Miehen ex- on tunkemassa heidän yhteistä lastansa meille asumaan.
Lapsi on siis 10-v ja käy meillä viikolla ja ainakin joka toinen viikonloppu ja myös lomat.
Nyt lapsi on päättänyt että haluaa meille asumaan ja äiti on myös sitä mieltä kun on uusi kulta kainalossa.
Mieheni (ja myös minun) mielestä nykyinen järjestely on sopiva ja lisäksi kun voi käydä meillä kouun jälkeen.
Sanottiin lapselle (ja myös äidille) että katsotaan muutaman vuoden päästä josko tilanne on vielä sama niin sitten harkitaan.
Nyt sekä äiti että lapsi ovat näreissää kun lapsi ei voi heti muuttaa. Mun mielestä äiti vois tukea tätä päätöstä minkä mies on ehdottanut mutta ei.
Mitä mieltä?
Kommentit (99)
Olisi ap säästynyt turhalta räksytykseltä.
Kuulostat kyllä joltakin työttömältä joka ei muusta elämästä tiedä...
lähiäiti vaan ihan yhdessä lasten oman isän kanssa. Harvinaista vissiin tänä päivänä.
Mutta älä ota itseesi, näillä palstoilla on tapana, että jos vastaus ei miellytä, mitätöidään vastaaja.
on asunut koko ikänsä äidillä ja haluaisi muuttaa meille. Kysyin, että kokonaanko tulisi, niin tarkensi, että voisi elää 50-50 äidin ja isän välillä. Mies soitti sitten eksälle, että elarit loppuu siihen, koska meille siirtyy elatusvastuuta lisää + lapsen koulumatka on yli 50km/suunta ja me joudumme senkin maksamaan. Äiti alkoi kirkua, että hänellä on niin ja niin tiukkaa taloudellisesti jne. Kiva sitten yrittää teinille selittää, että äitisi vaatii täydet elarit silti + meille tulisi koulumatkakulut + ruokakulut jne. Poika vaan kysyi, että äitikin ihmetteli, että rahastako kaikki on kiinni, ettei isä halua lapsensa kanssa asua... Hauskaa vedätystä.:(
Lapsi saa tulla meille koska tahansa ja paljon käykin, mutta otimme aikamoiset työhaasteet vuoden alussa ja osaksi tämäkin vaikutti päätökseen.
Mun on pakko mennä käymään kaupassa mutta palaan kuulemaan mielipiteitä vielä illalla.
ap
Kuitenkin se lapsen hankkiminen aikoinaan on jo mieheltäsi ollut aika iso päätös. Nyt hän on tottunut helppoon elämään, kun voi keskittyä töihin lapsettomassa liitossa, ei kiirettä kotiin töiden jälkeen, ei tarvetta huolehtia kenestäkään...
Eikä olla kieltäydytty ottamasta lasta vastaa vaan sanottu että tämä ei ole mikään läpihuutojuttu vaan katsotaan pari vuotta ja sitten jos lapsi vielä haluaa muuttaa niin pääsee.
mutta tuo pari vuotta on ihan tajuttoman pitkä aika. Mikä ihmeen peruste noin pitkälle odotukselle on? Jos sanoisi, että katsotaan puoli vuotta ja jos vielä tekee mieli, niin sitten on ookoo. Mutta pari vuotta on lapselle ikuisuus.
Onko se sitten hyvä, että lapsi olisi paljon yksin?
Eiköhän lapsen olisi paras muuttaa VASTA sitten kun oikeasti työnkin suhteen helpottaa ja lapsen isäkin saa vaikka muokattua töitään lapsen aikatauluun sopivaksi.Jos on jopa viikon reissuja tiedossa, niin ei se oikein lapsen kannalta ole hyvä.
Täytyy valita,mikä on tärkeintä. Työ, oma vapaa-aika, lapset kaikkine haasteineen.
En tajua miten voi laittaa lapsen pois uuden onnen tieltä :( On mullakin miehiä ollut, mutta ei puhettakaan että SEN takia lapset työntäisin pois. Eikä muutenkaan tuollaisia ratkaisuja tehdä hätäisesti, mitä lapsen äiti nyt ilmeisesti yrittää. Olet ap fiksu ihminen ja ajattelet miehesi kanssa lapsen parasta. Pidätte kiinni vaan maltillisesta etenemisestä muuton suhteen, parin vuoden päästä voi tilanne olla jo ihan toinen, ellei aiemminkin. Voi olla että uusi onni nuupahtaa ja sitten äiti vaatiikin lasta takaisin.
lasta... Niin kyllä se herättää melkoset mielikuvat.
Ja ei, en ole työtön, ei en elä tukien varassa.
16
mutta oli vissiin kova kiire päästä arvostelemaan kun ohitit vallan sen viestin missä kerroin työhaasteista.
Miehen ja minun mielestä muutto pois äidin luota (jossa on koko ikänsä asunut) on tosi iso asia ja sitä ei päätetä tuosta noin vaan. Kuten sanoin meille lapsen hyvinvointi on tärkein ja haluamme varmistaa mikä hänelle on parasta ja se päätös ei synny hetkessä.
Todella itse säälin sun lapsia jos pystyt noin vaan tekemään tuollaisia päätöksiä kun lapsi vähän sormiaan naksauttaa. Se ei luo kovin turvallista tunnetta lapselle.
ap
antamisen kun alettiin ryöpyttää. Sitä ennen ei sanonut mitään selkeetä syytä miksi eivät voi lasta ottaa, "lapsi ei sovi aikatauluun" olisi voinut yhtä hyvin tarkottaa että ei ehdi käymään tarpeeks jumpassa. Tms.
Ja luin hänen vastaukset, ja kyllä ne vaikuttaa mielipiteeseeni. Jos huomasit. :)
16
Onko se sitten hyvä, että lapsi olisi paljon yksin?
Eiköhän lapsen olisi paras muuttaa VASTA sitten kun oikeasti työnkin suhteen helpottaa ja lapsen isäkin saa vaikka muokattua töitään lapsen aikatauluun sopivaksi.Jos on jopa viikon reissuja tiedossa, niin ei se oikein lapsen kannalta ole hyvä.
Täytyy valita,mikä on tärkeintä. Työ, oma vapaa-aika, lapset kaikkine haasteineen.
Noh, kaupan kassalla ollessa työvuoroja saa muutettua noin vain lapsille sopivaksi. Mutta en oikein usko, että työssä jossa on matkustelua tiedossa, saa noin vain muutettua.
Lapsen etuahan tuossa ilmiselvästi ajetaan takaa. Ilmeisesti teidän mielestänne on ok, että lapsi on todella paljon yksin?
Ikävä kyllä nykyään ei ilman työpaikkaa kovin lasta elätä. Ellei sitten tosissaan ole tottunut pelkkään köyhäilyyn.
Joten, edelleen olen sitä mieltä, että lapsen etua ajatellen, on parempi että lapsen isä järjestää työaikansa lapselle sopiviksi, kuin irtisanoo itsensä. Ei varmaan kovin hyvällä katsottaisi työpaikalla jos yhtäkkiä sanoisi, ettei mikään onnistukaan.
Jännä, miten nyt on saatu lapsen isän syyksi kaikki. Plus ap:n. Ihmettelen lapsen äitiä. Uusi mieskö on niin tärkeä että pitää saada lapsi äkkiä pois jaloista? Uutta rakkauden hedelmää tekemään uuden miehen kanssa?
Miksi ei voisi odottaa jonkin aikaa, että asiat järjestyy?
antamisen kun alettiin ryöpyttää. Sitä ennen ei sanonut mitään selkeetä syytä miksi eivät voi lasta ottaa, "lapsi ei sovi aikatauluun" olisi voinut yhtä hyvin tarkottaa että ei ehdi käymään tarpeeks jumpassa. Tms.
Ja luin hänen vastaukset, ja kyllä ne vaikuttaa mielipiteeseeni. Jos huomasit. :)
16
Tai olet todella hidas kirjoittamaan ;)
Kun vähän noita vastauksia lukee, olet ap:n selventävän vastauksenkin jälkeen vielä jankuttanut ja naputtanut :)
Et siis ole kovin hyvin lukenut.
Lapsi saa tulla meille koska tahansa ja paljon käykin, mutta otimme aikamoiset työhaasteet vuoden alussa ja osaksi tämäkin vaikutti päätökseen.
Mun on pakko mennä käymään kaupassa mutta palaan kuulemaan mielipiteitä vielä illalla.
ap
Kuitenkin se lapsen hankkiminen aikoinaan on jo mieheltäsi ollut aika iso päätös. Nyt hän on tottunut helppoon elämään, kun voi keskittyä töihin lapsettomassa liitossa, ei kiirettä kotiin töiden jälkeen, ei tarvetta huolehtia kenestäkään...
vastaan vuoden alussa kun oli suurinpiirtein sovittu koska lapsi on meillä (hiihtoloman, viikonloput, kesäajan jne)
Sitten suunnittelimme työmatkat ja palaverit koko vuodeksi. Että kyllä se lapsi meni näissä edelle mutta meidän työ ei ole mitään kassalla istumista 8-16.
Ja helpoksi elämäksi tät en kutsuisi. Kaiken vapaa-ajan mies pyrkii viettämään lapsensa ja minun kanssani.
ap
Siis että kumpikaan vanhemmista ei halua elää lapsensa kanssa ja taistellaan siitä että kumpi sen lapsen kanssa joutuu elämään.
Erolapset on uusi huutolaislasten ryhmä. Yhteiskuntamme ja arvomme ovat aika sairaat.
Ennen oli sotia, nälkää ja muuta kurjuutta, mutta eipä nykylapsillakaan asiat paremmin ole.
Olisin mieluumin kengittä kuin koditta.
Onko se sitten hyvä, että lapsi olisi paljon yksin?
Eiköhän lapsen olisi paras muuttaa VASTA sitten kun oikeasti työnkin suhteen helpottaa ja lapsen isäkin saa vaikka muokattua töitään lapsen aikatauluun sopivaksi.Jos on jopa viikon reissuja tiedossa, niin ei se oikein lapsen kannalta ole hyvä.
"ex on tunkemassa lasta" ja toisaalta "lapsi on aina tervetullut".
"parin vuoden paasta olisi asunnossa tilaa" ja toisaalta "olisi lapselle oma huone ja rauha"
Jotenkin tulee sellainen olo, etta sina et oikeasti halua, etta lapsi tulisi teille sekoittamaan sopivaksi muokattua arkea jne. Duuniasiat ja koulun vaihto ovat vain helppoja perusteita sanoa ei. Lykkaat paatosta tulevaisuuteen siina toivossa etta tilanne muuttuisi eika lapsi muuttaisi.
Tietenkaan tallaisia paatoksia ei pida tehda nopeasti, mutta tarkeaa on (oli paatos mika tahansa) etta olet rehellinen ja sanot suoraan jos et halua lasta luoksenne asumaan.
Minusta tama on kuitenkin kaikista ikavinta lapselle, jonka elama muuttuu radikaalisti jaa han sitten aitinsa luokse tai muuttaa teidan luokse.
Kirjoituksesi huokuu huoli siita miten sinun ja miehesi elama muuttuisi - et niinkaan tunnu olevan huolissasi mita muutoksia lapsen elamaan on tullut aidin uuden puolison vuoksi/ tulisi teille muuton johdosta. Jos itse mietit tunteitasi, uskon etta tunnistat tassa itsesi.
Uskon etta taman vuoksi useimmat vastaukset ovat ja tulevat olemaan melko kriittisia.
No me voidaan jankata tästä loppuilta missä vaiheessa mikäkin vastaus tuli ja kuinka nopeasti kirjoitan.
Mutta eipä siinä, nyt asia on selvinnyt ja faktat pöydässä. Ja voin sanoa että ap:n ja miehen päätös on ollut viisas. Ei lasta voi ottaa kotiin missä ei olla paikalla. Tosin 2 vuotta on lapselle hirvittävän pitkä aika.
Niin ja äitiä en ymmärrä ollenkaan jos uuden rakkauden tähden haluaa lapsen pois luotaan. Se nyt on pahinta mitä voi lapselle tehdä. Mutta on sen lapsen kamala asua siellä (äidillään) kuhertelevien aikuisten kanssa jotka eivät lasta sinne halua. Ja odotella josko se lapsi joskus taas huomattaisiin.
Sen olen nähnyt sivusta, kuinka uusi rakkaus saa naisen sekaisin ja unohtamaan omat lapsensa. Kamalaa katsottavaa ja voi lapsi raukkaa. Surettaa tämmösten sivuun viskattujen lasten puolesta.
Jokainen meistä itse päättää oman elämänsä tärkeimmät asiat.
ps. en ehkä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota siihen kommenttiin olemme juuri ottaneet työhaasteet vastaan. Pahoitteluni siitä.
16
kun ihan sattumalta sekä ap että häntä komppaava kirjoittaja mainitsevat saman ammatin esimerkkinä siitä millaista ap:n työ ei todellakaan ole. :DDD
Miksi hän ei hoitaisi omaa lastaan?
lähiäiti vaan ihan yhdessä lasten oman isän kanssa. Harvinaista vissiin tänä päivänä.
16