Lue keskustelun säännöt.
Kertokaas nyt superkasvattajat, mitä mä teen tän pojan kanssa.
29.01.2013 |
4,5 v., joka on aina ollut luonteeltaan erikoinen, mutta melko kiltti. Hyvin äidissä kiinni, ja minulle hän myös uhmailee eniten. Erityisesti sen jälkeen, kun pikkuveli (nyt 1 v.) syntyi, vaikka koetan antaa isolle mahdollisimman paljon huomiota.
Meidän päivista puolet on hyväntuulista yhdessäoloa, valitettavasti se toinen puoli on sitten pelkkää rähinää. Poika on fiksu kaveri, hän osaa erittäin hyvin käyttää hyväkseen sitä, että en pysty vauvan kanssa pistämään häntä kuriin riittävän tehokkaasti. Esimerkkitilanteita:
- Nukutan vauvaa, ja isoveli tulee tahallaan riekkumaan ja mölisemään viereen. En saa häntä millään hiljaiseksi, mutta en myöskään voi lukita häntä mihinkään nukutuksen ajaksi. Tilanne saattaa jatkua tunteja, kunnes vauva on aivan raivoväsynyt.
- Ollaan ulkona, ja isoveli tekee jotain aivan hölmöä, esim. vie kaverilta lelun. Kun komennan häntä, hän kieltäytyy antamasta lelua takaisin. Vauva sylissä minun on vaikea juosta poikaa kiinni. Jos hänet saan kiinni, hän lyö minua. Vauvan kanssa en pysty esim. viemään häntä kotiin, joten poika pääsee kuin koira veräjästä.
Olen kokeillut rangaistusta (esim. herkkukielto, videokielto, jne.), ei toimi. Poika vain nauraa makeasti. Olen yrittänyt jutella ja selittää, miksi poika toimii väärin, ja että muille tulee paha mieli. Ei toimi. Hän tietää toimivansa väärin, ja tekee sen tahallaan. Olen yrittänyt palkita poikaa silloin, kun hän toimii fiksusti. Ei auta.
Poikani ei ole paha, mutta en ymmärrä, miten saisin tämän jatkuvan kiusaamisen loppumaan. Isä on ratkaissut asian tukkapöllyillä, jotka toimivatkin erittäin hyvin. Itse haluaisin löytää jonkin laillisen keinon.
Kiitän asiallisista vastauksista!
nimim. epätoivoinen äiti
Kommentit (65)
se on laissa kielletty!! Väkivalta ei kasvata lasta paremmaksi, vaan päinvastoin!! Muuten kirjoituksesi olisi voinut olla suoraan meidän perheestä. Meillä on myös 4v poika, joka käyttäytyy juuri kuvailemallasi tavalla. Vauvan syntymän jälkeen tilanne paheni hetkellisesti, nyt jo hiukan laantunut. Rangaistuksena parhaiten tämän ikäiselle toimii jäähy. Varoitat kerran ja sanot että seuraavaksi joutuu jäähylle. Jos tyhmäilee, viet jäähylle ja sanot, miksi joutui sinne. Iän mukaan minuutteja jäähyllä ja sitten anteeksipyyntö ja kertaus miksi joutui jäähylle. Sitten asia on käsitelty. Herkku- ja videokiellot ei toimi näin pienellä. Paljon myös kahdenkeskistä tekemistä pojan kanssa, jolloin vain hän saa vanhemman huomiota eikä pelkkää kieltämistä. Nukuttamistilanteita varten voisi hankkia vaikka jonkin "erikoislaukun", jonka poika saa ottaa vain, kun vauvaa nukutetaan. Laukku voisi sisältää jotain pojalle mieluista, erikoista puuhaa ja vaikka ksylitolpastilleja naposteltavaksi. Minulle suositeltiin tuota keinoa imetystilanteita varten, kun meillä se riehuminen alkoi aina silloin. Kannattaa kokeilla! Tärkeintä on kuitenkin se, että kodin ilmapiiri ja vanhempien suhtautuminen poikaan ei ole kaiken aikaa negatiivista. Lapsi vaistoaa sen ja se saa olon entistä turvattomammaksi ja huomiota ja aikuisen läsnäoloa täytyy hakea entistä raivokkaammin. Poika mukaan vauvan hoitoon, auttamaan kodin askareissa, niin hän ei tunne jäävänsä ulkopuoliseksi. Tsemppiä kovasti, kyllä se siitä! Eikä tosiaan enää tukkapöllyä, miehesi täytyy tajuta se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välttämättä pysty tässä illan aikana vastailemaan kovin hyvin, kun flunssassa oleva kuopus heräilee vähän väliä yskimään. Arvostan silti kovasti jokaista vastausta, vaikka en ehtisi kiittämään!
ap
positiivisia keinoja. Tuon ikäisen saa kohtuu helposti motivoitumaan esim keräilemään tarroja hyvästä käytöksestä ja tietyllä tarrakasalla tapahtuu jotain kivaa. Kannattaa välttää joutumasta negatiivisen noidankehään, uhma helposti vaan jatkuu ja yltyy. Omasta mielestäni on kyse huomionkipeydestä, tosin väärillä keinoilla.
Tarra jokaisesta hyvin sujuneesta nukutuksesta tai ulkoilusta. Kun tarroja on tietty määrä, jotain kivaa vaan äidin/isän kanssa.
Tilanteiden ennakoiminen. Miksi se kuopus on aina sylissä siellä puistossa? Eikö häntä voi laittaa vaunuihin/rattaisiin/lumihankeen? 1-vuotias voi varmaan jo pönöttää hetken maassakin.
Nukutukseen tekisin niin, että kertoisin, että laitan pikkuveljen nukkumaan ja mitä odotan lapselta. Selitän, että jos on nätisti, niin saa sinä aikana katsoa esim. lastenohjelman, dvd:n tai muuta sellaista ison pojan juttua, ja jos on nätisti, saa tietysti lisänä sen tarran.
Enemmän ennakointia ja toistoa kehiin. Ei se vauva estä toimimasta normaalisti. Käytät sitä vähän tekosyynä, ettei tarvitse ronskisti kasvattaa ja saada ehkä huvittuneita/paheksuvia ilmeitä muilta. Nyt vain olet opettanut lapsellesi, että voi käyttäytyä seurassasi miten vaan eikä seurauksia tule.
Miksi muuten et voi lähteä puistosta heti, kun lapsesi tekee jotain tuhmaa? Meillä on tehty niin,että vaikka toinen lapsista sen tekeekin, niin molemmat lähtevät. Ei voi mitään. 1-vuotias ei sitä paitsi edes asiaa ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen on hänen roolinsa isoveljenä? Tunteeko hän itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi myös pikkuveljelleen? Esim. nukuttamistilanteeseen voisiko hän auttaa esim. hyrälemällä hiljaa? Entä jos lupaisit tehdä jotain todella mieluisaa kahdestaan hänen kanssaan heti kun pikkuveli on nukahtanut (ja kerrot millä tavalla veli nukahtaa hyvin -älä siis sano mitä ei saa tehdä, vaan miten on hyvä tehdä). Ja voisiko isoveli esim. nukuttamisen aikana jo valmistella kyseistä asiaa, kuten laittaa pelin valmiiksi, voidella välipalaleivät yms. Anna hänen tuntea itsensä isoksi ja kykeneväiseksi...
Voisit koettaa keskustella hänen kanssaan tästä asiasta ja sanoittaa hänen tunteitaan. "Tiedän, että sinusta tuntuu pahalta, kun äidillä on sinulle vähemmän aikaa nyt, kun..." Hänhän tekee tällaista viestisi mukaan juuri silloin, kun sinulla on jotain kesken vauvan kanssa.
Koeta antaa pojalle kahdenkeskistä aikaa. Selitä vauvaa nukuttaessa, että kun vauva nukahtaa, sinä teet pojan kanssa jotain kivaa. Hän saa silloin kannustimen auttaa vauvan nukahtamista eikä estää sitä. Anna hänen valita etukäteen mitä se yhteinen kiva on - pelaatte muistipeliä tai piirrätte yhdessä tai leikitte dinosauruksilla tai mitä tahansa. Pidä myös lupauksesi.
Koeta huomioida poikaa muutoinkin enemmän kuin nyt. Kehu aina, kun hän tekee jotain oikein. Pyydä häntä auttamaan vauvan hoidossa: tuomaan vaippaa, harjaamaan vauvan hiuksia jne. Kehu aina ja kiitä hänen taitavuuttaan. Selitä hänelle vauvan positiivisia tunteita: "Katso, kuinka pikkusisko/-veli tykkää, kun sinä harjaat hänen hiuksiaan. Vauva ajattelee, että sinä olet ihana isoveli!" Siis saat ihan keksiä nämä, se vahvistaa lasten sisaruussuhdetta.
Ellei mikään auta, ota yhteyttä perheneuvolaan. He osaavat auttaa teitä ajoissa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota se isoveli mukaan nukuttamaan, opeta vauva nukahtamaan samalla kun luet veljelle satuja. Nukuttaminen on muutenkin mielestäni aivan turhaa touhua, laita lapsi väsyneenä pinnikseen ja anna nukahtaa. Toiseksi, puistossa ja ulkona voit mainiosti laittaa vauvan vaunuihin tai rattaisiin ja juosta tenava kiinni.
Toivon että tämä ei ole provo.
Tarra jokaisesta hyvin sujuneesta nukutuksesta tai ulkoilusta. Kun tarroja on tietty määrä, jotain kivaa vaan äidin/isän kanssa.
Tilanteiden ennakoiminen. Miksi se kuopus on aina sylissä siellä puistossa? Eikö häntä voi laittaa vaunuihin/rattaisiin/lumihankeen? 1-vuotias voi varmaan jo pönöttää hetken maassakin.
Nukutukseen tekisin niin, että kertoisin, että laitan pikkuveljen nukkumaan ja mitä odotan lapselta. Selitän, että jos on nätisti, niin saa sinä aikana katsoa esim. lastenohjelman, dvd:n tai muuta sellaista ison pojan juttua, ja jos on nätisti, saa tietysti lisänä sen tarran.
Enemmän ennakointia ja toistoa kehiin. Ei se vauva estä toimimasta normaalisti. Käytät sitä vähän tekosyynä, ettei tarvitse ronskisti kasvattaa ja saada ehkä huvittuneita/paheksuvia ilmeitä muilta. Nyt vain olet opettanut lapsellesi, että voi käyttäytyä seurassasi miten vaan eikä seurauksia tule.
Miksi muuten et voi lähteä puistosta heti, kun lapsesi tekee jotain tuhmaa? Meillä on tehty niin,että vaikka toinen lapsista sen tekeekin, niin molemmat lähtevät. Ei voi mitään. 1-vuotias ei sitä paitsi edes asiaa ihmettele.
Meillä on kyllä tarrataulu käytössä, mutta sillä ei ole vaikutusta käytökseen. Tai on sikäli, että poika saattaa kyllä esim. siivota lelut kiltisti tarran toivossa, mutta nämä uhmailut eivät ole yhtään vähentyneet.
En käytä vauvaa tekosyynä. Vauva hermostuu pahasti isoveljen känkkiksestä ja huutaa jo muutenkin pää punaisena. En voi laittaa häntä maahan huutamaan, kun isoveljen kanssa välien selvittely saattaa kestää puoli tuntia.
Niin, miksen lähde puistosta heti? Oletko itse kokeillut lykkiä vauvaa ja kantaa 4,5-vuotiasta rimpuilevaa? Ei onnistu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva vaikka vaunuihin, nappaa isoa veikkaa käsivarsista ja sano napakasti: nyt lopeta!
onko teillä ikinä ollut "jäähypenkkiä" käytössä? ilmeisesti ei, suosittelisin pojalle penkillä miettimistä, 4 min. iän mukaan ja siihen päälle anteeksi pyyntö..
siinäkin on oltava johdonmukainen. jos lipsuu, se menettää tehon. Kuten tarrataulukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samantyylinen todella fiksu, empaattinen ja herkkä poika, joka osaa olla tosi ärsyttävä. Hän on myös ollut tosi mustasukkAinen ja tosi paljon äidin poika. Välillä minulla meinaa usko loppua hänen kanssaan ja välillä olen taivaassa, kun on niin ihana.
Minusta hänen tulee saada rangaistus esim. Lelun laittaminen jäähylle, kun tekee väärin esim. Ulkona tai kun et muuten pääse perään. Kerrot hänelle siibä tilantessa, että nyt minun täytyy viedä sinun rakas lelusi jäähylle, kun menemme kotiin. Olen myös itse jättänyt vauvan ja mennyt vain perään ettei luule, että coi tehdä mitä vain. Siis esim. Sisällä olen jättänyt vauvan sänkyyn ja käynyt viemässä herran pois. Nukutustilanteessa olen käyttänyt videoita ja Ipadia, joita hän tuijottaa innolla ja harjoittelee esim kirjaimia yms. En usko, että mikään fyysinen väkivalta tai liika rankaiseminen auttaa.
Olen tosi paljon kertonut, että minulla tulee paha mieli, jos ei kuuntele. Olen kertonut, että hän voi vaikuttaa tilanteisiin valitsemalla toisin. Tämäkin on joskus auttanut. Olen pitänyt sylissä ja kiinnk, kun on mennyt ihan övefiksi. Tosi tosi pLjon kerron, että hän on juuri sopiva ja aivan ihana poika, jota rakastan yli kaiken, vaikka meillä olisi ollut kamalakin päivä. Olen käynyt päivää läpi ja on yhdessä mietitty miä auttaisi.
En ehkä osaa oikein neuvoa muut kuin sen, että fukkapölly ei ole minusta hyvä juttu. Tsemppiä
vauva vaikka vaunuihin, nappaa isoa veikkaa käsivarsista ja sano napakasti: nyt lopeta!
onko teillä ikinä ollut "jäähypenkkiä" käytössä? ilmeisesti ei, suosittelisin pojalle penkillä miettimistä, 4 min. iän mukaan ja siihen päälle anteeksi pyyntö..
Mutta joku kasvatusasiantuntija senkin tyrmäsi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo kaikki on ihan normaaleja asioita. Vaikea kuvitella, että kenenkään 4,5v kanssa elämä sujuisi ilman rajojen koettelua.
Luopukaa nyt ainakin siitä tukkapöllystä. Kaikki ovat koskemattomia, ketään ei saa satuttaa. Ihan turha opettaa sitä lapselle jos isä puolestaan ei kunnioita lapsen koskemattomuutta ja oikeutta olla satuttamaton.
Kun laitat pienempää nukkumaan, isommalle lastenohjelmia siksi aikaa. Näin olen itse toiminut. En mitenkään muuten olisi saanut 3v ja 2v antamaan unirauhaa vauvalle.
Jos lapsi vie toisen kädestä lelun, ei mielestäni kannata rankaista. Otat vain lelun lapsen kädestä takaisin ja sanot, että toisen kädestä ei saa ottaa. Voitte myös "yhdessä" viedä lelun takaisin.
Minun on vaikea hahmottaa mikset voi vauvan kanssa toteuttaa tätä taktiikkaa. Vauva vaunuihin tai rattaisiin tai keinuun tai lumihankeen istumaan (ja itkemään) siksi aikaa kun hoidat homman.
Ole positiivinen ja kannustava. Kannattaa myös miettiä odotatko ehkä liian hyvää käyttäytymistä lapseltasi.
(joka itseasiassa on jo taapero) estää sinua toimimasta esikoisen kanssa? Miksi et voi lähteä puistosta kotiin, jos esikonen hölmöilee? Vauva rattaisiin ja kotiin, eihän se nyt vaikeaa ole? Jos lapsi ottaa kaverilta lelun, niin eikö joku muu aikuinen voi katsoa taaperoasi sillä aikaa, kun komennat esikoista? Pakostihan siellä on silloin ainakin sen toisen lapsen huoltaja.
Nukutukseen voisi toimia sellainen juttu, etä otatte tavaksi jonkun yhteisen kivan hetken vauvan nukahdetta, esim. iltastu tms. Olisi silloin eikoisenkin intressi, etä pienmpi nukahtaa mahdollisimman nopeasti.
Oletko ap kasvatuksessa johdonmukainen? Annatko ehkä huomaamattasikin periksi?
ainakin toimintaterapeutit ja psykologi sitä suositteli.
Ja jäähyn aikana lapsi ei saa saada mitään huomiota, ja jäähylle pitää kiikuttaa takaisin vaikka kolmen tunnin ajan, jos siitä karkaa, joten paras ajoittaa jäähyn opettelu siihen, kun molemmat vanhemmat ovat kotona.
Että itse pyrin välttämään sille tielle lähtemistä, että äidille tulee tosi paha mieli ja surullinen olo jos... Siinä tavallaan asetat lapsen vastuulle omat tunteesi ja onnellisuutesi ja se on liikaa pienelle.
Meillä samantyylinen todella fiksu, empaattinen ja herkkä poika, joka osaa olla tosi ärsyttävä. Hän on myös ollut tosi mustasukkAinen ja tosi paljon äidin poika. Välillä minulla meinaa usko loppua hänen kanssaan ja välillä olen taivaassa, kun on niin ihana.
Minusta hänen tulee saada rangaistus esim. Lelun laittaminen jäähylle, kun tekee väärin esim. Ulkona tai kun et muuten pääse perään. Kerrot hänelle siibä tilantessa, että nyt minun täytyy viedä sinun rakas lelusi jäähylle, kun menemme kotiin. Olen myös itse jättänyt vauvan ja mennyt vain perään ettei luule, että coi tehdä mitä vain. Siis esim. Sisällä olen jättänyt vauvan sänkyyn ja käynyt viemässä herran pois. Nukutustilanteessa olen käyttänyt videoita ja Ipadia, joita hän tuijottaa innolla ja harjoittelee esim kirjaimia yms. En usko, että mikään fyysinen väkivalta tai liika rankaiseminen auttaa.
Olen tosi paljon kertonut, että minulla tulee paha mieli, jos ei kuuntele. Olen kertonut, että hän voi vaikuttaa tilanteisiin valitsemalla toisin. Tämäkin on joskus auttanut. Olen pitänyt sylissä ja kiinnk, kun on mennyt ihan övefiksi. Tosi tosi pLjon kerron, että hän on juuri sopiva ja aivan ihana poika, jota rakastan yli kaiken, vaikka meillä olisi ollut kamalakin päivä. Olen käynyt päivää läpi ja on yhdessä mietitty miä auttaisi.
En ehkä osaa oikein neuvoa muut kuin sen, että fukkapölly ei ole minusta hyvä juttu. Tsemppiä
Kuulosti tosi samanlaiselta kuin meillä...
Olen kyllä pitänyt tiukasti siitä kiinni, että puutun huonoon käytökseen, mutta poika on todella näppärä keksimään, miten voi kiusata muita niin, että minä en pystyisi siihen puuttumaan. Jos saan yhdenlaisen pahanteon loppumaan, hän aloittaa toisen. Tämänikäistä on todellla vaikea rajoittaa fyysisesti, varsinkin kun poika on ikäisekseen iso ja minä taas pienikokoinen.
Minunkin poikani on normaalisti hyvin herkkä ja empaattinen, ja tämä käytös tuntuu ihan oudolta.
ap
- Nukutan vauvaa, ja isoveli tulee tahallaan riekkumaan ja mölisemään viereen. En saa häntä millään hiljaiseksi, mutta en myöskään voi lukita häntä mihinkään nukutuksen ajaksi. Tilanne saattaa jatkua tunteja, kunnes vauva on aivan raivoväsynyt.
--> Mitä keinoja käytät esikon hiljentämiseksi? Kuulostaa pelottavalta, ettei äiti saa lastaan hiljaiseksi millään keinolla.
Ensimmäinen mieleentuleva vinkki on, että hänellä pitää olla mielekästä tekemistä itsellään sillä aikaa kun nukutat vauvaa. Toisekseen, kannattaa opettaa vauva nukahtamaan itsekseen.
- Ollaan ulkona, ja isoveli tekee jotain aivan hölmöä, esim. vie kaverilta lelun. Kun komennan häntä, hän kieltäytyy antamasta lelua takaisin. Vauva sylissä minun on vaikea juosta poikaa kiinni. Jos hänet saan kiinni, hän lyö minua. Vauvan kanssa en pysty esim. viemään häntä kotiin, joten poika pääsee kuin koira veräjästä.
--> Miksi vauva on koko ajan sun sylissä? Voi olla hetken maassa/rattaissa/pulkassa.
Olen kokeillut rangaistusta (esim. herkkukielto, videokielto, jne.), ei toimi. Poika vain nauraa makeasti. Olen yrittänyt jutella ja selittää, miksi poika toimii väärin, ja että muille tulee paha mieli. Ei toimi. Hän tietää toimivansa väärin, ja tekee sen tahallaan. Olen yrittänyt palkita poikaa silloin, kun hän toimii fiksusti. Ei auta.
--> Suosittelisin jäähypenkki-metodia. Selitä lapselle etukäteen, millaista käytöstä häneltä odotat. Jos lapsi toimii vastoin odotuksiasi, anna yksi varoitus, jotta esikolla on mahdollisuus korjata käytöstään. Jos ei korjaannu, sitten jäähypenkille. Siinä ollaan (rauhoittumisen jälkeen) ikävuosien mukainen minuuttimäärä. Sitten saa tulla pois. En usko, että tuon ikäinen vielä ymmärtää lelu- peli- tms. kieltoja, koska ne ovat välillisiä. Jäähy on välitön seuraus huonosta käytöksestä.
Vaikka vauva viekin paljon aikaasi ja huomiotasi, sinulla täytyy olla resursseja myös esikkoa varten. Hänkin kaipaa huomiotasi. Kun kiellät, ole napakka ja johdonmukainen. Älä anna periksi. Uhkaa vain sellaisilla asioilla, jotka voit toteuttaa.
En ymmärrä, miksette voi lähteä puistosta esikoisen huonon käytöksen takia - jos sillä häntä uhkaat. Ei vauva sitä ainakaan estä.
Onko isä ja äiti samalla puolella, ja tietääkö lapsi sen? Vai käykö niin, että äiti ei pysty olemaan isän puolella koska isä käyttää niitä tukistuksia joista äiti ei pidä, tai isä kotona ollessaan puuttuu tukistamalla äidin "yli", kun äiti yrittää jotain muuta keinoa, tai äiti ei puhu isälle mitä lapsi on päivän aikana puuhannut. Voi olla myös, että ne muut kurinpitotoimet ei auta, jos isä aina tukistaa, koska ne on kaikki "pienempiä pahoja" kuin se tukistus, lapsen mielestä. Vanhempien pitäisi aina tukea toisiaan, ja päästä yhteisymmärrykseen myös niistä keinoista.
Toinen juttu on varmaan se, että kuopus on paljon sylissä. Äidin pitäisi pystyä ihan fyysisesti kääntämään selkänsä vauvaan päin, tai laskemaan vauva alas ja siirtymään esikoisen luo, jos esikoinen tarvitsee huomiota. Ei tietenkään aina, mutta tarvittaessa ja tasapuolisesti, eli useammin varmaan kuin mitä oikeasti vauvaa haluaisi päästää käsistään. Usein vauva voi olla siinä jossakin vieressä/selän takana potkiskelemassa, kun esikoiselle luetaan, mutta joskus vauva vain joutuu odottamaan.
Esim. sitä nukutustilannetta kannattaa miettiä todella huolella. Jos nyt esikoinen huutaa niin että vauvakaan ei nuku ja jos on jotain mitä voisi tehdä esikoisen vaientamiseksi, mutta ei voi koska on vauvan nukutusaika, niin kannattaa miettiä olisiko esim. 10 min esikoisen "haltuunottoa" ja vauvan huudatusta kuitenkin pienempi paha kuin +30 min muuten vaan huudatusta.
Välttelisin myös jonkin aikaa sellaisia tilanteita, joissa pallo on ollut jo pidempään esikoisella, ja yrittäisin saada vähän helpommat jutut hanskaan ensin.