6-vuotiaalle sopiva rangaistus 4-vuotiaan pikkusiskon juhlamekon turmelemisesta? Kuopus

tosta? Vain idiootit lyö lapsia.

jos tietää, että murhanhimoinen isosisko olisi valmis viiltelemään sen riekaleiksi jos vain uskaltaisi? Mä ainakin tuntisin syyllisyyttä, jos saisin sen uuden mekon, ei tekisi mieli pitää sitä päällä.

Muutenkaan kenekään palkitseminen tässä tilanteessa tavaralla tuntuu väärältä, etenkään isosiskon. Tai siis teitte mitä tahansa, se ei muuta tilannetta, viiltely tapahtui. Onneksi molemmat lapset ovat niin pieniä, että unohtavat koko jutun vuosien saatossa.

Isompi lapsi vaikuttaa todella häiriintyneeltä. On hurja temppu saksia toisen vaate, se on symbolisella tasolla todella raju vävivaltainen ele. Olisin aika huolissani tuon tytön pääkopasta.

että pikkusisko unohtaa, jos oli hyvinkin toivottu vaate joka saksittiin. Kyllä tuon ikäinen jo muistaa tuollaisia isoja tunnekuohuja aiheuttaneita juttuja.

Kyllä mun mielestä pikkusiskon pitää saada uusi samanlainen vaate tilalle. Ei pidä myöskään opettaa että toisen kateudelle pitää antaa periksi ja luopua saamastaan jutusta jota on kovasti toivonut. Jääkö pikkusisko useinkin isomman jalkoihin tällä lailla?

Terveisin psykologi

mitä se sille 6-vuotiaalle opettaa jos pikkusiskon hameen silppuamisesta saa mekon palkinnoksi? En usko että mitään hyvää ainakaan opettaa. Ilman kunnollista vaivannäköä ei sen 6-vuotiaan tule saada mitään palkintoa eikä uutta mekkoa tuosta tekosestaan. Jos muuta väität on itseltäs jäänyt kurssi tai pari väliin.

mä ostaisin 4v:lle samanlaisen mekon ja voisko olla esim. sellainen seuraamus, että sä veisit 4v:n jonnekin kivaan juttuun, minne 6v ei pääsisi

että isosisko vain kerryttää katkeruutta itsessään eikä hänestä kasva hyvää ihmistä. Ei kai tässä ole tarkoitus kasvattaa sitä pahaa lasta lopullisesti kieroon?

Tytön kanssa voisi jutella ja kysyä häneltä, että jos hänelle tehtääisiin mekon viiltelytemppu, minkälaisen rangaistuksen hän tahtoisi viiltelijälle ja miksi. Näin tyttö joutuisi miettimään asiaa vastapuolen kannalta. Lisäksi häneltä voisi kysyä, mitä viiletelijä voisi tehdä, jotta saisi aidosti tekonsa hyvitettyä sekä vanhempien että uhrin mielestä? Näin löytyisi rakentava ratkaisu, ja syyllinen voisi korjata vahingon joutumatta katkeraksi vana oppisi, että virheitä voi tehdä mutta ne voi myös korjata.

SAiras temppu tuo silti oli. On ihan eri asia suutuspäissään rikkoa tavara kuin saksia vaate. Se vaatii jo pitkää aikaa ja suunnitelmallisuutta. Normaali lapsi ei tee tuollaisia rituaalisia hitaita silpomisia, ei eläimille, vaatteille tai toisille tai itselleen.

se mitä ihmettelen tässä ketjussa on se, että aikuiset ihmiset ilmeisesti ihan tosissaan(?) ehdottavat, että joku isosiskon vaate tai tavara leikellään rangaistukseksi! Siinähän vain opetetaan, että toisen omaisuuden tuhoaminen on ok, ihan aikuistenkin mielestä. Nythän nimenomaan pitäisi opettaa tytölle, ettei koskaan ja missään tilanteessa saa tuhota, vahingoittaa ja rikkoa toisen omaisuutta.

niin samanikäisiä , että jos molemmat haluavat jonkun esineen tai vaatteen niin se pitäisi hankkia molemmille tai ei kummallekaan.

Tässä tapauksessa se tosin oli kummilta, mutta jos

se ei ole superkallis niin isommallekin olisi pitänyt hankkia vastaava.

Rangaistukseksi puhuttelu, että vaatteita ja tavaroita ei hajoiteta tai sinulle ei osteta

koskaan mitään

jos toinen saa niin toisenkin pitää saada tai ei kumpikaan saa. Huoh. Lasten nyt pitää vain oppia, ettei aina voi saada kaikkea. Joskus se toinen saa ja itse ei saa, joskus taas itse saa ja se toinen ei saa. Normaalia elämää.

miettikääpä itse itsenne heräämään, nousemaan, hakemaan sakset jostain keittiön laatikosta ja hipsimään pikkusiskonne hameen ääreen. Ajatelkaa itseänne ryhtymässä leikkelemään sitä. Kelatkaa sitä, kun se ensimmäinen saksen leikkuu ihan oikeasti alkaa rikkoa kangasta. Siis väitättekö ettikö jo noihin alkuhetkiin liity todella paljon suunnittelua ja tahdonvoimaa, jotta todella kykenee ylittämään kynnyksen ja tekemään jotain aidosti pahaa?

Yksinkertaisesti normaali ihminen ei pysty edes siihen saksien hakemiseen. Viimeistään kävellessään takaisin huoneeseen kavahtaisi omaa sekopäisyyttään. Siksi kai kukaan täällä ei oikein tajua, miten kammottavaa se on että joku tosiaan pystyy. Mutta olisi syytä tajuta ja lakata vähättelemästä.

Terve lapsi olisi purkanut pahaa oloa jo edellisenä iltana esimerkiksi itkemällä äisidin sylissä tai murjottamalla äitille.

Kysymys herääkin, miksi tyttö pidätti tuon kaiken sisällään ja pystyi purkamaan asiaa vain itsekseen? Onko teillä keskustelukulttuuri ja tunteiden tukahduttaminen vallalla? Sitä ei ehkä huomaa arjessa mutta tässä on ajattelemisen paikka.

Terve lapsi todellakin näyttää mielipahansa vanhemmille, jotka ottavat sen vastaan. Jos lapsen pitää purkaa se tuollaiseen toimintaan, niin joku on oikeasti pielessä.

ostaisin kummallekin tytölle uuden mekonaisin hetke, antaisin hetken leikkiä - ja sitten saksisin sen isomman tytön mekon rikki.

ostaisin kummallekin tytölle uuden mekonaisin hetke, antaisin hetken leikkiä - ja sitten saksisin sen isomman tytön mekon rikki.

Jos molemmat ovat haaveilleet ko. mekoista, on aivan ymmärrettävää, että 6v:lle tuli paha mieli, että pikkusisko sai sen, mutta hän ei.

Minulla on aivan samanikäiset laspet ja voin kuvitella tilanteen meillä.

Minä juttelisin 6v:n kanssa, mikä olisi hänen mielestään sopiva rangaistus hänelle. Meidän 6v osaa jo itselleen rangaistuksen keksiä (kerran halusi olla ilman karkkipäivää)

Lopulta ostaisin molemmille sen samanlaisen mekon. Ihan oikeesti ostaisin, jos se olisi NIIN tärkeää noille lapsille. Lapset on lapsia, älä rankaise tätä 6v lisää, hän sai jo rangaistuksensa.

ja minkä se ap:n 6-vuotiaan rangaistus muka oli?

Jos molemmat ovat haaveilleet ko. mekoista, on aivan ymmärrettävää, että 6v:lle tuli paha mieli, että pikkusisko sai sen, mutta hän ei. Minulla on aivan samanikäiset laspet ja voin kuvitella tilanteen meillä. Minä juttelisin 6v:n kanssa, mikä olisi hänen mielestään sopiva rangaistus hänelle. Meidän 6v osaa jo itselleen rangaistuksen keksiä (kerran halusi olla ilman karkkipäivää) Lopulta ostaisin molemmille sen samanlaisen mekon. Ihan oikeesti ostaisin, jos se olisi NIIN tärkeää noille lapsille. Lapset on lapsia, älä rankaise tätä 6v lisää, hän sai jo rangaistuksensa.

Ostamalla 6v:lle mekon kertoo erittäin selkeästi, että vanhempien mielestä on oikein tehdä pikkusisko surulliseksi ja siitä vieläpä palkitaan!

6v:n tulee ymmärtää, että edes hän ei saa kaikkea. Saako se 6v uuden kännykän, jos rikkoo äidin Lumian, koska sellaisen tahtoo?

Samoin äiti =(

Inhimillinen, mutta kovin traaginen tapaus. Ei kai tuohon kokonaan korjaavaa ratkaisukonstia ole.

haluaisin ostaa hänelle uuden mekon, mutta äiti luultavasti ostaisi siskolle kaksi mekkoa ja vielä jätskit päälle.

Eikö ihmiset enää tunne lapsiaan kun eivät enää osaa reagoida oikein oman lapsen tekoihin. Monet osaavat kyllä kehua ja kiittää mutta nekin ovat turhia jos eivät tule sydämestä.

Minä itse olisin omien lapsieni kanssa antanut palautetta hieman kovemmalla äänellä 5 minuuttia ja se siitä sitten.

isosisko olisi, joskus se vaan on opittava omasta tyhmyydestä.

Isosisko saa sen saksitun hameen ja pikkusiskolle uusi. Ja isosiskolle kerrotaan, että koska hänen mielestään saksittu mekko kelpaa pikkusiskolle, saa se kelvata hänellekin.

Molemmat saavat mekon ja isosisko saa luvan pärjätä sen kanssa, että hän ihan itse on omansa leikellyt.

haluaisin ostaa hänelle uuden mekon, mutta äiti luultavasti ostaisi siskolle kaksi mekkoa ja vielä jätskit päälle.

Miksei 6v saanut kovasti toivomaansa mekkoa? Varmasti harmitti isosiskoa ja pahasti. Teillä ei näköjään tunteita käsitellä kovin avoimesti. Jos tyttö jo illalla näytti olevan harmissaan, miksei otettu vieraista syrjään ja juteltu asia läpi? Ap vaikuttaa ihan hyvältä ja reilulta äidiltä mutta aina pitää muistaa että lapsikin on ihminen ja yksilö ja joskus ne tunteet on hukassa tai pelottavan vahvoja tai uusia.

Ottakaa nyt huomioon miten pienistä lapsista oli kyse.

Ja kritisoijille tiedoksi, voiko tällaisen tilanteen ratkaista jotenkin täydellisesti? Traaginen juttu molemmille lapsille, eikä sitä nyt täysin voikaan paikata.



Ja kyllä mä ymmärrän että 6-vuotiaasta tuntuu ihan kauhealta, jos sisko saa sen mitä yhdessä ovat hartaimmin toivoneet. Mä en myöskään ymmärrä näitä tyyppejä, jotka heti vaahtoaa ettei lapsille voi suoda samoja tavaroita tai on heti curlaamista... bläääh.. Lapset nyt haluaa yleensä samoja juttuja, kuulua joukkoon, leikkiä yhdessä jne. Tämä ei mitenkään estä etteikö jokaisen yksilöllisiä taipumuksiakin voisi kuunnella.



Ja noissa prinsessaleikeissä on vieläpä kyse siitä että lapsi haluaa olla jotain ihanan erityistä.

jatkossa ap:n perheessä ostetaan aika paljon hampurilaisia ja taikasauvoja kun lapsi nyt tietää että miten niitä saa. Minä kyllä piilottaisin sakset.