Miten pääsen mielenterveysongelmien kanssa eläkkeelle?
minä en pysty töihin.. vaihtoehtona on sitten kuolema.
Sanonko mt-toimistolla, että kirjoittavat saikun jälkeen eläkepaperit?
Jo pelkkä ulko-ovesta poistuminen saa vatsani kääntymään nurin.
Ja tänään ois joku lasten vanhempainilta.. en voi kuvitellakaan itseäni tuonne. Lapsi pettyy, odottaa minua vielä koululla.
Taidan ajaa apteekkiin ja ostaa ton 3kk:n satsin seroquel 800mg ja vedän ne viinan kans alas ja menen metsään kuolemaan.
En kestä tätä yhteiskuntaa, miksi kaikkien pitää olla niin sosiaalisia ja tehdä sitä sekä tätä? Miksi ihmisarvoa mitataan työllä?
Koska olen näin epäonnistunut ja huono, on parempi että poistun tästä elämästä.
Kommentit (32)
olen ollut avun piirissä kaksi vuotta ja syönyt erinäiset lääkemäärät.
Nyt en jaksa, en ole jaksanut kuukausiin. menen illalla lääkäriin ja pyydän lääkkeen joka tappaa mut välittömästi.
Koululle en voi mennä, koska häpeän itseäni ja pelkään ihmisiä. Päivät olen yksin kotona.. en pysty viemään edes koiria ulos, kun pelkään poistua kotiovesta. Monet päivät olen peittojen alla piilossa kaikkea.. sydämeni tuntuu pysähtyvän, kun peittokasan alla mietin postilaatikolle menoa. No mies tuo töistätullessaan postin.
Olen alkanut pelkäämään jo lapsiani ja miestäni.. tämä on aivan kauhea tilanne.
Apua en saa.... se on nähty ja koettu.
Älä hyvä ihminen tapa itseäsi. Olet tärkeä juuri tuollaisena ja tarvitset apua.
minua on auttaneet niin monet tahot ja paikat.
Tämä kuolemankaipuu on voittanut elämän, ikävä kyllä. Itse olen helpottunut.
En pysty ajattelemaan lapsia, en miestäni.. en muuta kuin kuoleman tuomaa rauhaa ja sitä tunnetta, että tämä olo loppuisi.
Miksei ole olemassa lakia eutanasiasta?? Kun ei jaksa elää niin miksi kuolemasta pitäisi tehdä likainen?
Mä olin tuolainen neljä vuotta kunnes jouduin sairaalaan kuukausiksi. Parantuminen alkoi. Aikaisemmat max. kuukauden keikat eivät todellakaan auttaneet.
Mikä sun diagnoosi on? Meinaan kun seroquelia vedät.
Oikeesti. Missä asut? Haluaisitko puhua privana. Mulla on kokemusta näistä asioista?
Ei se, että haluaisit oikeasti kuolla. Kuulostaa lupaavalta.
Voisitko kouluttautua muulle alalle? Alkaa kotiäidiksi? Hankkia uuden puolipäiväduunin?
ja se mitä kuoleman jälkeen tapahtuu on ikuista.
Olen kristitty ja ajattelen elämän lahjana, vaikka miten vaikeaa olisi.
sijaan, että kerjäät täällä pääntaputuksia ja sääliä, mieti sitä, että kun tapat itsesi, lapsesi miettii koko elämänsä, miksi hän oli niin huono lapsi, että äiti tappoi itsensä ja mitä hän teki väärin, että äiti halusi kuolla. Jos et itsesi vuoksi jaksa elää, tee se lapsesi vuoksi. Muista, että tunteet eivät tapa, ne menevät ohi, kun odotat ja hengität.
Jos oikeasti olet hengenhädässä, silloin soitat taksin tai pyydät miestäsi viemään sinut päivystykseen, siellä kerrot rehellisesti miten asia on, että lääkehoito ei riitä ja että haluat hoitoon ja myös jäät sinne, jos kerran pääset. Ja olet hoidossa niin kauan kuin tarjotaan, etkä ole lähdössä heti seuraavana päivänä pois vaikka hoito ja terapia ja sairaalassa oleminenkin ahdistaa.
Olin samalla lailla sairas vuosia sitten mutta mulla ei ollut mitään syytä olla sairas ja mikää ei olisi auttanut. Parannuin sitten itsekseni. Aikaa meni vuosia mtta kuitenkin.
Sulla sentään asiaan auttaisi eläkepaperit!!!!!
Ei se, että haluaisit oikeasti kuolla. Kuulostaa lupaavalta.
Voisitko kouluttautua muulle alalle? Alkaa kotiäidiksi? Hankkia uuden puolipäiväduunin?
en siis oikeasti voi.. en voi enää kuin olla. Eläkevakuutusyhtiö suhtautuu kuulema nihkeästi uudelleen koulutukseen.
Eipä tässä muita vaihtoehtoja jäänyt kun kuolema. Kotiäitinä olo ois ihan ok, mutta lapset kärsii, kun mä vaan laahustan kotona tekemättä mitään.
Tajuan itsekin olevani ihan liian sairas enää jatkamaan elämää, kun kaikki vaan pelottaa ja ahdistaa.
Seroa syön bipoon
kirja " En tahdo kuolla, en vain jaksa elää" . Saisitko mitään vertaishyötyä? Kirjan kirjoittaja on kuitenkin vielä elossa!
Jää kotia laahustamaan! Kyllä se masennus lähtee parantumaan. Mulla tosiaan kesti masennus muine ongelmineen kuusi vuotta! Tuosta kamalaa pahinta vaihetta oli kolme vuotta. Lääkkeet ei auttaneet yhtään. Miten sinä nyt duunia voisit tehdä?
Mene sairaalaan. Eihän ne sua duuniin voi pistää tuossa kunnossa. Serokaan ei taida auttaa sinua. Ei se auttanut minuakaan. Litiumi auttoi hieman. Mene sairaalaan ja pyydä uusi lääkitys.
Ei se, että haluaisit oikeasti kuolla. Kuulostaa lupaavalta. Voisitko kouluttautua muulle alalle? Alkaa kotiäidiksi? Hankkia uuden puolipäiväduunin?
en siis oikeasti voi.. en voi enää kuin olla. Eläkevakuutusyhtiö suhtautuu kuulema nihkeästi uudelleen koulutukseen. Eipä tässä muita vaihtoehtoja jäänyt kun kuolema. Kotiäitinä olo ois ihan ok, mutta lapset kärsii, kun mä vaan laahustan kotona tekemättä mitään. Tajuan itsekin olevani ihan liian sairas enää jatkamaan elämää, kun kaikki vaan pelottaa ja ahdistaa. Seroa syön bipoon
mitään muuta hoitoa kuin lääkitystä? Kuka sinua hoitaa? Onko sulla mitään kuntoutussuunnitelmaa tms.? Oletko ollut sairaalahoidossa? Oletko kokeillut ECT:tä (sähköhoitoa)? Joillekin siitä on suuri apu, kun aivokemikaalit tasapainottuu kerralla pitkäksi aikaa.
Kärsit vakavasta ahdistuneisuushäiröstä. Tässä maailmassa on uskalettava olla oma itsensä ja ihmisen vaikein tehtävä on tulla toimeen ensin itsensä kanssa. Kukaan ei voi vaatia ttä sinun pitää olla sitä tai tätä. Se ole sinä itse joka vaadit sitä etkä hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet. Peilaat itseäsi muihin ja se vääristää omaa minuutta ja ahdistut. Tiesitkö että yhden päivän aikan ihminen tuottaa noin 7000 ajatusta. on sanomattakin selvää jos ajatukset kääntyvät pikkuhiljaa itseään vastaan ihminen menee rikki. Ihminen menee rikki myöskin jatkuvasta ulkopuolisten kritiikistä. Tiedät itsekkin että se et ole sinä jonka olet itsestäsi ulkopuolisten vaikutsesta muokannut. Et sinä todellisuudessa kuolla vaan päästä eroon järkyttävästä ahdistuksesta.
Kuolema ei ole ratkaisu kyllä täältä lähdetään kaikki ajallaan, niin sinäkin sinun aikasi ei ole nyt. Manet koululle vanhempain iltaan ja kun katsot oikein tarkkaa vanhemissa on sinun kaltaisia ahdistuneita vanhempia. Olet määrityelyt elämäsi raiteiltaan.
kerran kuussa paikallisessa mt-toimistossa juttelen höpöjä.
En aikoinaan suostunut sähköhoitoon..
Eläkepapereihin pitää olla pätevä syy ja silti Kela voi ne hylätä. Määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle on ehkä mahdollista päästä, mutta sekin on hyvin epätodennäköistä. Vaikka olisikin sairaspäivät täynnä, sen jälkeen siirrytään kuntoutustuelle.
Pari kollegaani ovat yrittäneet työkyvyttömyyseläkkeelle, toisella prosessi kesti 7 vuotta (mt-sairaus) ja toisella 2 v (somaattinen sairaus).
Ei se sillee mene, että sä vaan sanot, että haluat eläkkeelle.
Ja tosiaan, sun tapauksessa varmaan auttaisi sairaalajakso. Itsemurha on aina huono ratkaisu.
litium, haldol ja sähköhoito. Itse lisäisin tuohon vielä, että _aika_. Minä otin litiumia ja se auttoi hieman, aika sitten paransi loput.
kerran kuussa paikallisessa mt-toimistossa juttelen höpöjä. En aikoinaan suostunut sähköhoitoon..
Pyydä nyt ihmeessä lähete Kelan terapiaan. Tuollainen höpöttely ei auta ketään.
ja lisää hoitoa.
Ja mene sinne koululle!