Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyttääkö sinua se, kun ihan kaikesta on tullut elintasokilpailua?
09.02.2013 |
Ihminen on nykyisin alistettu pelkäksi kuluttajaksi, jonka arvo mitataan sillä, kuinka paljon hän ostaa uutta tavaraa.
Tämä heijastuu ihan kaikessa ja sitä ruokitaan joka tuutista. Esim. aikakauslehdet on nykyään vain myyntikatalogeja: osta tällaiset vaatteet, meikit, huonekalut, viinit, ruokaa. Sitten olet hyväksyttävä ja sellainen kuin nyt kuuluu. Muita asioita käsitteleviä lukujuttuja on häviävän vähän, nekin pinnallisia.
Suurin osa blogeista perustuu sen esittelylle, mitä on ostettu tai mitä haluttaisiin ostaa. Suosituin on se blogi, jossa ostetaan eniten ja kalleinta.
Ystäväpiirissäni ison osan elämä on pelkistynyt pelkäksi kuluttamiseksi. Vertaillaan koko ajan itseä toisiin: onko noilla hienommat vaatteet, kalliimpi auto, isompi ja uudempi talo kuin meillä. Apua, on! Nyt äkkiä hankkimaan meillekin uusi auto!
Seurustelu on enää tasoa: me ostettiin uusi keittiökone, se on luksuskone, se on markkinoiden paras ja EI ollut muuten HALPA. Ja TÄMÄ piiras, mitä te syötte, on vatkattu sillä LUKSUSKONEELLA. Oonko muuten sanonut, miten erinomainen se luksuskone on, seuraavaksi mä hankin siihen...
Jopa tv:n katsomisesta on tullut kilpailua siitä, kuka näkee ensin uusimman ohjelman - ja ensin se näytetään tietty kalleimmalla kanavalla. Ystäväni osti jonkin HBO-paketin, että varmasti näkee kaikki HBOn sarjat, ennen kuin ne esitetään Suomessa! Mikä ihmeen itseisarvo sekin on?
Matkustaminen ei enää ole uusien asioiden kokemista, uusiin ihmisiin tutustumista, maailmankuvan avartamista. Ei, se on kuluttamista: kellä on ollut kallein hotelli, se on voittaja.
Lapset ovat pelkkiä kulutuksen mallinukkeja. Pitää olla tietynlaiset vaatteet, harrastukset, jne. Ja sitten vanhemmat pätevät sen kautta - ja riitelevät, mikä kurahaalari on paras ja kallein. Come on, ihmiset, ne on pelkkiä kakaroiden kurahaalareita! Miten niistäkin on voinut muotoutua jotain statussymboleita?!
Aikuisten harrastuksissa sama juttu. Enää ei harrasteta omaksi huviksi, virkistykseksi ja ajanvietteeksi. Harrastuksista on tullut kuin toinen ura, joissa pitää olla ilmiömäinen ja paras. Jos vaan kudot villasukkia tai käyt jumpassa, se ei ole mitään.
Sinun pitää keksiä omasta päästäsi erityisihmeellinen hartiahuivimalli, kutoa se, postata se nettiin ja saada muut tekemään samanlainen! Urheilu ei ole mitään, jos siinä ei voi esiintyä, juosta maratonia tai kilpailla.
Ruoanlaitosta ja leipomisestakin on tullut välineurheilua. Ei riitä, että on hyvää pullaa. Se pitää olla tehty erityisellä pullatruuttaimella, siinä pitää olla jännä uusi säväys ja erikoiset koristeet - sen pitää olla PARAS pulla ikinä!
Kun luet kirjan, sen pitää vähintään olla se Nobel-voittaja, jonka koko tuotannon olet lukenut viisi kertaa läpi ja jonka synnyinseudulle olet tehnyt toiviomatkan.
Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka.
Olen niin KYLLÄSTYNYT tähän vertailuun ja kisaamiseen! Miksei voida vain lukea mielenkiintoisia kirjoja ja keskustella niistä - miksi siitäkin tulee kisa, kuka ekana sen uutuuskirjan luki. Sama koskee ihan kaikkea.
Ja kyse ei nyt olisi siitä, etten voisi tehdä tuota samaa. Tulojen puolesta voisin hyvin lähteä tuohon samaan kilpajuoksuun. Mutta mua ei huvita. Kokeilin sitä. Siitä ei saa mitään. Se on tyhjää. Miksi kaikki vaan jatkaa sitä?
Kommentit (65)
vaikka se kestäisi. Samoin muunkin elektroniikan.
Hassua sinänsä, en ole itse varakas ja silti halpa puhelimeni on kestänyt jo 6 vuotta, samoin edullinen televisio on kestänyt 8 vuotta. Muitakaan elektronisia välineitä en ole ostanut vuosiin, koska ovat pysyneet ehjinä. Jopa elloksen ministereot, jotka on ostettu vuonna 1997 ovat edelleen hyvässä käytössä.
Se on sitten eri asia, että kuulen toisinaan näistä, kuinka puhelimeni on halko ja eikö olis aika vaihta "parempiin ja uudempiin merkkeihin".
Miksi, koska vanhat tavarani toimivat erittäin hyvin.
Kuten hyvä toppatakkini, jonka ostin prismasta v. 2006 ja talvikengät, jotka ostin myös prismasta v. 2004.
Olen ollut aina huono kuluttamaan ja rahaakaan ei ole koskaan liiemmin ollut tuhlattavaksi. Siksi köyhän ei ole kannattanut ostaa kallista ja kyllä edulliset toppapuvut olivat ihan hyviä, kuten muutkin edulliset lastenvaatteet ja edulliset vaipat yms.
Toisaalta se etu tässä on ollut, että on pystynyt olemaan hoitovapaalla ja olen voinut tehdä lyhennettyä päivää monta vuotta ja silti talo ja autokin on maksettu aikoja sitten ja rahahuolia ei ole tarvinnut murehtia.
Edelleen mietin aina kaksi kertaa, tarvitsenkö välttämättä tämän tavaran. Monesti se jää ostamatta kun ymmärrän, että en oikeasti tarvitse sitä.
vain yleisesti mieleen kun luin tutkimuksen ihmisten mielikuvista. Eli mainostoimistoillehan maksetaan älyttömiä summia siitä, että saadaan luotua mielikuvia. Niitä sitten syötetään ihmisille. Esim savukkeet. Jossain vaiheessa ihmiset oikeasti kuvittelivat kevytsavukkeiden olevan melkeinpä terveellisiä. Siihen mainostukseen ja mielikuvan syöttöön käytettiin iso summa rahaa. Monia muitakin tavaroita oli tutkittu laadultaan. Ihmiset kiven kovaan väittivät always-siteiden olevan todella paljon parempia, kuin jotkut paskat vuokkoset. Mutta tutkimuksissa osoitettiin niiden olevan samanlaisia. Mutta ihmisiin uppoaa mainokset, että tämä tuote on kallis ja laadukas. Ihmiset ostavat paljon mielikuvia. Kun mainoksiin käytetään paljon rahaa ja on ihmisten tunteisiin vetoavia mainoksia, ihminen kuvittelee, että tämä on siis laadukas tuote. Jos se hajoaa, ihminen antaa sen anteeksi paremmin ja selittelee, kuin mainostamaton ja värittömämpi tuote. Tätä ihmisen luonnetta mainostajat käyttävät hyväksi, koska maailma pyörii vain rahalla ja kuluttamisella ja näin saadaan rahat yksien ihmisten taskuun. Moni, joka kuvittelee ostavansa laadukkaampaa ja siksi kalliimpaa, ostaa vain mielikuvia.
Tietoisesti en vertaile, enkä yritä kilpailla. Ostan kuitenkin kotiini niitä 'luksuskoneita', ihan vaan siksi että olen kyllästynyt huonoon laatuun ja nopeasti rikkoutuviin laitteisiin. Ostan myös usein laadukkaita vaatteita, varsinkin lapsille, sillä haluan niiden kestävän ja olevan toimivia. Kilpailemisesta en ole kiinnostunut. Elän vain perheeni kanssa omaa elämääni. Ikävää jos joku sen näkee elintasokilpailuna.
Mutta monissa tuotteissa myös kokemuksen perusteella. Olen jo sen verran vanha (nelikymppinen), että olen ehtinyt hankkimaan kokemuksia ja arkielämässä huomaamaan joidenkin merkkien heikkouden ja joidenkin kestävyyden.Esim. lastenvaatteiden laadun ja kestävyyden näkee nopeasti. Se, että ostan laadukkaita tuotteita ei tarkoita suoraan sitä että ostaisin kalliita tuotteita. Hyviä ja kestäviä vaatteita olen löytänyt kalliista merkeistä, mutta myös halvoista merkeistä.
Elektroniikassa olen päätynyt pitkälti kaalliisiin merkkeihin siitä syystä, että halvemmat ovat rikkoutuneet niin nopeasti. Voin sanoa että harmittaa todella paljon kun 4 vuotta vanha telkkari hajoaa tai puhelin kestää vain 2 vuotta.
Sama juttu autojen kanssa.Terveyssiteistä sen verran, että pitkään joku Vuokkoset oli ainoa merkki josta en saanut ihottumaa. Tutkimusten samanlaisiksi osoittama Allways aiheutti ikävää ihottumaa ja rikkoi ihoni (ehkä psykosomaattista). Lopulta päädyin käyttämään kestositeitä, sillä koen ne parhaimmiksi (=niistä ei tule iho-ongelmia). Ja vaikka kestoja usein kuulen kritisoitavan huonoiksi, pidän niitä edelleen itselleni parhaimpina.
Tietenkin on myös tuotteita joissa haluankin ostaa niitä mielikuvia. monet visuaaliset asiat ovat sellaisia. Esim. ostan mieluummin sen peilin joka näyttää kivalta ( ja josta olen esim. jostakin kuvasta tai elokuvasta saattanut saada siitä myönteisen mielikuvan) kuin viereisen halvemman peilin, johon ei liity mitään myönteisiä mielikuvia. Kumpikin peili varmasti täyttäisi peilin tehtävän yhtä hyvin. Valintani teen kuitenkin mielikuvien perusteella, en hinnan enkä laatuvertailun.
Eivät ihmiset tyhmiä ole vaikka mielikuviin lankeavatkin :)
En pidä mielikuvien perusteella ostamista edes mitenkään huonona tai paheksuttavana tapana. Usein ihmiset saavat niistä mielihyvää ja myönteisen kokemuksen itsestään. Sehän on vain hyvä asia. Ei tätä elämää nyt niin hirveän vakavasti tarvitse ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsille: vain uutta, vain parasta, vain kalleinta, ja kaikki ilman ponnisteluja tavoitteen saavuttamiseksi (lasten osalta, valtaosa aikuisista on tietysti hankkinut omaisuutensa opiskelemalla ja palkkatöissä). Olet "nobody" ilman tietynlaista "lifestylea", olet näkymätön nuori tai lapsi ilman uusinta älypuhelinta, ipadia, kalliita harrastuksia, trendivaatteita jne.
Mun arvot on vähän toisenlaiset ja pintaa tärkeämpi on se mitä sisältä löytyy, aito välittäminen ja kohtaaminen ei vaadi rahaa. Heikompia ja luontoa pitää suojella ja kunnioittaa, eikä tuhlata luonnonvaroja turhaan. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja elämä on arvokas. Toisen henki ei ole toista kalliimpi. Mutta opetapa sellaisia arvoja lapsille ja nuorisolle tässä yhteiskunnassa, toki omalla esimerkillä ja elåmäntavalla, mutta ympäristön paine on valtava.
uutta jos vanha toimii hyvin. Itselleni ei ole merkitystä sillä onko jokin laite "viimeistä huutoa" vai ei.
Vaatteissa tyylini on aika klassinen, samoilla villakangastakilla ja nahkasaappailla menee vuosikausia eikä näytä "vanhanaikaiselta", vert. pintamuoti joka vanhenee yhdessä kaudessa.
Huonekalut suurin osa Ikeasta, mutta hyvin ovat kestäneet, en ymmärrä väitettä ettei Ikean tavarat kestä. Kyllä kestää jos myymälässä vähän tutustuu onko tuote hyvä, ja kokoaa sen kunnolla.
Haluan syödä puhdasta lisäaineetonta luomuruokaa.
Asua turvallisella alueella isossa tilavassa talossa jossa perheen on hyvä kasvaa ja viettää aikaa yhdessä. Satsaan laadukkaisiin vaatteisiin jotka kestävät nukkaantumatta ja kulahtamatta useitakin pesuja. Puen lapseni ja itseni hengittäviin ulkoiluvarusteisiin jotka pitävät meidät kuivina ja lämpöisinä enkä voisi kuvitellakkaan, että lapseni käyttäisivät hiostavia kuravaatteita. Kirpputoreilla juoksemiseen minun aikani ei riitä vaan vietän senkin ajan mielummin perheeni parissa.
up