Pettäminen tuli ilmi vuosien jälkeen

olen toisen kanssa. Hyvähän se nyt on sanoa kun itse on köyrinyt vierasta ja kovasti kaipaa ymmärrystä asialle. Ja on varma että minä en moista tekisi. Katsotaan nyt sitten miten ymmärrystä minulle riittää tosipaikan tullen.

Itsehän meni muuttamaan sääntöjä. Minä olisin ehdottomasti halunnut pitää uskollisuuden ja luottamuksen yhtenä avioliiton kulmakivistä, mutta miehelle se ei käynyt. t. se jonka miehellä oli kaksi syrjähyppyä

Mun mielipiteeni: älä alennu miehen tasolle. Jos itse arvostat uskollisuutta, rehellisyyttä ja luottamusta, älä toimi näitä arvoja ja samalla itseäsi vastaan. Ole nainen! Okei, voit saada miehen mustasukkaiseksi, mutta mitä sitten? Kaivat vain itsellesi syvempää kuoppaa ja annat miehelle syitä kohdella sua huonosti.

Menestys on paras kosto, jos kostoa haluat, vaikka se vie enemmän aikaa kuin suora toiminta.

Mutta mieti ensin, mitä oikeasti haluat ja mitä se edellyttää. Totuus on, että nyt kun tiedät, asiat eivät tule olemaan niin kuin ennen. Koskaan. Luottamuksen voi menettää vain kerran, enkä jaksa ymmärtää, miten jotkut miehet voivat kuitata sen tuosta noin vain. Mulle luottamus on luottamusta siihen, että puoliso ei halua satuttaa mua.

Jos mies vähättelee tapahtuneen merkitystä, ei ole pahoillaan eikä suostu kuuntelemaan, mitä pettäminen sun näkökulmastasi tarkoittaa, mahikset taitavat olla aika heikot.

jotka kuvittelevat selvinneensä pettämisestään vain säikähdyksellä, jos silläkään.



On tapauksia, joissa pettäminen on paljastunut vuosien päästä puolisolle.



Jos pettäjä aikoo elää saiaisuutensa kanssa kertomatta puolisolle, voi totuus tulla esiin ihan mitä kautta vain ja todellakin vuosien päästä!



Siinä on sitten selittelemistä.

niin olen aina ajatellut,että jos kostaisin niin kostaisin jäämällä liittoon mutta olemalla kylmä.Siis jäätävä.eikä seksiä eikä läheisyyttä.Tiedän että tämä ajanoloon johtaisi eroon mutta saisinpa kostoni. ainakin jos mies maanittelisi ja itkisi että älä jätä. Opettelisin katsomaan halveksivasti ja kohtelisin kuin ilmaa- sulla ei ole mitään merkitystä enää mun elämässä- tyyliin.



Tai myisin "anteeksiantoni" isoista rahoista, eli matkoja ja koruja yms. Paitsi että meillä ei nyt ole varaa....



Luottamus ei ainakaan tulisi takaisin.

Mun mieheni sanoi että itse kyllä hyväksyisi jos minä olen toisen kanssa. Hyvähän se nyt on sanoa kun itse on köyrinyt vierasta ja kovasti kaipaa ymmärrystä asialle. Ja on varma että minä en moista tekisi. Katsotaan nyt sitten miten ymmärrystä minulle riittää tosipaikan tullen.

Itsehän meni muuttamaan sääntöjä. Minä olisin ehdottomasti halunnut pitää uskollisuuden ja luottamuksen yhtenä avioliiton kulmakivistä, mutta miehelle se ei käynyt. t. se jonka miehellä oli kaksi syrjähyppyä

Vaikuttaa just siltä, että mies hakee oikeutusta teolleen - ja siltä, että sinä olisit valmis sen oikeutuksen antamaan?

Ihan oikeasti, älkää naiset (tai miehet) perustelko tekemisiänne sillä, että toi aloitti tai kun toi teki eka, niin mäkin saan.

On paskamaista, että se, joka kämmää, ei pysty asioita korjaamaan ennalleen vaan seuraukset jäävät molemmille. Mutta pitäkää hyvät ihmiset kiinni niistä hyvistä ominaisuuksista ja arvoista, joita teillä on, päätätte sitten erota tai jäädä yhteen. Hukkaatte vain itsenne ja myytte periaatteenne, jos lähdette antamaan samalla mitalla takaisin. Pitäkää huoli itsestänne ja itsekunnioituksestanne.

Koska jos ihminen tietää tehneensä väärin ja asia on tullut ilmi, niin eihän siinä suuttuminen auta.

Olis pahoillaan, surullinen tai jos ei tunne niitä niin sitten jollain välinpitämättömällä asenteella, eihän tehtyä saa tekemättömäksi.

Tuli ihan mieleen että raivolla yrittää kääntää huomion pois asiasta. Nyt on ollut jo ihan että HÄNTÄ ahdistaa jne kun yritän puhua. Aivan epätavallista käytöstä miehelleni.

Vaikea selvittää mitään, kun en halua lasten kuulevan. Pätkä silloin ja toinen tällöin.

Ap

Esimerkkinä tilanne kun tää "toinen nainen" otti muhun yhteyttä ( kirjoitin aiemmin jossain tuolla ekalla sivulla). Tiesin mieheni tunteneen naisen jo ennen kuin tapasi minut, kuitenkin kun alkoi selvitä, että mies on pitänyt peliä hänen kanssaan ( olimme olleet tuolloin kuutisen vuotta yhdessä) mies kielsi, että olisivat olleet muuta kuin vain kavereita aikana ennen mua. No naisen yhteydenotosta selvisi rivien välistä, että aikanaan on ollut muutakin kuin kaveruutta ( ajalla ennen mua ei ollut merkitystä ennen kuin se heitettiin mun kasvoille). Mies sitten ei kehdannut kieltää, muttei myöntänytkään vaan suuttui, että mitä sitä vanhoja kaivelemaan. Sanoin, että kysypä siltä akalta, joka ei ymmärrä, että voisi jättää edes mut rauhaan. Lopulta annoin av henkisen uhkauksen "kerro vai onko parempi erota suoraan!?". Mies sitten myönsi jotain, tuskin koko totuutta ja painui veljellensä yöksi, kehtasi vielä seuraavana päivänä laittaa viestiä kuinka oli niin hajoamassa, kun mä uhkasin erolla. Joo, olisikohan kannattanut miettiä tota eron mahdollisuutta kun alkoi pettämään, mähän en olekaan ollut tässä yhtään hajoamassa...

Mun mieheni sanoi että itse kyllä hyväksyisi jos minä olen toisen kanssa. Hyvähän se nyt on sanoa kun itse on köyrinyt vierasta ja kovasti kaipaa ymmärrystä asialle. Ja on varma että minä en moista tekisi. Katsotaan nyt sitten miten ymmärrystä minulle riittää tosipaikan tullen.

Itsehän meni muuttamaan sääntöjä. Minä olisin ehdottomasti halunnut pitää uskollisuuden ja luottamuksen yhtenä avioliiton kulmakivistä, mutta miehelle se ei käynyt. t. se jonka miehellä oli kaksi syrjähyppyä

Vaikuttaa just siltä, että mies hakee oikeutusta teolleen - ja siltä, että sinä olisit valmis sen oikeutuksen antamaan?

Ihan oikeasti, älkää naiset (tai miehet) perustelko tekemisiänne sillä, että toi aloitti tai kun toi teki eka, niin mäkin saan.

On paskamaista, että se, joka kämmää, ei pysty asioita korjaamaan ennalleen vaan seuraukset jäävät molemmille. Mutta pitäkää hyvät ihmiset kiinni niistä hyvistä ominaisuuksista ja arvoista, joita teillä on, päätätte sitten erota tai jäädä yhteen. Hukkaatte vain itsenne ja myytte periaatteenne, jos lähdette antamaan samalla mitalla takaisin. Pitäkää huoli itsestänne ja itsekunnioituksestanne.

Parisuhde perustuu yhteisille sopimuksille. Jos toinen polkee ne sopimukset eikä arvosta niitä, ei toisenkaan tarvitse.

Ei mulla ainakaan ole mitään suurta tarvetta olla itse pyhimys ja noudatella jotain universaaleja yleviä arvoja - mä en petä, koska se on meidän sopimus. Mutta jos toinen ei siitä pidäkään kiinni, en pidä minäkään, ja siinäpä se. En mä siinä ihmisenä muutu tai itsekunnioitustani menetä. ENemmän mua säälittää ne, jotka pitävät kynsin hampain ja katkerina kiinni jostain ylevistä arvoistaan.

Mulla on nollatoleranssi pettämisen suhteen, se on kerrasta poikki, enkä etsi lieventäviä asianhaaroja tai ala selittelemään itselleni, miksi niin on käynyt jne. Jos toisesta ihmisestä välittää ja kunnioittaa, ei hypi muiden ihmisten sänkyyn. Yhden miehen heivasin mäkeen pettämisen tultua ilmi, ja nyt mulla on mitä ihanin mies :) Mutta kukin tyylillään.

jos noin on pystynyt avovaimolle tekemään ja vielä salaamaan asian, puhumattkaan siitä ettei pidä sitä itse enää minään.

Parisuhde perustuu yhteisille sopimuksille. Jos toinen polkee ne sopimukset eikä arvosta niitä, ei toisenkaan tarvitse.

Ei mulla ainakaan ole mitään suurta tarvetta olla itse pyhimys ja noudatella jotain universaaleja yleviä arvoja - mä en petä, koska se on meidän sopimus. Mutta jos toinen ei siitä pidäkään kiinni, en pidä minäkään, ja siinäpä se. En mä siinä ihmisenä muutu tai itsekunnioitustani menetä. ENemmän mua säälittää ne, jotka pitävät kynsin hampain ja katkerina kiinni jostain ylevistä arvoistaan.

En puhunut universaaleista ylevistä arvoista vaan siitä, mitä itse koet tärkeiksi - niin tärkeiksi, että ne ovat esim. kynnyskysymyksiä suhteessasi.

Jos toinen rikkoo sopimuksen, se ei ehkä enää päde, mutta ei se tarkoita sitä, että on itse pakko juosta päin seinää, koska toinen juoksi ensin.

Nimen omaan omista arvoista kiinni pitäminen vähentää katkeruutta. Toisen käytöksen ei tarvitse antaa vaikuttaa omaan käytökseen. Kyllä sä ihmisenä muutut, jos teet väärinä pitämiäsi asioita. Eri asia sitten, mitä pidät vääränä ja mitä hyväksyt.

Meinaatko, että olet ollut pettämättä vain siksi, että olette sopineet niin? Jos ette olisi erikseen sopineet, olisit siis tuosta noin vain voinut pettää?

Mulla on nimittäin ollut samanlainen tilanne jo pitkään, mutten ole etsimälläkään löytänyt netistä toisia, joilla olisi ollut. Eli olen jumissa liitossa miehen kanssa, joka ei puhu totta eikä tunnusta, mutta käytös on justiinsa kuin näiden muiden ketjun petturimiesten. Varsinkin se, että suhteen alusta asti on pettänyt eli ei ole koskaa todella välittänyt, ei pidä uskollisuutta tärkeänä, valehtelee koko ajan, ei myönnä mitään ilman todisteita, ja katuu vain kiinnijäämistään. Eniten mua ottaa päähän juuri se, että mies tuhlasi parhaat vuoteni multa kysymättä! Ja se, että meillä on ollut tietämättäni koko ajan eri säännöt. Olen arvostanut uskollisuuden hyvin korkealle, mutta nyt olen yli vuoden jo mietittyäni tullut siihen tulokseen, että petän miestä heti tilaisuuden tullen. Toivottavasti sellainen tilaisuus tulee pian, sillä itsetuntoni on murskana ja tuntuu, että polla hajoaa kohta, näen painajaisia enkä pysty nukkumaan ym. "kivaa"... En voi hakea apua, koska koko asia on hävettävä: miten saatoin olla niin tyhmä?! Olen asemassa, jossa monikin tuntisi mielihyvää, jos saisi osoittaa minun olleen täysi idiootti vaikka vain yksityiselämässä. On vain jaksettava.



Ero ei minullekaan ole vaihtoehto, koska jäisin yksin syistä, joista en voi kertoa, ettei minua tunnistettaisi. Juuri se ottaa niin päähän, että nuorempana olisi vielä ollut mahdollisuus löytää toinen, nyt kun on jo ehtinyt tapahtua peruuttamattomia asioita, en enää saisi uutta miestä. :(

Eräs ihminen puhui jotain sellaista mikä sai epäilemään, kysyin lisää ja hän tiesi jotain kertoa. Ei siis tullut asiaa kertomaan, mutta juttujen seasta bongasin muutaman vihjeen. Muistan tarkasti koska tapahtumiin liittyy esim yksien häiden jatkot. Ajankohdat on siis varmoja.

En edelleenkään tiedä yksityiskohtia enkä haluakaan, mutta niin paljon varmaa tietoa ettei mies voi luikerrella.

Ap

mies olisi katuen tunnustanut vaikkakin sitten monta vuotta näiden retkien jälkeen?

Toisaalta vaikuttaa että mies ei kadu. En tiedä miksi, ajatteleeko ettei ollut silloin sitoutunut...

sama

Jos olisin toisen miehen kanssa se ei olisi pettämistä vaan jotain muuta. Hupia?

Säännöt ovat siis muuttuneet mieheni aloitteesta. Hänellä ei ole mielestäni mitään oikeutta odottaa minulta uskollisuutta. Minusta olisi väärin ja oikeustajuni vastaista että mieheni voisi edelleen luottaa minuun tässä asiassa vaikka minä en voi luottaa häneen. Ehkä minulla sitten on Hammurabin lain mukainen moraalikäsitys, mutta olkoon sitten.

Parisuhde perustuu yhteisille sopimuksille. Jos toinen polkee ne sopimukset eikä arvosta niitä, ei toisenkaan tarvitse.

Ei mulla ainakaan ole mitään suurta tarvetta olla itse pyhimys ja noudatella jotain universaaleja yleviä arvoja - mä en petä, koska se on meidän sopimus. Mutta jos toinen ei siitä pidäkään kiinni, en pidä minäkään, ja siinäpä se. En mä siinä ihmisenä muutu tai itsekunnioitustani menetä. ENemmän mua säälittää ne, jotka pitävät kynsin hampain ja katkerina kiinni jostain ylevistä arvoistaan.

En puhunut universaaleista ylevistä arvoista vaan siitä, mitä itse koet tärkeiksi - niin tärkeiksi, että ne ovat esim. kynnyskysymyksiä suhteessasi.

Jos toinen rikkoo sopimuksen, se ei ehkä enää päde, mutta ei se tarkoita sitä, että on itse pakko juosta päin seinää, koska toinen juoksi ensin.

Nimen omaan omista arvoista kiinni pitäminen vähentää katkeruutta. Toisen käytöksen ei tarvitse antaa vaikuttaa omaan käytökseen. Kyllä sä ihmisenä muutut, jos teet väärinä pitämiäsi asioita. Eri asia sitten, mitä pidät vääränä ja mitä hyväksyt.

Meinaatko, että olet ollut pettämättä vain siksi, että olette sopineet niin? Jos ette olisi erikseen sopineet, olisit siis tuosta noin vain voinut pettää?

Eräs ihminen puhui jotain sellaista mikä sai epäilemään, kysyin lisää ja hän tiesi jotain kertoa. Ei siis tullut asiaa kertomaan, mutta juttujen seasta bongasin muutaman vihjeen. Muistan tarkasti koska tapahtumiin liittyy esim yksien häiden jatkot. Ajankohdat on siis varmoja.

En edelleenkään tiedä yksityiskohtia enkä haluakaan, mutta niin paljon varmaa tietoa ettei mies voi luikerrella.

Ap

mies olisi katuen tunnustanut vaikkakin sitten monta vuotta näiden retkien jälkeen?

Toisaalta vaikuttaa että mies ei kadu. En tiedä miksi, ajatteleeko ettei ollut silloin sitoutunut...

sama

siis jos mies olis itse kertonut ja ollut pahoillaan.

Nythän tässä tuli ilmi että hänen moraali on lajia "saa rikkoa sääntöjä mutta ei jäädä kiinni".

Pätee varmaan muihinkin alueisiin elämässään.

Eli olisin varmasikin voinut antaa anteeksi jos istuisi. Nyt ei, vaan kun täytyy olla itsekin toisella tavalla.

Joku kirjoitti aiemmin että kun aviomiehessä voi olla tärkeämpiäkin ominaisuuksia kuin uskollisuus.

Eikä Mua voi enää pettää, en luota kuitenkaan.

Ap

niin olen aina ajatellut,että jos kostaisin niin kostaisin jäämällä liittoon mutta olemalla kylmä.Siis jäätävä.eikä seksiä eikä läheisyyttä.Tiedän että tämä ajanoloon johtaisi eroon mutta saisinpa kostoni. ainakin jos mies maanittelisi ja itkisi että älä jätä. Opettelisin katsomaan halveksivasti ja kohtelisin kuin ilmaa- sulla ei ole mitään merkitystä enää mun elämässä- tyyliin. Tai myisin "anteeksiantoni" isoista rahoista, eli matkoja ja koruja yms. Paitsi että meillä ei nyt ole varaa.... Luottamus ei ainakaan tulisi takaisin.

Tuo ensimmäinen kostotyyli sairastuttaa kyllä myös perheen lapset, jos heitä on siunaantunut...

Mitä nyt pitäisi ajatella. Kävi ilmi että miehellä oli useita juttuja vireillä vielä pari vuotta yhteen muutostakin. Silloin luulin, että seurustelun alkuaikoina tapaili muitakin mutta nämä jäivät viimeistään kun muutettiin saman katon alle. Miehen mielestä ei voi vanhat jutut merkitä, minusta meiltä "mureni perustukset". Nyt myöskin aloin pitää aiemmin epäilemiäni satunnaisia kännihairahduksia varmana. Asiaa mutkistaa lapset ym. Ja meillä oli asiat hyvin , nyt kun tämä tuli ilmi, kaikki on huonosti. Paitsi miehen mielestä. Mitä mä teen.

Varaat ajan perheneuvolaan. Ehkä siellä keskustelujen myötä miehesikin älyää mitä on mennyt rikkomaan. Voitte neuvotella siellä miten mies pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa. Tai sitten neuvottelette eron järjestelyt... Sano miehelle, että jos ei kiinnosta perheneuvolaan tulla, niin eroatte suoraan.

on ollut pari yhden illan juttua suhteemme aikana. Hän on ollut kovin ihmeissään kun olen ottanut niin raskaasti asian. On silti katsonut hyväksi salata toisen niistä joka sattui vuosia sitten. Kertoi senkin sitten tämän viimeisimmän pari kuukautta sitten sattuneen yhteydessä. On helppo sanoa että mitäs noista satunnaisista panoista jos ei mitään "vakavampaa" ollut. Monesti niin sanoo henkilö joka on kuitenkin sydämessään ihan varma että mitään sellaista ei oikeasti ole tapahtunut! Niin minäkin olin. En olisi voinut kuvitellakaan moista. Ei todellakaan ole "mitäs tuosta" -olo. En edes halua unohtaa enkä luottaa häneen enää. Toista kertaa en halua tulla yhtä suojattomana yllätetyksi. Eteenpäin mennään periaatteella "pessimisti ei pety". Kun on lapsiakin, yhdessä olisi näet jaksettava. Olen tullut siihen tulokseen, että en luota enkä odota miehestäni kummoisia. Jos taas pidän mahdollisena, että hän pettää taas, kestän sen vain jos en välitä hänestä kovin paljon. Tämä asiantila onkin jo hyvin edennyt. Sitä en tosin näe tarpeelliseksi miehelleni kertoa. Ja toisaalta, jos nyt itselle sattuu tulemaan tilaisuus käydä vieraassa petissä, en koe sitä moraalisesti minkään sortin ongelmana. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan.

*Jonain päivänä, ettet arvostanut itseäsi enempää. Minä en jatkaisi tuollaisen miehen kanssa.

Eräs ihminen puhui jotain sellaista mikä sai epäilemään, kysyin lisää ja hän tiesi jotain kertoa. Ei siis tullut asiaa kertomaan, mutta juttujen seasta bongasin muutaman vihjeen. Muistan tarkasti koska tapahtumiin liittyy esim yksien häiden jatkot. Ajankohdat on siis varmoja.

En edelleenkään tiedä yksityiskohtia enkä haluakaan, mutta niin paljon varmaa tietoa ettei mies voi luikerrella.

Ap

mies olisi katuen tunnustanut vaikkakin sitten monta vuotta näiden retkien jälkeen?

Toisaalta vaikuttaa että mies ei kadu. En tiedä miksi, ajatteleeko ettei ollut silloin sitoutunut...

sama

siis jos mies olis itse kertonut ja ollut pahoillaan.

Nythän tässä tuli ilmi että hänen moraali on lajia "saa rikkoa sääntöjä mutta ei jäädä kiinni".

Pätee varmaan muihinkin alueisiin elämässään.

Eli olisin varmasikin voinut antaa anteeksi jos istuisi. Nyt ei, vaan kun täytyy olla itsekin toisella tavalla.

Joku kirjoitti aiemmin että kun aviomiehessä voi olla tärkeämpiäkin ominaisuuksia kuin uskollisuus.

Eikä Mua voi enää pettää, en luota kuitenkaan.

Ap

Ehkä tässä olet vain sinä, joka et halua myöntää miehen ominaisuutta ja miten se suhun sattuu, vaikka siitä vauvapalstalle kirjoitat. Todella surullista!

Mutta toisaalta, jos näin voi sanoa, helpottavaa, kuin mies sanoo suoraan millainen paska hän on-

Oma mieheni (ei ole pettänyt) mutta on tehnyt muuta paskaa ei koskaan sitä tehdessään näyttäny yhtään katuvalta. Käänti asiat jopa minun syykseni (torjui). Myöhemmin tajusin, että hänhän kieltää (miehesihän nyt kieltää), koska oikeasti hän katuu ja tuntee itsensä PASKAKSI. (En tiedä voiko kyse olla sinun miehesi kohdalla samasta.. eikä pidä liikaa arvailla).

Oma mieheni on sittemmin muuttunut todella ja jos kuitenkin jotenkin mokaa, niin oikeasti osaa näyttää katumuksensa eikä ole "paskaako väliä"/"sinun syysi" -asenteella yhtään.

Mitä nyt pitäisi ajatella. Kävi ilmi että miehellä oli useita juttuja vireillä vielä pari vuotta yhteen muutostakin. Silloin luulin, että seurustelun alkuaikoina tapaili muitakin mutta nämä jäivät viimeistään kun muutettiin saman katon alle. Miehen mielestä ei voi vanhat jutut merkitä, minusta meiltä "mureni perustukset". Nyt myöskin aloin pitää aiemmin epäilemiäni satunnaisia kännihairahduksia varmana. Asiaa mutkistaa lapset ym. Ja meillä oli asiat hyvin , nyt kun tämä tuli ilmi, kaikki on huonosti. Paitsi miehen mielestä. Mitä mä teen.

*On olemassa. Ystäväni on tällainen nainen. Hänelle ei tuota mitään ongelmaa tapailla useampaa samaan aikaan, se on hänen mielestään ihan ok. Miehet eivät tiedä toisistaan. Hän myös pystyy jotenkin asettamaan ne miehet eri lokeroihin. Yhtenä päivänä "Pena on tosi ihana ja upea sängyssä", seuraavana päivänä vietetään aikaa "Matin" kanssa, joka on taas sellainen ja sellainen. Kun Pena ei ole paikalla, Matti ehkä on, aamulla Pena saattaa käydä panemassa ja illemmalla tulee Matti tai kolmas mies Risto. Eli, ehkä miehesi kuuluu tähän ihmistyyppiin- hänelle ei todennäköisesti merkitse se, että sinä saattaisit ajatella eri tavalla. Hän ilmeisesti pystyy lokeroimaan naiset, vaki-pano, avokki, seurustelukumppani, "Tytti", "Pirkko"...ihan sama-tyyliin. jne. Sinun kanssa on sitten rakentanut sen perheen. Eikä mielestään ole tehnyt mitään pahaa. Mielestäni tuollaiset ihmiset ovat joko tunteentasolla jotenkin kehittymättömiä tai kylmettyneitä tai petettyjä tms. Itse en moiseen kykene, enkä halua kyetä.

Jos miehelläni on tarve mennä vieraisiin, ei tartte tulla takaisin.

Nii mitä sitten. Se on ollutta ja mennyttä. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Anna menneiten olla!

niin olen aina ajatellut,että jos kostaisin niin kostaisin jäämällä liittoon mutta olemalla kylmä.Siis jäätävä.eikä seksiä eikä läheisyyttä.Tiedän että tämä ajanoloon johtaisi eroon mutta saisinpa kostoni. ainakin jos mies maanittelisi ja itkisi että älä jätä. Opettelisin katsomaan halveksivasti ja kohtelisin kuin ilmaa- sulla ei ole mitään merkitystä enää mun elämässä- tyyliin. Tai myisin "anteeksiantoni" isoista rahoista, eli matkoja ja koruja yms. Paitsi että meillä ei nyt ole varaa.... Luottamus ei ainakaan tulisi takaisin.

Tuo ensimmäinen kostotyyli sairastuttaa kyllä myös perheen lapset, jos heitä on siunaantunut...

hoitaa koston ettei olisi vaikutusta lapsiin.Eli näennäisesti kaikki hyvin, keskustelu asiallista puolison kanssa mutta ei hellyyttä ja sitten kahden kesken jäätävää. Seksin puuttumistahan lapset ei tajua. Mutta kuten sanoin,eroon johtaa tämäkin. Eihän kukaan mies ala olemaan ilman seksiä liitossa, se lähtisi hakemaan lohtua muualta tai ihan kokonaan pois.