Mikä on sinun mielestäsi maailman HELPOIN työ?

istutaan lähinnä tietokoneella ja käytetään päätä, kiirettä ei ole ovat helppoja. Vaikeimpia ovat raskaat ruumiilliset yksitoikkoiset työt, joissa pää ja ruumis meinaavat hajota.

PS. Lääkintävahtimestari ei todellakaan ole ruumiinavaaja vaan ruumiinavaaja on patologi, joka on ensin käynyt lääkiksen ja sen jälkeen erikoistunut patologiaan.

patologi harvoin edes hoitaa ruumiinavauksia.

vaan joku konservaattori tai vastaava, en enää tarkkaan muista työnimikettä. Vasta kun ruumis on avattu, tulee patologi paikalle tutkii elimet, ottaa näytteet, jne.

mutta maailman halutuin työ on jossain vaiheessa ollut Jennifer Lopezin nännien kovettaja.. :D Siis sellainen, jossa niitä nännejä hierotaan, jotta rinnat ovat terhakkaat ja pystymmät kuvissa. En muista missä tämä oli listattu halutuimmaksi työksi. :DD

Koulutukseen on helppo päästä, mutta työ on oikeasti raskasta puurtamista. Vai miksi muuten olisi niin hirveä pula tekijöistä? Palkka on surkea, ei todellakaan häävi korvaus siitä että saa monesti painaa vuorot läpeensä ilman kunnon taukoja, ja jos hoitaa hyvin työnsä on myös henkisesti välillä tosi rankkaa. Itse olen siis sairaanhoitaja vanhuspuolella, joka tekee aika paljon samaa kuin mitä lähihoitajat, mutta päiväni hieman vaihtelevampia ja sisältävät enemmän toimistohommaa (mielestäni helpompaa työtä).

Täytyy olla todella idiootti, jos jättää lakisääteiset taukonsa pitämättä. Sitten on ihan turha tulla valittamaan raskaasta päivästä.

Muutenkin, tuo koko vanhusten huono hoitotilanne on just näiden marttyyrihoitajien syytä. Tekisitte vaan sen mitä ehditte, pidätte tauot ja jätätte loput tekemättä. Jos kaikki vaan venyy ja venyy, lisäresursseja ei tule eikä palkka nouse. Kuka idiootti sitä nyt tollaiseen tuhlaisi kun vähemmälläkin pärjätään? Vähän selkärankaa nyt!

Onhan se helppo tänne kirjoittaa miten pitäisi tehdä.

Itse en ole lähihoitaja mutta kyllä jättäisin oman kahvini väliin jos tietäisin että sen takia joku vanhus ei saa koko päivänä ruokaa tai kusee allensa ja vasta huomenna vaihdetaan kuiviin.

todellakin naurattaa tuo asenne. Mitähän tuonkin kommentin kirjoittaja sanoisi, jos kaupassa tai kioskissa tai ravintolassa tai sairaalassa tai linja-autossa tai ihan missä tahansa työntekijä kesken asiakaspalvelun sanoisi, että nyt muuten on lakisääteisen tauon paikka, pärjäile.

Eksää koskaan ole kaupassa nähnyt laitettavan siihen hihnalle sun ostosten jälkeen "Seuraava kassa"- kylttiä?

Pointti onkin siinä, että sinne tauolle mennään ihan tosissaan. Ei tehdä närppien vähän sitä sun tätä matkalla kohti taukotupaa, ja jäädä lopulta johonkin puolimatkaan elvyttämään jotakin vanhaa kantturaa.

Ei. Sanokaa niille saakutin pomoillenne, että lisää porukkaa. Olette te melkoisia vampuloita, jos tuo ei onnistu. Vaihtakaa alaa jos olette niin vässyköitä...

Jos sitä työksi voi kutsua

Kotiäitiys

Tällä palstalla EI saa kirjoittaa, että kotiäitiys on TYÖtä. Se on vastuunkantoa parhaimmillaan, jota ei voi millään attribuutilla määritellä työksi. Paitsi jos vaihdat kakarat naapurin muijan kanssa päiväsajaksi ja hoidat ne kotonasi + päinvastoin.

Moni akateeminen löytää suhteellisen helpon työn vaikkapa kunnan tai valtion virasta. Tällä en tarkoita ns. "virka-ammattimiehiä", kuten vaikkapa rajavartijoita tai poliiseja, joilla virkatehtävät ovat ammatillisia tehtäviä. Sen sijaan nämä hallinnon ammattilaiset ovat usein melko stressivapaassa, suhteellisen hyvin palkatussa ja varmassa työpaikassa.

Vaikka totuuden nimessä on sanottava, että on niitä laiskimuksiakin niin kunnalla kuin valtiollakin. Harvemmassa kuitenkin kuin luulet - ne on niitä hyvä veli -verkoston luomilla suojatyöpaikoilla olevia, yleensä poliittisilla ansioilla paikkansa saaneita.

Tavallinen ja kunnollinen kunnan ja valtion hallintovirkamies on kyllä stressihommassa, eniten just noiden yllämainittujen k-päiden takia - jonkun kun on ne työtkin tehtävä.

Noin yleensä ottaen toisten työt on helppoja ja enimmäkseen ylipalkattuja. Aivan erityisen helppoja ja ylipalkattuja ovat kaikenlaisten herrojen työt. Mutta oma työ! Se on vaikeaa, vaativaa ja järkyttävästi alipalkattua. Paitsi nousukännissä risteilylaivan baaritiskillä, jossa ainakin miesten oma palkka nousee naisten läsnollessa kohisten.

Toisten ihmisten työ näyttää helposti kovin helpolta. Yleensäkin kaikki semmoiset asiat, joista itse tietää vain vähän tuntuvat helpoilta ja ne tuntee hallitsevansa suurinpiirtein täydellisesti.

Kesäsin opettajana ja talvisin sisävesilaivan kapteenina :)



no ei vaan, ehkä helpointa olisi Olla töissä hautausmaalla puutarhanhoitajana ja haudankaivajana.. Siinä varmasti hermo lepäisi kun ei tarttis kenenkään kanssa keskustella..

Näin asiakaspalvelijan näkökulmasta katsottuna :)

ja sopii niille jotka seksistä tykkää

No omalla kokemuksellani helpointa oli olla osa-aikainen huora Asiakkaat etsin netistä, valitsin "parhaat", otin vastaan muutamia kertoja kuussa sitten näitä vakkareita opiskelun ohessa. Siistejä ja varattuja herrasmiehiä joita oisin periaatteessa voinu panna ilmaiseksikin. Tienasin enemmän silloin kun nyt erityisopettajana, vakivirka.

Moni akateeminen löytää suhteellisen helpon työn vaikkapa kunnan tai valtion virasta. Tällä en tarkoita ns. "virka-ammattimiehiä", kuten vaikkapa rajavartijoita tai poliiseja, joilla virkatehtävät ovat ammatillisia tehtäviä. Sen sijaan nämä hallinnon ammattilaiset ovat usein melko stressivapaassa, suhteellisen hyvin palkatussa ja varmassa työpaikassa.

Vaikka totuuden nimessä on sanottava, että on niitä laiskimuksiakin niin kunnalla kuin valtiollakin. Harvemmassa kuitenkin kuin luulet - ne on niitä hyvä veli -verkoston luomilla suojatyöpaikoilla olevia, yleensä poliittisilla ansioilla paikkansa saaneita. Tavallinen ja kunnollinen kunnan ja valtion hallintovirkamies on kyllä stressihommassa, eniten just noiden yllämainittujen k-päiden takia - jonkun kun on ne työtkin tehtävä.

... ja mielestäni kyllä varsinkin erilaisissa "kehittämistehtävissä" löytyy näitä kaikenkarvaisia helpolla hiihtäjiä, jotka ovat saaneet työnsä aivan käsittämättömin ansioin tai perustein.

Lisäksi kyllä ainakin oman toimialani hallintopuolella "istuskelee" useitakin henkilöitä, - jotka toki tekevät työtään, ei siinä mitään - mutta joiden toimenkuvat ja työsisällöt eivät tosiaan ole omiaan aiheuttamaan stressiä. Lisäksi he helposti delegoivat tehtäviään "alaspäin", joka heijastuu sitten esimerkiksi yksikköjen pomojen ylimääräisissä tehtävissä.

Työskentelen siis itse kuntapuolella.

miksi aakkostamiseen pitää olla akateeminen tutkinto:)

Asiakaspalvelijoinakin ovat aika toistaitoisia, töykeitä ja umpimielisiä.

Itse pitäisin siitäkin että saisin lukea paljon!

Toimenkuvaan kuuluvat mm. nämä:

- kirjojen valinta, hankinta ja luettelointi Marc-formaatilla tietokantaan

- kokoelman käytön arviointi, poistot, lisähankinnat

- kirjastonkäytön ja tiedonhankinnan opetus kaikille käyttäjäryhmille päiväkoti-ikäisistä eläkeläisiin, kirjavinkkaus

- valikoimaluetteloiden teko, kirjanäyttelyiden teko

- kirjaston verkkosivujen päivitys

- asiakaspalvelu, kirjastonhoitajilla lähinnä tietopalvelu (eli joko autat löytämään tiettyä aineistoa kirjastosta tai sitten aloitat ihan alusta tekemään asiakkaan kanssa tiedonhakua hänen haluamastaan aiheesta). Hallittavia tietokantoja on meidän kirjastossamme arviolta sata, toki osaa käytetään huomattavasti useammin, mutta kaikkia pitäisi osata tarvittaessa käyttää ja opastaa asiakkaalle.

- opastus asiakkaiden kaikissa mahdollisissa tietotekniikkaongelmissa, oli kyse sitten tulostimesta, verkkopankista, taulukkolaskentaohjelmasta tai cheat codeista :)

Mutta sikäli olet oikeassa, että kyllä minä paljon vaativampiakin hommia osaan kuvitella, Itse en työstäni ilman korkeakoulututkintoa selviäisi, minua fiksumpia on kyllä maailma pullollaan.

Ai niin. Aakkostuksen, eli signumin teon selkätarraan periaatteessa hoitaa nykyään tietokone (eli kirjastojärjestelmä). Toki hyllytyksessä pitää tietää, missä järjestyksessä aakkoset menevät, kun kirjoja tarrojen mukaan laittaa takaisin hyllyyn. Tämä on muuten joskus harjoittelijoille yllättävän vaikeaa :)

miksi aakkostamiseen pitää olla akateeminen tutkinto:)

Asiakaspalvelijoinakin ovat aika toistaitoisia, töykeitä ja umpimielisiä.

Itse pitäisin siitäkin että saisin lukea paljon!

Toimenkuvaan kuuluvat mm. nämä:

- kirjojen valinta, hankinta ja luettelointi Marc-formaatilla tietokantaan

- kokoelman käytön arviointi, poistot, lisähankinnat

- kirjastonkäytön ja tiedonhankinnan opetus kaikille käyttäjäryhmille päiväkoti-ikäisistä eläkeläisiin, kirjavinkkaus

- valikoimaluetteloiden teko, kirjanäyttelyiden teko

- kirjaston verkkosivujen päivitys

- asiakaspalvelu, kirjastonhoitajilla lähinnä tietopalvelu (eli joko autat löytämään tiettyä aineistoa kirjastosta tai sitten aloitat ihan alusta tekemään asiakkaan kanssa tiedonhakua hänen haluamastaan aiheesta). Hallittavia tietokantoja on meidän kirjastossamme arviolta sata, toki osaa käytetään huomattavasti useammin, mutta kaikkia pitäisi osata tarvittaessa käyttää ja opastaa asiakkaalle.

- opastus asiakkaiden kaikissa mahdollisissa tietotekniikkaongelmissa, oli kyse sitten tulostimesta, verkkopankista, taulukkolaskentaohjelmasta tai cheat codeista :)

Mutta sikäli olet oikeassa, että kyllä minä paljon vaativampiakin hommia osaan kuvitella, Itse en työstäni ilman korkeakoulututkintoa selviäisi, minua fiksumpia on kyllä maailma pullollaan.

Ai niin. Aakkostuksen, eli signumin teon selkätarraan periaatteessa hoitaa nykyään tietokone (eli kirjastojärjestelmä). Toki hyllytyksessä pitää tietää, missä järjestyksessä aakkoset menevät, kun kirjoja tarrojen mukaan laittaa takaisin hyllyyn. Tämä on muuten joskus harjoittelijoille yllättävän vaikeaa :)

Miksei tuota voisi opettaa amiksessa? Eihän sellaista korkeakoulututkintoa ole olemassakaan joka tuohon edes oikeasti valmistaisi.

Olin tehtaassa kesätöissä työnimikkeenä kokooja. Kahdeksan tuntia päivässä painoin kahta nappulaa. Rahaa tuli kivasti, mutta että oikeesti voi kiesus! Paikassa oli tyyppejä, jotka oli tehny sitä 40 vuotta ja olivat kyllä sen näkösiäkin...

En lukenut kaikkia vastauksia, joten ehkä tämä on jo mainittu: postinlajittelija.



Työ oli minulle aluksi fyysisesti raskasta (jonkin verran laatikoiden nostelua yms.), mutta siihen tottui pian. Ei tarvinnut jutella muiden kanssa, jos ei halunnut, vaan saattoi ajatella omia asioita.



Ei tietysti kaikille sovi tuollainen monotoninen, yksinäinen työ, mutta minulle kyllä. Ainoa miinus, jonka nyt näen on tiukat työajat. Olen nykyisin osa-aikainen toimistotyöntekijä, ja saan valita päivät ja tunnit oman mieleni mukaan. Mutta leppoisaa työni ei ole lainkaan.

Ettet nyt vaan halua itsellesi noin uskotella? Lusmuiluahan kotiäitiys on, aivan sama minulle mitä siellä uskottelet.

miksi aakkostamiseen pitää olla akateeminen tutkinto:) Asiakaspalvelijoinakin ovat aika toistaitoisia, töykeitä ja umpimielisiä. Itse pitäisin siitäkin että saisin lukea paljon!

Toimenkuvaan kuuluvat mm. nämä: - kirjojen valinta, hankinta ja luettelointi Marc-formaatilla tietokantaan - kokoelman käytön arviointi, poistot, lisähankinnat - kirjastonkäytön ja tiedonhankinnan opetus kaikille käyttäjäryhmille päiväkoti-ikäisistä eläkeläisiin, kirjavinkkaus - valikoimaluetteloiden teko, kirjanäyttelyiden teko - kirjaston verkkosivujen päivitys - asiakaspalvelu, kirjastonhoitajilla lähinnä tietopalvelu (eli joko autat löytämään tiettyä aineistoa kirjastosta tai sitten aloitat ihan alusta tekemään asiakkaan kanssa tiedonhakua hänen haluamastaan aiheesta). Hallittavia tietokantoja on meidän kirjastossamme arviolta sata, toki osaa käytetään huomattavasti useammin, mutta kaikkia pitäisi osata tarvittaessa käyttää ja opastaa asiakkaalle. - opastus asiakkaiden kaikissa mahdollisissa tietotekniikkaongelmissa, oli kyse sitten tulostimesta, verkkopankista, taulukkolaskentaohjelmasta tai cheat codeista :) Mutta sikäli olet oikeassa, että kyllä minä paljon vaativampiakin hommia osaan kuvitella, Itse en työstäni ilman korkeakoulututkintoa selviäisi, minua fiksumpia on kyllä maailma pullollaan. Ai niin. Aakkostuksen, eli signumin teon selkätarraan periaatteessa hoitaa nykyään tietokone (eli kirjastojärjestelmä). Toki hyllytyksessä pitää tietää, missä järjestyksessä aakkoset menevät, kun kirjoja tarrojen mukaan laittaa takaisin hyllyyn. Tämä on muuten joskus harjoittelijoille yllättävän vaikeaa :)

miksi aakkostamiseen pitää olla akateeminen tutkinto:) Asiakaspalvelijoinakin ovat aika toistaitoisia, töykeitä ja umpimielisiä. Itse pitäisin siitäkin että saisin lukea paljon!

Toimenkuvaan kuuluvat mm. nämä: - kirjojen valinta, hankinta ja luettelointi Marc-formaatilla tietokantaan - kokoelman käytön arviointi, poistot, lisähankinnat - kirjastonkäytön ja tiedonhankinnan opetus kaikille käyttäjäryhmille päiväkoti-ikäisistä eläkeläisiin, kirjavinkkaus - valikoimaluetteloiden teko, kirjanäyttelyiden teko - kirjaston verkkosivujen päivitys - asiakaspalvelu, kirjastonhoitajilla lähinnä tietopalvelu (eli joko autat löytämään tiettyä aineistoa kirjastosta tai sitten aloitat ihan alusta tekemään asiakkaan kanssa tiedonhakua hänen haluamastaan aiheesta). Hallittavia tietokantoja on meidän kirjastossamme arviolta sata, toki osaa käytetään huomattavasti useammin, mutta kaikkia pitäisi osata tarvittaessa käyttää ja opastaa asiakkaalle. - opastus asiakkaiden kaikissa mahdollisissa tietotekniikkaongelmissa, oli kyse sitten tulostimesta, verkkopankista, taulukkolaskentaohjelmasta tai cheat codeista :) Mutta sikäli olet oikeassa, että kyllä minä paljon vaativampiakin hommia osaan kuvitella, Itse en työstäni ilman korkeakoulututkintoa selviäisi, minua fiksumpia on kyllä maailma pullollaan. Ai niin. Aakkostuksen, eli signumin teon selkätarraan periaatteessa hoitaa nykyään tietokone (eli kirjastojärjestelmä). Toki hyllytyksessä pitää tietää, missä järjestyksessä aakkoset menevät, kun kirjoja tarrojen mukaan laittaa takaisin hyllyyn. Tämä on muuten joskus harjoittelijoille yllättävän vaikeaa :)

Miksei tuota voisi opettaa amiksessa? Eihän sellaista korkeakoulututkintoa ole olemassakaan joka tuohon edes oikeasti valmistaisi.

Kirjastoalalla, niinkuin muillakin aloilla, annetaan tutkintoja kolmella eri tasolla.

Amistaso valmistaa kirjastovirkailijoita, jotka hoitavat rutiininomaisia tehtäviä.

AMK-taso valmistaa kirjastoalalle lähinnä kirjastonhoitajan tehtäviin, joita yllä on kuvattu (eli vastaavat esim. sivukirjaston hoidosta tai vaikkapa yhdestä osastosta isommassa kirjastossa).

Yliopistotaso valmistaa kirjastoalalle mm. informaatikkojen tehtäviin (kaikkein vaativimmat kirjastoammatilliset tehtävät, esim. yliopistojen kirjastoissa on paljon informaatikkoja) sekä kirjastoalan johto-, hallinto- ja kehittämistehtäviin.

miksi aakkostamiseen pitää olla akateeminen tutkinto:)

Asiakaspalvelijoinakin ovat aika toistaitoisia, töykeitä ja umpimielisiä.

Itse pitäisin siitäkin että saisin lukea paljon!

Toimenkuvaan kuuluvat mm. nämä:

- kirjojen valinta, hankinta ja luettelointi Marc-formaatilla tietokantaan

- kokoelman käytön arviointi, poistot, lisähankinnat

- kirjastonkäytön ja tiedonhankinnan opetus kaikille käyttäjäryhmille päiväkoti-ikäisistä eläkeläisiin, kirjavinkkaus

- valikoimaluetteloiden teko, kirjanäyttelyiden teko

- kirjaston verkkosivujen päivitys

- asiakaspalvelu, kirjastonhoitajilla lähinnä tietopalvelu (eli joko autat löytämään tiettyä aineistoa kirjastosta tai sitten aloitat ihan alusta tekemään asiakkaan kanssa tiedonhakua hänen haluamastaan aiheesta). Hallittavia tietokantoja on meidän kirjastossamme arviolta sata, toki osaa käytetään huomattavasti useammin, mutta kaikkia pitäisi osata tarvittaessa käyttää ja opastaa asiakkaalle.

- opastus asiakkaiden kaikissa mahdollisissa tietotekniikkaongelmissa, oli kyse sitten tulostimesta, verkkopankista, taulukkolaskentaohjelmasta tai cheat codeista :)

Mutta sikäli olet oikeassa, että kyllä minä paljon vaativampiakin hommia osaan kuvitella, Itse en työstäni ilman korkeakoulututkintoa selviäisi, minua fiksumpia on kyllä maailma pullollaan.

Ai niin. Aakkostuksen, eli signumin teon selkätarraan periaatteessa hoitaa nykyään tietokone (eli kirjastojärjestelmä). Toki hyllytyksessä pitää tietää, missä järjestyksessä aakkoset menevät, kun kirjoja tarrojen mukaan laittaa takaisin hyllyyn. Tämä on muuten joskus harjoittelijoille yllättävän vaikeaa :)

maalaisjärjellä tai vaikka yo-merkonomin koulutuksella osaisi tehdä.

Nuohan on kaikki ihan perushommia mitä jokainen oppii työssään: erilaisten toolien käyttö esimerkiksi.

Itse käytän yli 10 eri "toolia" aktiivisesti päivittäin: syötän omia ja asiakkaiden tietoja, lisään poistan ja muutan tuotteita, hintoja ja muita tietoja; varailen matkoja, hotelleja, selvitän tapaamisaikatauluja mannerten välillä, rekisteröin ihmisiä tapahtumiin, järjestän tapahtumia koti- ja ulkomailla; arkistoin sähköisesti ja syötän järjestelmiin esim sopimuksia... nettipankkia käytän lähes päivittäin, luon tyhjästä yrityksen tarpeiden mukaan sovelluksen ja koulutan käyttäjät, pilotoin ko järjestelmän vaikka UKhon tai Hollantiin ja koulutan käyttäjät myös siellä.

Asiakaspalvelua päivittäin n 100 sähköpostin verran sekä sisäisiä että ulkoisia...

Ja nuo on ihan työssä opittuja juttuja, ei niitä millään koulutuksella opi.

Sori, edelleen yhtä ihmeissään tuosta akateemisuudesta.

miksi aakkostamiseen pitää olla akateeminen tutkinto:) Asiakaspalvelijoinakin ovat aika toistaitoisia, töykeitä ja umpimielisiä. Itse pitäisin siitäkin että saisin lukea paljon!

Toimenkuvaan kuuluvat mm. nämä: - kirjojen valinta, hankinta ja luettelointi Marc-formaatilla tietokantaan - kokoelman käytön arviointi, poistot, lisähankinnat - kirjastonkäytön ja tiedonhankinnan opetus kaikille käyttäjäryhmille päiväkoti-ikäisistä eläkeläisiin, kirjavinkkaus - valikoimaluetteloiden teko, kirjanäyttelyiden teko - kirjaston verkkosivujen päivitys - asiakaspalvelu, kirjastonhoitajilla lähinnä tietopalvelu (eli joko autat löytämään tiettyä aineistoa kirjastosta tai sitten aloitat ihan alusta tekemään asiakkaan kanssa tiedonhakua hänen haluamastaan aiheesta). Hallittavia tietokantoja on meidän kirjastossamme arviolta sata, toki osaa käytetään huomattavasti useammin, mutta kaikkia pitäisi osata tarvittaessa käyttää ja opastaa asiakkaalle. - opastus asiakkaiden kaikissa mahdollisissa tietotekniikkaongelmissa, oli kyse sitten tulostimesta, verkkopankista, taulukkolaskentaohjelmasta tai cheat codeista :) Mutta sikäli olet oikeassa, että kyllä minä paljon vaativampiakin hommia osaan kuvitella, Itse en työstäni ilman korkeakoulututkintoa selviäisi, minua fiksumpia on kyllä maailma pullollaan. Ai niin. Aakkostuksen, eli signumin teon selkätarraan periaatteessa hoitaa nykyään tietokone (eli kirjastojärjestelmä). Toki hyllytyksessä pitää tietää, missä järjestyksessä aakkoset menevät, kun kirjoja tarrojen mukaan laittaa takaisin hyllyyn. Tämä on muuten joskus harjoittelijoille yllättävän vaikeaa :)

maalaisjärjellä tai vaikka yo-merkonomin koulutuksella osaisi tehdä. Nuohan on kaikki ihan perushommia mitä jokainen oppii työssään: erilaisten toolien käyttö esimerkiksi. Itse käytän yli 10 eri "toolia" aktiivisesti päivittäin: syötän omia ja asiakkaiden tietoja, lisään poistan ja muutan tuotteita, hintoja ja muita tietoja; varailen matkoja, hotelleja, selvitän tapaamisaikatauluja mannerten välillä, rekisteröin ihmisiä tapahtumiin, järjestän tapahtumia koti- ja ulkomailla; arkistoin sähköisesti ja syötän järjestelmiin esim sopimuksia... nettipankkia käytän lähes päivittäin, luon tyhjästä yrityksen tarpeiden mukaan sovelluksen ja koulutan käyttäjät, pilotoin ko järjestelmän vaikka UKhon tai Hollantiin ja koulutan käyttäjät myös siellä. Asiakaspalvelua päivittäin n 100 sähköpostin verran sekä sisäisiä että ulkoisia... Ja nuo on ihan työssä opittuja juttuja, ei niitä millään koulutuksella opi. Sori, edelleen yhtä ihmeissään tuosta akateemisuudesta.

Nyt olet saanut hieman väärän kuvan.

KirjastoVIRKAILIJAT hoitavat rutiininomaisia tehtäviä, eli kirjojen palautusta, lainausta ("piippausta"), hyllytystä ja asiakaspalvelua.

Pääasiassa AMK:sta valmistuneet kirjastonhoitajat huolehtivat vaativammista tiedonetsintätehtävistä (esim. kaukolainojen etsiminen), hankinnoista, jostakin tietystä erityisosaamista vaativasta osastosta (esim. musiikkiosasto), sivukirjaston kokonaisvaltaisesta pyörittämisestä ja muista perustasoa vaativammista tehtävistä.

Akateemiset löytyvät kirjastoista sitten lähinnä johtajatasolta.

Ihmettelen niitä kolmea henkilöä lipunmyynnissä. Yksi heistä myy lipun, muut vain istuvat ja katsovat. Heillä ei ole mikään työ kesken, vaan he vain istuvat ja juttu jatkuu, kun asiakas on saanut lippunsa. Jännä duuni.

Ihmettelen niitä kolmea henkilöä lipunmyynnissä. Yksi heistä myy lipun, muut vain istuvat ja katsovat. Heillä ei ole mikään työ kesken, vaan he vain istuvat ja juttu jatkuu, kun asiakas on saanut lippunsa. Jännä duuni.

Museovalvojan tehtävähän on tunnetusti ehkä sieltä helpommasta päästä. Tosin heilläkin yleensä on kyllä hoidettavinaan esim. ryhmäopastuksia, ja kaikki saavat varmastikin muuta työtä esimerkiksi näyttelyä vaihdettaessa.

Muutoin työ koostuu pääasiassa valvonnasta.