6-vuotiaalle sopiva rangaistus 4-vuotiaan pikkusiskon juhlamekon turmelemisesta? Kuopus

miettikääpä itse itsenne heräämään, nousemaan, hakemaan sakset jostain keittiön laatikosta ja hipsimään pikkusiskonne hameen ääreen. Ajatelkaa itseänne ryhtymässä leikkelemään sitä. Kelatkaa sitä, kun se ensimmäinen saksen leikkuu ihan oikeasti alkaa rikkoa kangasta. Siis väitättekö ettikö jo noihin alkuhetkiin liity todella paljon suunnittelua ja tahdonvoimaa, jotta todella kykenee ylittämään kynnyksen ja tekemään jotain aidosti pahaa?



Yksinkertaisesti normaali ihminen ei pysty edes siihen saksien hakemiseen. Viimeistään kävellessään takaisin huoneeseen kavahtaisi omaa sekopäisyyttään. Siksi kai kukaan täällä ei oikein tajua, miten kammottavaa se on että joku tosiaan pystyy. Mutta olisi syytä tajuta ja lakata vähättelemästä.



Terve lapsi olisi purkanut pahaa oloa jo edellisenä iltana esimerkiksi itkemällä äisidin sylissä tai murjottamalla äitille.



Kysymys herääkin, miksi tyttö pidätti tuon kaiken sisällään ja pystyi purkamaan asiaa vain itsekseen? Onko teillä keskustelukulttuuri ja tunteiden tukahduttaminen vallalla? Sitä ei ehkä huomaa arjessa mutta tässä on ajattelemisen paikka.



Terve lapsi todellakin näyttää mielipahansa vanhemmille, jotka ottavat sen vastaan. Jos lapsen pitää purkaa se tuollaiseen toimintaan, niin joku on oikeasti pielessä.

palkintomitalin nauhan ja tietenkin ekana varasti sen. Toi takaisin mitalin, mutta ei pyytänyt anteeksi. Mies suuttui ja kaveri ei päässyt enää meille kylään.

vaikka se on laitonta. Muutenkaan lapsia ei pidä kasvattaa hyväksymään väkivaltaa.



Minusta isomman kanssa pitäisi keskustella vakavasti tunteista, kertoa myös miten pahalta pikkusiskosta nyt tuntuu. Pitäisi tehdä selväksi, että tuollainen teko on erittäin tuomittava ja pelottavakin.



Pikkusiskolle uusi mekko, jonka kuluihin isompi osallistuu omilla rahoillaan.

ja pikkusiskolle uusi. Ja isosiskolle kerrotaan, että koska hänen mielestään saksittu mekko kelpaa pikkusiskolle, saa se kelvata hänellekin.



Molemmat saavat mekon ja isosisko saa luvan pärjätä sen kanssa, että hän ihan itse on omansa leikellyt.

Juttele pienen kanssa ja kysy miltä tuntuu ja mitä hän toivoisi (uuden mekon ehkä) ?



Juttele isomman kanssa kunhan hän on rauhoittunut. Kerro että olet pahoillasi ettet tajunnut kuinka paljon isompi olisi tuollaista mekkoa halunnut. Kerro että se tunne joka isommalla oli kun pienempi sai mekon oli kateutta. Siis koeta opettaa isompaa lasta tunnistamaan tunteensa.



Kysy miltä isommasta tuntuisi jos hän olisi saanut mekon ja pienempi olisi sen turmellut. Kysy millaisen rangaistuksen isompi mielestään ansaitsisi teostaan ? Juttele koko ajan rauhallisesti ja anna isomman kertoa rauhassa asiansa. Voit vaikka pitää isompaa sylissä samalla ja kertoa että rakastat isompaa edelleen yhtä paljon kuin ennen (ehkä hän testaa rakkautesi määrää ja luulee että pienempi on tärkeämpi kuin hän) mutta et hyväksy tuota saksimis tekoa.



Kun kummankin kanssa on yksin juteltu jutelkaa yhdessä ja ehkä sopimus voisi olla että vanhemmat ostaa pienemmälle samanlaisen mekon. Isompi pyytää anteeksi pienemmältä vielä kunnolla ja isompi menettää vaikka kaksi lempileluaan viikoksi arestiin. Jos ei keksitä parempaa rangaistusta.



Isommalle voitaisiin antaa mahdollisuus tienata rikkomansa mekko ja itselleen uusi tekemällä kotitöitä. Isompi voisi vaikka imuroida kahdesti kodin/laittaa pyykkejä kuivumaan 3 kertaa jne tietyt ennnalta sovitut työt jonka jälkeen on korvannut pienemmän puvun ja seuraavilla vastaavilla töillä voi sitten tienata itselleenkin samanlaisen puvun. Tässä tilanteessa pienelle ostetaan kuitenkin puku heti ja isommalle vasta kun on tehnyt sovitut työt ja ne pitää olla sellaisia että pienempi saa mekkonsa useampia päiviä ennen isompaa tyttöä ettei temppu tunnu palkinnolta.

Ei tossa mun mielestä mitään "sairasta" tai "epänormaalia" vielä ole. Mä luottaisin enemmän fiksulta ja empaattiselta kuulostavan ap:n omaan harkintakykyyn kuin ylireagoivien ammattidiagnosoija-palstamammojen neuvoihin. Puhukaa asiasta ja koittakaa keksiä sopiva sanktio. Ennen kaikkea puhukaa asiasta. Siitä, mistä kenestäkin milloinkin on tuntunut.

Ei ihme että tämä maa on niin täynnä sadistisia vatipäitä.



Lapsi toimii harkitsemattomasti, tuhoaa materiaa ja mitä tekevät aikuiset? Suu vaahdossa neuvovat piiskaamaan, nimittelevät murhaajaksi, haluavat että valmiiksi surullinen ja vihainen lapsi saa rangaistuksensa ja varmasti kärsii lisää.



Provohan tämä on, kuka muka vastaavassa tilanteessa kyselisi neuvoja netissä. Hienosti tulee esille ihmisten täysi psykologinen sokeus ja halveksuttava kunnioituksen puute lapsia ja lapsuutta kohtaan.

miettikääpä itse itsenne heräämään, nousemaan, hakemaan sakset jostain keittiön laatikosta ja hipsimään pikkusiskonne hameen ääreen. Ajatelkaa itseänne ryhtymässä leikkelemään sitä. Kelatkaa sitä, kun se ensimmäinen saksen leikkuu ihan oikeasti alkaa rikkoa kangasta. Siis väitättekö ettikö jo noihin alkuhetkiin liity todella paljon suunnittelua ja tahdonvoimaa, jotta todella kykenee ylittämään kynnyksen ja tekemään jotain aidosti pahaa?

Yksinkertaisesti normaali ihminen ei pysty edes siihen saksien hakemiseen. Viimeistään kävellessään takaisin huoneeseen kavahtaisi omaa sekopäisyyttään. Siksi kai kukaan täällä ei oikein tajua, miten kammottavaa se on että joku tosiaan pystyy. Mutta olisi syytä tajuta ja lakata vähättelemästä.

Terve lapsi olisi purkanut pahaa oloa jo edellisenä iltana esimerkiksi itkemällä äisidin sylissä tai murjottamalla äitille.

Kysymys herääkin, miksi tyttö pidätti tuon kaiken sisällään ja pystyi purkamaan asiaa vain itsekseen? Onko teillä keskustelukulttuuri ja tunteiden tukahduttaminen vallalla? Sitä ei ehkä huomaa arjessa mutta tässä on ajattelemisen paikka.

Terve lapsi todellakin näyttää mielipahansa vanhemmille, jotka ottavat sen vastaan. Jos lapsen pitää purkaa se tuollaiseen toimintaan, niin joku on oikeasti pielessä.

että en voisi ikinä kuvitella itseäni penkomassa jotain laatikoita että pääsisin viiltelemään jonkun mekkoa. Ymmärrän spontaanin pahanteon (itse lämäisin pikkuveljeäni kuulemma mahaan kun tämä oli pieni) mutta se että sisaruskateus ajaa tällaiseen vaivannäköön, on kyllä hurjaa kuultavaa.

6-vuotias taitaa todella tuntea itsensä kakkosluokan lapseksi, mikään muu noin pelottavaa temppua selitä

ostaisin kummallekin tytölle uuden mekonaisin hetke, antaisin hetken leikkiä - ja sitten saksisin sen isomman tytön mekon rikki.

Et tiedä ap:sta mitään ja kehittelet jo diagnooseja lapselle. Etkö ymmärrä että lapset eivät osaa ajatella ja toimia niin kuin aikuiset? Lapsuudessa tehdään joskus asioita jotka tuntuvat käsittämättömiltä aikuisista ja myöhemmin lapsuutta muistellessa itsekin ihmettelee miten pystyi tekemään jotain. Se on osa kasvamista ja kehittymistä. 6-vuotias on vielä TODELLA PIENI. Rauhoitu nyt hyvä ihminen, kukaan ei kuollut. Tyttö saksi mekon, ei pikkusiskoaan.

Et tiedä ap:sta mitään ja kehittelet jo diagnooseja lapselle. Etkö ymmärrä että lapset eivät osaa ajatella ja toimia niin kuin aikuiset? Lapsuudessa tehdään joskus asioita jotka tuntuvat käsittämättömiltä aikuisista ja myöhemmin lapsuutta muistellessa itsekin ihmettelee miten pystyi tekemään jotain. Se on osa kasvamista ja kehittymistä. 6-vuotias on vielä TODELLA PIENI. Rauhoitu nyt hyvä ihminen, kukaan ei kuollut. Tyttö saksi mekon, ei pikkusiskoaan.

57 kirjoitti siis erityisesti nro:lle 48 mutta myös kaikille muille jotka ovat leimaamassa 6-vuotiasta sairaaksi.

Siis kannattaa opettaa lapsi että jos kahdehtii jotain tavaraa toiselta tai haluaisi muuten vain kovasti jotain voi sen saada tekemällä töitä ja säästämällä. Siksi minusta olisi hyvä jos isommalle annettaisiin myös rangaistuksen lisäksi mahdollisuus tienata itselleenkin tuollainen mekko jota niin kovin haluaa.



Meillä lapset on välillä säästäneet 6kk kaikki saamansa lahjarahat (synttäreiltä) sekä kotitöistä saamansa rahat ja sitten ostivat ison legopaketin jota toivoivat kovasti. Oppivat tekemään töitä, säästämään ja vielä sen miten voi saada aikuisenakin jotain mitä kovasti haluaa eli työllä ja säästämisellä.

6-vuotias on vielä TODELLA PIENI. Rauhoitu nyt hyvä ihminen, kukaan ei kuollut. Tyttö saksi mekon, ei pikkusiskoaan.

jotka tappoivat ja kiduttivat eläimiä jo ennen kouluikää. Tämä siis on yksi merkki siitä, että on pahoja lasten tekemiä juttuja, jotka ennustavat huonoa tulevaisuutta. Psykopaatinkaan lapsuuden käytöshäiriöitä ei selitellä pois vain siksi että lapsi nyt vaan on lapsi vaan suora syy-seuraussuhde on sille, miten lapsi käyttäytyy ja miten aikuinen.

Tutkimuksissa on havaittu että jo vauvoilla on moraali, jos on ollakseen. Oliko niin että vain n. 8 % pikkuvauvoista ei koetilanteessa reagoinut hyvään ja pahaan aikuisten tavoin. Suurimmalla osalla siis näytti olevan taju oikeasta ja väärästä siinä määrin, että voidaan puhua moraaliaistista. Tästä tuli televisiosta joku dokumentti viime syksynä.

en ota kantaa tähän tapaukseen, mutta vastaajalle vain vinkiksi noiden yllämainittujen esimerkkien valossa, että lapsilla on hyvän ja pahan taju äärimmäisen aikaisin. Niinpä lasten vääriä tekoja ei kannata vähätellä siksi, ettei lapsi ymmärrä. Normaali lapsi ymmärtää. Aikuinen jolla on vaikeuksia kohdata vaikeita asioita ja tarve hyssytellä kaikki paha omista silmistä pois, keksii selityksiä ja vähättelee. Tämä vastaaja tuntuu juuri sellaiselta.

...ja veikkaan että on juuri sellainen, että jos 6-vuotias viiltäisi hänen autoonsa saksilla pitkän skraidun kylkeen, ymmärräys loppusikin saman tien :D

Siis kyllähän isompi kateuttaan ja kiukkuaan soitti jo eilen, hetikin kun sisko paketin aukaisi. En sitten tiedä, oliko se se vierasmäärä vai mikä, joka silloin vielä sai hänet hillitsemään suuremmat tunteenpurkaukset. Joka tapauksessa tämä reaktio yllätti meidät kaikki.



Pikkusisko saa toki uuden samanlaisen mekon, sen hänelle lupasin samantien lohduttaessani lohdutonta. Isomman kohdalla tilanne vaan on vielä hiukan auki, miten toimin.

Siis kyllähän isompi kateuttaan ja kiukkuaan soitti jo eilen, hetikin kun sisko paketin aukaisi. En sitten tiedä, oliko se se vierasmäärä vai mikä, joka silloin vielä sai hänet hillitsemään suuremmat tunteenpurkaukset. Joka tapauksessa tämä reaktio yllätti meidät kaikki. Pikkusisko saa toki uuden samanlaisen mekon, sen hänelle lupasin samantien lohduttaessani lohdutonta. Isomman kohdalla tilanne vaan on vielä hiukan auki, miten toimin.

Hae apua ja äkkiä! 4-vuotiaalle tietysti uusi mekko. Menette sen kahdestaan ostamaan, sitten jätskille ja vaikka leffaan tai uimaan. Samalla kun käytte ostoksilla kipaiskaa kirjakaupaan ostamaan joku kasvatusopas. Miehesi on totisesti sen tarpeessa!

Mun miehen ratkaisu olisi ostaa MOLEMMILLE tytöille uudet, samanlaiset mekot (jotta ois sitten kummallakin hyvä mieli) ja unohtaa sitten koko juttu. Mutta minusta tuo nyt ei ole oikein reilua mitenkään päin, ja olisi ikäänkuin palkonto isommalle pahasta teosta :(

Ja opettele itsekin lapsipsykologiaa.

Mun miehen ratkaisu olisi ostaa MOLEMMILLE tytöille uudet, samanlaiset mekot (jotta ois sitten kummallakin hyvä mieli) ja unohtaa sitten koko juttu. Mutta minusta tuo nyt ei ole oikein reilua mitenkään päin, ja olisi ikäänkuin palkonto isommalle pahasta teosta :(

Ja opettele itsekin lapsipsykologiaa.

liikkeellä. Se oli mekko ja tyttö 6-vuotias! Kyllähän tollaista tapahtuu.



Miksi ihmeessä asiasta pitäisi tehdä suurempi kuin se on. Keskustelulla varmasti pärjää.

Terveisin psykologi