Mitä ajattelet syyksi, jos hyvännäköinen nuori nainen on aina vaan sinkkuna?

PS. Miksi muuten lapseton ikisinkku kyylää tällä palstalla perheellisten elämää ja haukkuu muiden miehiä luusereiksi?

kyllä tää palsta on jo aikoja sitten levinnyt kaikkien käyttöön, meillä lapsettomilla ikisinkuilla katsos on paljon vapaa-aikaa kuluttaa täällä!

sattuma, eli ei vaan ole sopiva tyyppi sattunut kohdalle

minä en enkä aio. Saan vielä lykyssä jonkun kondylooman kun jonkun randomin kanssa jörnailen.

että pelkkä ajatuskin toisen ihmisen edessä alasti olemisesta ahdistaa joten torjun jokaisen miehen heti kättelyssä. Ja nykyään häpeän myös kokemattomuuttani, koska olen jo niin "vanha".

Olen päälle parikymppinen mutta pian kuitenkin itsekin jo niin 'vanha'. Toisaalta ahdistaa mutta toisaalta en koe sosiaalista painetta olla väkisin toisen kanssa. Eihän se olisi oikein toista kohtaan jos en ole täysillä kuitenkaan mukana.

Nimittäin tuollainen ei välttämättä helpota itsestään iän myötä tai muutenkaan, vaan pikemminkin voi muodostua vielä suuremmaksi kynnykseksi millekään suhteelle. Kohta oletkin sitten päälle 30 ikineitsyt vanhapiika, tuttavapiirin feidaama ja ulkomaailman kummeksuma. Ei siinä mitään jos tuo on sulle ok, mutta jos haluat olla ns. sosiaalisesti hyväksytty ei kauheasti kannata odotella.

Alkoi ahdistaa vieläkin enemmän.

sattuma, eli ei vaan ole sopiva tyyppi sattunut kohdalle

tuota äitinikin minulle jankuttaa kun tapailu ei olekaan edennyt pidemmälle :) "se ei ollut sua varten".

Mielestäni olen ihan hyvännäköinen, mutta edelleen 28-vuotiaana sinkku, säätöjä on kyllä ollut.

Syynä tähän on mun asettama rima miehille, jonka vain harva on ylittänyt. On myös vaikea törmätä näihin kunnon miehiin, sillä en luuhaa baareissa joka viikonloppu, olen lukiosta lähtien ollut naisvaltaisella alalla (sekä opiskelu- että työpaikka), joten ystäväpiiriini ei kuulu isoa määrää miehiä.

Mutta mieluummin olen sinkku kuin tyydyn vähempään. Ajatteleekoon muut mitä lystää.

Tuo "en luuhaa baareissa" on kyllä monella varmasti se kompastuskivi. Se nyt vain on niin että baarissa sitä seuraa etsitään. Ei siellä tarvi viinaa kaksin käsin ryystää. Jos suhtautuu ylimielisesti siihen tilanteeseen jossa parisuhteet tyypillisimmin saavat alkunsa niin mahdollisuudet löytää kumppani kyllä vähenee paljon.

molemmat ovat hieman vaikeita ihmisiä. Päästelevät suustaan ilkeyksiä ja ovat samalla jotenkin estyneitä.



Yleensä taas sellaiset ulospäinsuuntautuneet, söpöt ja mutkattomat naiset löytävät itselleen miehen.

PS. Miksi muuten lapseton ikisinkku kyylää tällä palstalla perheellisten elämää ja haukkuu muiden miehiä luusereiksi?

[/quote]

ja koen olevani hyödyksi kun annan neuvoja ihmissuhdeongelmista käriville perheenäideille. Ja lisäksi saan itsekin aina apua kun tarvitsen.

Kohta oletkin sitten päälle 30 ikineitsyt vanhapiika, tuttavapiirin feidaama ja ulkomaailman kummeksuma.

Onkohan mulla vääränlaisia ystäviä, kun eivät ole hylänneet mua vaikka olenkin ikineitsyt vanhapiika?

Ulkomaailmakaan ei kummeksu, sillä suurin osa tuolla kadulla liikkujista ei mitenkään voi päältäpäin nähdä olenko koskaan seurustellut.

Kohta oletkin sitten päälle 30 ikineitsyt vanhapiika, tuttavapiirin feidaama ja ulkomaailman kummeksuma.

Onkohan mulla vääränlaisia ystäviä, kun eivät ole hylänneet mua vaikka olenkin ikineitsyt vanhapiika? Ulkomaailmakaan ei kummeksu, sillä suurin osa tuolla kadulla liikkujista ei mitenkään voi päältäpäin nähdä olenko koskaan seurustellut.

Onhan tuo nyt hyvin harvinaista.

Kohta oletkin sitten päälle 30 ikineitsyt vanhapiika, tuttavapiirin feidaama ja ulkomaailman kummeksuma.

Onkohan mulla vääränlaisia ystäviä, kun eivät ole hylänneet mua vaikka olenkin ikineitsyt vanhapiika? Ulkomaailmakaan ei kummeksu, sillä suurin osa tuolla kadulla liikkujista ei mitenkään voi päältäpäin nähdä olenko koskaan seurustellut.

Onhan tuo nyt hyvin harvinaista.

niin minä vastaan sinun :).

Millaisesta perheestä tulette te estyneet/seksikammoiset?

vaan todella pahasta koulukiusaamisesta, joka jatkui koko peruskoulun ajan. Jätti pahat arvet.

Ekana tulee mieleen, että siinä on sellainen tosi vaativa prinsessa. Miehet ei sellaista kauan jaksa katsella, vaikka olisi kuinka nätti.



Tunnen tällaisen prinsessan. Huitelee kohta jo neljääkymmentä, miehiä piisaa mutta ei ne rinnalle kauaksi aikaa jää, nainen kun vaatii järkyttävän paljon huomiota. Mikään ei riitä.

Tuo "en luuhaa baareissa" on kyllä monella varmasti se kompastuskivi. Se nyt vain on niin että baarissa sitä seuraa etsitään. Ei siellä tarvi viinaa kaksin käsin ryystää. Jos suhtautuu ylimielisesti siihen tilanteeseen jossa parisuhteet tyypillisimmin saavat alkunsa niin mahdollisuudet löytää kumppani kyllä vähenee paljon.

Kaveripiirissäni aika harva on löytänyt kumppanin baarista, säätöjä sieltä löytää kyllä. Ihan yhden käden sormilla voin sellaiset kaverit laskea, joilla on alkanut pitkä suhde baari-illasta. Muut ovat löytäneet kavereiden, harrastusten jne kautta.

Enkä suhtaudu asiaan ylimielisesti, mutta kyllä tähän ikään mennessä on jo baareissa tullut käytyä (keskivertoa enemmänkin aika ajoin), mutta silti sinkkuina ollaan.

kuvaukseen täsmäävä.



Ja heti ensimmäisessä viestissä tuli se vastauskin. Olen hieman laatikon ulkopuolelta ajatteleva, kiinnostuksenkohteeni eivät ole synkassa sukupolveni (tai kenties ikäryhmäni?) kanssa. Odotan mieheltä samankaltaisuutta, mikä ei liene epätavallinen toive.



Olen myös yksin viihtyvä. Olen valinnut ystäväni huolella, ja siitä huolimatta että olen onnistunut saamaan ne ihanimmat ja seuraksi parhaiten sopivat, en jaksa heitäkään hirveän kauaa kerrallaan. Minulla ei ole aikomustakaan sitoutua seurustelusuhteeseen ellen ole rakastunut sillä kokisin sen henkisesti todella raskaana. Muut ihmiset osaavat jotenkin 'viedä tilaa' paremmin kuin minä. Olen kiltti, ajattelevainen ja joustava enkä siksi ole jäänyt hyväksikäyttöä vaille.

Mielestäni olen ihan hyvännäköinen, mutta edelleen 28-vuotiaana sinkku, säätöjä on kyllä ollut.

Syynä tähän on mun asettama rima miehille, jonka vain harva on ylittänyt. On myös vaikea törmätä näihin kunnon miehiin, sillä en luuhaa baareissa joka viikonloppu, olen lukiosta lähtien ollut naisvaltaisella alalla (sekä opiskelu- että työpaikka), joten ystäväpiiriini ei kuulu isoa määrää miehiä.

Mutta mieluummin olen sinkku kuin tyydyn vähempään. Ajatteleekoon muut mitä lystää.

Tuo "en luuhaa baareissa" on kyllä monella varmasti se kompastuskivi. Se nyt vain on niin että baarissa sitä seuraa etsitään. Ei siellä tarvi viinaa kaksin käsin ryystää. Jos suhtautuu ylimielisesti siihen tilanteeseen jossa parisuhteet tyypillisimmin saavat alkunsa niin mahdollisuudet löytää kumppani kyllä vähenee paljon.

ihmettelen miksi sinulle on vaikeaa ettei joku käy baareissa? Kaikkien ihmisten maailmassa se ei ole 'se' mesta mistä löytyy se jonka kanssa ajatukset käy yksiin. En itse viihdy baareissa enkä siis oleta siippanikaan siellä roikkuvan seuraa hakemassa.

Eikä myöskään ole mitään ylimielistä siinä että joku ei ole toisen juttu. Taikka sitten minä suhtaudun ylimielisesti baarien ohella puolukoihin ja käärmetarhaukseen.

Aniharva nainen on lesbo. Miehistä homoja on huomattavasti suurempi prosentti.



Mielestäni on outoa, että jonkun sinkkuutta mietitään. Miksi ihmisiä kiinnostaa aihe? Pariutuminen on täysin vapaaehtoista. Monelle naiselle tosin erittäin suuri päämäärä.

että pelkkä ajatuskin toisen ihmisen edessä alasti olemisesta ahdistaa joten torjun jokaisen miehen heti kättelyssä. Ja nykyään häpeän myös kokemattomuuttani, koska olen jo niin "vanha".

Olen päälle parikymppinen mutta pian kuitenkin itsekin jo niin 'vanha'. Toisaalta ahdistaa mutta toisaalta en koe sosiaalista painetta olla väkisin toisen kanssa. Eihän se olisi oikein toista kohtaan jos en ole täysillä kuitenkaan mukana.

Nimittäin tuollainen ei välttämättä helpota itsestään iän myötä tai muutenkaan, vaan pikemminkin voi muodostua vielä suuremmaksi kynnykseksi millekään suhteelle. Kohta oletkin sitten päälle 30 ikineitsyt vanhapiika, tuttavapiirin feidaama ja ulkomaailman kummeksuma. Ei siinä mitään jos tuo on sulle ok, mutta jos haluat olla ns. sosiaalisesti hyväksytty ei kauheasti kannata odotella.

Olen päälle 30 ikineitsyt vanhapiika. Missä maailmassa elät jos luulet kaltaisteni olevan sosiaalisesti syrjittyjä ja tuttavapiirin feidaamia? (Porvoossa?) En ole törmännyt moiseen ollenkaan, mulla menee ihan hyvin. Perustuuko naisen arvo siis vaan parisuhteeseen? Etkö näe itsessäsi mitään muuta arvokasta? Mulla ainakin on ihana lapsuudenperhe, suku ja ystäväpiiri, ura, harrastuksia ja se ona elämä. Maailma täynnä rakkautta.

joten eiköhän se ole ihan ihmisen luontaista uteliaisuutta pohtia miksei joku fiksun oloinen ihminen ole löytänyt kumppania tai edes etsi.

Mielestäni on outoa, että jonkun sinkkuutta mietitään. Miksi ihmisiä kiinnostaa aihe? Pariutuminen on täysin vapaaehtoista. Monelle naiselle tosin erittäin suuri päämäärä.

Aniharva nainen on lesbo. Miehistä homoja on huomattavasti suurempi prosentti.

Mielestäni on outoa, että jonkun sinkkuutta mietitään. Miksi ihmisiä kiinnostaa aihe? Pariutuminen on täysin vapaaehtoista. Monelle naiselle tosin erittäin suuri päämäärä.

että miksi esim. 30-vuotias nainen haluaisi olla kaappilesbo tänä päivänä.

Joku karvanaama pitää saada vierelle kulkemaan. Muuten elämä on täysin tyhjää ja palstatätien reposteltavissa.



Sinkkukaverilleni on tyrkytetty ystävien ja näiden äitien toimesta miehiä: eronneita, alkoholisoituneita, pettureita jne. Jottei hän VAAN olisi yksin. Pitäähän naisella mies olla...



*syvä huokaus*