa ollaan täällä, tyttö nousee seisomaan eikä suostu pitämään mistään kiinni. Aika monta kolhua tullut tytölle. Jotenkin vaan ei tunnu oppivan noista kaatuiluista mitään. Vai tarviikohan vaan miljoona toistoa ennen kuin oppii.



Ihanan rauhallinen hetki, kun mies kylvettää Viiviä. Tyttö nauttii nykyään kylpemisestä, kun saa itse istua ammeessa ja leikkiä leluilla. Ja roiskia vettä ympäriinsä!



Koko syömälakko on miehen syytä. Syötti eilen Viiville puuroa ison annoksen ja sanoi, että huomenna ei varmaan syö mitään, kun nyt söi niin paljon. Ja neiti on aina totellut isäänsä, myös silloin, kun lähdettiin synnytysvalmennuksesta ja tuleva isä sanoi, onpa se synnyttäminen jotenkin hankalaa, tulisipa vauva nyt äkkiä! Ja seuraavana päivänä tyttö alkoi tulla maailmaan... ;) Nyt en suostu masentumaan tuosta tytön syömälakosta, enkä mieti sitä enempää. Huomenna vasta...



-Saibu ja Viivi-

Paljon on kirjoiteltu nukkumisasioista. Meillä meni viime yö poikkeuksellisen hyvin. Siiri nukahti vähän ennen klo 22. Heräsi klo 1, mutta rauhoittui tuttiin. Ja seuraavaksi heräsi vasta klo 7! Aivan mahtavaa saada 6 tuntia yhtäjaksoista unta. No, heräilin kuitenkin aamuyöstä selkäkipuuni. Mulla on synnytyksen jälkeen ollut alaselkäkipua, joka tuntuu makuulla ollessa erityisesti aamuyöstä. Voiskohan lantio olla jotenkin väärässä asennossa vai johtuuko vaan tytön kantelusta ja huonosta ryhdistä? Pitäis varmaan mennä hierontaan.



Hönttä oli laittanut kivan jutun pillerin annosta kissalle. Meillä on 2 kissaa: 10- ja 12- vuotiaat neidit. Vanhemmalla on epilepsia ja lääke täytyy ottaa joka ilta. Aluksi ei sujunut ja pilleri löytyi mistä milloinkin. Nykyään menee tosi nätisti kinkkupalan kanssa, joskus jopa ottaa ihan itse!



Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

-Elina ja Siiri (6.5.)

Voi että mulla on täällä taas " omaa kivaa" :) Mies oli tuonut eilen töistä pari kylttiä ja sain päähäni laittaa yhden niistä meidän vieraskamarin oveen. Sit aikani sitä katteltua,kävin siirtämäs sen makuuhuoneen oveen. Siinä lukee: PIKAPALVELU. Että mä en malta oottaa,että kulta tulee töistä,kun haluun nähdä sen ilmeen ;)



Nyt pitäis alkaa pakkaan kimpsuja ja kampsuja,kun olemme lähös viikonlopuks reissuun. Mukavaa viikonloppua kaikille!!! Ja iloista mieltä. )))halaukset kaikille masentuneille(((

Meidän makkarin oveen pitäisi löytää jostain kyltti jossa lukee " Itsepalvelu" ... Vähän on ollut hiljaista sillä saralla viime aikoina. Jos vielä raskaaksi tulen niin sitten olen kyllä raskautunut neitseellisesti. Ajatus toisesta lapsesta kutkuttaa mutta mistä minä ne tarvittavat muut halut hankin? Että voi olla epäseksuaalinen olo ihmisellä nyt.



Kivaa viikonloppua toukot, lähden tytön kanssa vanhempieni luokse viikonlopuksi. Kirjoittelemisiin!



Kaisu

Heti piti taas päästä koneelle, kun Dani nukahti päikkäreille.. Tää on niin ihana tää meidän pino :) Uskallanpa väittää, et moni saa täältä enemmän vertaistukea kuin muualta!! Viime yö meni taas räkätursunokkaa kuunnellessa ja käännellessä. Pari kertaa söi yöllä, heräili kyllä useasti nuhasta johtuen. Mutta nukahtamiseen ainakin on tullut muutos totaalisesti. Nyt osaa nukahtaa itsekseen -ihanaa. Ei tartte olla aina äiteen ja tisun nukuttamassa!



Elina 82: Mulla ainakaan ei selän asento oo vielä muuttunut. Kipeäksi tulee just tuolta alaselästä. Siellä on mulla ainakin vielä kaikki " irti" , ts. liitosjutut eivät ole vielä palautuneet.. Imetys vissiin on haittana palautumiselle.



Kaisun tyttö: Mulla on tällä kertaa kyllä näitä seksuaalisia haluja.. Kun vielä saisi spontaanisti niitä harjoittaa, eikä sillon ku saa kersat nukkumaan.. ;) Paras aika mulla on aina aamulla, harmi vaan ku lapset herää ensin.. Me ainakin harrastellaan muulloinkin ku vain sillon ku haluttaa. Ja halu syttyy, kun vain " leikkii" ;) Hih, olipas yksityiskohtaista.. Älkää kertoko kellekään ;) ;)

Mut nuorempana, lähes kymmenen vuotta sitten, mulla katos synnytyksen jälkeen halut kokonaan. Kai sitä kaikki energia meni lapsiin. Kyllä ne siitä palaa. Mut täytyy sanoa, et jos on pitkään ilman, ni kynnys kasvaa (ainakin ittellä). Kylläpäs täältä nyt satelee vinkkejä.. Heh, heh.. Vissiin täs leikin seksuaaliterapeuttia.. No joo, kerron vain omakohtaisesti koetun.



Isoooot halaukset kaikille masentuneille! Ottakaa aikaa ittellenne. Kun on vähän edes omaa aikaa jaksaa paremmin. Ja jaksamista kaikille yökukkujien äideille ja miksei isillekin!



Ninni-pinni & Dani 7kk

Kummasti tämä tietokone vetää puoleensa vaikka pyykit ym. hommat odottaa. On mukava lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia ihan samoista ongelmista, huolista ja iloista mitä itse kokee.



Saibu, meillä taistellaan myös maidon juonnin kanssa. Ruoka onneksi maistuu. Mutta kun on niin pieni poika tarvitsisi kovasti myös maitoa. Luotan, että tämä on vain yksi vaihe joka menee pian ohi. " vaihe-ajattelu" on mulla ihan yleisessä käytössä. Helpottaa kun tietää, että huonot unet ym. loppuvat joskus. Meillä unet parani poitsun ollessa noin 6 kk. Hän oppi laittamaan itse tutin suuhun niin ei tarvinnyt sitä enää nousta laittamaan ja rupesi nukkumaan vatsallaan. On kyllä luksusta kun koko perhe voi nukkua samassa huoneessa (isä nukkui melkein 6 kk arkisin toisessa huoneessa) ja vieläpä kunnon yöunet. Nyt täytyykin kerätä voimia seuraavaa huonoa univaihetta varten :)



Onko teidän pikkuisilla jo havaittavissa eroahdistusta? Täällä odotetaan jännityksellä koska alkaa tulla merkkejä, pääsekö sitä enää vessaankaan yksin :)



Voimia ja jouluiloa !

Meillä poika aina ollut hyväuninen, mutta syönyt kyllä 3 kertaa yössä. Jätti tisun pois puolen vuoden iässä ja sen jälkeen yösyönnit vähenivät yhteen. Taisi olla laihat liemet meikäläisellä ja kaiketi kiinteiden syönnillä osuutta asiaan myös.



Esikoinen oli erittäin hankala tapaus ja valvottaa edelleen enemmän kuin pienempi...



Olen tullut siihen tulokseen että lapset kertakaikkiaan ovat erilaisia ja sen näkee heti laitoksella minkälainen nukkuja / syöjä lapsi tulee olemaan. Tämä meidän pienempi söi alusta alkaen 3 tunnin välein. Esikoinen tisutteli jatkuvasti useita tunteja. Tai sitten ei vain osattu silloin hoitaa, kuten anoppi asian niin yksinkertaisesti ilmaisee...



Nanna + poika 7kk