jatkuva syyllisyys epätäydellisyydestäni

avun piirissä, miksei ole ollut apua? Kuinka kauan olet ajatellut noin?

olet sellainen kuin olet. Me kaikki ihmiset olemme epätäydellisiä. Ihmisyyteen kuuluu suorastaan olla epätäydellinen. Me kaikki olemme myös tehneet vääriä tekoja, jotkut isompia ja jotkut pienempiä. Mutta mennyt on mennyttä eikä sitä käy murehtiminen vaan nokka kohti tulevaa ja yrittämään jatkossa elää parempaa elämää.



Sinulla on valta valita omat ajatuksesi. Jostain syystä olet valinnut pyöritellä mielessäsi noita hyödyttömiä syyllisyyden ajatuksia, ja se tekee sinut onnettomaksi ja jos läheisesi tietää asiasta vaikeuttaa heidänkin elämäänsä. Mitäpä jos vaihteeksi lopettaisit noiden ajatusten pyörittelyn ja täyttäisit elämäsi ihan muilla asioilla?

Olet kuitenkin maailman tärkein ihminen miehellesi ja lapsillesi. Koeta nähdä itsesi heidän silmissään.

että toivon, etten törmää tiettyihin ihmisiin enää koskaan. Se oli silloin ja nyt on nyt ja toivon, ettei nämä kaksi eri maailmaa tule ikinä kohtaamaan.

Suosittelen lääkitystä, vilpittömästi.

Koen aivan samoin kuin sinä, ja olen myös tehnyt nuoruudessani erittäin huonoja valintoja ja paheksuttavia asioita. Olen ollut aina masennukseen taipuvainen persoona, valitettavasti, mutta nuorempana en tätä ymmärtänyt vaan lääkitsin itseäni alkoholilla, joka tietysti aiheutti paljon ongelmia.

Nykyisin onneksi jo tunnistan masennuksen merkit itsessäni (mm. juuri nuo itseinhoa täynnä olevat ajatukset) ja haen keskusteluapua tai syön lääkkeitä.

Lääkäriin siitä ja tsemppiä!

olet sellainen kuin olet. Me kaikki ihmiset olemme epätäydellisiä. Ihmisyyteen kuuluu suorastaan olla epätäydellinen. Me kaikki olemme myös tehneet vääriä tekoja, jotkut isompia ja jotkut pienempiä. Mutta mennyt on mennyttä eikä sitä käy murehtiminen vaan nokka kohti tulevaa ja yrittämään jatkossa elää parempaa elämää.

Sinulla on valta valita omat ajatuksesi. Jostain syystä olet valinnut pyöritellä mielessäsi noita hyödyttömiä syyllisyyden ajatuksia, ja se tekee sinut onnettomaksi ja jos läheisesi tietää asiasta vaikeuttaa heidänkin elämäänsä. Mitäpä jos vaihteeksi lopettaisit noiden ajatusten pyörittelyn ja täyttäisit elämäsi ihan muilla asioilla?

Syyllisyys tulee takaisin jostain katseesta tai puheesta. En osaa selittää. Tämä palstakin on huono. Olen vielä todella empaattinen henkilö.

Käyn mielenterveystoimistossa juttelemassa ja siellä ollaan tultu siihen tulokseen että olen perfektionisti. Sairastan myös masennusta ja muita sairauksia.

Minulla on lisäksi ihan järjetön kuoleman pelko. Enkä uskalla siitä edes puhua. Pelkään että kuoleman hetkellä minulle kostetaan kaikki mitä olen tehnyt. En saa kivunlievitystä tai mitään ja kuolen yksin ilman mitään. Joo turha kertoa että kaikki kuolee yksin. Kait jollain on läheinen vierellä. Pelottaa.

Tuntuu pahalta että olen sotkenut elämäni ja muiden elämän niin paljon.

ap

olet sellainen kuin olet. Me kaikki ihmiset olemme epätäydellisiä. Ihmisyyteen kuuluu suorastaan olla epätäydellinen. Me kaikki olemme myös tehneet vääriä tekoja, jotkut isompia ja jotkut pienempiä. Mutta mennyt on mennyttä eikä sitä käy murehtiminen vaan nokka kohti tulevaa ja yrittämään jatkossa elää parempaa elämää.

Sinulla on valta valita omat ajatuksesi. Jostain syystä olet valinnut pyöritellä mielessäsi noita hyödyttömiä syyllisyyden ajatuksia, ja se tekee sinut onnettomaksi ja jos läheisesi tietää asiasta vaikeuttaa heidänkin elämäänsä. Mitäpä jos vaihteeksi lopettaisit noiden ajatusten pyörittelyn ja täyttäisit elämäsi ihan muilla asioilla?

Syyllisyys tulee takaisin jostain katseesta tai puheesta. En osaa selittää. Tämä palstakin on huono. Olen vielä todella empaattinen henkilö.

Käyn mielenterveystoimistossa juttelemassa ja siellä ollaan tultu siihen tulokseen että olen perfektionisti. Sairastan myös masennusta ja muita sairauksia.

Minulla on lisäksi ihan järjetön kuoleman pelko. Enkä uskalla siitä edes puhua. Pelkään että kuoleman hetkellä minulle kostetaan kaikki mitä olen tehnyt. En saa kivunlievitystä tai mitään ja kuolen yksin ilman mitään. Joo turha kertoa että kaikki kuolee yksin. Kait jollain on läheinen vierellä. Pelottaa.

Tuntuu pahalta että olen sotkenut elämäni ja muiden elämän niin paljon.

ap

Luulenpa, että se ei meistä muista ole niin paha asia kuin omassa päässäsi.

Itsekin olen perfektionisti ja sen vuoksi alisuoriutunut lähes koko elämäni kaikessa mahdollisessa. En siis ole viitsinyt edes yrittää kunnolla kun olen pelännyt, etten yllä täydelliseen. Oikeasti (muiden ihmisten silmissä) olen pärjännyt monessa asiassa uskomattoman hyvin, mutta itse en koe sitä niin.

Nyt olen pikku hiljaa alkanut nähdä itseäni toisella tavalla, sillä kyllästyin jatkuvaan itseinhoon ja syyllisyyteen. En yritä enää elää niinkuin muut odottavat vaan niin kuin itse haluan ja parhaaksi näen. En tiedä vielä miten onnistun, mutta tämä ajatus on ainakin ollut tosi helpottava.

Mutta ehkä tarvitsisit vähän kokonaisvaltaisempaa hoitoa, jos sinulla on masennusta ja muutakin? Pyydä apua tilanteeseen ja puhu siitä. Myös miehellesi!

yhtään, jos kerron itsestäni..



Itse tein pari vuotta sitten työssäni rikoksen (varastin työpaikalta lääkkeitä.. siis bentsoja)



Esimies kyllä puuttui tähän ja siitä alkoikin elämäni alamäki.



Sanoin itseni irti enkä ole sen jälkeen töitä pystynyt tekemään missään. Minua seuraa ikuinen häpeä siis ikuinen. Olin asian vuoksi psykoosissakin, mutta psykoosi väistyi ja tässä päivässä ollaan.



En usko sinun tehneen mitään näin kamalaa kuin mitä minä tein. Joka päivä yritän vakuutaa itselleni, että minulla on lupa elää, mutta en kestä tätä syyllisyyttä ja häpeää. En vain kestä.



Minulla ei muita vaihtoehtoja ole kuin kuolema.

Ajattele tätä läsnä olevaa hetkeä, miten olet selvinnyt kuitenkin kaikesta ja nyt sulla on kaikki hyvin. Se mitä on tapahtunut, on tapahtunut menneessä, elämä on tässä ja nyt, jokainen meistä tekee virheitä, jotkut isompia jotkut pienempiä, se kuuluu ihmisyyteen. Ole armollinen itsellesi. Mieti, onko noilla ajatuksillasi mitään merkitystä esim. 10 vuoden päästä?

Olen ajautunut sivusuhteisiin kun meillä oli ongelmia. Jäin kiinni niistä. Tämä oli ennen lapsia. Mies haukkui huoraksi ja kaikella pahalla mitä ansaitsin. Hän haki myös seuraa netistä itselleen. Tulin vahingossa raskaaksi miehelleni ja meinasin tehdä abortin. Mies suostutteli pitämään lapsen. Halusi olla kanssani. Kun odotin lasta meille tuli naiselta rakkauskirje kotiin. Mies kyllä vannoi että jutteli vaan naisen kanssa eikä muuta. Tuskin koskaan tunnustaa tai jos syyllisyys kasvaa niin ehkä sitten. Minulle yhdentekevää koska olen itsekin syyllinen. Näistä on aikaa 10v.

Mutta ei tässä kaikki. Meillä oli vaikeaa taas ja tapasin baarissa "elämäni miehen" Olimme sähköpostilla yhteydessä ja tapasimme välillä. Mutta ei siitä mitään tullut ja onneksi ei.



Sitten pari vuotta sitten työpaikan juhlissa tapasin miehen ja olin tosi kännissä ja emme sängyssä olleet mutta suutelimme ja työpaikan väki näki tämän. Kaduttaa ja en ole kehenkään mieheen yhteydessä enkä halua mitään muuta kuin olla kotona. Juhliminenkaan ei enää kiinnosta. Ilmeisesti minulle ei alkoholi sovi vaikka se poistaa muuten estoja ja tekee minusta rennomman.



Olen miettinyt tänään jopa eroa miehestä, että lapset saisi uuden äidin ehkä. Mies on ihan ok ja hyväpalkkainen ja elämä edessä ja on nuori vielä. Lapset varmaan sopeutuisi kun olisi pakko. Itse voisin kadota vain johonkin jos en tappaa uskaltaisi itseäni. Hirveä ikävä varmaan olisi ja en tiedä miten kestäisin sitä.



Olen lapsesta asti ollut se turha ihminen. Kun kiukuttelin niin äitini sanoi että toivoo että saan samanlaisen ja yhtä inhottavan lapsen joskus. Olin vaan ilkeä vanhemilleni. Syypää isäni pettämisiin.

Olin myös koulukiusattu. Liian hiljainen ja liian ruma. Huora, lesbo ja haisin pahalta.

Nyt on vaan tosi paha olla...kait tämä taas tästä menee ohi. Toivottavasti.



ap