Olisitko selvinnyt, jos olisi pitänyt synnyttää saunassa?

Esikoisen kanssa olisi varmaan tullut repeämä, kun episiotomiakin tehtiin.

Mutta joo, kaksi synnytystä takana ja molemmat meni hyvin, nopeasti ja luonnonmukaisesti ilman lääkkeitä (lukuunottamatta episiotomiaa.) Lapset olivat terveitä ja varsinkin toisesta synnytyksestä jäi jopa hyvät muistot, keho toimi juuri niinkuin on tarkoitettu..Olen kiitollinen!

saada ainakin jotain vaurioita (oli ensin sinertävä, sai lisähappea ja myöhemmin keltainen ja sai valohoitoa).

Samoin isosiskoni, olemme 2. ja 3. lapsi. En tiedä omasta tai lapseni henkiinjäämisestä, kiireelliseksi sektioksi meni.

Olisin selvinnyt ja lapsi myös.

3 lasta saatu suht nuorena, ei mitään ongelmia, kotiuduin seur. päivänä joka kerta. Helppoa oli.

Molemmat lapset tulivat todella vauhdikkaasti, mutta en saanut edes repeämiä. Toinen synnytys meni itse asiassa ilman kivunlievitystä, koska epiduraali ei ehtinyt vaikuttaa...

Lapsi oli perätilassa ja ilman parempaa tietoa olisin luultavasti ponnistellut hänet ihan väärin ulos. Jos ihan yksin olisi pitänyt olla, niin huonosti olisi käynyt. Jos olisi ollut joku auttamassa, olisi hänkin luultavasti auttanut vauvan pään väärin ulos.



Onneksi ei tarvinnut :D

Synnytin ns. luomusti eikä synnytyksiin puututtu mitenkään. Ei tullut repeämiä ja vauvat voivat hyvin, kuten minäkin. Kipuja kyllä oli riittävästi.

Vauva vähän todennäköisemmin kuin minä, mutta syntyi velttona ja sinisenä, vietiin vauhdilla virvoiteltavaksi ja lisähapelle, mutta 5 min apgarit oli jo 9.

kätilökin sanoi, että ennen aikaan olisi kuollut sekä minä että vauvani.

Jos kätilö ei olisi osannut omella pahoja repytymiäni. Toisaalta avautumisvaihe oli niin hidas, että tarvittiin tehostavaa tippaa. En tiedä olisiko ilman sitä vauva selvinnyt.



Tokan synnytyksestä olisin selvinnyt.

Ensimmäisen synnytyksessä tuli pieniä repeämiä mutta ei mitään mikä ei olisi parantunut itsestäänkin. Toisen synnytyksessä ei mitään ongelmia.



Isoäitini muuten on synnyttänyt tosiaan lapset ilman ketään avustamassa jossain syrjäisen maatalonsa saunassa tms. Hän joskus sanoi kun juteltiin näitä repeämä-tms asioista että ei siihen aikaan naisten vaivoista kukaan piitannut. Eli jos repesi vaikka niin että tulee pissat ja kakatkin alle, niin sitten sai elää sellaisena loppuikänsä, ainakin jos oli köyhä pirtin muija :(

lapsista kaksi olisi kuollut (toinen keskonen viikolla 36, hapettumisonglman vuoksi teholla ekan viikon, ja toinen ennenaikainen olisi kuollut kohtuun hepatoosin vuoksi, nytkin oli aika heikossa hapessa, käynnistys viimehekellä).

Tyhmä vastaus:

Mistä sitä kohtaloaan olisi tiennyt?

Ainoa vaihtoehto oli pysyä vanhanapiikana siis jos halusi säästyä synnytyksestä. Tai jos oli onnekas ettei voinut saada lapsia, tosin vanhuudenpäivät olivat näissä molemmissa tapauksissa hyvin ikävät kun ei ollut lapsia hoitamassa.

Sitten taas toisaalta ihmiset elivät n. 50 -vuotiaiksi joten ainakaan vanhuus ei ollut pitkä.

Vuonna 1946.



Enoni syntyi evakkojunassa 1941.



Hyvin ovat selvinneet. Ja isoäitini synnytti vielä äitini jälkeen kaksi muuta lasta - tosin heidät sitten sairaalassa, kun sellainen oli lähettyvillä.



Joten varmaan minäkin pärjäisin, jos kaikki sujuisi normaalisti.

Olisin kuollut verenhukkaan ja jättänyt 2 äiditöntä lasta ;(

varmaan.

Mutta olettaen ettei saunassa olisi mahdollisuutta kuunnella vauvan sydänääniä, hän olisi kuollut tai saanut aivovaurion.

Mutta mietin mitä repeämiselle tehtiin ennen. Jätettiinkö vain paranemaan itsekseen?



Mutta kyllä, itse synnytyksestä olisin selvinnyt, koska mulla oli helppo synnytys.

Eka lapsi olisi kuollut synnytykseen, toinenkin mahdollisesti.