Mies on pettänyt pari kuukautta...:(

veit lapsen päiväkotiin vaikka sulla on vapaapäivä?

Saa vastata muttei ole pakko, tämä oli vaan leikillistä härnäystä;)



Muuten sun tilanteeseen sanoisin että tuskin mäkään pystyisin tuon sivusuhteen takia pistämään koko elämää uusiks. En pystyis myymään kotia ja laittaa hackmaneja jakoon.. Eli ymmärrän sua. Koita jaksaa. Henkisesti kannattaa kuitenkin valmistautua siihen että todnäk mies tekee saman uudestaan kun nyt saa ekan(?) kerran anteeksi. Toista kertaa en enää suvaitsis koska se on jo todella loukkaavaa pallotella toisella ihmisellä noin.

Itselläni kävi sama vuosi sitten. Mies jäi kiinni pettämisestä. Ensin valehteli päin naamaa mutta tunnusti kun mulla oli todisteet. Yritimme uudestaan mutta jäi kiinni uudelleen valheista. Tällöin heräsin avaamaan silmäni. Miten kauan olinkaan uskonut valheita ja miten olen "roikkunut" toisessa ihmisessä niin pahasti että annan kohdella itseäni näin paskasti! Päätin että se oli tässä. Meilläkin pieni tyttö. Alku oli vaikeaa, erilleen muuttaminen sun muut, mutta valitsin sen mieluumnin kuin elämän lopullisessa epävarmuudessa. Mieti nyt ihan ensiksi mitä SINÄ haluat elämältäsi. Ei lapsikaan voi hyvin jos äiti ei voi hyvin.

joutuu tekemään, ei siinä muut voi auttaa. Lapsen takia..höpö höpö, toiset jää "lapsen" takia jopa väkivaltasuhteeseen, toiset taas lapsen takia poistuu siitä.

Jos suhde on kunnossa ei siinä kumpikaan lähde pettämään..ja noinkin nuori avioliitto vielä, en jäisi, johan ne sulle nauraa.

kolme lasta, nuorin 2v kun tuo homma selvisi. Mies halusi pariterapiaan, lähdin vaikka en uskonut että siitä mitään hyötyä on. Eikä ollutkaan, ei se terapeutti pystynyt sanomaan mitään, mikä olisi saanut tehdyn tekemättömäksi. Puhuin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, ystäville, muutamille duunikavereille yms. Kävin todella pohjalla. Ekan kerran elämässäni joudun mielialalääkitykselle (ihan hirveää), laihduin 10 kg muutamassa viikossa yms. Ilmoitin että homman oltava loppu tällä sekuntilla tai soitan molempien esimiehelle. No homma ei loppunut siihen, mutat sitten yksi erittäin teräväsanainen puhelu tälle lutkalle nähtävästi sen lopetti, koska nyt ko typy vaihtoi duunia ihan sen samantien.



Päätin, että en tee hätiköityjä päätöksiä, mietin rauhassa kun tunnekuohut helpottaa mitä teen. Arki sujuu, lapsilla on kaksi vanhempaa ja yksi koti. Luottoa mieheen ei ole eikä tule, mutta näillä mennään. Nyt jälkikäteen eniten surettaa se, että menetin todella hyvän ystävän tuossa episodissa ja sitä en tule koskaan saamaan takaisin ja tämän mieskin tietää. Mulla ei ole kiire mihinkään, en hae mitään uutta rakkautta tai muuta, voin samantien asua tässä,koska se on lapsille parempi, kuin muuttaa pois. Ja tiedätkö mitä, jos mies nyt jäisi kiinni samasta tempusta, mulle olisi varmaan aivan sama..

mukaasi ja mene vaikka äidillesi loppuviikoksi: ei tarvitse yksin yrittää jaksaa olla iloinen lapsen edessä. Ja näkeepähän mies samalla mitä menettää..

mukaasi ja mene vaikka äidillesi loppuviikoksi: ei tarvitse yksin yrittää jaksaa olla iloinen lapsen edessä. Ja näkeepähän mies samalla mitä menettää..

Mä en ymmärrä näitä lähde_pois_kotoa-viestejä pettämisketjuissa. Jos pettäjällä on ollut suhde ja hän ei sitä edes kadu ( kiinnijäämistähän ne yleensä vaan katuu), mikä saa teidät kuvittelemaan, että se pettäjä istuisi yksin kotona surkuttelemassa? Siinähän olisi taas näppärä tilaisuus hoidella sitä salarakasta, eikä tarvitsisi edes keksiä mitään selityksiä ylitöistä, salilla käymisistä, tms. Pistäisi vaan välillä tekstiviestiä menemään, että kulta, mä en tiedä mikä muhun meni, sinä ja lapset olette mun elämän tärkein asia.

teet niin typerästi, että jäät tuohon "suhteeseen"... Niin pidä edes huoli siitä, että hankit itsellesi rattopojan ja pidät huolen, että mies saa tietää siitä!

mukaasi ja mene vaikka äidillesi loppuviikoksi: ei tarvitse yksin yrittää jaksaa olla iloinen lapsen edessä. Ja näkeepähän mies samalla mitä menettää..

Mä en ymmärrä näitä lähde_pois_kotoa-viestejä pettämisketjuissa. Jos pettäjällä on ollut suhde ja hän ei sitä edes kadu ( kiinnijäämistähän ne yleensä vaan katuu), mikä saa teidät kuvittelemaan, että se pettäjä istuisi yksin kotona surkuttelemassa? Siinähän olisi taas näppärä tilaisuus hoidella sitä salarakasta, eikä tarvitsisi edes keksiä mitään selityksiä ylitöistä, salilla käymisistä, tms. Pistäisi vaan välillä tekstiviestiä menemään, että kulta, mä en tiedä mikä muhun meni, sinä ja lapset olette mun elämän tärkein asia.

joko hän huomaa oikeasti mitä menettää, kun tyhjään kotiin palaa päivä toisensa jälkeen, tai sitten häsläilee salarakkaan kanssa. Pääasia, että vaimo on poissa: ei tarvitse katsoa sitä ukkoa.

Meitä on moneen junaan, itse lähtisin ja antaisin miehen olla. Tuskin takaisin menisinkään, vaikka ihan oikeasti mies rupeaisikin katumaan tekoaan.

mies eilen jäi sulle kiinni suhteesta, ja jo eilen mies kuulemma lopetti sen suhteensa, kun paljastui sulle??? Ei kadu suhdetta???



Sori ap, mies ei ole lopettanut sitä suhdetta, ei ainakaan vielä.

vaikka käytänössä oli ap:n kaltainen tilanne, alle kouluikäisiä lapsia tosin meillä kolme. Minulla myös taloudellisesti hyvä tilanne, olisin pystynyt lunastamaan talon itselleni, pystyisin lähes samaan elintasoon vaikka olisin yh jne.



Mutta halusin kaikista eniten lapsilleni ehjän kodin ja isän ja itse en voisi olla esim. vuoroviikoin lapsista erossa. itsetuntoni on niin hyvä että voin elää tämän asian kanssa, tiedän olevani tuota naista parempi. Uskon myös että mieheni katumus on aitoa ja että suhde on loppu.



Romanttinen rakkaus mieheeni pitkälti kuoli pettämisen myötä mutta syvä ystävyys jäi ja seksikin on hyvää. Emme juuri riitele, toimimme perheenä hyvin. Ehkä eroamme kun lapsemme ovat isoja. En koe että olen onneton. Ehkä rakastun mieheeni uudestaan. Aikaa nyt mennyt vuosi ja aika näyttää jatkon.



Pointtini oli että jos eroaa heti, sitä on vaikea paikata enää. Mutta jos välit mieheen vielä olemassa voi yrittää jatkaa ja vähitellen kuulostella tunteitaan. Tietysti jos kokoajan riitelee ja inhoaa miestään tai pettäminen jatkuu tai toistuu on tälläinen kuvio mahdoton.

aina kannattaa kuitenkin laittaa se lapsi kaiken edelle. Itse en tiedä mitä tekisin, ainakin nyt ajateltuna yrittäisin jatkaa "parisuhdetta" lasten takia. Ehkä hankkisin itsellenikin jonkun rakastajan. Helppo sanoa tietysti sivusta...

Voimia kuitenkin! Oli päätös mikä tahansa, niin uskon että osaat tehdä oikean päätöksen sekä sinun että lapsen kannalta. Miehestä ei niin väliä, mitä mokas...

Kiitos paljon kaikille vastaajille, näin saan vähän perspektiiviä tähän tilanteeseen...



Arvasin muuten että joku kysyy miksi lapsi on hoidossa ja itse istuu kotona!:D Lapsi on 15 päivää kuukaudessa hoidossa, teemme molemmat vuorotyötä niin tähän on mahdollisuus.



Mies soitti itse tänään perheneuvolaan ja kriisikeskukseen, mutta luulen että teki sen vain siksi että on huolissaan jaksamisestani, ja siitä miten lapsi kokee tämän.



Tänään myös selvisi että mies ei ole varma mitä haluaa tehdä, on kuitenkin tunteita tätä naista kohtaan. Puhuin äitini kanssa pitkään ja hän on nyt täällä. Mietin että jos pyytäisin miestä lähtemään joksikin aikaa pois. Näin olisi helpompi sekä minulle että lapselleni jatkaa mahdollisimman turvallista arkea tutussa talossa ja hoito- ja työpaikan lähellä. Äitini luo voimme aina mennä mutta hän asuu melkein 100 kilometrin päässä ja töissä kulkemiseni olisi liian vaikeaa.

Minusta nyt olisi paikallaan sellainen "ollaan kämppiksiä" vaihe.



Sovitte, että olette puhtaasti kämppiksiä, huolehditte molemmat oman osanne vanhempana.



Ja kaikki romanttinen kontakti ja suhteesta puhuminen on kielletty.



Molemmat saa mennä ja tehdä mitä haluaa. Otatte hengähdystauon suhteessanne.



Kun päätös kämppikseydestä on tehty, voitte olla ystäviä. Se onnistuu ihan oikeasti!



Meillä oli miehen kanssa kriisi ja silloin päätimme, että ei ole järkeä taloudellisesta syystä muuttaa erilleen ja otimme aikalisän. Olimme kämppiksiä. Toiseen ei saanut heikkona hetkenä ottaa mitään intiimiä kontaktia ja molemmat meni menojaan.



Puoli vuotta tätä kriisiä kesti, molemmilla oli omat ihastuksensa ja sitten vaan eron kestäessä huomasimme, ettei maailmalla ole meille tarjota ketään parempaa kuin se oma.. Palasimme yhteen ja olemme olleet nyt yhdessä sen jälkeen jo 9 vuotta.

Sitä minäkin mietin että ei voi hätäillä näin alkuvaiheen shokissa, mutta että joku hajurako tai hengähdystauko olisi saatava, tilanne tuntuu niin kestämättömältä.



Joudun huomenna soittamaan terveyskeskukseen ja pyytämään lääkäriaikaa, sillä olen sairastanut vakavan synnytyksen jälkeisen masennuksen, johon minulla oli mielialalääkkeet kaksi vuotta.



Nyt samat mustat ajatukset pyörivät päässä kuin masennuksen aikaan ja jotain apua tiedän tarvitsevani, yksin en selviä ja lapsen takia aion toimia heti.

Olet niin provo, sori vaan.



Sun mies jäi eilen kiinni, jo eilen jätti sen naisen, ei kadu, soitti tänään jo apuja tilanteeseen? Ei kukaan, ei edes pettäjä ehdi toimimaan noin nopeasti, ja sä et ole tehnyt muuta kuin ollut palstalla ja jutellut äitisi kanssa, just.

Olisipa ihanaa jos tämä olisi provo, voisin naureskellen lukea juttuja kun toisten miehet pettää, ei minun mies ikinä, niin ajattelin ennen.

Ei kannata noin pienestä erota. Minä olen työmatkoilla pannut tuntemattomia koko ikäni ja mieheni ei tiedä mitään. Ihan hyvin näinkin voi elää ja olla onnellinen, mies tietenkin pitää minua kunnollisena perheenäitinä, joka painaa pitkää päivää reissuhommissa, pitkää munaa olen painanut :D

Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero, jos haluat säilyttää itsekunnioituksesi. Tai on tietenkin yksi vaihtoehto: kärvistelet tästä eteenpäin monta vuotta tai jopa vuosikymmentä kulissiliitossasi ja joudut miehesi pettämäksi ja nöyryyttämäksi vuosi toisensa jälkeen, kerta toisensa jälkeen.



Helpottaa, kun tunnustat itsellesi, ettet ole se miehesi elämän suurin rakkaus, eikä hän sinun. Ja miten voisitkaan olla? Miehesi rakas on nyt se parikymppinen työkaveri, eikä miehesi edes kadu tätä. Sinun elämäsi rakkaus odottaa sinua tällä hetkellä vielä jossain muualla. Tapaat hänet aikanaan kun olet uskaltanut lähteä nykyisestä kulissisuhteestasi.