Miten ojennatte julkisella paikalla/lääkärissä tms lasta?

Minuakin kiinnostaisi tietää, millaisessa kusessa nämä silittelijät ovat sitten, kun heidän kakaransa ovat murkkuja... Jos ei vanhempi näytä alusta asti, ketä totellaan, niin milläs sitten saatte ne kuriin, kun sätkä käryää hampaissa 11-vuotiaalla ja kossupullo on takataskussa? Jos muu ei auta, on minustakin napattava kädestä tai vaikka korvasta kiinni. Ensin puhutaan, mutta jos puhe ei auta, on tehtävä muuta. Ja aina se puhe ei auta. Meillä jo 1,5-vuotias on aivan mahdottoman oman tahdon omaava, saattaa kiehahtaa totaalisesti, jos ei saa kävellä pitkin taloa leivän kanssa. Meillä ei syödä muualla kuin keittiön pöydän ääressä, ja se koskee myös lasta. Kerran se halusi kulkea leipänsä kanssa, ja kun en antanut, se huusi 45 minuuttia ihan piruuttaan niin lujaa kuin ikinä jaksoi. Jos tämä ei ole kovapäisyyttä, niin mikä sitten on? Vai onko tämäkin minun syytäni teidän loistokasvattajien mielestä? Tällä en nyt yllytä ketään käymään lapseen kiinni, enkä suosi mitään lyömistä tai muuta sellaista, mutta jostakin on napattava kiinni, jos mikään ei auta. Ja tämän on vahvistanut myös lapseni kummi, joka hänkin on kasvatusalalla, ja muuten lisensiaatti. Omaa ammattiani en edes kerro, siitä vasta haloo heräisikin.

etkä sinä aikana saa hänen huomiotaan kiinnitetyksi muualle. Nuo kaikki teidän kovapäisyys-esimerkit herättävät kysymyksen, että miksi ne lapset käyttäytyvät noin häiriintyneesti.



Voi että, kyllä nyt huolestuttaa, että miten mun lapset pärjää, kun en ole niitä niskasta pidellyt nurkassa, enkä kädestä vääntänyt. Ihan puheella on saatu kuri palautettua.

etpä ollut paikalla katsomassa, mitä kaikkea kokeiltiin mileenkiinnon muualle siirtämiseksi. Paikalla sattui olemaan 20 muuta ihmistä, jotka olivat mukana koettamassa taltuttaa. Revi siitä.

-48-

Juurihan täällä kerrottiin, että lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaisia, jopa saman perheen lapset. Ns. kovapäiset lapset eivät ole häiriintyneitä, heillä vain on hyvin paljon voimakkaampi oma tahto kuin toisilla.

Onnea vaan teille ja ihanaisille mussukoillenne. Onneksi en ole opettaja enkä joudu teidän kullannuppujanne koskaan opettamaan!



Olenpahan muutaman opettajan ystävä ja voi niitä kertomuksia näistä ihanista kuritta kasvaneista " ei meidän Matti/Maija koskaan, mutta kun ne muut" ...



Meillä on lapsilla kyllä kuri ja rajat joiden mukaan eletään ja uskon kasvattavani ihan täyspäisiä ihmisiä.



Piste ja loppu, en tule kommentoimaan teidän vaahtoamisianne.

Yllättäen joku muu on nostanut ketjun. Hauskaa!



Ensinnäkin joku tuolla aiemmin kyseli, mitä kasvatusalan ammattilainen täältä neuvoja hakee. Vastaukseni on ensinnäkin se, että en suinkaan ole korottanut itseäni jumalan asemaan kasvatusasioissa, vaikka niistä paljon tiedänkin. Toiseksi yritän pitää itseni sen verran nöyränä, että muistan muidenkin ihmisten omaavan tietoja ja taitoja ja yritän muistaa, että en ole kaikkivoipainen.



Toiseksi vastaan suoraan 48:lle. Hän oli huudattanut lastaan kolme varttia. Onneksi olkoon temperamenttisen lapsen johdosta. Minun kokemukseni on, että anna huutaa vain.

Minä tein tämän lapseni kanssa aikoinaan sen virheen, että yritin aina heti vaientaa hänet, kun hän alkoi huutaa. Katsoin aina suoraan silmiin(mikä yllytti hänen raivoaan; mieheni mukaan minä haastoin hänet), pistin hänet jäähylle (josta hän raivosi niin, että ovenkarmit lentelivät). Olin siis tosi tiukka. Pojan raivo vain yltyi ja yltyi ja hän alkoi lyömään.



Tilannetta auttoi se, kun muutin taktiikkaa. Kun hän sai raivokohtauksen, niin en välittänyt. Annoin raivota, ja siinä vaiheessa kun hän alkoi lyömään otin tiukasti syliin enkä päästänyt pois ennenkuin lopetti lyömisen.



Arvostelijoille tiedoksi, että en koskaan ole häntä lyönyt, tukistanut, enkä heittänyt ikkunasta. Olen pitänyt tiukasti kiinni (välillä kädestä, välillä sylissä, välillä korvasta), mutta voittepa kritisoida tätäkin: ihan takuulla lasta sattuu, kun pidän häntä sylissä niin, että lukitsen hänen jalat, lukitsen kädet selän taakse ja pidän päästä kiinni, ettei hän pääse puremaan.

Toinen vaihtoehto on se, että annan hänen lyödä, potkia ja purra. Jäähyhuoneessa hän paiskoo ovet sijoiltaan. Nurkassa ei pysy. Olen myös kokeillut kaiken maan ja taivaan väliltä.



Viisivuotiaani on suurimmaksi osaksi oikein hyvinkäyttäytyvä poika. Kehun häntä päivittäin siitä. Kun hän turhautuu ja alkaa hankalaksi, niin saan sen taltutettua puhumalla summuulla. Mutta kun hän suuttuu, niin on oksat pois.



Paljon kyse on impulssien hallinnan heikkoudesta sekä itsehillinnän heikkoudesta. Ne ovat taitoja, mitkä ovat toisille luonteenomaisia, toiset joutuvat ne opettelemaan.



Samaan tapaan toiset uskovat asioita helposti. Heille riittää pelkkä tiukka katse. Toiset uskovat vasta sitten, kun uhataan sanktiolla. Toiset eivät usko sittenkään. JNE. Jos sinä kriitikko, ja sinun lapsesi olette temperamentiltasi tuo ensimäinen vaihtoehto, niin ymmärrän hyvin, että ette voi käsittää, että toisenlaisiakin ihmisiä on olemassa.



Kolmanneksi pitää vielä mainita ne geenit - olin itse lapsena tosi kamala. Kun katson viisivuotiaaseeni, näen peilissä itseni. Mutta ihminen minustakin kasvoi; psykologiset testit ovat monesti osoittaneet minut täysjärkiseksi, kouluttauduin, olen jo 15 ollut naimisissa, ja minulla on kaksi lasta. Onneksi vain toinen on kovapäinen.

Siis onko niin että kaikki jotka ei istu lapsen päällä pitelemässä häntä ja nyki korvista yms. on jotai jeesustelijoita?? Niinku joku tuossa aiemmin kirjoitti niin kyllä tuollainen lapsen " kovapäisyys" on melko paljo aikuisista kiinni... Jos ei oikeasti saa lasta muuten hallintaan kun istumalla päällä jne niin kannattais katsoa peiliin että KUKA SE KOVAPÄINEN OIKEIN ON?? Mieti että miten olet lasta alusta alkaen kasvattanut... kyllä se syy löytyy sieltä siihen kovapäisyyteen! Ja tiedän varsin hyvin että jotkut lapset on TODELLA temperamenttisia kun itselläni on sellainen (ihan nla kortissa mainittu, ettei ole vain oma huomio;)). Hermo menee kyllä joskus ja ehkä useinkin mutta että puolustellaan tuollaista käytöstä!!! Jos vaikka annan luunapin hermostuksissani niin en kyllä viitti sillä kehuskella ja VARSIKAAN PUOLUSTELLA! Ja pahoinpitelijöitä ei kyllä varmasti kasva kodissa jossa ei käytetä tällaista kurinpitoa... naurettavaa edes väittää tuollaista!! Ja en tod ole mikää hysteerinen...

Poikasi on ihan kuin meidän 5-vuotias tyttö:-)

Ja mä olin myös ihan kamala lapsi...

Miten sinä laitat potkivan, lyövän ja purevan lapsen hallintaan?



Lähtökohtahan on se, että lapsi tekee sitä, kun aikuiseen ei saa muuten otetta. Hän ei lyö eikä potki, jos minä suutun ja huudan (mikä ei ole minulle luonteenominaista). Hän lyö, kun minä en anna periksi, tai kun en reagoi. Häneltä siis loppuu keinot.



Miten sinä tässä vaiheessa tekisit?



Ap

Kasvattajana haluan opettaa lapselle rajat, mutta en halua kunnioituksen tulevan pelon kautta. Lapsen on itse opittava, että teoilla on seuraukset ja rangaistukset. (ei kuitenkaan väkivalta)



Minä yritän ja yritän vaikka sata kertaa sanomalla. Lasta voi pitää kiinni, mutta ei vääntää ja aiheuttaa kipua. Kyllä se lapsi olisi vieressä tai sylissä pysynyt, jos sen kaksikymmentä kertaa hänet siihen käskenyt.



Olisin varmaan pyytänyt lääkäriä mukaan lapsen kasvatukseen. Ja pyytänyt häntä katsomaan lapsen korvat (isomman). Tai jotenkin ottanut lapsen mukaan toimenpiteeseen, jos hän ei jaksaisi paikallaan istua.



Mitä teet sitten kun lapsesi ei enää usko korvan väännöstä?





T:33

" älä matti viitti. lopeta jo matti. Matti ole kiltti! Matti! Matti, nyt heti lopeta. Matti, kuuletko sinä. Matti, lopeta tuo. Matti!...."



Lääkäri mukaan kasvatukseen...... ai jaa.

mutta koskaan en ole tarvinnut minkäänlaista ruumiillista kuritusta lasten kasvatuksessa. Ja minusta meidän lapset eivät ole kovinkaan helppoja, ovat melko kovapäisiä!

Ap:n tilanteessa olisin varmasti ensin selittänyt asian, että ovat lääkärin tavaroita ja niillä on tarkoitus hoitaa sairaita ihmisiä eikä niihin saa koskea, seuraavaksi uhannut tontuilla ja jos sekään ei olisi tehonnut olisin uhannut suosikki-lelun laitolla kaappiin, joka olisi kotona sitten suurieleisesti hoidettu.

No, olenkin vain DI, joten en näistä kasvatusasioista tiedäkkään mitään:)

Ja olen muuten itse niitä 11-vuotiaana nortti huulessa ja kaljapullo kädessä kaupungilla hilluneita. Kasvatuksessani todellakin käytettiin väkivaltaa ja positiivisen käänteen elämääni toi väkivaltaisen isäni kuolema.

En epäile, ettekö saisi lapsiasi kuriin puhumalla. Ensinnäkin sen vuoksi, että toiset lapset uskovat puhetta hyvin. Toiset ovat fyysisiä- enkä tarkoita tällä väkivallalla, vaan ihan sillä, että kinesteettisinä ihmisinä heitä pitää ohjaen koskettaa samalla kun puhuu.



Kaikilla meillä on hallintakeinonsa. Tiedän erään, joka saa erittäin hyvin lapsensa kuriin. Hän käyttää siinä halveksuntaa. Hänen koko olemuksensa puhuu itsetietoisuutta ja ylempiarvoisuutta. Hän ei sitä kuitenkaan itse tiedosta, mutta SE KATSE on jotain erityistä....



Minulla menee omassa kasvatuksessani se raja, että en suostu nöyryttämään lasta. Missään tapauksessa lasta ei saa häpäistä. Julkinen nurkkaanlaittaminen on häpäisemistä. Siksi ojennan lasta julkisesti HIEMAN toisella tavalla. Jottei " kasvot menisi" .



Ah, nyt voisin paasata lopun iltaa, kukaan ei jaksaisi lukea. Mm. terapeutti Tommy Hellsten puhuu suomalaisesta kansallisesta häpeästä. Ja se on jotain sellaista, mikä kulkee kasvatuksen mukana niissä piilo-olettamuksissa ja piiloviesteissä.

Juuri minä lääkärissä tein. Juuri noilla sanoilla.

Positiivista tapauksessa oli, että poika todella jälkeenpäin tajusi, mitä oli tehnyt. Tunsi syyllisyyttä ja se oli tervettä. Pyysi anteeksi.

Vierailija:

Ap:n tilanteessa olisin varmasti ensin selittänyt asian, että ovat lääkärin tavaroita ja niillä on tarkoitus hoitaa sairaita ihmisiä eikä niihin saa koskea, seuraavaksi uhannut tontuilla ja jos sekään ei olisi tehonnut olisin uhannut suosikki-lelun laitolla kaappiin, joka olisi kotona sitten suurieleisesti hoidettu.

.

No eikö tuo korvasta nappaaminen ollut siis vähän liioiteltu toimenpide? Olisi asia selvinnyt ilman sitäkin?

ottanut lapsen osalliseksi lääkärissäkäyntiin.





T:33& 61 jne.

siis jos ei tee laittomasti, eli satuta lastaan niin lapsesta tulee muka joku hellantuuteli ja sitten pitää sääliä kaikkia opettajia yms jotka hänen kanssaa joutuvat olemaan tekemisissä.

Olette sairaita! Käytätte valtaanne täysin väärin. Ei lasta pidä opettaa pelkäämään sitä että kohta tulee luunappi tai tukistus. Ei suomen lakikaan turhaan sitä kiellä.

juu, kyllä minä nyt olen erittäin jälkiviisas. Tiedän nyt erittäin hyvin, että minun olisi PITÄNYT valmistaa lasta siihen ja kerrata, miten lääkärissä käyttäydytään. Olisi PITÄNYT ottaa lelu mukaan. Mutta kun hän ei ole pitkään aikaan noin huonosti käyttäytynyt, niin tyhmä olin....



Minä en ymmärrä tuota haloota korvasta kiinni ottamisesta. Se on sama kuin otan käsivarresta kiinni. Otin vain kiinni, en nykäissyt, en vetänyt, en taivuttanut. Se on sellainen ele, että nyt poika kunnolla, tai.... Ja kun ei ollut kunnolla, niin lelu lähti.

Meillä on toiminut se, että joka kerta kun menemme jonnekkin käymme läpi millaista käytöstä heiltä odotan ja mitä ei saa tehdä. Joka ikinen kerta se pitää tehdä ja jos unohtuu, niin kyllä se kostautuu. inhottavaa on se että lasten huono käytös on aina minusta kiinni ja minun mokani.

on muitakin " kovapäisiä" ja temperamenttisia lapsia, meidän 4-vuotias on ollut tälläinen koko ikänsä, jo vauvasta asti nähnyt hänen luonteensa. Välillä on helpompia kausia, mutta nyt taas pari viikkoa on ollut hankalampaa. Viime viikolla kannoin hänet pois kaupasta, kun ei totellut. Tuntuu vaan, että lähipiirissä kaikilla muilla jo tossa iässä tottelevaiset ja kiltit lapset vai eikö ne vaan uskalla paljastaa? Ja muuten meidän tyttöä yleensä kehutaan kerhoissa yms, miten kiltti ja rauhallinen, mutta kotona meno välillä aikamoista. Lisäksi meillä aina keskustellaan ennen lähtöä jonnekin, miten siellä käyttäydytään.