Lue keskustelun säännöt.
Miten ojennatte julkisella paikalla/lääkärissä tms lasta?
08.12.2005 |
Olin eilen kahden lapsen kanssa lääkärissä. Viisivuotias poika käyttäytyi niin kamalasti, että harvoin olen joutunut häpeämään hänen puolestaan niin paljoa.
Poika otti pöydältä lääkärin tavaroita, hän käveli ympäriinsä, teki sitä ja tätä. Olin lääkärissä nuorimmaisen kanssa, puhuin viisivuotiaalle nätisti ja pyysin häntä istumaan tuolissaan. Hän ei vain totellut. Sitten kiristin häntä kauniilla äänensävyllä, sitten kiristin häntä toisen kerran, katsoin murhaavasti, nappasin korvasta kiinni jopa. Poika vain nosti nenänsä pystyyn....
Autossa sitten huusin hänelle niin, että kurkku tuli kipeäksi. " miten sinä kehtaat käyttäytyä noin!" . Hän joutui itse asettamaan rangaistuksen ja sanoi, että joku lelu otetaan pois. Selvästi katui jälkeenpäin.
Hän itse oli lääkärissä paria päivää aikasemmin ja oli käyttäytynyt mallikkaasti. Siksi en etukäteen osannut häntä valmentaa tilanteeseen. Antakaa vinkkejä, mitä minun OLISI pitänyt tehdä?
Kommentit (63)
On helpottavaa tietää, että on vielä olemassa käytännön järkeä käyttäviä, normaaleja vanhempia!! Olen kanssasi aivan samoilla linjoilla. Meillä ei pienistä asioista nipoteta, mutta kun komennan, niin siihen on jokin järkevä/tärkeä syy ja silloin on pakko uskoa. Käytän sanontaa " joko totellaan tai itketään ja totellaan" . En kuitenkaan pahoinpitele lapsiani vaan käytän vaadittavia keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi lukee teidän papereissa lopun ikää, olisipa hauska tietää mitä muuta sun käyttäytymisestä on sinne kirjoitettu, huh huh. Ihmisillä, myös sun lapsilla on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen.
Jos näen aihetta komentaa tai kieltää, teen sen ilman vieraskoreutta. En ole koskaan huutanut lapsille (en huuda kyllä muulloinkaan), enkä ole kokenut siihen tarvettakaan.
Lapsi on lapsi ja aina ei jaksa totella tai käyttäytyä hyvin. Joskus vieras paikka tai tilanne saattaa jännittää ja se saa aikaan erilaista käyttäytymistä. Itse yritän tällaisissa tilanteissa huomion kiinnittämistä muihin seikkoihin. Yleensä tämä onnistuu. Lapseni eivät ole olleet tahallisesti ilkeitä koskaan, joten meillä ei ole ollut kurinpidollisia ongelmia.
niin mitä sä täälläneuvoja ja ohjeita kyselet? Sullahan pitäs olla homma hanskassa...
mummonpotkijat ja vaimonhakkaajat ovat saaneet. Ai pidät korvasta kiinni ja sanot että eihän se satu, jos et rimpuile. Hyi helvetti mikä psykopaatti olet. Ja joku sanoo, että ne, jotka tällaista eivät ymmärrä, ovat luonnehäiriöisiä jeesustelijoita. Käyttekö te tosiaan noin kepeästi käsiksi lapsiinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 4-5 vuotias enkä muista koko tapahtumaa. terv. mamma 40+
No joo.
Olisin sanonut 5- vuotiaalle etukäteen, että lääkärissä käyttäydytään nätisti. Olisin ottanut lapsen lempilelun mukaan ja sanonut, että istut tuossa ja leikit.
Jos hän siitä huolimatta olisi riehunut niin olisin laskenut nuoremman hetkeksi sylistä ja ottanut isomman kiinni. Ottanut syliin tai viereen seisomaan.Sanonut, että nyt katsotaan yhdessä lääkärin kanssa pikku sisaruksen korviin. Sen nopeammin päästään kotiin lähtemään. Mitä nopeammin lääkäri saa työnsä tehtyä.
En olisi huutanut
En olisi napannut korvasta
Enkä olisi uhkaillut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33:kin olisi ottanut lapsen vain viereen. Milläs olisit sen siinä pitänyt? Nätisti vaan jutellut? Olen liikaa nähnyt kaveripiirissäni näitä pehmokasvatettuja, ja ai että on kiva katsella vierestä kun aikuisena ekan kerran kolahtaa...
Ne ovat juuri, niitä jotka selittävä koulussa opettajille, että ei meidän Matti. Matti vaan huutaa apua kun se sanoo minulle " V*itun ämmä, turpa kiinni!" Minä kyllä sanoin sille, ettei noin saa puhua....
Järki käteen ihmiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapseni tekee jotain, mitä ei saa tehdä, niin oli paikka mikä hyvänsä, sanon hänelle selvästi, että lopettaa (ei mitään lirkuttelua, kielto on kielto). Jos ensimmäinen kerta ei mene perille, niin toisella kertaa tiukemmalla äänensävyllä ja lapseen pitää ottaa katsekontakti, kun kieltää häntä, niin että hän varmasti kuulee ja _kuuntelee_. Ei tarvitse huutaa tai mennä alatyyliin muutenkaan.
Vierailija:
Tosiasiassa olin niin vihainen sille kakaralle, että jos olisin voinut paiskata hänet ikkunasta pihalle.... ongelma on näissä tapauksissa juuri se, että minun oli pakko pitää sitä nuorempaa sylissä, kun hänen korviaan tutkittiin ja hän oli kovassa kuumeessa, enkä voinut ottaa vanhempaa kiinni.Vitoselle (vai mikä numero se olikaan) tiedoksi, että ko poika on hyvin, hyvin kovapäinen, etenkin hän oli sitä neljävuotiaana. Olen parhaimmillani istunut kolme varttia hänen päällään, jottei hän käy kiinni. Hän on paiskonut kotona ovia niin, että oven karmit ovat irronneet. Olen pitänyt häntä nurkassa pitämällä niskasta kiinni....Ei tuollaista lasta kasvateta silkkihansikkaalla silittämällä.
En ole siis häntä silitellyt, ja yleisesti ottaen poika nykyään käyttäytyy oikein nätisti. Toisin sanoen, tätä nykyä hän osaa hillitä itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. lastentarhanopettaja, äiti, kuusi omaa lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nut - lapset eivät tunnu olevan moksiskaan, vaikka naapuri huutaa niin häijyllä äänellä, että pahaa tekee. Hänelläkin on sitten varmaan " kovapäiset" lapset. Ainahan se laitetaan LASTEN SYYKSI, ei koskaan aikuisten!
mielenkiinnolla odottaa näitä teidän pumpulissa kasvattetuja lapsianne yläasteelle... Ja sitten vielä ihmetellään, miksi nykyajan nuoriso on niin huonosti käyttäytyvää!
Mielestäni ap teki aivan oikein. Jos joskus nappaa korvasta kiinni tai nappaisee lapsen sormille, niin ei se välttämättä hallaa tee. Haukkukkaa vaan minut pystyyn, jos haluatte. Sen kyllä kestän!
Minun on varmasti sata kertaa tehnyt mieli viskata pihalle erittäin kovapäinen uhmaikäinen lapseni. Se ei tarkoita, että olisin tehnyt niin. Se ei tarkoita että olisin edes harkinnut tekeväni niin. Mutta se raivon ja turhautumisen tunne, kun lapsi ei kertakaikkiaan ymmärrä/usko, on suuri.
Minä uskon siihen, että kun käsken lapsen tehdä jotain niin se on myös tehtävä. Aina se ei mene perille vain hellillä sanoilla ja paijailulla. Joskus otetaan käyttöön huutaminen ja kantaminen yms. keinot. Lapsissa on eroja ja todennäköisesti teillä on lapsia, jotka ovat pehmeämpia ja helpompia. Minun esikoiseni on sellainen. Häneen on aina tehonnut pelkkä puhe. Mutta kuopus on aivan toista maata. Puhe menee tyystin kuuroille korville. Haluaisin todella nähdä teidät " ojentamassa" häntä rauhallisesti sylitellen!
Meiltä löytyy nimittäin myös ja vieläpä tyttö. Kaikki lapset eivät ole luonnostaan tai edes kasvatuksella joustavia ja säyseitä tapauksia, eikä se johdu kurittomuudessa/ ammattikasvattajan otteissa kasvamisesta. Lapsilla kun on erilainen temperamentti ja samassakin perheessä, samoilla periaatteilla kasvaneilla voi olla hyvin erilaiset " käytöstavat" . Minäkin uskoin oikea oppisen kirjakasvatuksen kaikkivoipaisuuteen niin kauan kunnes sain kuopukseni. Että onnitelkaa itseänne kaikki, joilla on vain helppoja, " hyvin kasvatettuja" lapsia. Itse uskon oman tuittupääni kyllä lauhtuvan ajallaan ja toisaalta eipähän tule jäämään temperamenttinsa ansiosta elämässään kenenkään jalkoihin poljettavaksi:-)
Mutta Ap, tunnistan täysin tunteesi ja mielestäni toimit aivan kelvolla tavalla!
Itselläni erittäin kovapäinen 4v. lapsi.
Ja ihan oikeesti riehuva hysteerinen 4v. saa aika pahaa tuhoa aikaiseksi jos aikuinen ei pidä hänestä väkisin kiinni.
Tämä juttu leviää kuin pullataikina, mutta sanonpa minäkin mielipiteeni. Lapset todellakin ovat erilaisia, ja kaikkiin ei lempeät otteet tehoa. Toiset hakevat rajoja voimakkaammin, eli ovat hyvin voimakastahtoisia eikä mitään helposti alistuvia pehmoja. Erilaiset lapset tarvitsevat myös erilaisen kasvatusotteen ja siitä on kyse kun puhutaan kasvatusalan koulutuksesta. Tälläkään alalla kuten ei millään muullakaan tulla yhdessä yössä asiantuntijoiksi, kokemus tuo lisää asiantuntemusta. Ongelmien ennalta ehkäiseminen on kaiken a ja o, mutta kukaan äiti ei ole täydellinen joka tilanteessa ja joskus on toteutettava suunnitelma b. Lapsen on oman turvallisuutensa (myös fyysisen) vuoksi opittava tottelemaan vanhempiaan. Tiedän, että jotkut saavat lapsensa tottelemaan pelottelulla " jos et ole kaupassa nätisti kaupan setä vie sinut äidiltä pois" -tyyliin, joka on mielestäni huomattavasti pahempi kasvatustapa kuin jälkeenpäin rankaiseminen. Kauniisti käyttäytyvä lapsi ei siis välttämättä ole hyvin kasvatettu.
ei minä vetoakaan oppiarvoon. Vetoan siihen tietoon, mitä minulla on.
Olen ennenkin tällä palstalla paasannut siitä, että ihmiset takertuvat kasvatuksessa toissijaisiin tekijöihin. Lapsen kasvatuksessa ei ole olennaista se, onko joskus antanut luunappia, minkäikäisenä lapsi luopuu tutista tai osaako hän nukahtaa yksin. Perustavanlaatuiset tekijät tulevat kasvattajan alitajunnasta, olettamuksista ja epäsanallisista viesteistä.
Minun yksi johtoajatukseni on, että lapsen pitää totella vanhempaa siinä vaiheessä, kun käsky käy. Annan lapselleni hyvin vapaat kädet hyvin pitkälle. Mutta siinä vaiheessa, kun minä jotain sanon, niin hänen ON toteltava.
Jos hän ei pysy muuten paikallaan, niin pidän häntä korvasta paikallaan. Se ei satu, mutta jos hän rimpulee, se sattuu. Viisivuotias ymmärtää tämän erittäin hyvin. Siten se on sitten hänen oma valintansa.
Toinen esimerkki: kerran vuosi sitten (kun hän oli kamalimmillaan) pihalla hän heitti hiekkaa ja kielsin ja sanoin, että lähdemme kotiin, jos ei tottele. Hän ei totellut. Otin häntä käsivarresta kiinni ja kirjaimellisesti raahasin hänet kotiin. Voit kutsua sitä väkivallaksi. Minä kutsun sitä uhkauksen toteuttamiseksi.