Onko muita, joilla on vähän "hidas sytytys"?

Mitä edellä mainituilla on. Mitä tarkkaavaisempi on niin sitä nopeammin haltsaa kaikki. Olen pöljänä omissa oloissani. Katsoin Duudsoneita, kun kuopus huusi saatana äiti. Tajusin että oli huudellut jo monta kertaa ja minä en mitään kuule.

Mulla on, välillä huomattaviakin, vaikeuksia muistissa, havainto/huomiokyvyssä, käytännön asioiden päättelyssä ja käytännön asioiden yhdistelyssä. Erityisesti kaikki, mikä sivuaa vähänkin tekniikkaan, on vaikeaa. Eli se on just toi käytäntö missä mulla junnaa ja pahasti.

jos mulle antaa monivaiheiset ohjeet, ne pitää ehkä kerrata monesti, ylös pitää ehkä kirjoittaa - eksyn helposti -autokoulu yhtä tuskaa. ohjaaja ihmetteli kun meinasin törmätä seinään että yleensä ihmiset ihan vaistonvaraisesti kääntää rattia jos seinä vastassa mutta en mä vaan. - en näe enkä kuule mitä ympärillä tapahtuu, ellen skarppaa.

Mäkin tein autokouluopettajani ihan hermoraunioksi, olin todella avuton ja hidas oppimaan. Opin välttäväksi kuskiksi vasta kun kortti oli ollut jo jonkin aikaa ja oli tullut ajettua enemmän. Vieläkään se ei ole vahvimpia puolia :D

Ja tosiaan, jos on monivaiheiset ohjeet, on varmaa, etten niitä ensimmäisellä kerralla muista/tajua. Jännä sinänsä, että muistan esimerkiksi kaikki tapaamiset, tapahtumat ja ihmisten nimet yms. mutta kaikki hyödyllinen tieto valuu päästä pois, ellen sitä erikseen pänttää. Usein myös huomaan, että jos on annettu ohjeita, olen jossain vaiheessa vahingossa hetken miettinyt jotain muuta, ja kaikki on mennyt ohi.

Niin ja saatan tehdä kaikki asiat todella vaikeasti, en useinkaan näe heti sitä "helpointa" tapaa tehdä niitä. Vaikka jos on joku monivaiheinen työ, pitää aika kauan miettiä, että hoksaan, missä järjestyksessä jutut kannattaa tehdä.

ap

te sitten niitä "toimiihan se käytännössä. mutta miten on teorian laita" -ihmisiä?



Oikeasti mieleen tulee tarkkaavaisuushäiriö, ei ihan tavallisilta kuulosta nuo teidän kokemukset.



Muutaman vastaavan henkilön olen tavannut eikä ne työtovereina tosiaankaan olleet mieleisiä, enemmän hermoja raastavaa sorttia. Perään piti katsoa niin kuin pikkulapsia ettei ne taas kohella ja tee jotain korjaamatonta vahinkoa.



Onko kukaan teistä kynyt missään tutkimuksissa tämän takia? Voisi kai jotain apuakin löytyä?

On sen verran pelottavan kuuloisia nuo muutamat kuvaukset, että toivottavasti ette ole ainakaan missään hoiva- tai valvontatehtävissä ole. Tai esimiehinä - voitteko oikeasti ottaa vastuuta muiden hyvinvoinnista?

Juuri tuo, että pää on täynnä ajatuksia, kuulostaa tutulta. Töissä kun joku kysyy jotakin, menen ihan lukkoon. Jos olen ajatellut jotain ihan muuta asiaa, en jotenkaan pysty kääntämään ajatuksianinopeasti johonkin ihan muuhun. Aivot lyö tyhjää, menen ihan lukkoon ja unohdan mitä minulta edes kysyttiin. Ahdistavaa. Muutenkin tuntuu, että ajattelen koko ajan ihan liikaa, en pysty keskittymään mihinkään kun ajattelen montaa asiaa yhtä aikaa. Mua pidetään töissä varmaan ihan pökkelönä, vaikka oikeasti olen matemaattisesti lahjakas jne. enkä mitenkään tyhmä.

onko kouluaikoina kukaan opettaja ottanut puheeksi, että pitäisi selvitellä tarkemmin noita tarkkaavuuden yms pulmia?



Jos itselläni olisi oikeasti noin massiivisia ongelmia ihan käytännön asioissa, niin koittaisin kyllä etsiä siihen jotain selitystä ja mahdollisesti jotain apua, kuntouttavia vinkkejä tai mitä ikinä tahansa.



Itse tunnistan itsessäni piirteen, että ärsyynnyn, jos toisella vaikka juuri työkaverilla on todella hidas sytytys ja hän on jotenkin todella vaivalloisen oloinen ja "perässä vedettävä". Koitan kyllä olla näyttämättä sitä ärtymystäni enkä myöskään puhu selän takana tms.

Mä taas oon ns. nopeaälyinen matemaattisissa tehtävissä tai muissa asioissa, jotka ovat jollain tapaa johdonmukaisia, selkeitä. Sen sijaan laajat tapahtumat on aivan sekamelskaa ja olen pikkuhiljaa saattanut alkaa ymmärtää joitain asioita, jotka on toisille itsestäänselviä. Jos esimerkiksi ajatellaan virallista päätöksentekoa.. Vaikka lukisin jostain, että ensin tehdään valmistelu työryhmässä, sitten blaablaa. Silti tuntuu etten kuitenkaan tajua siitä mitään kun en tiedä kuka antaa lausunnon kellekin ja pitääkö se olla virallisesti allekirjoitettu ja entä jos siitä puuttuu sitä ja tätä ja kuka sen ottaa vastaan ja pitääkö siitäkin tehdä merkintä sinne ja tänne. Jne.

Osaan kyllä laskea vaikka mitä, mutta sitten kun pitää tulikta vaikka jotain lakitekstiä niin en tajua siitä MITÄÄN. En ymmärrä mitä töissä kokouksissa puhutaan, pitää kelata tosi kauan ennen kuin pääsen kärryille ja auta armias jos joku kysyy mielipidettäni johonkin asiaan... paniikki! Sitä paitsi mulla on ihan karmean huono muisti. jos olen ollut jossain palaverissa ja joku kysyy jälkeenpäin mitä siellä käsiteltiin, mulle ei tule mieleen yhtään mitään.

T. 23 vai mikä se oli, en muista enää sitäkään...

Mä taas oon ns. nopeaälyinen matemaattisissa tehtävissä tai muissa asioissa, jotka ovat jollain tapaa johdonmukaisia, selkeitä. Sen sijaan laajat tapahtumat on aivan sekamelskaa ja olen pikkuhiljaa saattanut alkaa ymmärtää joitain asioita, jotka on toisille itsestäänselviä. Jos esimerkiksi ajatellaan virallista päätöksentekoa.. Vaikka lukisin jostain, että ensin tehdään valmistelu työryhmässä, sitten blaablaa. Silti tuntuu etten kuitenkaan tajua siitä mitään kun en tiedä kuka antaa lausunnon kellekin ja pitääkö se olla virallisesti allekirjoitettu ja entä jos siitä puuttuu sitä ja tätä ja kuka sen ottaa vastaan ja pitääkö siitäkin tehdä merkintä sinne ja tänne. Jne.

Osaan kyllä laskea vaikka mitä, mutta sitten kun pitää tulikta vaikka jotain lakitekstiä niin en tajua siitä MITÄÄN. En ymmärrä mitä töissä kokouksissa puhutaan, pitää kelata tosi kauan ennen kuin pääsen kärryille ja auta armias jos joku kysyy mielipidettäni johonkin asiaan... paniikki! Sitä paitsi mulla on ihan karmean huono muisti. jos olen ollut jossain palaverissa ja joku kysyy jälkeenpäin mitä siellä käsiteltiin, mulle ei tule mieleen yhtään mitään.

T. 23 vai mikä se oli, en muista enää sitäkään...

Niin, lyhyesti kirjoitettuna on hirveän hankala kuvata niitä omia tyhmyyden osa-alueita. Olen siis tuo aiempi kirjoittaja, jota lainasit. Mensan testeissä ÄO:ni on vähän yli 120. Ja käytännön asioissa olen nopea ja siitä olenkin saanut paljon kehuja. Lakitekstitkin ymmärrän, sillä opiskelen oikeustieteitä.

Tuon yhden lähihoitajan/AMK:n käyneen kuvaukset ovat kyllä toden totta pelottavia! =) Mutta ehkä ei kannata vaihtaa työpaikkaa, vaan tottua niihin omiin töihin ja opetella ne kunnolla ja ajtuksen kanssa!

Tarkoitan siis että tyhmyyttä on monenlaista.

Ihanaa kuitenkin kuulla etten ole ainoa hämilläänolija ymmärtämättömyyteni kanssa.

Mitä ihmettä oikein teette työksenne? Missä voi pärjätä olematta läsnä?



Kuuostatte kyllä ennemmin siltä, että ette ajattele yhtään mitään kuin siltä, että "ajattelette monta eri asiaa yhtä aikaa"

Mitä ihmettä oikein teette työksenne? Missä voi pärjätä olematta läsnä? Kuuostatte kyllä ennemmin siltä, että ette ajattele yhtään mitään kuin siltä, että "ajattelette monta eri asiaa yhtä aikaa"

Hyvä pointti tuo läsnä oleminen. Pitää keskittyä siihen, ettei ajattele mitään muita asioita kuin kulloistakin työtehtävää tai mitä palaverissa puhutaan. Mulle on vaikeaa rekisteröidä kuultua informaatiota. Teksti vielä jotenkin menee kun on enemmän aikaa miettiä. Olen niin tottunut pyörittämään vain numeroita. Olen lukenut matematiikkaa, tilastotiedettä jne. eli aineita joissa on pärjännyt aika pitkälle ilman tekstin lukemista.

T. 23

Hehhee...Mun pöljyys on ihan omassa luokassaan kun hyvin käy. Esim. yritän sisään ovesta joka on muutenkin lukittu ja vieressä ovi joka on virallisesti auki...ja luulen ko. paikan näin ollen olevan kiinni. Minun päässäni on myös erittäin vilkas liikenne yötä päivää. Mulla ei vaan aina mene jakeluun ja sytytys on yhtä pitkä kuin nälkävuosi muinoin. Toisaalta käytännön huumorini on pitkälle hiottua ja siinä olen yleensä askeleen muita edellä. Nauran itselleni, muille ja koko touhulle välillä ihan 100-0. "Koko touhua"myös elämäksi kutsutaan. Varmasti olen vaivalloinen tapaus minäkin heh...

keskittymiseen minulla auttaa muistiinpanojen tekeminen. Koska monet tyypit tykkää omasta äänestään niin paljon että jaarittelevat loputtomiin, ajatukseni alkais muuten harhailla.



Siitä on sekin hyöty, että jos joku alkaa myöhemmin väittää ettei jostain asiasta ole keskusteltu tai "etten minä niin sanonut", voin siteerata hänen puheitaan sanatarkasti :)



Olen kehittänyt oman nopean muistiinpanotavan omilla lyhenteillä, joten saan halutessani kaiken muistiin.



Ainoa huono puoli asiassa on että joutuu sihteeriksi useammin kuin huvittaisi...

Vasta seuraavana päivänä keksin nasevan vastauksen.

Todella ärsyttävää.

voisiko olla se.

se on ihn lääketieteellinen vaiva, neurologinen.

Mutta en mä ole sitten muutoin kovinkaan fiksu. En mieti asioita sen syvällisemmin ja yleensä menee sähellykseksi. Tajuan asiat kyllä nopeasti ja olen erittäin sanavalmis.

add:ltä. Mulla on myös sitä, lievänä. Jään helposti omiin mietteisiin varsinkin ryhmätilanteessa, huomaan yhtäkkiä etten ole viimeiseen 5 min kuullut sanaakaan. Mun pitää skarpata että keskityn käsillä olevaan asiaan. Lisäksi mun täytyy kerrata asiat useaan kertaan että ne jää mieleen, en muista kerrasta. Tämä on hankalaa töitä opetellessa. Jos vaikka työpaikalla on joku juttu joka tehdään vain kerran viikossa aina jollainen tietyllä tarkalla tavalla, muistan sen ehkä kuukauden päästä vasta. Tämän olen ratkaissut kirjoittamalla itselleni ohjeita.



Liikenteessä mulla ei ole ongelmia ja löydän paikatkin aika helposti, mutta olen kova unohtelemaan asioita ja hukkaamaan tavaroita. En ole kotioloissa kovin järjestelmällinen enkä osaa suunnitella toimintaani.

tunnen yhä enemmän olevani jotenkin "jälkeen jäänyt" ja vain taakka kaikille, kiitos muutaman vastaajan. Niin, mitenpä keksin itselleni ammatin, jotain kun on kuitenkin tehtävä, kun tuskin pidätte siitäkään, että makaan kotona "teidän rahoillanne"?



En ole muuten kovinkaan hajamielinen tyyppi, en sellainen ärsyttävä myöhästelijä, joka ei koskaan ole ajoissa missään. Ymmärrän vitsit enkä kävele puita päin. Kuitenkin olen kömpelö, ja jos mulle sanotaan "tuo se mappi sieltä alhaalta", tuon takuuvarmasti väärän, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi (toisaalta, oliskohan tässä tapauksessa pyytäjässäkin vähän vikaa, kun ei täsmennä?) enkä tykkää oma-aloitteisuudesta, koska siinäkin usein onnistun tekemään väärin. Niin, ja tarkkaavaisuudessani on ehkä siinä mielessä vikaa, etten pane asioita niinkään merkille - jos ohitseni menee auto, en välttämättä muista, minkä värinen se oli.



En tiedä, onko nämä mun jutut edes mitenkään epänormaaleja, mutta ympärilläni olevat ihmiset toisinaan käyttäytyvät, niinkuin olisi.



ap

myös olevani vähän hidas, ja olen tohtori! Olen aina ymmärtänyt esim. yksinkertaiset ohjeet jotenkin eri tavalla kuin muut. Mä en tunnu aina näkevän olennaisia, muille ilmiselviä asioita (työssäni kyllä mielestäni näen ja olen tutkija). Sama sosiaalisessa kanssakäymisessä, en aina tajua mitä muut tarkoittaa. Mun on ollut aina vaikea sovittaa yhteen tätä omaa kokemustani tyhmyydestä ja sitten sitä, että olen koulussa ja yliopistossa ollut aina hyvä.

Joku kysyi mitä ihmettä sitten oikein teette työksenne niin olen siis tehnyt erilaisia lähihoitajan hommia sekä AMK:sta valmistuttuani erilaisia sosiaalialan hommia. Oon huomannut, että mitä enemmän teen työtä toimistossa paperien kanssa, suunnittelen toimintaa, järkkään ryhmiä ym. ja vain puhun ihmisten kanssa niin sitä vähemmän pöljyys haittaa. Mutta jos pitää tehdä jotain, vaikka pöydän kattamista, niin pöljyys saattaa näkyä.



outoa on se, että monissa myös käytännön duunipaikoissa en ole sählännyt ja tyhmäillyt juurikaan, joissakin sitten enemmän. jännitys, ihmisten suhtautuminen muhun, vaikuttaa tosi paljon. kaikenkaikkiaan kohellus on vähentynyt vuosien mittaan sekä töissä että vapaa-ajalla tosi paljon, mutta on vaatinut työtä. ja edelleenkin vaatii jonkin verran.



joku kysyi, että miksette selvitä mikä vaivaa. no, olen ollut kaksissa palikkatesteissä, ekan kerran ammatinvalinnanpsykologilla ja tokan kerran kouluunhaussa. tulokset olivat normaalit tai keskitasoa paremmat. avaruudellinen hahmotuskyky oli keskimääräistä heikompaa mutta ei niin paljon että se olisi epänormaalia. testit ei siis selitä pönttöyttä.



psykiatri sanoi että mulla on hyvin mahdollisesti joko ad/hd tai add. jos ei nyt aivan diagnoosiksi asti niin piirteitä kuitenkin niin paljon että se haittaa elämää. hän määräsi mulle concertaa jota ei määrätä huvikseen vaan vain jos todella epäillään adhdta tai on se. en sitten kunnolla päässyt kokeilemaan sitä kun siitä tuli mulle sivuvaikutuksia.

Tiedän, että on monen mielestä rasittavaa, kun heittää jollekin ns läppää, ja toinen ei heti vastaa jotain näppärää. Olen itse tällainen hämäläinen ja hidas vastarepliikin iskijä.