Pettäminen tuli ilmi vuosien jälkeen

Oikeasti ei kannata sietää ihan mitä tahansa. Joku aiemmin mainitsi, ettei voisi enää saada uutta miestä. Aivan varmasti voi saada, vaikka ajatus tuntuisikin kaukaiselta. Maailmassa on kaikenlaisia naisia ja miehiä ja varmasti löytyy sellaisia, jotka ovat luotettavia myös. Nuorena minua petettiin monta vuotta, kunnes sain sen selville. Sen jälkeen kivuliaasti mutta vähitellen rakensin itsetuntoani, jotta tajusin pitää puoleni jatkossa enkä antautua pettäjien (tai väkivaltaisten) valtaan. Tiedän, että mies itse siinä menettää ja alentaa itsensä, jos puolisoaan pettää tai muuten vahingoittaa. Täytyy pitää tiukka linja moisille miehille. Toki pitää tehdä tilannearvio aina, mutta jos teot ovat liian vakavia, niin valitettavasti pitää silloin erota. Myös jatkossa kannattaa olla varovainen ja tutustua ihmiseen tarkoin (sekä kehittää ihmistuntemustaan), ennen kuin rakentaa mitään vakavampaa. Itse olen tuon kantapään kautta oppinut (valitettavasti).

Mikään ei ole samalla tavalla kuin ennen. Mies näyttäytyy eri valossa, suhde on muuttunut eikä koskaan palaa entisellleen. Ja ehkä kaikkein järkyttävintä on huomata, että minä olen muuttunut. En ole enää se itsevarma, iloinen, optimistinen, rakastunut ja luottavainen vaimo. Olen surullinen, vaisu, masentunut, tylsä, itsetuntonsa menettänyt ihminen, joka ei enää pysty luottamaan mieheensä laisinkaan. Voi itku.

Nelikymppistä vaimoa ei yhtään auta myöskään tietoisuus siitä, että miehellä oli säpinää hieman yli kaksikymppisen kollegansa kanssa. :´(

Voimia sulle, ap.

Vaikka pysytään yhdessä, vaikka voitais selvittää asiaa, mitä tahansa, asiat ei ole samalla tavalla kuin ennen.

Voin kestää sen, että mies on pettänyt joskus mutta haluaisin takaisin sen ehjyyden mikä oli. Vaikea selittää. Oon tätä miettinyt ja tuohon tulokseen tulin, eli ei se teko, vaan seuraus.

Ap

jotain haittaa? Tai jos et ole mitään vuosiin huomannut niin en ymmärrä mikä nyt on ongelmana? Onko mies kuitenkin sinulle ystävällinen? Vietätte aikaa yhdessä? Onko hyvä isä?

Jos olisin sinä keskittyisin sinun ja miehen suhteeseen. Siihen mitä mies puuhaa tai ei puuhaa kun ei ole sinun kanssasi et oikein voi vaikuttaa. Ei ainakaan kuulosta että nämä sivukuviot mitään kovin vakavaa olisi olleet(?)

Jos olisin tiennyt nuo jutut alussa, en olisi jatkanut suhdetta. Nyt tilannetta mutkistaa lapset ja muukin yhdessä eletty elämä.

Ap

Mies n. 10 vuoden jälkeen sanoi kun tuli puhetta (vietti mm. työkaverin kanssa lomaa Thaimaassa), että eihän me silloin oltu edes kihloissa. No, seursteltiin kuitenkin vakavasti. Olisin itsekin ollut sitten suhteessa eri mielellä, haku päällä. Ja mies tosiaan silloin salasi, että jäi naispuolisen työkaverin kanssa loman viettoon, kun työmatka viikon jälkeen loppui. Valehteleva sika mun mielestä. Ja tosiaan olisin voinut suhtautua "seurusteluumme" eri tavoin. Voin kertoa, että mahdollisuuksia olisi ollut ja tosi kivoille kavereille sanoin ei, kun kuvittelin että oltiin miehen kanssa molemmat samoilla mietteillä matkassa. Ja hän olisi varmasti saanut jonkin asteisen kohtauksen, jos olisin työmatkan jälkeen viettänyt vaikka viikonlopun jonkun miespuolisen työkaverin kanssa samassa hotellihuoneessa.

Aluksi se oli tosiaan niin ihmeissään että kuinka voin vanhasta jutusta hermostua.

Nyt viimeksi kun puhuin, mies meni ihan pois tolaltaan, oikein suuttui mulle.

Tuli sellainen olo että tässä on enemmänkin näitä juttuja, ei halua että kaivelen lisää tietoa. Tai sitten on huolissaan että mitä aion.

Ap

Aluksi se oli tosiaan niin ihmeissään että kuinka voin vanhasta jutusta hermostua.

Nyt viimeksi kun puhuin, mies meni ihan pois tolaltaan, oikein suuttui mulle.

Tuli sellainen olo että tässä on enemmänkin näitä juttuja, ei halua että kaivelen lisää tietoa. Tai sitten on huolissaan että mitä aion.

Ap

kertonut, mutta mieheni jäi kiinni "täysin merkitystä vailla" olevista maksullisista naisista. Tulee liian pitkä tarina, jos selostan sen kaikkineen tähän.

Asia oli mulle sellainen isku vyön alle, että en edes hänelle voinut siitä vaatia tilintekoa, kun tajusin että kiistää se kuitenkin tai laittaa mun syyksi, minä kun aina olin syyllinen kaikkeen. Tuntui että happi loppuu ja olisin halunnut käydä päälle kynsien kera, mutta purin raivoani fyysisesti tavaroihin ja kiinteisiin asioihin potkimalla. Tajusin vain että nyt tuli loppu ja mulle riitti tämä paska.

Hänestä tuli toissakesänä ex-mies, kun jätin hänet. Hänen töissäollessaan yllätyksekseen häivyin lasteni kanssa ja sukulaisten avulla, ja avioerohakemus oli jo toimitettu maistraattiin.

Suunnittelin eroni hyvin tarkkaan. Paras kosto, (jos nyt lähtöäni edes kostoksi voi sanoa, mitta vain tuli hiljaisella raivolla kerralla täyteen) tulee kuulkaa täysin nurkan takaa. JOs itse petät, sen paljastuminen vain oikeuttaa pettäjää jatkamaan toimiaan, antaa hänelle tekosyyn selittää itselleen, että no niinhän se tuokin tekee, en mä yksin nyt syyllinen ole. Kurjuus ja kärsimys vain jatkuu, ja vaikuttaa lapsiin. Ei krooninen pettäjä ajattele, että nyt muhun sattuu. Hän ei luultavasti aidosti rakasta sinua, vaan on kanssasi mukavuussyistä tai "koska kuuluu vakiintua ja perustaa perhe". Näin selitti ystävälleni hänen ex-miehensä terapiassa yhteenmenon syytä.

Ei kannata jäädä surkeuteen valehtelevan vähättelevän miehen luo, joka kieltää tosiasiat tai pitää niitä "ei minään". Sellainen mies toistaa kyllä temppunsa, mutta varoo tarkemmin jäämästä kiinni. Jonain päivänä ehkä voi tulla se nainen, joka on sitten "se oikea" hänelle, ja äijä häipyy kuin raketti avaruuteen. Siinähän sitten itket että et tajunnut silloin lähteä.

Itselleen pitää antaa sen verran arvoa, että älyää lopettaa mahdottomassa roikkumisen ja itsensä rääkkäämisen. Ja lapsilleen. Minä en voi elää silmät selässä ja miettien, entä jos, missä se on, kenelle se puhuu, mihin noi rahat meni...ei se ole elämää. Minä tarvitsen rauhaa sielulleni ollakseni onnellinen. Ex-miehen kanssa se ei onnistunut ja hyvä että tajusin sen.

Minä ja lapset voimme mainiosti ja meillä on hyvä elämä. Ex ei vieläkään myönnä tehneensä yhtään mitään väärin -eikä enää kiinnosta edes se tunnustus.

Mulla on itselle tullut tunne, että olin siinä liitossa kuin joku söpö pääemännöitsijä, ja sen rinnalla piti olla piikoja. Nukkesirkus, jota hän sai hallita - ja kun lähdin, häneltä nyt meni vain yksi lelu, ja .. no, se on toinen tarina.

Ap, mieti ihan tarkkaan mitä teet. Miehesi ei ilmiselvästikään halua paljastua ja yrittää vaientaa sut raivareilla. Kannattaa miettiä, onko mies jäämisen arvoinen. Yleensä muut tietävät enemmän kuin sinä itse -koitappa kysellä lisätietoa tutuilta...

joka siis lopulta osoittautui mitä pahimmaksi luuseriksi ja hamesankariksi, mutta eihän hän naisseikkailujaan tietenkään heti kättelyssä paljastanut (vaikka toki aistin miehestä, että hän ei ole sitä maailman luotettavinta laatua...). Exä kertoi jonkun aikaa seurusteltuamme valittuja paloja entisestä suhteestaan, osan kuulin myöhemmin luotettavalta taholta: pitkän liiton aikana hän ehti pettää avovaimoaan käytännössä kymmenien naisten kanssa. Välillä hän jätti tulematta yöksi kotiin, välillä pisti suhteen katkolle pelehtiäkseen muiden kanssa jne. Epäselväksi jäi oikeastaan vain se, että miksi avovaimo sieti tuon kaiken. Yhteinen pieni lapsi vaikutti osaltaan, mutta silti... No, lopulta avovaimo keräsi sisunsa ja "piti silmänsä auki", ja törmäsi sitten mukavaan mieheen johon ihastui. Kun exälleni valkeni tuo avovaimon romanssi, hän masentui ja alkoi puhua itsetuhoisista suunnitelmistaan.



Eli tässä oli oivallinen esimerkki miehestä, joka ei kestä kun hänen annettiin maistaa omaa lääkettään!!



Mitenkähän ap:n tapauksessa ukko suhtautuu?

viimeksi on miehesi pettänyt? Kuinka paljon aikanaan petti sua?



Mä en tiedä mitä tekisin, mutta niin tai näin, elämä olis tuskallista jonkin aikaa...

Mies on kuitenkin sinun kanssasi pysynyt. Muut ovat olleet pelkkää seksiä hänelle.



Kysy mieheltäsi kuinka hän aikoo hyvittää asian sinulle. Vaadi hyvitystä! Päätä sen jälkeen miten jatkat. Minusta asian anteeksi antaminenkin on mahdollisuus, mutta sinähän sen päätät.

Varmasti tiedän kuitenkin että noin pari vuotta meidän yhteen muutosta on jatkanut joidenkin vanhojen hoitojen tapailua. Tuskinpa tapaamisten luonne on ollut eri kuin sinkkuaikoina. Oli siis jotain vakipanoja tms. Näistä jutuista tiesin alussa mutta oletin, että lopetti muiden tapailun kun meillä oli niin vakavaa seurustelua että oltiin tavattu toistemme vanhemmat, saatiin kutsut juhliin pariskuntana ym.

Jos olisi tapaillut näitä hoitojansa ihan kaveripohjalta, ei olisi tarvinnut valehdella menoistaan silloin.

Myöhemmin on ollut jotain että kertoi olleensa baarissa yhden kaverinsa kanssa, sitten käykin jostain ilmi ettei kyseinen kaveri ole ollut ollenkaan paikalla. Näiden annoin olla, vaikka vähän epäilyttikin, nyt oon varma että pettänyt silloinkin tai ainakin yrittänyt.



Siis todellakaan en voi olla niinkuin ei mitään olis tapahtunut, mutta totta on sekin että meillä meni hyvin, arki toimii, suhde on läheinen, meillä on kivaa yhdessä, lapsia.

Toisaalta eihän meillä oikeesti olekaan mitään.

Jos olisin silloin tiennyt, olisin lopettanut suhteen.

Ap

mitä ajattelee uskollisuudesta ja miten perustelee sen, että teidän suhteenne romanttisessa alkuvaiheessaKAAN ei pystynyt pysymään uskollisena. Kysy, miten hän ajattelee sinun voivan nyt luottaa siihen, että hän ei paneskele kylillä tilaisuuden saadessaan.



Tilausuuksia tulee jokaiselle joskus, ja se on ihmisen omasta moraalista kiinni, mitä tekee. Nyt miehen moraali on aika kyseenalaisessa valossa.



Kysy, miten hän suhtautuisi sinun sivupanoihisi, vastaavassa tilanteessa.



Ei tuossa mikään muukaan kaiketi auta kuin pitkällinen prosessointi. Voisitte harkita myös parisuhdeterapiaa, sitä saa ilmaiseksi seurakunnilta ja kaupunkien perheneuvoloista.



Aika ikävää, ettei mies vieläkään voi rehellisesti kertoa noista sivusuhteistaan.



TAVALLAAN ymmärrän, jos hän ei ollut sinuun sillä tavalla "jalat-pois-alta" rakastunut, että ei sitoutunut samalla tavalla suhteeseen kuin sinä heti alusta alkaen. Mutta että vieläkään ei voi myöntää, mitä tapahtui...

Itselleni on selvinnyt miehen yhteydenpito ( muuta mies ei myönnä, mutta on siinä molemmilla osapuolilla ollut yritystä enempäänkin) erääseen naiseen silloin kun asia oli ajankohtainen. Nyt huomaan miettiväni onko mies pitänyt samanlaista ( ja ehkä pahempaakin) peliä aikanaan kun itse olin paljon työmatkoilla? Tämän naisen, jonka kanssa mitään ei tietenkään ole koskaan tapahtunut ( uskoo ken tahtoo), mieheni on tuntenut jo ennen kuin tapasi minut.



Jos miehesi on saman tyyppinen kuin minun, ei hän paljasta mitään muuta kuin sen minkä olet jo muualta saanut selville. Tuolloin on mielestäni lähes mahdotonta antaa anteeksi, koska toinen ei kadu muuta kuin kiinni jäämistä. Nämä ovat niin järjettömän hankalia tilanteita kun lapsia on kuvioissa. Itse päätin jäädä selvittelemään tilannetta, pahasti näyttää, että ero on jossain vaiheessa edessä. Lasten vuoksi en halunnut tehdä eropäätöstä suutuspäissäni, vaan antaa itselleni mahdollisuuden harkita mikä todella on parasta.

... lopputuleman ratkaisee se, millainen olo sulle jää. Jos pääset asian yli, liitto jatkuu, jos et, se joko jatkuu huonosti tai ei jatku.



Ei ne hyvät jutut katoa ydhen huonon takia mihinkään, vaikka siltä tuntuisi. vain luottamus katoaa, tietenkään se ei ole pikkujuttu.

Mutta mies on tosiaan sitä mieltä ettei vanhoilla asioilla ole merkitystä. On siis useita vuosia kulunut, melkein 10. Minä tunnen kuitenkin juuri noin, että en mitenkään voi luottaa mihinkään tässä suhteessa enää. Kaikki hyvä muuttui sisältä mädäksi.

Tänne kirjoitan koska en halua ystäville kertoa. Jotenkin tuntuu että on häpeällistä. En todellakaan halua olla mikään naurettava vaimo joka sinisilmäisenä hölmönä elelee elämäänsä kun mies panee siellä ja tuolla.

Ap

jotain haittaa? Tai jos et ole mitään vuosiin huomannut niin en ymmärrä mikä nyt on ongelmana? Onko mies kuitenkin sinulle ystävällinen? Vietätte aikaa yhdessä? Onko hyvä isä?



Jos olisin sinä keskittyisin sinun ja miehen suhteeseen. Siihen mitä mies puuhaa tai ei puuhaa kun ei ole sinun kanssasi et oikein voi vaikuttaa. Ei ainakaan kuulosta että nämä sivukuviot mitään kovin vakavaa olisi olleet(?)

jotain haittaa? Tai jos et ole mitään vuosiin huomannut niin en ymmärrä mikä nyt on ongelmana? Onko mies kuitenkin sinulle ystävällinen? Vietätte aikaa yhdessä? Onko hyvä isä?

Jos olisin sinä keskittyisin sinun ja miehen suhteeseen. Siihen mitä mies puuhaa tai ei puuhaa kun ei ole sinun kanssasi et oikein voi vaikuttaa. Ei ainakaan kuulosta että nämä sivukuviot mitään kovin vakavaa olisi olleet(?)

Jos olisin tiennyt nuo jutut alussa, en olisi jatkanut suhdetta. Nyt tilannetta mutkistaa lapset ja muukin yhdessä eletty elämä.

Ap

Jotkut miehet sitoutuu vasta sitten kun ovat aivan varmoja (esim. kun pappi sanoo aamenen tai tai tulee lapsia). Jos miehesi ei suhteen alussa vielä ollut sitoutunut, mutta viimeiset 8 vuotta on ollut uskollinen, niin hän on sinut valiunnut ja sinuun sitoutunut, joten eikö nuo vanhat jutut nyt kannattaisi unohtaa...

jotain haittaa? Tai jos et ole mitään vuosiin huomannut niin en ymmärrä mikä nyt on ongelmana? Onko mies kuitenkin sinulle ystävällinen? Vietätte aikaa yhdessä? Onko hyvä isä? Jos olisin sinä keskittyisin sinun ja miehen suhteeseen. Siihen mitä mies puuhaa tai ei puuhaa kun ei ole sinun kanssasi et oikein voi vaikuttaa. Ei ainakaan kuulosta että nämä sivukuviot mitään kovin vakavaa olisi olleet(?)

mies olisi aidosti muuttanut tapansa.

Mutta kas kun ihminen harvoin muuttuu tuosta vain ihan päinvastaiseksi moraaliltaan.

Joten jos mies on ilman tunnontuskia viilaillut useita naisia suhteen alkuvaiheessa, ei voi ap olla varma, että tilanne on korjaantunut.

Jos sinulla on avoin suhde, ja sivusuhteet sovitusti ok, se ei ole suoraan sovellettavissa ap:n ja miehensä suhteeseen. Monelle meistä pettäminen merkitsee luottamuksen romahdusta.

Ja onhan niillä sivuhoidoilla oikeastikin merkitystä, tautien ja vahinkoraskauksien riski nousee mm.

-6-

jotain haittaa? Tai jos et ole mitään vuosiin huomannut niin en ymmärrä mikä nyt on ongelmana? Onko mies kuitenkin sinulle ystävällinen? Vietätte aikaa yhdessä? Onko hyvä isä?

Jos olisin sinä keskittyisin sinun ja miehen suhteeseen. Siihen mitä mies puuhaa tai ei puuhaa kun ei ole sinun kanssasi et oikein voi vaikuttaa. Ei ainakaan kuulosta että nämä sivukuviot mitään kovin vakavaa olisi olleet(?)

Jos olisin tiennyt nuo jutut alussa, en olisi jatkanut suhdetta. Nyt tilannetta mutkistaa lapset ja muukin yhdessä eletty elämä.

Ap

ikävä kyllä tuo tilanteesi taitaa olla enemmän realistinen kun se mitä me parisuhteelta halusimme. Edelleen siis miettisin onko tuo tilanne niin paha. Tai itse olen tullut siihen tulokseen että miehessä on tärkeämpiäkin ominaisuuksia kuin uskollisuus

t. tuo edellinen vastaaja

kyllä hyvän suhteen perusta, toiseen täytyy voida luottaa, jos luotto menee voi mennä ihmiselämä ennekuin palautuu jos koskaan. En yhtään ihmettele että teillä ne murenee. Vaikea kysymys, näyttää siltä kun kerran pettää jatkaa myöhemminkin. Jos sujteessa on kaikki hyvin, ei tarvitse pettää, niin se vaan menee. Minä en tuommoista katselisi, enkä enää luottaisi. Ikävä kyllä, sinä et ollut hänelle tarpeeksi tärkeä. Mieluummin yksin kuin petturin kanssa. Jotkuthan sitäkin sietää..jos on itse epävarma tai läheisriippuvainen, heitä käy sääliksi.

Itselläni oli suhde itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen parikymppisenä ja kävikin ilmi, että hänellä olikin toinenkin nainen, joka olikin ilmeisesti avopuoliso jopa. Itselleni suhde ko. mieheen oli ensimmäinen pitkä suhteeni, vaikka kyseessä olikin oikeasti monivuotinen "säätö". Ihmettelin aina sitä, miksi suhteemme ei edisty mihinkään, vaan hän halusi soitella ja viestitellä sekä silloin tällöin.



Tapailu jatkui vuosia, kunnes selvisikin, että hänellä onkin ilmeisesti avovaimo kotosalla ja lapsiakin oli jo syntynyt sinä aikana, kun olimme tapailleet. Olin itse jotenkin liian naiivi ja ihastunut, etten uskaltanut kysyä aiemmin mitään suoraan, vaikka olin jo hieman epäillyt aiemminkin hänen tarkoitusperiään. Sitten kun sain tietää hänen avopuolisostaan, häntä tosiaan näytti harmittavan vain se, että asia oli tullut ilmi. Onneksi pääsin eroon ko. "miehestä", jossa siis ei ollut miestä olemaan ainoastaan sen yhden naisensa kanssa, vaan piti pitää ainakin kahta samaan aikaan.



Vieläkin puistattaa koko asia, kun olin niin typerä ja tuhlasin parhaita vuosiani häneen ja siihen odotteluun, että milloin muutettaisiin yhteen ja voitaisiin perustaa perhe. Enää en olisi hetkeäkään tyhjien lupausten vuoksi puhumattakaan siitä, että ilmenisi pettämistä.