Lue keskustelun säännöt.
Miten ojennatte julkisella paikalla/lääkärissä tms lasta?
08.12.2005 |
Olin eilen kahden lapsen kanssa lääkärissä. Viisivuotias poika käyttäytyi niin kamalasti, että harvoin olen joutunut häpeämään hänen puolestaan niin paljoa.
Poika otti pöydältä lääkärin tavaroita, hän käveli ympäriinsä, teki sitä ja tätä. Olin lääkärissä nuorimmaisen kanssa, puhuin viisivuotiaalle nätisti ja pyysin häntä istumaan tuolissaan. Hän ei vain totellut. Sitten kiristin häntä kauniilla äänensävyllä, sitten kiristin häntä toisen kerran, katsoin murhaavasti, nappasin korvasta kiinni jopa. Poika vain nosti nenänsä pystyyn....
Autossa sitten huusin hänelle niin, että kurkku tuli kipeäksi. " miten sinä kehtaat käyttäytyä noin!" . Hän joutui itse asettamaan rangaistuksen ja sanoi, että joku lelu otetaan pois. Selvästi katui jälkeenpäin.
Hän itse oli lääkärissä paria päivää aikasemmin ja oli käyttäytynyt mallikkaasti. Siksi en etukäteen osannut häntä valmentaa tilanteeseen. Antakaa vinkkejä, mitä minun OLISI pitänyt tehdä?
Kommentit (63)
usein joku arvovaltakysymys. Eikö pääasia ole että rauha palautuu? On helppoa kääntää lapsen huomio hetken kuluttua johonkin muuhun, ja unohtaa äskeinen tunteenpurkaus. Kaikillahan meillä on huonot hetkemme, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla se on arvovaltakysymys. " Minähän en periksi anna" .
Kälyni totesi kesällä viisivuotiaastani, että kylläpä hänestä on tullut hyvinkäyttäytyvä poika. Sanoi muistavansa, kun hän 3-vuotiaana huusi suoraa huutoa.
Ei heillä koskaan..... eipä tietenkään. Lapsi kun sai periksi kaiken mitä haluaa.
Myös 73:lla oli hyvä huomio. Olen myös huomannut, että jollain ihmisillä on elämä kovin ennakoitua.
Ap
Kysymys on juuri siitä, ettei huomiota käännetä toisaalle noin vain. Lapsi ei unohda alkuperäistä asiaa, koska tahtotila on niin voimakkaasti kääntynyt ko. suuntaan. On niin helppoa uskoa, että kaikki saa kyllä tottelemaan/ kuriin/ kuuntelemaan/ leikkimään jne., ennen kuin oma lapsi osoittaa esimerkillään luulon vääräksi!
Ja en allekirjoita sitä, että " kovapäisten" lasten perheissä oltaisiin kurin suhteen jotenkin enemmän tiukkoja/ valtaakäyttäviä. Uskaltaisin väittää, että meillä jopa päinvastoin. Kuten jo aikaisemmin on todettu, lapsen kuin lapsen saa jotenkin kuriin säikyttelemällä, uhkailemalla, häpäisemällä jne. Näitä konsteja meillä ei ole koskaan käytetty, eräiden ulkopuolisten ohjeista huolimatta! Ehkäpä siksi temperamenttinenkin lapsi uskaltaa olla oma itsensä ja antaa tunteiden räiskyä.
On kummallista, että vielä tänäkin päivänä joutuu puolustelemaan ihmisten erilaista temperamenttia. Tyhjä taulu -kasvatusmalli lienee todella jo aikansa elänyt. Itseasiassa ihmisten on vaikea sietää lapsen erilaista temperamenttia, aikuisellehan tietynlainen räiskyvyys lasketaan jopa hyväksi..
Nyt jo koululainen, opettajan mukaan hyväkäytöksinen ja hienotunteinen lapsi.
Olen ihan samaa mieltä erilaisten temperamenttien sallimisesta ja omien tunteiden oikeutuksesta. Sinun keinosi ovat varmaan parhaat teidän perheessä, kun et alennu nöyryyttämään lasta.
Monet vanhemmat tuntuvat vain menevän näissä lapsen raivokohtaustilanteissa lapsen tasolle, asenteella " periksi ei anneta" , vaikka järkevä aikuinen laittaisi oman tunnekuohunsa taka-alalle ja keskittyisi rauhoittamaan tilannetta.
Uskon, että kaikki joiden lapsi on hieman vaativampi tapaus, joutuvat pohtimaan paljon sitä, mikä on oikea tapa toimia jne. Myös omat voimavarat ovat välillä todella koetuksella ja kun siihen lisätään mahdolliset ympäristön paineet, ei tilanne ole kasvatuksellisesti helppo. Ja sitten ne inhimilliset tekijät, kuten väsymys, kiire, sairaus jne.. Toivotankin siis voimia kaikille " helppojen" ja " vaikeiden" lasten vanhemmille tärkeään kasvatustyöhömme.
T: Yhden " helpon" koululaisen & yhden raja-aitoja rymistelevän 5-vuotiaan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon ensin nätisti, sitten komennan tiukasti ja jos ei auta niin estän tekemästä pahoja.
Mun mielestäni sä toimit ihan fiksusti, ja varsinkin kun sitten jälkeenpäin kuitenkin poika sai rangaistuksen. Kyllähän tollasella lääkärireissulla täytyy kuitenkin se itse asia saada hoidettua, eli se toisen lapsen hoitaminen, eikä voi vaan keskittyä kasvattamaan toista, jos sillä sattuu olemaan huono päivä: )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
nappasin korvasta kiinni jopa.
olisi kiva tietää millaisia on tällaisten hysteerikkojen lapset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
olisi kiva tietää millaisia on tällaisten hysteerikkojen lapset...
Vaikka hankalia tilanteita on ollut, olen silti pärjännyt ilman väkivaltaa.
Miksi aikuisella on oikeus koskemattomuuteen, mutta lapsella ei ole? Minkä ikäistä lasta pahoinpitelette? 2-15? 3-12? Kertokaa, haluan aidosti tietää!
Ap. on syyllistynyt lievään pahoinpitelyyn KIISTÄMÄTTÄ, jos asia on noin niin kuin sanoo. Jos olisin lääkäri, tekisin heti ilmoituksen.
Vitonen
lääkäriin en lähden 2 kanssa - mutta joskushan täytyy.
Kaupassa jos tulee oikein hankala tilanne, niin lähden ulos ja muksu tulee mukana, kun raahaan kädestä. Jos ei siis parilla huomautuksella ymmärrä muuttaa käytöstä - näin vielä 7v kanssa joskus vai pitäisikö sanoa, että erityisesti 7v. Riippuu sitten jonkin verran siitä, missä vaiheessa n ostoskärryn täyttö;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin sairaanhoitoalalla. ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin vastaanotolle tulevat lapset, jotka saavat kaivella laatikot ja tutkimusvälineet ilman että vanhemmat puuttuvat asiaan. Joskus tekis itse mieli napata korvasta lasta ja jopa vanhempaakin. vapaankasvatuksen tuotteita??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri vain naureskeli, kun lapsi ei kieltoja uskonut.
Lapseni on muuten yksivuotias.
Niin no eiköhän ap:nkin lapset ole varmasti ihan hyvätapaisia ja traumattomia tapauksia, vaikka niitä joskus korvasta kiinni otetaan. Itse ainakin tiedän monia lapsia, joita otetaan joskus korvasta kiini, eivätkä kovin kärsineiltä vaikuta.
Fyysinen koskemattomuus on ihan hieno asia, tosin se on aikamoinen utopia sekin. Ihminen tulee jossain vaiheessa elämäänsä kohtaamaan tilanteita, joissa hänen fyysistä koskemattomuuttaan loukataan, enkä mä ainakaan aio opettaa lapselleni, että se on joku karsea kriisin paikka. Elämä vaan on sellasta, että jos haluat säilyä " koskemattomana" niin sitten täytyy pysyä jossain pumpulipehmusteisessa huoneessa ihan issekseen.
Vierailija:
Vierailija:
olisi kiva tietää millaisia on tällaisten hysteerikkojen lapset...Vaikka hankalia tilanteita on ollut, olen silti pärjännyt ilman väkivaltaa.
Miksi aikuisella on oikeus koskemattomuuteen, mutta lapsella ei ole? Minkä ikäistä lasta pahoinpitelette? 2-15? 3-12? Kertokaa, haluan aidosti tietää!
Ap. on syyllistynyt lievään pahoinpitelyyn KIISTÄMÄTTÄ, jos asia on noin niin kuin sanoo. Jos olisin lääkäri, tekisin heti ilmoituksen.
Vitonen
Tosiasiassa olin niin vihainen sille kakaralle, että jos olisin voinut paiskata hänet ikkunasta pihalle.... ongelma on näissä tapauksissa juuri se, että minun oli pakko pitää sitä nuorempaa sylissä, kun hänen korviaan tutkittiin ja hän oli kovassa kuumeessa, enkä voinut ottaa vanhempaa kiinni.
Vitoselle (vai mikä numero se olikaan) tiedoksi, että ko poika on hyvin, hyvin kovapäinen, etenkin hän oli sitä neljävuotiaana. Olen parhaimmillani istunut kolme varttia hänen päällään, jottei hän käy kiinni. Hän on paiskonut kotona ovia niin, että oven karmit ovat irronneet. Olen pitänyt häntä nurkassa pitämällä niskasta kiinni....Ei tuollaista lasta kasvateta silkkihansikkaalla silittämällä.
En ole siis häntä silitellyt, ja yleisesti ottaen poika nykyään käyttäytyy oikein nätisti. Toisin sanoen, tätä nykyä hän osaa hillitä itsensä.
erona vain, että jos vaan saan kiinni, niin otan reippaan otteen takin kauluksesta ja " siirrän" vauhdilla pois pahanteosta. Se on tietysti välilä vaikea, koska pojan kanssa tarvitsen yleensä kaksi kättä, ja yleensä on vauva sylissä.
Eipä tiukkakaan komentelu tuota paljoa tulosta. Lapsella on kotona selvät rajat ,joita hän edelleenkin(3v5kk) testaa alituiseen...jotta joka päivä saa pistää jäähylle...
Kunkin täytyy pitää vaan valitsemastaan linjasta kiinni, jonain päivänä se tuottaa hedelmää..toisilla menee kauemmin kuin toisilla.
Oletteko olleet kasvatusneuvolassa tuon " kovapäisyyden" takia, vai ihanko itse olet kehittänyt nuo väkivaltaiset kasvatusmetodisi?
Ihan itse olen kehittänyt nämä kasvatusmetodini. Olen nimittäin koulutukseltani kasvatustieteen maisteri.
Nyt saatte ihan uutta jutun juurta tähän kesteluun, kun mietitte, miten teidän lapsianne ammattialaiset kasvattaa ... odotan mielenkiinnolla keskustelun leimahtamista.
Elämässä tulee eteen tilanteita, jotka eivät ole kivoja. Itselläni extreemikokemuksia on muutaman kerran tapahtuneet lähdöt yön selkään ambulanssilla viemään yhtä lasta sairaalaan, kaksi muuta mukana suunnilleen yöpaidoissaan ilman puuhaleluja ja pillimehuja. Siellä sitten keikutellaan miten jaksetaan, kunnes saadaan joku hakemaan sisarukset jonnekin. Ihan vaan esimerkkinä tämmöinenkin tilanne, jossa lapsen on osattava totella, istua, kestää tylsyyttä ja vähäistä huomiota.
Tämä pohjoismainen hyysääminen on hirveän uusi ja ohut perinne. Lapsi on joku kunkku, jota suojellaan ikäviltä kokemuksilta ja jota pitäisi sitten viihdyttää läpi elämän. Tällaista taitaa olla vain pohjoismaissa ja jossain Kiinassa, jossa suvun ainoaa poikalasta palvotaan ilman mitään rajaa. Jo Keski-Euroopassa poski tai pylly raikaa julkisella paikalla aika vähästä.