Mies kokee meidät köyhinä, minä en
Meillä on tuloina miehen palkka, netto n. 1300€/kk ja minun tukeni, lapsilisän kanssa 650€/kk eli yhteensä vajaa kaksi tonnia. Vuokra nielee reilun tonnin ja matkakortit satasen, muita ns. pakollisia menoja ei ole. Meille jää siis ~750€ käyttöön kolmelle ihmiselle kuukaudeksi.
Minua on alkanut ärsyttämään miehen valitus rahan vähyydestä. Hän on elänyt sossunelätti-yh-äitinsä kanssa tuilla koko nuoruutensa ja tottunut kuluttamaan vähäiset rahansa mm. elokuviin, peleihin sekä karkkiin/sipsiin. Minä olen yrittäjäperheestä enkä koe tarvetta tuhlailla, totuin lapsesta asti kirppareihin jne. Olemme välillä törmäyskurssilla erilaisten asenteiden vuoksi välillä paljonkin; mies haluaa usein laittaa pienetkin ylimääräiset summat turhaan, minä tahtoisin säästää tai maksaa pois miehen opintolainaa.
Mielestäni emme ole köyhiä, koska meillä on tarpeeksi iso asunto, varaa ostaa vaatteet uutena (tarvittaessa), ruoka on terveellistä ja monipuolista, kodinkoneet löytyy. Harrastamme kaikenlaista edullista, mm. kirjastossa käymistä sekä uimista. Lapsi ei ole joutunut tinkimään mistään, harrastaa ja elää kuten muutkin ikäisensä. Onko köyhyys vain mieheni pään sisällä vai olenko minä jotenkin sekopäinen + ylioptimistinen?
Mikähän kotivakuutus teillä on kun tuo summa on yleensä vuosihinta eikä kuukausihinta! Pohjolan sivuille kun menin katsomaan ja tein keksityn kerrostaloasunnon Helsingin keskustaan, 80 neliötä ja rakennusvuosi 2010 (kokeilin myös vuotta 1990 ja tuli sama tulos), sain vuosihinnaksi 138,05 euroa. Kannattaisko tarkistaa vakuutuksia jonkin verran..
Sähkön hinnastakin sanoisin, että kun lasken Fortumin hinnoilla paljonko teiltä kuluu kWh kuukaudessa, on se noin kaksi kertaa enemmän kuin netistä löytyvät keskimääräiset kerrostaloasuntojen sähkönkulutukset (mm. Kuopion sähkön sivujen laskuri).