6-vuotiaalle sopiva rangaistus 4-vuotiaan pikkusiskon juhlamekon turmelemisesta? Kuopus

Mun lapsi jos ois tuollasta tehny niin ois ollu helvetti irti.

Kamalaa miten moni vanhempi olisi valmis selkäsaunaan :o



Ap:ltä hyvä ratkaisu

Mielestäni hoidit tilanteen kaikkiaan hyvin.



Tulevaisuutta ajatellen muista huolehtia että kiinnität huomiota isomman kateuteen. Eli tulee tilanteita jolloin saa harjoitella kestämään sen että pienempi saa jotain ja hän ei. Tällaisissa tilanteissa auta lasta huomiomaan erilaisia tapoja selvitä tilanteesta. Kyllähän pienempi antaa sinunkin leikkiä tuolla uudella lelullaan sittan jatkossa, pelaatte sitten yhdessä tuota pienemmän hienoa peliä, vaikka sisko sai noin hienon puseron niin sinullakin on jo monia hienoja puseroita, jos todella haluat samanlaisen jutun kuin kaverillasi niin sinun pitää tienata ja säästää se mutta äiti lupaa maksaa jostain ylimääräisistä kotitöistä palkkaa jne. Ja huomio kaikista kotitöistä ei saa maksaa tai antaa tarraa vaan ekstra hommista vain.



Minä uskon että ap saa kasvatettua siskoista paljon läheisempiä toisilleen kun kohtelee tilannetta kohtuullisen lempeästi. Eri asia sitten jos tuollainen huono käytös toistuu niin silloin tulee antaa isompi rangaistus.





t. 52 (tai jotain sinneppäin) joka ehdotti että isompikin saisi tienata työllä myöhemmin itselleen mekon.

Kamalaa miten moni vanhempi olisi valmis selkäsaunaan :o Ap:ltä hyvä ratkaisu

lastenhakkaajia av:ltakin jo löytyy =(

mutta tietysti vähän isomman tekoa peittelevä.



Jos pikkusisko on samankaltaisella temperamentilla varustettu ja kadehtii isosiskoa (niin kuin pikkusiskot yleensä, kun ne isommat saavat ekana kännykän ja ekana ihanat vaatteet ja lelut ja pienemmät sitten saavat ne vanhat ja jämät), niin mitä hän tästä nyt oppi? Pienen huudon jälkeen saa kivoja keskusteluja, shoppailureissun, hampurilaisen ja taikasauvan ja mahdollisuuden saada saman mekon, minkä meni saksimaan kateuttaan. Toisin sanoen kadehtia saa, sen saa osoittaa ja sen ainoa todellinen rangaistus on vanhemman rajaton huomio ja hyysääminen.



Näin siis jos pikkusisko on tyypillinen pikkusisko, jonka mielestä se iso saa aina kaiken ensimmäisenä.



Olen huomannut, että kun sitä kuopusta hemmotellaan siksi, että se on niin pieni, niin sitä isoa hyvitellään ihan huonosta omatunnosta. Näin myös ap:llä. Viime kädessä ap ajatteli, että vika oli hänen, kun ei huomannut isosiskon kateutta. Oliko oikeasti ensimmäinen kerta, kun pikkusiskolla oli jotain, mitä isosiskolla ei? Kuinka paljon isosiskolla on jotain, mitä pikkusiskolla ei? Meidän 6-vuotiaalla on kännykkä, sellainen taskukokoinen pelilaite, oma tietokone ja stereot. Pikkuveli on välillä ihan surkeana, kun isommalla on kaikkea ihanaa. Niinpä isoveli saa säännöllisesti muistutuksen siitä, että pikkuveljellä on lähtökohtaisesti vähemmän omaa (monet lelut ja huonekalut isomman vanhoja) ja että vaikka kaikkea pitää jakaa, niin se virallinen omistus on sen, joka sen lahjan on saanut.



Ap, varmista vielä keskusteluilla aina tilanteiden tullen, että molemmat tytöt tajuavat, että kaikki ei voi olla tasan. Isompi aloittaa koulun, tulee omat koulukaverit, omat koulukirjat, reput, kännykät jne. MIltäköhän se pikkusiskosta tuntuu? Varmaan vielä aikuisena muistelee, että sen ainoan kerran, kun sai jotain, mitä isommalla ei ollut, isompi sai sen saksia ja sai lopputulokseksi vielä sen mekon itsekin.



Meillä homma menee niin, että todetaan, että toinen voi saada sen synttärilahjaksi, jos kovasti haluaa (tai nimipäivälahjaksi, meillä on tämä pelastava juttu, kun kuopuskin on syntynyt joulun tienoilla) ja sitten on vain odotettava. Toivotaan, että tuo tarramerkkien keruu toimii ja saa pikkusiskon ymmärtämään, ettei se isompi saanut sitä siksi, kun tuhosi mekon vaan siksi kun teki töitä.



Tsemppiä, ap. Ihanan välittävä vanhempi olet joka tapauksessa, ja teillä voi toimia tuo järjestely oikein hyvin.

Meillä lahjoja jokainen saa ainoastaan jouluna ja synttäreinä. Toisen synttäripäivänä sisarukset juhlivat kakulla ja herkuilla, ei heille mitään hyvityslahjoja aleta pyydellä ja ostella.



Lapsi ei ikinä opi olemaan onnellinen toisen puolesta jos aina jonkun saadessa jotain pitää hyvityksesksi saada itselleenkin jotain.

Sivusta olen seurannut kun vanhemmat ostavat lapsilleen aina samalla kertaa samanlaiset jutut ettei vain toiselle tule paha mieli ja nähnyt sitten kuinka niinä kertoina kun toisella on synttärit, toinen on suu mutrussa koko juhlan koska ei saanut itselleen mitään, siihen on nin totuttu ettei osata sitten riemuita juhlasta vaan tullaan kiukkuisiksi kun ei itse saanutkaan kivoja leluja ja vaatteita ja toinen sai.



Meillä lapset ovat vilpittömästi innoissaan toistensa syntymäpäivillä, tietävät että uusi lelu on toisen, mutta sillä saa lopulta leikkiä kaikki eikä lelusta tehdä niin pyhää omaisuutta etteikö siihen olisi kaikilla lupa koskea ja katsella muulloinkin. Ihmettelen niitä "Tää on mun, toi koskee!!"-lapsia ja sitten vanhemmat vielä menevät väliin ja opettavat että kuule se on meidän Tuomaksen lempilelu, sillä ei saa muut leikkiä?



Kun tilataan vaatteita, voi yhdelle tulla 8 vaatekappaletta ja yhdele vaikka vain yksi. Eivät tappele tai kadehdi ja lainailevat vaatteitaan puolin toisin jos joku vaate osoittautuukin mieluisaksi toisellekin.



Meillä kyseisessä tilanteessa olisi 4-vuotiaalle ostettu uusi mekko ja 6-vuotiaalle pidetty vakava puhuttelu muttei missään tapauksessa ostettu tai luvattu 6-vuotiaalle omaa mekkoa tuollaisen käytöksen jälkeen. Omalla rahalla voisi kyseisen mekon tienata, mutta niitä kotitöitä ei ihan sen vuoksi alettaisi keksiä joka päivälle hirveästi että saisi rahat mahdollisimman pian kasaan.



Ei lapsia tarvitse kasvattaa materialisteiksi opettamalla heille että hyvä mieli tulee kun itsekin saa jotain. Voi opettaa että "Katsopas kun päivänsankarille tuli hyvä mieli kun sai mieluisen lahjan. On luonnollista tuntea kateutta mutta toisen puolesta voi olla iloinen eikä pilata toisen ilo mököttämällä. Muistatkos kun sinä sait sen mieluisan lelun, nyt on päivänsankarin vuoro"

ostaisi isommalle mekkoa, vaan ssurieleisesti sille pienemmälle. Mekon osto olisi ihan palkinto paskamaisuudesta. Saattaisin vielä takavarikoida jonkin erittäin mieleisen lelun vaikka kahdeksi viikoksi.



Pitäisin kyllä huolen, että molemmat saavat vanhemmilta erityistä omaa huomiota ja isompi myös vuolaasti kehuja hyvistä jutuista, mitä tekee.

Anna isommalle tehtäväksi auttaa kotona jollain tavoin tietty aika ja sen jälkeen hänkin saa mekon.

Jos tekee väärin, ei siitä pidä palkita.



Joten korvaatte pikku siskolle mekon ja isompi saa vain puhuttelun.



Mitä järkeä on palkita väärästä teosta? Sillähän se muksu oppii, että ei haittaa vaikka tekee väärin koska siitä saa palkinnon!

jos tietää, että murhanhimoinen isosisko olisi valmis viiltelemään sen riekaleiksi jos vain uskaltaisi? Mä ainakin tuntisin syyllisyyttä, jos saisin sen uuden mekon, ei tekisi mieli pitää sitä päällä.

Muutenkaan kenekään palkitseminen tässä tilanteessa tavaralla tuntuu väärältä, etenkään isosiskon. Tai siis teitte mitä tahansa, se ei muuta tilannetta, viiltely tapahtui. Onneksi molemmat lapset ovat niin pieniä, että unohtavat koko jutun vuosien saatossa.

Isompi lapsi vaikuttaa todella häiriintyneeltä. On hurja temppu saksia toisen vaate, se on symbolisella tasolla todella raju vävivaltainen ele. Olisin aika huolissani tuon tytön pääkopasta.

Isompi lapsi vaikuttaa todella häiriintyneeltä. On hurja temppu saksia toisen vaate, se on symbolisella tasolla todella raju vävivaltainen ele. Olisin aika huolissani tuon tytön pääkopasta.

Isompi tyttö ei ole mitenkään sen häiriintyneempi kuin kuka tahansa muukaan 6-vuotias mustasukkainen lapsi. Hän vai keksi tuollaisen keinon sen osoittamiseen. 6-vuotias ei tosiaankaan osaa tietoisesti ajatella että nytpä symbolisesti teen todella rajun ja väkivaltaisen teon. 6-vuotias on LAPSI ja lapsilla on lapsen mieli. Mekko on kuitenkin vain mekko, ei mikään elollinen olento.

Voin sanoa että antaisin itse selkäsaunan. Lisäksi joku rajoite rakkaisiin tekemisiin viikoksi.

En lähtisi tuohoamaan vaatteita tai tavaroita.

Mutta lapsen lähtisit hakkaamaan. Niin sitä pitää. Kannattaa olla ylpeä itsestäsi!

Ei ihme että tämä maa on niin täynnä sadistisia vatipäitä.

Lapsi toimii harkitsemattomasti, tuhoaa materiaa ja mitä tekevät aikuiset? Suu vaahdossa neuvovat piiskaamaan, nimittelevät murhaajaksi, haluavat että valmiiksi surullinen ja vihainen lapsi saa rangaistuksensa ja varmasti kärsii lisää.

Provohan tämä on, kuka muka vastaavassa tilanteessa kyselisi neuvoja netissä. Hienosti tulee esille ihmisten täysi psykologinen sokeus ja halveksuttava kunnioituksen puute lapsia ja lapsuutta kohtaan.

Keskustelusta huomaa miten aikuiset ihmiset ovat itse jääneet vaille sitä että heidät olisi nähty lapsina jotta heillä olisi kyky asettua lapsen asemaan.

Curling on täysin eri asia kuin se että tapahtunutta yritetään tarkastella lapsen näkökulmasta. Mikä siinä on niin pelottavaa? Että joutuisi kohtaamaan ajattelemista? Että väkivallalla tai kostolla opettaminen ei toimikaan? Että kyseessä oli vain materia ja että asian rauhallisella käsittelemisellä voisi opettaa samalla jotain paitsi lapsilleen myös itselleen.

Että voi antaa ja saada anteeksi ja kokea toisen asemaan asettumista. Empatiaa.

Ja aivan ehdottomasti molemmille mekot.

Miten ihmeessä voisi pieni lapsi kyetä käsittelemään tällaista asiaa - tai isompaa elämän tuomaa pettymystä tai omaa käytöstään myöhemmin - jos sitä ei voi nytkään tehdä vanhempien kanssa? Väkivalta ei tekoa sanoita. Mekon saaminen ei ole palkitsemista tehdystä, päinvastoin saamatta jättäminen jatkaa perinnettä lasten eriarvoiseen asemaan asettamisesta. Mekon ymmärtäminen lapsen kannalta auttaa näkemään tilanteen ja lapsen toiminnan eri tavalla.

Auttakaa ihmiset itseänne, olkaa armollisempia itseänne kohtaan. Älkää toistako omien vanhempienne vaatimuksia ja kohtuuttomia malleja. Uskaltakaa toimia toisin ja rakastaa itseänne ja sitä kautta lapsianne. Se ei ole rajojen unohtamista, mutta se on niiden asettamista ja toteuttamista viisaudella. Eritoten esimerkin näyttämistä, lapsen näkemistä pienenä lapsena ja se vaatii kosketuspintaa itsessä lämpöön ja anteeksiantoon. Sen harjoitteleminen on sen arvoista.

Normaali lapsi ei tuollaista tee. Ja sitä pienempää pitää suojela tuolta hullulta.

Kaikille isot kiitokset kommenteista, neuvoista ja näkökulmista, onpas viestejä tullutkin paljon! Otin ja sovelsin idean sieltä, toisen täältä, en tiedä menikö tämä nyt ns. kaiken taiteen sääntöjen mukaan, mutta joka tapauksessa nyt on molemmat neidit tyytyväisinä unten mailla...ja äiti ihan poikki :D



Molempien tyttöjen kanssa on juteltu yhdessä ja erikseen,on itketty ja naurettu ja sovittu ja halattu, isompi sisko antoi omistaan (yhdessä sovitusti) pienemmän valita korvaukseksi itselleen kolme pet shoppia, sitten käytiin kaikki yhdessä (miinus isi) ostamassa pikkusiskolle saman tien uusi samanlainen mekko, ja samalla reissulla kaikki hampurilaisella, lisäksi molemmat sai prinsessan/keijun taikasauvan Tiimarista..

Isommalle lupasin, että saa "tienata" itselleen samanlaisen prinsessamekon kotitöillä (kukkien kastelua, tiskikoneen täyttämistä/tyhjentämistä, äitin auttamista ruuan laitossa josta tykkää muutenkin, pölyjen pyyhkimistä jne), joista kerää tarroja ja kun niitä on riittävästi, haetaan mekko hänellekin. Oli niin innoissaan, että ois halunnut saman tien "suorittaa" kaiken :')

En tiedä, olinko jonkun mielestä liian hellämielinen?, kuitenkin nyt tuntuu, että asia "paikattiin" niin hyvin kuin suinkin osattiin. Vanhemmuus ON välillä vaikea laji :(

Ruumiillisesti en ole ikinä rangaissut enkä rankaise, itse sain lapsena piiskaa mennen tullen eikä se mua ainakaan mitään opettanut, katkeroitti vain.



Onhan meidän typyköillä kaikenlaista kahnausta ollut aiemminkin, mut ei mitään näin extremeä. Erilaisia mutta aivan ihania tyttöjä molemmat. Hyvä muistutus äipälle,että kaiken kiireen keskelläkin täytyy muistaa yrittää olla vieläkin sensitiivisempi pienten tarpeille ja tunteille.



Nyt otan lasillisen viiniä av-palstan parissa, sitten miehen kans leffa ja petiin.

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille! :)

ap

Kaikille isot kiitokset kommenteista, neuvoista ja näkökulmista, onpas viestejä tullutkin paljon! Otin ja sovelsin idean sieltä, toisen täältä, en tiedä menikö tämä nyt ns. kaiken taiteen sääntöjen mukaan, mutta joka tapauksessa nyt on molemmat neidit tyytyväisinä unten mailla...ja äiti ihan poikki :D Molempien tyttöjen kanssa on juteltu yhdessä ja erikseen,on itketty ja naurettu ja sovittu ja halattu, isompi sisko antoi omistaan (yhdessä sovitusti) pienemmän valita korvaukseksi itselleen kolme pet shoppia, sitten käytiin kaikki yhdessä (miinus isi) ostamassa pikkusiskolle saman tien uusi samanlainen mekko, ja samalla reissulla kaikki hampurilaisella, lisäksi molemmat sai prinsessan/keijun taikasauvan Tiimarista.. Isommalle lupasin, että saa "tienata" itselleen samanlaisen prinsessamekon kotitöillä (kukkien kastelua, tiskikoneen täyttämistä/tyhjentämistä, äitin auttamista ruuan laitossa josta tykkää muutenkin, pölyjen pyyhkimistä jne), joista kerää tarroja ja kun niitä on riittävästi, haetaan mekko hänellekin. Oli niin innoissaan, että ois halunnut saman tien "suorittaa" kaiken :') En tiedä, olinko jonkun mielestä liian hellämielinen?, kuitenkin nyt tuntuu, että asia "paikattiin" niin hyvin kuin suinkin osattiin. Vanhemmuus ON välillä vaikea laji :( Ruumiillisesti en ole ikinä rangaissut enkä rankaise, itse sain lapsena piiskaa mennen tullen eikä se mua ainakaan mitään opettanut, katkeroitti vain. Onhan meidän typyköillä kaikenlaista kahnausta ollut aiemminkin, mut ei mitään näin extremeä. Erilaisia mutta aivan ihania tyttöjä molemmat. Hyvä muistutus äipälle,että kaiken kiireen keskelläkin täytyy muistaa yrittää olla vieläkin sensitiivisempi pienten tarpeille ja tunteille. Nyt otan lasillisen viiniä av-palstan parissa, sitten miehen kans leffa ja petiin. Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille! :) ap

Lämmin, viisas ja empaattinen! Kaikkea hyvää teille kaikille teille ja hyvää leffailtaa!

Kaikille isot kiitokset kommenteista, neuvoista ja näkökulmista, onpas viestejä tullutkin paljon! Otin ja sovelsin idean sieltä, toisen täältä, en tiedä menikö tämä nyt ns. kaiken taiteen sääntöjen mukaan, mutta joka tapauksessa nyt on molemmat neidit tyytyväisinä unten mailla...ja äiti ihan poikki :D

Molempien tyttöjen kanssa on juteltu yhdessä ja erikseen,on itketty ja naurettu ja sovittu ja halattu, isompi sisko antoi omistaan (yhdessä sovitusti) pienemmän valita korvaukseksi itselleen kolme pet shoppia, sitten käytiin kaikki yhdessä (miinus isi) ostamassa pikkusiskolle saman tien uusi samanlainen mekko, ja samalla reissulla kaikki hampurilaisella, lisäksi molemmat sai prinsessan/keijun taikasauvan Tiimarista..

Isommalle lupasin, että saa "tienata" itselleen samanlaisen prinsessamekon kotitöillä (kukkien kastelua, tiskikoneen täyttämistä/tyhjentämistä, äitin auttamista ruuan laitossa josta tykkää muutenkin, pölyjen pyyhkimistä jne), joista kerää tarroja ja kun niitä on riittävästi, haetaan mekko hänellekin. Oli niin innoissaan, että ois halunnut saman tien "suorittaa" kaiken :')

En tiedä, olinko jonkun mielestä liian hellämielinen?, kuitenkin nyt tuntuu, että asia "paikattiin" niin hyvin kuin suinkin osattiin. Vanhemmuus ON välillä vaikea laji :(

Ruumiillisesti en ole ikinä rangaissut enkä rankaise, itse sain lapsena piiskaa mennen tullen eikä se mua ainakaan mitään opettanut, katkeroitti vain.

Onhan meidän typyköillä kaikenlaista kahnausta ollut aiemminkin, mut ei mitään näin extremeä. Erilaisia mutta aivan ihania tyttöjä molemmat. Hyvä muistutus äipälle,että kaiken kiireen keskelläkin täytyy muistaa yrittää olla vieläkin sensitiivisempi pienten tarpeille ja tunteille.

Nyt otan lasillisen viiniä av-palstan parissa, sitten miehen kans leffa ja petiin.

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille! :)

ap

haluaisin ostaa hänelle uuden mekon, mutta äiti luultavasti ostaisi siskolle kaksi mekkoa ja vielä jätskit päälle.

jolla ei ole aikomustakan rangaista 6-vuotiastaan joka vaikuttaa häiriintyneeltä ja ilmeisen huonosti kasvatetulta lapselta.Äiti hakee palstalta myötätuntoa ja hyväksyntää omalle löperölle käytökselleen. Säälin kovasti nuorempaa lasta tuskin oli ensimmäinen kerta kun joutui kokemaan syrjintää ja tuskin on ensimmäinen kerta. Hän tulee muistamaan tapauksen aina. Ei tuollaista voi unohtaa.

piti kirjoittaman.

kamalia ihmisiä olemassa. 6-vuotias on vielä lapsi,joka ei osaa eikä pysty hallitsemaan vielä tunteitaan. Onhan tuo kamalaa, mutta nyt on kyse lapsista. Älä nyt missään tapauksessa pakota häntä antamaan mitään omaa tärkeää juttuaan tai saksimaan jotain kostoksi. Meillä on 6v ja on ollut aina tasapainoinen, mutta nyt viimeisen vuoden aikana tullut paljon raivareita ja piirsi seinään yms. eli kuuluu varmasti ikään. Tässä nähdään tämä, miten aikuiset opettaa lapsensa juuri samanlaisiksi kuin itsekkin. Eli puhumallako ei asioita saa selvitettyä?! Harmi jos moni vanhempi pilaa oman lapsensa opettamalla häntä kostamaan tms. Puhu, ja opeta lapsi pyytämään anteeksi. Voithan miettiä tämän 6v lapsesi kanssa yhdessä, mitä nyt pitäisi tehdä tuon anteeksipyytämisen lisäksi. Hyvä vaihtoehto sekin, että ei ostaa molemmille samanlaiset tms. ja tietysti lapsen pitää selvittää asia pyytämällä pikkusiskolta anteeksi. Kyllä 6v osaa jo hävetä, ja se anteeksi pyytäminen ei tosiaankaan ole mitään helppoa, olen sen meidän 6 ja 4- vuotiaiden kanssa nähnyt. Se ei ole helppoa aikuiselle myöntää virheitään ja pyytää niitä anteeksi, mutta ei kyllä lapsellekkaan!