Kertokaas nyt superkasvattajat, mitä mä teen tän pojan kanssa.

Omasta mielestäni on kyse huomionkipeydestä.

käsiisi. SIinä on hyviä neuvoja rajattoman lapsen kanssa toimimiseen. Tsemppiä ja ylivoimia. Kyllähän nuo lapset testaa. Päivästäkin toiseen.

- Onko pojalla riittävästi "haastetta" elämässä. Eli koetatko tarjota pojalle uusia kotitöitä joita saisi tehdä (tiskaus, imurointi, kahvinkeitto jne). Riittävän motivoivia ja haastavia leluja ? Kaveriseuraa ? Jne. Eli kiusaako lapsi ihan vaan turhauduttuaan arkeen jne.



- Nukutusesimerkki. Ennenkuin menet nukuttamaan vauvaa kerro isommalle mitä kivaa voitte tehdä yhdessä kun vauva on nukahtanut (esim. lukea kirjaa). Anna isommalle jotain kivaa tekemistä ennen kuin jätät leikkimään esim. pyydä piirtämään pari korttia mummille, tekemään jotain hamahelmillä, tai aloita vaikka pikkuautoleikki pojan kanssa pikaisesti ennenkuin lähdet nukuttamaan toista. Jos isompi tulee häiritsemään kesken nukutuksen varoista kerran ja jos ei tottele ota hänet viereen sängylle ja pidä siinä kainalossasi. Kerro että jos ei osaa käyttäytyä kuin isot täytyy hänenkin rauhoittua päiväunille. Kun rauhoittuu voi mennä leikkimään mutta jos tulee uudelleen niin sitten pitää maata sinun vieressäsi kauan. Tuskin jaksaa kovin monena kertana häiritä jos aina joutuu päikkäreille.



- Ulkoiluesimerkki. Kerro määrävällä mutta rauhallisella äänellä mitä haluat lapsen tekevän (Esim. antavan lelun pois). Jos ei tottele niin kerro että seuraavalla kerralla ulkona joudut laittamaan hänet valjaisiin kuin pikkuisen jos käyttäytyy kuin pikkuinen.



Mieti etukäteen millä voit uhata /rangaista ja niin että sitten kanssa toteutat ne jos lapsi ei tottele. Meillä lapsista olisi ollut tosi kurjaa ulkoilla valjaissa. Eli sitä voisi käyttää peloitteena (eikä liene kohtuutonta jos lapsi ei tottele niin voi olla oikeasti vaarassa).



Ennakoi. Jos hankala tilanne kohta edessä niin harhauta ajoissa tai selitä ajoissa lapselle mitä odotat häneltä. Eli jo ennen kauppaan menoa selitä ettei osteta kuin ruokaa niin lapsi ei turhaan kuvittele että reissussa ostettaisiin myös leluja jne.

Kyllä meillä on tarvittaessa vielä alakoululaistakin pidetty holdingissa, jos ei mikään muu ole tehonnut.

Ette tunnu ymmärtävän, että pojan raivoaminen, lyöminen ja muu huono käytös voi kestää vaikka puolikin tuntia, enkä voi pitää säikähtänyttä vauvaa niin kauan yksin huutamassa.



Ja kysyn edelleen: pystyttekö itse kantamaan puistosta kotiin 18-kiloisen, rimpuilevan pojan ja vauvan? Minä en.



ap

Jäätkö neuvottelemaan? Jos ei usko sua siellä puistossa, niin sitten kotiin. Ja voi olla, että se rimpuilevan lapsen kanssa on hankalaa mennä kotiin, mutta koko homma perustuukin siihen, ettei sitä tarvitse kovin montaa kertaa tehdä. Kun viet hommat kunnolla loppuun lapsi uskoo sinua ja pelkät varoitukset alkavat riittää.

4,5-vuotias osaa kyllä kävellä.

Ja perusajatukseni kasvatuksessa on, että aina kun lapsi tekee jotain kiellettyä, siihen on puututtava, vaikka tilanne olisi millainen. En oikein ymmärrä millaisessa tilanteessa, et voisi puuttua lapsen käytökseen jonkin toisen lapsen takia. Ymmärrän kyllä tietenkin sen, että nuorempi joutuu itkemään ja odottamaan, mutta sille ei voi mitään.



Suosittelen itsekin jäähyä. Se on todellakin toiminut omaan esikoispoikaani. Muistan kyllä miten raskasta oli 6kk vauva kainalossa raahata 3v. jäähylle usean tunnin ajan kun koitti pitääkö äidin hermot ja kärsivällisyys ja kun viimein saatiin jäähy loppuun ja keskusteltiin miksi ei saa lyödä, meni heti ja pamautti vauvaa päähän. Ja taas alusta... Mutta tosiaan, nyt 4v poika ja enää todella harvoin tarvitsee laittaa jäähylle vaan kuuntelee ekasta varoituksesta.



Jäähyä voit soveltaa myös leikkipuistossa. Jos tekee jotain kiellettyä, laskeudu lapsen tasolle ja kerrot mitä seuraa jos ei kuuntele äitiä. Leikkipuistossa ollessa tuossa kohtaa voit näyttää lapselle missä sijaitsee puiston jäähypaikka.

kotipihaan leikkimään, jos tilanne puistossa menee siihen, että lapsi saa tehdä mitä vain eikä äiti voi puuttua tilanteeseen. Kyllähän se poika nimittäin tasan tarkkaan tietää sen.



Tarvittaessa tullaan kotiin hirveänä kulkueena, kyllä vain. Yksi lapsi huutaa rattaissa ja toista huutavaa talutetaan reippaalla otteella käsivarresta.

Poika rattaisiin ja vaiva kantoreppuun tms. Pystyisin.



Ja jos karkaisi, niin uhkailisin ja kiristäisin, mutta jatkaisin matkaani kotiin. Kyllä ne sieltä perässä tulee.



Jos oikein itsenäinen lapsi, karkailevaan taipuvainen, käteen narulla kiinni ja irti siksi aikaa, kun osaa käyttäytyä.



Jos ei pysty olemaan hiljaa, kun vauvaa nukutetaan, niin nukkumaan itse myös. Siis se nelivuotias. Jos ei suu pysy kiinni eikä osata käyttätyä, niin voi mennä omaan sänkyyn pötköttämään.



MUTTA kun saat vauvan nukutettua, niin teet jotain kivaa isomman kanssa. Niin, että poika odottaa jo sitä kivaa, teidän omaa aikaa.

Meillä 5v tyttö ja kaikista tehokkain rankaisukeino on takavarikoida lempilelu.



Toivottavasti teillä helpottaa ja saat täältä hyviä ideoita.



p.s mäkään en lähtisi fyysisen kurittamisen linjalle.

Jos ei kävelyt maistu, niin sitten valjaat ja hommaat ne kanssa ... Mä en kanssa ymmärrä, miten poislähtö voi kestää puoli tuntia, kuka teillä määrää sinä vai lapsi?

Ette tunnu ymmärtävän, että pojan raivoaminen, lyöminen ja muu huono käytös voi kestää vaikka puolikin tuntia, enkä voi pitää säikähtänyttä vauvaa niin kauan yksin huutamassa.

Ja kysyn edelleen: pystyttekö itse kantamaan puistosta kotiin 18-kiloisen, rimpuilevan pojan ja vauvan? Minä en.

ap

Kiristä vyöt kiinni ja vauva pulkkaan ja menoksi. Ei tosiaan kannata jäädä neuvottelemaan vaan toimi. Jos puistoilu tuntuu erityisen hankalalta, oletko kokeillut ihan vain sitä varten jotain palkintotaulukkoa? Esim viisi tarraa tai porrasta ylemmäs niin saa valita kaupasta jonkin pienen legopaketin ja vähitellen nostat niitä kertoja ylemmäs.

Kannattaa myös todella miettiä sitä, kiellätkö liikaa ja lapsi turhautuu siitä. Opetelkaa myös neuvottelemaan. 4v voi opettaa jo neuvottelemaan asioista ja perustelemaan, jolloin hänelle tulee tunne siitä, että häntä kuullaan. Se auttaa hillitsemään kiukkua. Toki äiti on lopulta se, joka määrää, mutta kompromissejä voi usein tehdä.

Pääasiahan on, että hauska ulkoiluhetki päättyy. Ihan sama, vaikka kotimatka hieman kestää. Ei lapsen kanssa voi jäädä vääntämään puoleksi tunniksi...

Jäätkö neuvottelemaan? Jos ei usko sua siellä puistossa, niin sitten kotiin. Ja voi olla, että se rimpuilevan lapsen kanssa on hankalaa mennä kotiin, mutta koko homma perustuukin siihen, ettei sitä tarvitse kovin montaa kertaa tehdä. Kun viet hommat kunnolla loppuun lapsi uskoo sinua ja pelkät varoitukset alkavat riittää.

Niin, sitähän minäkin. En olisi kirjoittanut tänne, jos saisin pojan hiljaiseksi jollain keinolla, kun nukutan vauvaa, tai jos saisin kiukkutilanteen rauhoittumaan puistossa nopeasti.



Varmaan nämä sitten johtuu siitä, että olen paska äiti, enkä muuksi muutu.



ap

Kun muutaman kerran jaksaa vääntää hankalimman kautta, niin seuraavan kerran ne tilanteet alkaa sujua.

Mä laitoin isoveljelle aina jonkun lastenohjelman pyörimään nukuttamisen ajaksi ja jos oikein hankalaa oli, niin lahjoin karkilla hiljaiseksi. Ei ehkä suosilteltavaa, mutta joskus oli pakko ja se toimi.

t. kolmen äiti

Tai ulkoilette lähempänä kotia. Mutta et voi antaa lapselle aina periksi. Jos et nyt pärjää 18 kiloiselle, niin miten jatkossa?

Joskus jos lapsi vaikka lyö minua, sanon, että niin ei saa tehdä koska siitä tulee paha mieli ja sattuu, mutta ei niin, että äidille tulee paha mieli, jos otat lelun toiselta. Lapsi ei ole vastuussa äidin tunteista.

Niin, sitähän minäkin. En olisi kirjoittanut tänne, jos saisin pojan hiljaiseksi jollain keinolla, kun nukutan vauvaa, tai jos saisin kiukkutilanteen rauhoittumaan puistossa nopeasti.

Varmaan nämä sitten johtuu siitä, että olen paska äiti, enkä muuksi muutu.

ap

Entä onko keskustelussa tullut yhtään vinkkiä, jota koet voivasi soveltaa?