Lue keskustelun säännöt.
Kertokaas nyt superkasvattajat, mitä mä teen tän pojan kanssa.
29.01.2013 |
4,5 v., joka on aina ollut luonteeltaan erikoinen, mutta melko kiltti. Hyvin äidissä kiinni, ja minulle hän myös uhmailee eniten. Erityisesti sen jälkeen, kun pikkuveli (nyt 1 v.) syntyi, vaikka koetan antaa isolle mahdollisimman paljon huomiota.
Meidän päivista puolet on hyväntuulista yhdessäoloa, valitettavasti se toinen puoli on sitten pelkkää rähinää. Poika on fiksu kaveri, hän osaa erittäin hyvin käyttää hyväkseen sitä, että en pysty vauvan kanssa pistämään häntä kuriin riittävän tehokkaasti. Esimerkkitilanteita:
- Nukutan vauvaa, ja isoveli tulee tahallaan riekkumaan ja mölisemään viereen. En saa häntä millään hiljaiseksi, mutta en myöskään voi lukita häntä mihinkään nukutuksen ajaksi. Tilanne saattaa jatkua tunteja, kunnes vauva on aivan raivoväsynyt.
- Ollaan ulkona, ja isoveli tekee jotain aivan hölmöä, esim. vie kaverilta lelun. Kun komennan häntä, hän kieltäytyy antamasta lelua takaisin. Vauva sylissä minun on vaikea juosta poikaa kiinni. Jos hänet saan kiinni, hän lyö minua. Vauvan kanssa en pysty esim. viemään häntä kotiin, joten poika pääsee kuin koira veräjästä.
Olen kokeillut rangaistusta (esim. herkkukielto, videokielto, jne.), ei toimi. Poika vain nauraa makeasti. Olen yrittänyt jutella ja selittää, miksi poika toimii väärin, ja että muille tulee paha mieli. Ei toimi. Hän tietää toimivansa väärin, ja tekee sen tahallaan. Olen yrittänyt palkita poikaa silloin, kun hän toimii fiksusti. Ei auta.
Poikani ei ole paha, mutta en ymmärrä, miten saisin tämän jatkuvan kiusaamisen loppumaan. Isä on ratkaissut asian tukkapöllyillä, jotka toimivatkin erittäin hyvin. Itse haluaisin löytää jonkin laillisen keinon.
Kiitän asiallisista vastauksista!
nimim. epätoivoinen äiti
Kommentit (65)
Marttyyriasenne ja itsesääli ei vie asiaa yhtään eteenpäin. Itsekin tiedät nyt, että jotain pitää tehdä toisella tavalla. No täällä on nyt annettu sulle paljon ehdotuksia siitä, miten voisit tehdä toisella tavalla. Voisitko ajatella kokeilevasi jotain tässä esitettyä vinkkiä?
Esim. se perheneuvola voisi olla hyvä juttu.
Niin, sitähän minäkin. En olisi kirjoittanut tänne, jos saisin pojan hiljaiseksi jollain keinolla, kun nukutan vauvaa, tai jos saisin kiukkutilanteen rauhoittumaan puistossa nopeasti.
Varmaan nämä sitten johtuu siitä, että olen paska äiti, enkä muuksi muutu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sulla ei ole ap mitään sairautta, niin kyllä saat ne ipanat sieltä puistosta kotiin.
Minäkin saisin (ja olen saanut, tosin lapsia kolme), olen 155 cm pitkä ja painan 52 kg.
Ja joskus se vauva joutuu odottamaan, ei voi mitään. Itse en ole koskaan nukuttanut lapsia, ja ihan täyspäisiltä nuo vaikuttavat.
Tässä oli ihan hyviäkin pointteja. Meen nyt nukkumaan ja yritän huomenna lukea ja pohtia näitä tuorein aivoin.
Mutta toivottavasti kenellekään ei nyt jäänyt se käsitys, että en puuttuisi pojan huonoon käytökseen. Puutun aina, mutta en välttämättä pysty toimimaan siten, kun mielestäni olisi tehokkainta. Esim. se pojan raahaaminen kotiin.
ap
Ja kerhossa ei saa olla äiti mukana. Olen itsekin sitä mieltä, että pojan käytös on varmasti osittain turhautumista siihen, ettei ole leikkiseuraa.
ap
Lapsi oppii, että kiukuttelulla saa huomiosi ja kohtaukset kestää aina vain pidempään. Sun täytyy nyt vain ryhdistäytyä ja katkaista tämä kierre. Tietenkin myös lisätä sitä positiivista huomiota. Lapsen täytyy uskoa sinua, sitten ei tarvitse enää koetella rajoja. Meilläkin on taisteltu, mutta nopeasti nuo uhmikset oppii, jos vanhemat on johdonmukaisia. Tottakai lapsesi käyttää vauvakorttia hyväkseen, koska itsekin selittelet ettet voi tehdä sitä tai tätä vauvan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Esikoiselle riittävästi kahdenkeskistä aikaa ja huomiota sekä "omia menoja" = kavereita, kerhoa tms. mielekästä aktiviteettia.
2. Taaperoa ei tarvitse nukuttaa. Unikoulun avulla opetat lapsen nukahtamaan itsekseen. Miksi muuten alle 5-vuotias ei ole myös päivälevolla?
3. Selvät säännöt. Pikkusisaruksen unta ei häiritä, kaverilta ei viedä lelua jne. Kielletystä teosta seuraa miettimistauko = lapsi jäähylle. Kolme jäähyä samasta asiasta = lempilelu takavarikkoon esim. pariksi päiväksi.
4. Johdonmukaisuus. Toteuta uhkauksesi. Aina. Isoa lasta ei tarvitse kantaa puistosta kotiin tms. Tekosyitä.
että syystä tai toisesta poika testaa rajojasi. Sitä mitä kaikkea olet valmis sallimaan ja mikä on hänen roolinsa päätöksenteossa.
Itse vastaavissa tilanteissa olen osoittanut lapselle että ei muuten onnistu. Kiva loppuu siihen paikkaan. Vaikka olis kuinka vaivalloista niin esim ulkoa sisälle lähdetään. Pitää olla myös hyvin oikeudenmukainen ja myöskin reilu lasta kohtaan, eli pitää voida perustella miksi jokin raja tulee vastaan ja myös kuinka se on vältettävissä.
Tyyliin ensin varoitus perusteluineen ja jos jatkuu niin sitten oikeuden eväys. Yleensä on riittänyt pelkkä varoitus perusteluineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kysyn edelleen: pystyttekö itse kantamaan puistosta kotiin 18-kiloisen, rimpuilevan pojan ja vauvan? Minä en.
ap
Se on vaan mahdotonta jos 18 kiloinen riehuu ja on toinenkin lapsi mukana vaikka rattaissa. Ainoa ratkaisu on tunkea riehuva iso rattaisiin ja pienempi seisomalaudalle (ei ole kyllä meillä aina mukana kun hyvinä päivinä isompi kävelee). En tiedä mitä tekisin jos pienempi ei osaisi seisoa. Tilaisin taksin?
Meillä vajaa 5-v. kilahtaa noin vajaa kerran kuussa, silloin ei mikään auta. Liittyy siihen jos omasta mielestä lähdetään liian aikaisin pois jostain kivasta toiminnasta, puistosta yms. Huutaa, heittäytyy, potkii, lyö. Mikään keino esim. lelujen menetykset ei auta. Ja muulloin erittäin kiltti, sosiaalinen, kultainen, älykäs, reipas lapsi ja isoveli. Ei koskaan muulloin väkivaltainen tai hankala luonne. Myös minä sain raivareita ihan affektiin asti alle kouluikäisenä. Perinnöllistä?
Eli tsemppiä ap, minä uskon että pojastani tulee ihan kunnon mies mutta voimia tämä vaatii. En siis ole keksinyt keinoa hillitä lastani kun raivari iskee, laitan vaan pakettiin ja mennään kotiin, jossa rauhoittuu noin 30 minuutissa. Ennakoin lähtöhetkiä tiedottamalla asteittain että kohta lähdetään, se varmaankin auttaa joskus. Raivareiden jälkeen puidaan tilanne. Koskaan en ole antanut periksi että jäätäisiin jonnekkin pidemmäksi aikaa kun raivo alkaa, ehkä sekin vähentänyt niitä. Vaikea sanoa kuinka usein riekkuisi jos antaisin joskus periksi.
Poika tarvitsee kunnon kurinpitoa eikä mitään lässynlässyn toimia, palkintoja tai tarratauluja. Äiti on pojan armon alla, vaikka vanhemman pitäisi olla auktoriteetti.
Isä on oikeilla jäljillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyynesti halki kaupungin kotiin. Ihmiset katsoi, joo, mutta mitäs - antaa katsoa. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu!
Kun lapsi saa kunnon raivarin, on parasta pysyä itse tyynenä. Sanon aina, että nyt en keskustele kanssasi, puhutaan sitten kun olet itkenyt pahan olon pois.
On toiminut hyvin!
Mutta teillähän se ero just onkin se, että sinä katkaiset tilanteen ja lähdette pois. Ap jää taapero sylissä seuraamaan, kun esikoinen lähtee puistossa häntä karkuun.
Meillä muuten kerra mies tuli töisä kotiin kesken uhmiksen raivokohtauksen. En siis uhkaillut, vaan totesin, että tämä nyt vain on asia, jossa isi ja äiti ovat tismaleen samaa mieltä olisittepa nähneet lapsen ilmeen, kun isä seisoi yhtäkkiä ovensuussa ja sanoi, että äiti on täysin oikeassa. Kovin montaa kertaa näitä juttuja e tarvitse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ehdotukset jäähypenkistä yms. Voivat toimia joillakin. Jos AP lapsi on yhtään samanlainen kuin omani, hän voi tosiaankin huutaa ja raivota vaikka tunnin ja enemmänkin, jos niikseen tulee. Siinä menee nukutus tosiaankin pommiin. Meillä jäähylle komento ei auttanut, koska se vain pahensi asia. Hän ei pysynyt siellä ja homma meni ihan kamalaksi. PaljOn paremmin meillä toimi jo 4- vuotiaana ja vähän aikaisemminkin lelun laittaminen jäähylle. Sitä hän ei hLu j se on kova pala. Hän kyllä ymmärsi syyhteyden. Kannattaa kokeilla mikä toimii.
Itse kyllä ihmettelen, miksei lapsen kanssa voi käydä käpi tunteita siten, että kertoo myös itse omista tunteistaan. Lapsi ei ole vastuuss äidin tunteista tai mitä äiti niillä tekee, mutta kyllä hän fiksuna poikana näkee, että äiti on nyt tosi vihainen, tosi surullinen, iloinen, väsynyt tms. Olen kyllä kertonut, että lelujen pois ottaminen ja jatkuva tappelu tekee minut väsyneeksi ja en ole iloinen, kun joudun ottamaan leluja pois. Siksi on tärkeää, että kesytetään tämä känkkäränkkä. Lapseni näyttävät minulle kaikki tunteens j todellakin luottavat, että otan ne vastaan. Olen myös heille rehellinen tunteistani, koska pidän sitä tärkeänä. En ihan saa kiinni siitä miten laitN lapsen vastAmaan tunteistani tällä tavalla. Kyllä lapsi oppii läheisessä vuorovIkutuksessa mikä on sallittua ja nikä tekee toisen surulliseksi yms. Kertokaa nikä oli tuohon väitteeseen peruste, että ymmärtäisin.
Meilläkin on varsin SITKEÄ lapsi, jonka kanssa väännettiin juuri tuossa iässä ja paljon. Lapset eivät ole samanlaisia. Meillä pidettiin lasta holdingissa helposti puoli tuntia monta kertaa viikossa. Kaikilla ei tosiaankaan mene parilla kerralla perille.
En minäkään olisi saanut hermoilevan lapsen lisäksi rattaita kotiin. Voi hyvin olla, ettei lapsi lähde kävelemään, vaan jää raivotiloissaan puistoon huutamaan. Ja jäähypenkillekään eivät kaikki lapset jää. Jos lasta saa kantaa kaksi tuntia takaisin jäähypenkille, ei se vastaa tarkoitustaan.
Pääsimme perheneuvolaan vasta parin vuoden jonotuksen jälkeen, koska olimme tehneet "kaiken oikein ja ajatelleet kaikkea". Luulin, että juuri silloin saa perheneuvolasta apua ja tukea, kun kaikki keinot on jo käytetty.
Uskon, että tästä sitkeydestä on myös paljon hyötyä elämän varrella. Lapsi jaksaa esimerkiksi opetella uusia taitoja varsin sitkeästi.
Tsempppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, nythän ollaan AV:lla, ja se tarkoittaa, että AP on huono kasvattaja ja väärässä, sanoi hän mitä vaan.
tsemppiä ap! En osaa neuvoa, mutta on täällä onneksi muutama rakentavakin neuvo.
Määrää ja toimi, piste. Jos lapsi lyö, ota kädestä kiinni, estä lyöminen, vaikka väkisin. Aikuisen pitää pärjätä fyysisesti 4,5 vuotiaalle, isokokoisellekin.
Unohda tarrat ja jäähyt. Kehu pienestäkin ja koko ajan. Laita katsomaan filmiä ja syömään jotaion kun laitat vauvan nukkumaan. Opeta vauvaa ettei tarvitse nukutteluja, sitten aikaa esikoiselle.
Jos jotain uhkaat tai sanot, toteut se, joka kerta. Älä lässytä, älä kiellä turhasta tai moneen kertaan. Varoitat kerran ja sitten toimit, älä selittele vaan toimi muutamalla sanalla.
Ei mitenkään voi luokitella isoksi
luin jostain, kun vauva tulee kotiin esikoisesta tuntuu samalta kuin puoliso toisi kotiin uuden naisen/miehen.
Teillä sitten on uusi vaimo vienyt huomion.
Huutaisin minäkin kun miehellä olisi uusi vaimo makkarissa ja minä saisin vain tukkapöllyä!
vastaavanlainen käytös loppui, kun ruvettiin kiinnittämään huomiota siihen, että isoveli sai myös kahdenkeskistä aikaa sekä isän että äidin kanssa. Lisäksi oli mukana hoitamassa vauvaa, sai syöttää, ottaa vaipan kaapista jne. Mutta tuo kahdenkeskinen hetki kerran tai pari päivässä oli selvästi se ratkaiseva juttu.
Ja kerhossa ei saa olla äiti mukana. Olen itsekin sitä mieltä, että pojan käytös on varmasti osittain turhautumista siihen, ettei ole leikkiseuraa. ap
sitten koulun kanssa käy, jos ilmoittaa ettei halua sinne? Kotiopetusta?
Tottakai sitä jännittää jäädä vieraaseen paikkaan, mutta parin kerran jälkeen siellä on jo hauskaa kaverien kanssa.
Tarvii kavereita. Vie kerhoon tms