Lue keskustelun säännöt.
G: Miksi et pidä puolisosi sisaruksista?
29.01.2013 |
Olen keskellä vihanpitoa: ystävättäreni veljen vaimo rehellisesti sanottuna "vihaa" ystävääni (miehensä sisarta) ja näyttää sen selvästi ulospäin. Syytä en voi itse ymmärtää ollenkaan, mielestäni sellaista ei edes ole.
Voiko kauneus ja hyvyys riittää syiksi vihata jotakin? Kuulostaa aivan järjettömältä! Tai entäpä mustasukkaisuus esim. puolison huomiosta? Tämä puolisonsa kun on aina ollut läheinen sisaruksiensa kanssa - tuntisiko vaimo mustasukkaisuutta miehensä sisaruussuhteista?
Kommentit (38)
Yhden heistä kanssa olen varsin läheinen ja voisin kutsua häntä ystäväkseni. Kuitenkin tämän samaan siskoon on suhteeni välillä vähän outo, koska hän on hyvin läheinen mieheni eli veljensä kanssa. Toisinaan tuntuu, että hän tietää miehestäni vaikka mitä, mitä minä en tiedä. Tämä sisko voisi esim. hyvin tietää, jos mies olisi pettänyt minua ja minä en siitä silti tietäisi. Mieheni oli varsinkin nuorempana hyvin menevä ja hän on joskus alkuaikoina pimittänyt minultakin menojaan ym. Silloin varsinkin oli sellainen olo, että olen jotenkin naurunalaisena, vaikka näin tuskin on koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljien vaimokkeet osoittautuvat yllättävän useasti tälläkin palstalla mustasukkaisiksi pirttihirwiöiksi.. Eli perustavanlaatuinen pahansuopuudwn kohde: miesten sisarsuhteet. Välit vaimon vaatimuksesta johtavatkin usein katkolle. Erottuaan on vaikea välejä enää paikkailla. Sääli.
En vihaa, mutta en erityisemmin pidäkään. En ole itsekään mikään puhdas pulmunen ja puhun muista ihmisistä ja juoruilen. Mutta ei sentään niin, että aina kun suuni avaan, sieltä tulee jotain sellaista, missä haukutaan joku. Miehen veli on kyllä ihan samanlainen kuin siskot, mutta sitä koetan sietää, kun on miehelle niin läheinen. Siskojensa kanssa mieskään ei ole kovin läheinen, suurperhe.
Olisin ollut mielelläni läheinen miehen siskon kanssa. Mutta siskolle minä olin se ’perheenrikkoja’ joka vei veljen pois pikkusiskolta, että alkuun tämän piti jatkuvasti yrittää näyttää minulle paikkaani. Sittemmin ohitti minut aina kaikessa täysin. Minä olen ostanut aina kaikki hänelle annetut lahjat, mutta hän kiittää aina vain miestä. Hän ei koskaan kysy kuulumisiani. Ei yleensä edes tervehdi minua. Vaikea sellaisesta ihmisestä on hirveästi pitää.
Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa kohta 21 vuotta. Tuona aikana en ole ollut missään tekemisissä puolisoni sisarusten kanssa.
Mutta siihen on hyvä selitys.
Puolisoni on ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lista on pitkä:
-olen ollut yhdessä mieheni kanssa 15 vuotta ja tuona aikana mieheni veli on tehnyt töitä yhteensä puoli vuotta
-edellisestä syystä johtuen veli on aina pummimassa rahaa, joko mieheltäni tai äidiltään
-veljellä on kaksi lasta, toinen on vammainen ja tätä kyseistä lasta hän ei pidä omanaan vaan epäilee että lapsen äiti kävi vieraissa
-veli kertoi että pidä minua oikein minään. Olen nainen ja siksi hänen mielestään alempiarvoinen kuin miehet
-lisää syitä löytyisi...
Mieheni pikkuveljet ovat niin nuoria, 15, 12 ja 10. Aina kun käymme miehen vanhemmilla, pojat ovat omissa huoneissaan eivätkä muutenkaan juuri kiinnitä minuun mitään huomiota. Olen yrittänyt jotain höpötellä, mutta ei kiinnosta. Ehkä se siitä kun kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lista on pitkä:
-olen ollut yhdessä mieheni kanssa 15 vuotta ja tuona aikana mieheni veli on tehnyt töitä yhteensä puoli vuotta
-edellisestä syystä johtuen veli on aina pummimassa rahaa, joko mieheltäni tai äidiltään
-veljellä on kaksi lasta, toinen on vammainen ja tätä kyseistä lasta hän ei pidä omanaan vaan epäilee että lapsen äiti kävi vieraissa
-veli kertoi että pidä minua oikein minään. Olen nainen ja siksi hänen mielestään alempiarvoinen kuin miehet
-lisää syitä löytyisi...
:DD
Miehen veli on tullut meidän lastemme juhliin niiin törkeästi alipukeutuneena, että olisi ollut parempi jättää kokonaan tulematta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei hänellä olisi pukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni tunnustaa aloittaneensa vihaamaan halutessaan rintaperillisiä pois jaolta.
En halua olla missään tekemisissä vähäisellä vapaa-ajallani kenenkään muun kuin puolisoni kanssa. Ei riitä energia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sisko on narkkari, eikä hänellä ole enään asiaa meidän kotiimme. Rajoja oli pakko vedellä aika tiukasti, kun eukko kävi meillä tykittämässä ja jätti välineitä "piiloon". Hän on hyvin loukkaantunut minulle.
En voi sanoa vihaavani häntä, mutta päissään en halua häntä näköpiiriini. Toivottavasti joku päivä vielä pääsisi kiinni normaaliin elämään, mutta uskon hänen aiemmin pääsevän hengestään.
Koska miehen sisaret:
- Pummaavat rahaa
- Kritisoivat pukeutumistani (Pukeudun liikunnallisesti, ammattini liittyy liikuntaan.)
- Kritisoivat kasvatustaitojani (Kukaan miehen sisarista ei ole tavannut lastani yli vuoteen.)
- Ovat inhonneet minua alusta saakka. (Ainoastaan miehen 14-vuotias pikkusisar piti minusta silloin alussa, mutta nykyisin tuokin sisar on jo yli 20 ja inhoaa minua vanhempien sisarten esimerkin mukaan.)
- Ovat luultavasti vain kateellisia (Minulla on vakituinen duunipaikka, rahaa omiin ja perheeni tarpeisiin, vain yksi lapsi yhdelle miehelle.)
Ratkaisu ongelmaan: Emme tapaa toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni tunnustaa aloittaneensa vihaamaan halutessaan rintaperillisiä pois jaolta.
Ei ne rintaperilliset mene pois jaolta vaikka kuinka vihaisi tai olisi vihattavana.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tällainen veljeni puolison vihaama sisar. En voi ymmärtää veljen vaimon käytöstä ja syrjintaa, itse kun olen aina yrittänyt olla ystävällinen ja ottanut hänet perheeseemme avosylin, tarjonnut hienovaraisesti apuani (esim. lastenhoidossa että pääsevät välillä kahdestaan rentoutumaan jne), ollut kohtelias ja huomioonottava jnejne.
Kyse on pienistä ja isoista asioista, ihan peruskohteliaisuudestakin. Tai ehkä paremminkin veljen vaimon puutteista noilla sektoreilla. Tätä asiaa olen puinut joskus surullisena myös esim. äitini kanssa ja äidin mukaan veljen vaimolla on varmaan vain niin heikko itsetunto, että ihan ok-näköinen ja koulutettu nainen saattaa aiheuttaa kateuden ja mustasukkaisuuden tunteita joissakin henkilöissä ilman mitään tiettyjä ärsykkeitä.
Itse olen alusta asti suhtautunut oman miehen sisariin kuin ikiomiin lähisukulaisiin (ja sellaisiahan he luonnollisesti ovatkin miehen kautta) ja joskus tuntuu, että otan miehen sisaruksia enemmän huomioon kuin mies itse edes tajuaisi tehdä (muistutan juhlapäivistä, suorastaan "käsken" pitämään enemmän yhteyttä, tarjoamaan apuaan jne). Jos minä olisin käyttäytynyt mieheni sisaria kohtaan kuten minua kohtaan on veljeni vaimon toimesta vuosien aikana käyttäydytty, olisi mies puolestani ollut täysin oikeutettu hakemaan eroa samantien.
Minäkin olen se miehen sisarus josta miehen (ex-)vaimo ei pidä. Vaimo suhtautui aina nirppanokkaisesti perheeseemme ja avoimesti naureskeli henkilökohtaisuuksille. Pilkkasi milloin mistäkin vanhempiani sekä sisaruksiani, mukaanlukien veljeäni. Valitti kaikesta. En tiedä kokiko alemmuuskompleksia koska oli itse duunariperheestä ja oma perheeni oli pitkälti akateeminen veljeä myöten, mutta jokin selkeästi ärsytti perustavanlaatuisesti ja irvailua tuli tähänkin liittyen. Olimme aina todella vieraanvaraisia ja vanhempani auttoivat pariskuntaa niin lastenhoidossa kuin rahallisestikin. Nykyisin on synnyttänyt lapsia useammalle miehelle ja elelee nykyisen puolison rahoilla sekä erilaisilla sosiaalituilla vältellen työntekoa. Ei ole ikävä, vaikka veljeäni tietysti käy sääliksi että on lapsen vuoksi ikuisesti tuossa harpussa kiinni.
Tälllainen eksyi ainqkin meidän sukuumme.
Tälllainen eksyi ainqkin meidän sukuumme.
miehelläni on neljä siskoa, joista kaksi on vähemmän kivoja. syynä on heidä oma moukkamainen käytös.
esim jos sovitaan vierailu yhdeksi tulevan kolmelta. Usei ilmoitetaan tulosta tuntia ennen, ja sitten ihmetellään jos ei sovi.
toinen näistä on vaan niin saakelin lapsellinen vaikka onki jo yli 20v. ja aivan äitinsä pilalle hemmottelema prinsessa.