Kaverin mies oli todella huomaavainen, kun hoiti vauvaa vierailuni aikana...

Kylvetykset/suihkut ovat koko ajan olleet isän ja pojan välinen juttu. Kotona ollessaan mieheni vaihtaa lähes aina pojan vaipat ja syöttää nykyään myös soseet. Olen hirmu onnellinen että mieheni on innostunut lapsen hoidosta, vaikka mm. juuri tällä hetkellä hän on kavereidemme kanssa pikkujouluissa ja minä ole pojan kanssa kotona.

Mies hoitaa vauvaa, minkä ehtii. Ja potee huonoa omaatuntoa siitä, kun töissä on nyt niin kiire (yrittäjä) eikä niin kauheesti kerkeä. Ottaa heti pojan syliin, kun töistä tulee (noin puoli kuuden - seitsemän aikaan) ja hoitelee iltapesut. Tiedän, että kaikilla ei ole näin, vaikka monella onkin.



tuiskuneiti79 + poika 3 kk

Meillä mies vaihtaa vaipan, ruokkii, pukee, leikkii ja lenkkeilee pojan kanssa. Jos minä olen väsynyt isä vie pojan vaunulenkille ja minä saan hetken hengähdystauon. Viikonloppusin nukumme vuoropäivinä pitempään. Viikolla minä herään yöllä, mutta viikonloppusin isä herää. Imetän vielä, joten yöllä herään tietenkin myös syöttämään. Vieraiden ollessa meillä hoidamme poikaa molemmat. Kerran viikossa käyn jumpassa ja kerran otan vapaaillan. Tällöin vastuu on miehellä. Samoin mies on vastuussa iltapuuhista, puurosta ja iltapesusta. Tiedän olevani onnekas, mutta eikö näin kuuluisikin olevan?

Vaikka muuten sitten löytyykin aihetta valittamiseen vaikka kuinka ja paljon.. vieraskorea tapaus siis meillä, mutta kiva sekin, että edes sitä jos ei kotona ehdi hoitaa ja auttaa tarpeeksi. Jostain syystä me kyläilläänkin vaatimuksestani aika ahkeraan. ;)

Oma mieheni on hoitanut nyt 2kk ikäistä poikaamme hänen syntymästään asti aivan tasaveroisesti kuin minä, ainoastaan imetys on luonnollisesti vain minun kontollani (tosin mies syöttää tarvittaessa lypsettyä maitoa pullosta). Ei ole mitään hommaa vauvanhoidossa mihin mies ei olisi ihan yhtä harjaantunut kuin minäkin. Ja meille tämä on ollut aivan itsestäänselvä asia, samoin kuin se että mies jää puoleksi vuodeksi isyyslomalle kun minä palaan töihin! Ja aikoo myös myöhemmin jäädä vielä hoitovapaalle.



Uskon kyllä että monet äidit voivat kyllä syyttää myös itseään jos isät eivät osallistu täysveroisesti, äideillä tuntuu olevan taipumus omia vauva itselleen (itsekin olen ihan saanut itseni kanssa taistella etten olisi yrittänyt niin tehdä!)

joskus se menee vaan niin että äiti hoitaa pääasiallisesti lapsen ja lapset vaikka ei omikaan heitä itselleen. on isiä jotka pelkäävät ja tuntevat itsensä kömpelöiksi pienen vauvan kanssa mutta touhuavat sitten paljon lapsen kanssa kun se on isompi. kaikki on niin suhteellista. on myös ajattelematonta prassailla että meidän isä hoitaa ja olen onnekas ja hienoa kun kun on niin niin hieno mies....

no ehkä siksi juuri kalahtaa omaan nilkkaan kun meillä minä hoidan lähes täysin lapseni, isä kyllä on olemass ja vieläpä asuukin meillä ja sattuupa olemaan vielä aviomieskin... mutta eipä auta vaikka kuinka vaatisin. vaipan vaihto ja erityisesti kakkavaipan vaihto kuulemma tekee niin huonoa että yrjö lentää joten annanko lapsen olla märissä vaipoissa ja kakkavaipoissa ja vaadin isää vaihtamaan kun on jääräpää eikä vaihda. no en tietenkään vaan vaihdan itse. yritän ajatella että sääli mistä isä jää vaille, niistä ainutkertaisista hetkistä pienen poikamme kanssa. no saanpa itse nauttia niistä kaikista. muuten hyvä mies, rakentanut talon meille, ei siis mikään pakettitalo, käy töissä eikä juuri ryyppäile ja tykkää lapsista. ja nyt on vähentänyt iltamenoja kun ollaan puhuttu asiasta. eli on kyllä kotona vaikka ei aktiivisesti osallistu vauvan hoitoon. eipä sitä voi etukäteen katsoa kristallipallosta että millainen oma mies tulee isänä olemaan. että näin meillä ja eteenpäin mennään.



ja eikös ap kysynyt vertaistukea äideiltä joiden isät ei juurikaan osallistu vauvojen hoitoon eikä pyytänyt prassailemaan isillä jota osallistuu....

Vaihtaa vaipan ja kutittelee ja hassuttaa, mutta ei ole koskaan ollut 2 tuntia kauemmin pojan kanssa kahdestaan. Olen kyllä hiukan kateellinen niille, joiden miehillä on HALU hoitaa omaa lastaan. Mun äijä on niin kiireinen ja ja kova harrastamaan, ettei aikaa lastenhoidolle muka löydy. Jos vauva alkaa itkeä, niin ei oikein osaa tehdä muuta kuin roikottaa sylissä, ei paijaa, höpöttele, kantele tms... En mielestäni silti ole ominut lasta vaan joskus aina ehdottelen että voisitko tuon tai tuon tehdä, mutta tuntuu aina että saa vaan huokauksen osakseen että " emmä millään viittis..." Muakin joskus hiukan ottaa päähän, että esim. äitini joskus syyllistää mua, että " en ole antanut hoitaa" . Mää odottaisin semmoista aloitteellisuutta. Taitaa olla liikaa pyydetty!



Kiva kuulla, että jollakulla muullakin on tällainen probleema. Tuntuu siltä, että " kaikkien" muiden miehet on niin osallistuvia ja haluavat viettää aikaa lastensa kanssa...

Poika nyt 7kk ja minä olen alusta asti ollut vastuussa kodin ja vauvan hoidosta. Eikä syynä todellakaan ole omiminen!! Kysyn ja pyydän että tekisikö mutta ei. Raskastahan se välillä on. Mies tekee puolestaan töitä paljon. Sekin lisää omaa taakkaani kun mies on poissa kotoa 10-12 tuntia päivässä. Kotiin tullessaan on sitten pojan ja isän aika iltaisin. Isi hauskuttaa ja pitää sylissä. Kerran viikossa pääsen yksin uimaan kun poika on isän kanssa. Ja kun sukukin asuu kaukana niin ei heistäkään ole apua. Kun miehellä on vapaata niin silloin vietämme aikaa koko perhe yhdessä. Eli minun " oma" aikani on tunti viikossa ja illat kun poika on yö unilla. Näin meillä toimitaan.

meillä kyllä mies soitaa vauvaa kotona olleessaan samalla lailla kun minäkin. Ja vauva on oppinut mm. rauhoittumaan miehenkin syliin (jotkun kun valittaa että ei muu kelpaa kun äidin syli). Ja mun mielestä se ei ole mikään viitsimisen tai jaksamisen paikka miehelläkään. Lapsi on yhteinen ja molemmat hoitaa, en kyllä katselis jos mies ei " viittis" hoitaa. Meillä onneks kaikki tasapuolista.



tipy

Meillä isä on hoitanut esikoista vauvasta lähtien melko paljon, mutta nyt kun on toinenkin lapsi, ei juuri ole tätä pikkuista hoidellut. Syynä on yksinkertaisesti se, että esikoinen tykkää isistä niiiiiin hirveästi, että he viettävät tosi paljon aikaa keskenään (nyt 3 v.). Lähes aina kun mies tulee töistä, alkaa isän ja pojan omat tohinat ja mä koen sen kyllä suurena helpotuksena, että voin keskittyä vauveliin niin, ettei koko ajan tarvii tehdä kaikkea yhtä aikaa. Toki mies vähän harmittelee, kun ei ehdi pikkuisen kanssa hirveästi olla, mutta vaihtaa kyllä vaipat ja erityisesti aamuisin viihdyttää häntä, kun hän herää aina niin epäinhimillisen aikaisin höpöttämään, että minä en jaksa millään.

Tipy:

Ja mun mielestä se ei ole mikään viitsimisen tai jaksamisen paikka miehelläkään. Lapsi on yhteinen ja molemmat hoitaa, en kyllä katselis jos mies ei " viittis" hoitaa. Meillä onneks kaikki tasapuolista.

tipy

Niinpä niin. Yhteinen on, molempien vastuulla, kannatetaan! Pitäisköhän sitten ihan avioero ottaa? Siis jos ei " kattele" äijän toimintaa. En usko ihan siihenkään ratkaisuna, joten olen yrittänyt pyytää nätisti, pyytää rumasti, vedota ties mihin alimpiin tuntoihin ja kertoa varovaisesti miten jonkun kaverin mies hoitaa tenavia. Mutta kun mikään ei auta niin ei auta! Ei tosiaan voi kristallipallosta katsoa etukäteen, kuinka mies vauvan tuloon reagoi. LUULIN, että mieheni olisi ottanut enemmmän vastuuta. Asiasta kyllä puhuttiin raskausaikana. Mun mieheni on akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, sosiaalinen ja seurallinen luonne, mutta tässä lapsiasiassa nyt vaan jotenkin onneton. Pyttyyn ottaa, mutta minkäs teet. Ehkä sitten, kun lapsen kanssa voi jo " tehdä" jotain, niin sitten... Mutta kun minä tarvitsisin apua ja tukea nyt!

... on myös ajattelematonta prassailla että meidän isä hoitaa ja olen onnekas ja hienoa kun kun on niin niin hieno mies....



MIKSEI SAISI TUNTEA OLEVANSA ONNEKAS JA ILOINEN SIITÄ ETTÄ MIES HOITAA VAUVAA????

Kun se kerran EI OLE ITSESTÄÄN SELVÄÄ.



T:Täydellisen isän vaimo

Tai meillä ainakin on ollut ihan itsestäänselvää että kun lapsia on tehty, niin ne on meidän molempien yhteisiä ja yhdessä haluttu, eikä mitään minun lapsia, jotka minä yksin hoitaisin! Entä jos äitikään ei hoitais lasta, niin mitäs sitten? heräiskö ne isät sitten hoitamaan? Tietysti jos äiti imettää, niin se rajottaa sitä että isä ei voi vauvaa syöttää, mutta meillä sitten vastaavasti ihan alussa, esim. kun mies on ollut isyyslomalla, niin hän on hoitanut kaikki vaipanvaihdot ja kylvetykset ja minä syötöt.

Mies tuli aikaisemmin kotiin ja ehdotin kaikenlaista...yhteistä kävelylenkkiä...jne. Sitten sanoin, että voisin nyt värjätä hiukset ja mennä sitten suihkuun, että jos syöttäisit pojan. Ette arvaa mitä tapahtui :/ ...Mieheni sanoi, ei sun nyt tarvii niitä värjätä ja että häntä väsyttää :( . Siitä se sitten painuikin nukkumaan kolmen aikaan päivällä. Voi voi...ei siis nytkään ollut äidin hetki edes vähän yrittää kaunistautua :) .



Jossain välissä myös tokaisi, kun pyysin vaihtamaan vaippaa, että sinä hoidat nyt kotia! Vastasin,että lapsi pitäisi hoitaa yhdessä. Miehen vastaus tähän oli jo hieman vihaiseen sävyyn, että ala taas jaksa tosta samasta aiheesta.... :(



Välillä nuo kommentit tuntuu tosi pahoilta. Mies ei ole ikinä esim.yöllä syöttänyt poikaamme ja kerran ollessani pahassa migreeni kohtauksessa( Oksentelin yms) koko yön sain hoitaa silloinkin myös syöttämisen itse. Äitini kanssa olen jonkun verran asiasta puhunut ja hänen tukensa oli, että niin se usein menee, että äiti tekee kaiken. Olen niin onnellinen pojasta ja omasta pikku perheestä, että kyllä minä jaksan.



Senkin olen huomannut, että jos mies joskus jotain tekee niin en voi olla täysin omissa puuhissani, koska sieltä kuuluu...tuo harso, pese tutti, vaihda vaippa,koska tuli kakka, anna maitoa, voi kun se on levoton....

Niin siitä vaan, kun joku sanoi, et miksi " prassaillaan" miehillä, jotka osallistuu, että eihän aloittaja sitä kysynyt... Vertaistukea haki kyllä, mutta itse asiassa kysi juuri alla olevaa... Nyt näin kun pilkkua ruvettiin viilaamaan ;)



" Onko tälläisiä miehiä vielä olemassa?Olkaa erittäin ylpeitä heistä :) ."

Tiedät varmaan suurin piirtein, koska mies on tulossa töistä kotiin. Laitat vauvan ruuan valmiiksi lautaselle, teet kirjalliset ohjeet vauvan hoitamisesta kellonaikoineen, katsot kaikki vauvan tarvikkeet yms. valmiiksi esille. Samalla hetkellä kun mies astuu sisään ovesta, sinä lähdet ulos ja huikkaat tulevasi kotiin parin tunnin päästä. Miehellä on ohjeet ja sinulla on kännykkä, joten kaikki menee ok. Et koskaan saa omaa aikaa, jollet sitä itse ota.

ohjeet siitä mitä tehdä vauvan kanssa, jos olen poissa. Esikoisesta tein itsellenikin aikatauluja, jotenkin arki silloin sujui sutjakkaammin.

Voi olla, että miehesi pelkää olla ykkösvastuussa lapsesta ja käyttäytyy turjuvasti sen takia.

Kannatan edellisen ehdotusta: lähde pois ja jätä ohjeet.

Noi edellisten ehdotukset on hyviä. Itse voisin kuvitella lähteväni " evakkoon" , kamat kassiin ja viikoksi asumaan vanhempien/siskon luo (MINULLA tämä olisi helposti mahdollista). Yx keino ois kans lopettaa miehen passaaminen: peset vain omat ja vauvan pyykit, teet ruokaa vain itsellesi jne.

Isi ei oo koskaan hoitanut pikkuvauva-aikana ellei oo ollu ihan pakko tai pitkän ruinauksen jälkeen. Esikoista rupesi hoitamaan kun tämä oli noin vuoden- 1,5. Nyt kun on toinen lapsi niin tulee vähän enemmän luonnostaan, ja ollaan vähän enemmän tasavertaisia (yks lapsi per vanhempi:) ja koko ajan mene parempaan suuntaan! mutta silti koti on suurimmaksi osaksi minun vastuulla, " koska olen kotona" (vaikka minä myös opiskelen äitiyslomalla). Silti, jotenkin tuntuu " väärältä" sysätä heti lapsi syliin kun isi tulee väsyneenä töistä. Siis tyytyväisen ja iloisen lapsen kyllä, mutta ei sillai että mies joutuisi heti " hommiin" . Tää on vaikea asia. Onhan äitikin ollut tavallaan koko päivän töissä, eli sano siinä sitten kumpi on ansainnut sitä vapaa-aikaa enemmän??

Kyllä minäkin olen vähän sitä mieltä että kyllä se isäkin sen lepohetkensä pitkän työpäivän jälkeen tarvitsisi. Kyllä minä ainakin pyrin siihen että kun isi tulee noin klo:16-17 kotiin, on ruoka valmiina odottamassa, lapset hoidettu, koti siisti ja pyykit pesty.

Riippuu tietysti ammatinvalinnasta/lapsista (meillä 2) että kuinka rankaksi kotona olon kokee, mutta mulla ainakin on niin stressaava työ, että koen että on vähintä että nämä asiat ovat kunnossa kun mies tulee. Seurustelee tietysti lasten kanssa iltaisin, ja esikoista kuljettaakin joskus johonkin.

Mutta kyllä minulle nuo asiat on itsestään selvyyksiä. Sitten jaetaan enemmän hoitamista ja siivousta tasan, kun palaan työelämään

Ja ei tartte kenenkään vetää herneitä tästä.