Lue keskustelun säännöt.
Paniikkikohtaus kahvi/ruokailu tilanteissa...
05.02.2013 |
Heips!!!
Sain viime kesänä paniikkikohtauksen syntymäpäivillä kahvipöydässä. ajatteline ttä se johtui vain uusista ihmisistä ja yritin olla välittämättä siitä. viikon päästä oli taas tilanne missä piti kahvitella ihmisten kanssa, keneen olin vasta tutustunut. TAAs tuli kohtaus. Kädet tärisi niin etten voinut ottaa enää kuppia käteen. Ääni värisi, sydän hakkasi ja sellainen pakokauhun aalto meni kehon lävitse. Ajattelin että juoksenko pihalle vai miten tästä selviän.Sanoin sitten rohkeasti etten voi juoda kahvia enää, kun käteni vatkaavat niin kovin. Että minulla on näköjään joku kahvikuppineuroosi iskenyt. Yritin hieman leikilläni asian ottaa. Kotimatkalla itkin autossa ja vielä kotona. SE HÄPEÄ!!!!!!!
Se sisäinen kauhu on kamalaa. Näiden kertojen jälkeen huomaan että olen alkanut välttelemään tilanteita missä joudun kohtaamaan ystäviä ruokailun tai kahvittelun merkeissä. Nyttemmin pelkään jo niin kovin etten uskalla omilla vanhemmillakaan enää kyläillä kun kahvipöytään joudun kuitenkin. Tuntuu että olen menettämässä otteen elämästäni.
Minä ennen niin sosiaalinen ja rohkea... en voi enää mennä mihinkään kyläilemään. Jo ajatus saa kädet vapisemaan. Näen miellessäni sen tilanteen miten se pakokauhu täyttää mielen ja vapina iskee. Hui!!!
Onko muilla kokemuksia paniikkihäiriöstä, ja siitä toipumisesta???
Please, kaikki kokemukset kehiin..Kiitos :-)
Olen yh-äiti, enkä voisi ajatellakkaan seurustelua. Mies haluaisi kuitenkin viedä syömään ym. ja eisiitä mitään tulisi... saatikka että hänen vanhemmillee pitäisi joskus mennä. EI ikinä...Apua!!
Kommentit (43)
Kolme-viisi viinilasillista illassa on kyllä aika reippaasti otettu, etenkin monena iltana viikossa. Ainakin kun tutkii ns.virallisia määritelmiä alkoholin käytöstä miehillä ja naisilla.
Kun ajatusleikkinä laittaa viikon aikana kertyneet viinilasilliset pöydälle riviin, määrä on suuri. Ja onko viinilasillinen eli annos mitattu oikein viinimitalla, vai onko reilummalla kädellä kaadettu.
Käsien tärinähän voi johtua monista eri asioista. Lääkäri kysyy kuitenkin ensimmäisenä alkoholinkäyttöä, kun vaivasta menee puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kaivoi yli 7 vuotta vanhan aloituksen naftaliinista.
Minulla aivan samanlaisia kokemuksia tästä asiasta! Yläasteella minua kiusattiin todella paljon, minulla ei ollut yhtäkään kaveria ja kaikki syrjivät minua. Yhtäkkiä rupesin pelkäämään ruokailuun menemistä ylikaiken koska ainakun olin siellä, en pystynyt syödä koska käteni tärisivät niin paljon. Minulla oli sellainen tunne kuin joku katsoisi minua koko ajan, sydän hakkas, kädet hikosi ja tärisi, itketti ja katoin vain alas päin. Jälkeenpäin kun joutui tähän tilanteeseen minua vain itketti ja pelkkä ajatuskin koulunruokailusta sai minut melkein itkemään, koska en halunnut siihen tilanteeseen, pelkäsin että joku näkee miten tärisen ja rupee kiusaamaan siitä. Tällöin minulla oli tämä juttu vain yläasteellä.. Nykyään käyn lähihoitajakoulua olen toisella luokalla.Viime vuonna minulla alkoi paniikkikohtaukset kun koulu alkoi. Ne tuli todella usein siitä että minun piti mennä syömään. Yritin päästä yli siitä että kädet tärisivät ja oli paniikki, loppuvuodesta se vähän laimeni onneksi. Yllättäen kesällä kun söin minun poikaystävän vanhempien kanssa samassa pöydässä minulle tuli taas sama paniikki ymm ja huomasin että en ole vielä päässyt siitä yli ja se on tullut minulle vielä pahempana takasin. Nykyään en meinaa pystyä syödä omien vanhempien kanssa samassa pöydässä, enkä missään nimes sukulaisten kanssa! Sukulaisjuhliski sain paniikkikohtauksen kun piti heti mennä pöytään. Minua on lähiaikoina ahdistanut kauheasti kaikki ja olen jännittänyt kauheasti ihmisiä. Olis 18-vuotis synttärit tulossa,mutta en tiedä miten selviin niistä kun meille tulee paljon vieraita.