Kaikki ei-korkeakoulutetut ovat onnettomia

akatemisia kollegoja ja ihan samoja töitä teen, mitä akateemiset, enkä ole huomannut, että saisin sen takia helpompia töitä tehtäväksi. Markkinointialalla työskentelen.

Me yksinkertaiset tollot, jotka olemme käyneet vain lukion ja ammattikoulun ja joilla on vakituinen työ olemme onnellisen tietämättömiä mistään paremmasta.

komppaan tätä!

Ja raha-asiat kunnossa, meilläkin oli eka rivarikolmio jo lähes maksettuna siinä vaiheessa kun moni kaveri vasta valmistui yliopistosta velkataakan kera.

Me yksinkertaiset tollot, jotka olemme käyneet vain lukion ja ammattikoulun ja joilla on vakituinen työ olemme onnellisen tietämättömiä mistään paremmasta.

komppaan tätä!

Aina siellä on jotain vialla. Yleensä se työ koetaan tylsäksi. jos työ ei ole tylsää, työajat on kuitenkin huonot ja pomo paska. Jos niissä ei ole välitöntä marinan aihetta, niin ainahan noin periaatteessa kuitenkin työnantaja riistää ja veetuttaa se, että täytyy töissä ylipäänsä käydä. Mulla on duunarimies, ja sen firman juhliss aja pikkujouluissa ja vastaavissa toi on tosi rasittavaa. Siellä ne päivänsäteet mököttävät pöydässä ja kiskovat viinaa suruunsa.



Sama ei jostain syystä koske akateemisia kavereitani. On näillekin joskus sattunut ikävä työpaikka, mutta sinne ei ole jääty makaamaan vaan sitten on vaihdettu duunia kivempaan.



Joten kyllä, ei-korkeakoulutetut vaikuttavat olevan onnettomampia. Sitä en kyllä usko, että surevat koulutuksen puutettaan, koska monilla valinta on ollut täysin tarkoitukselinen ja tahallinen, ja he pitävät koulutettuja "herran paskaan astuneita" vain toisen sortin luusereina ja kusipäinä.

Ja selkeästi taso on laskenut parin viime vuoden aikana kuin lehmän häntä. Näitä täysidioottikysymyksiä on tullut enemmän ja enemmän.

Ovatko kaikki ei-korkeakoulutetut onnettomia ja murehdittako sitä ettette kouluttautuneet enempää ja pidemmälle?

Harmittaako kun/jos palkka jäi pieneksi kuin mitä korkeastikouluttu mahdollisesti saa enemmän?

Harmittaako, ettet pysty tekemään vaativampia töitä?

Onko elitististä ajatella ei-korkeakoulutettujen jäävän jostain paitsi kun eivät ole kouluttautuneet pidemmälle?

Olen onnellinen lukion ja amk-tutkinnon käynyt...!

Joskus olen ajatellut että rahaa saisi tulla enemmän, mutta toisaalta se ei kyllä johdu koulutuksesta, vaan alasta jonka valitsin.

T. Käsityöläinen

Minulla on lapsia, aviomies, oma koti. Ei pahemmin velkaa, vuodessa 38 arkipäivää lomaa, vakituinen työpaikka. Palkka ei ole iso, mutta mieheni iso palkka kompensoi sitä kivasti. Mieheni on yhtä hyvin koulutettu kuin minä, eli amisplösöjä ollaan. Matkustellaan, sisustetaan ja rakastetaan. Lisäkoulutusta on hankittu ja hankitaan tulevaisuudessa kun siihen on tilaisuus tai tekee mieli. Onnellisia olemme ilamankin. Ei kaduta etten lukenut pidemmälle. Olen tehnyt töitä 19-vuotiaasta saakka.

En murehdi sitä etten kouluttautunut enempää ja pidemmälle. Ammattini parhaimman koulutuksen saa amiksesta ja that´s it.



Palkkani on pieni/pienehkö, mutta se on merkityksetöntä tilanteessa jossa saan tehdä rakastamaani työtä.



Mitä on vaativa työ? Miten työn vaativuus määritellään, koulutusasteen mukaanko? Yliopistokoulutuksen saanut ei osaisi tehdä minun töitäni ilman koulutusta tai vuosien harjoittelua. Työtäni ei ilmeisesti silti lasketa vaativaksi?

Tietysti on niitäkin päiviä kun tekee mieli lyödä hanskat tiskiin ja tehdä jotain ihan muuta. Mutta sellaisia päiviä on varmaan kaikilla, myös korkeasti koulutetuilla. Ei elämäni mitään idylliä ole, mutta noin yleisesti ottaen olen onnellinen. Tai ainakaan en ole onneton :)



23

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288534383178.html

ne ihmiset jotka tunnen jotka eivät ole korkeasti koulutettuja eivät välitä siitä ollenkaan. Käytös on junttimaisempaa ja välittömämpää ja he ovat sosiaalisempia. Alalla jolla työskentelen (IT) on 50+ ikäisissä paljon pelkkiä ylioppilaita, merkonomeja tai yliopiston keskeyttäneitä. Silti vetävät hyvää likasaa ja ovat hyvissä asemissa. Minä taas (DI) tunnen olevani väärällä alalla. Olisin halunut pomohommiin ja olinkin välillä utta minut työnnettiin sivuraiteelle kun en jaksanut taistella noita juntteja vastaan.

ja viihdyn työssäni. Olisi vaan ollut fiksumpi veto opiskella parempipalkkaiseen työhön.



Mulla sama kokemus kuin jollain aiemmalla. Kouluttamattomia kavereitani tuntuu tympivän oma työ enemmän kuin tuntemiani korkeasti koulutettuja. Elämässä on kuitenkin monta muutakin asiaa jotka antaa tai ottaa onnea.

Tottakai kaikki ei-akateemiset ovat todella onnettomaia. Siis aivan kaikki. Niinhän ap väitti. On helppo uskoa esimerkiksi Selänteen tai Räikkösen olevan todella onneton.

enemmän minua nyppii nyt yliopiston käyneenä tehdä näitä samoja duuneja kuin silloin, kun olin "vain" AMK-koulutettu, eli minulle ei ole koulutus tuonut parempaa työpaikkaa, ehkä olisin silloin onnellisempi, ehkä en.

Yksi viittä vaille tohtori vastaa.

Koulutusta siis riittää yli sen perinteisen maisterin. Syy ei kuitenkaan ole pätemisen tarve tai kouluttautuminen koulutuksen vuoksi vaan rakkaus tähän aiheeseen. Tiedoksi myös, että harva ystävistäni on yhtä korkeakoulutettu. Unohtamatta elämän realiteetteja: insinöörismieheni on tämän kaiken työllään ja sitä kautta paikallaan mahdollistanut. Ei opintotuki ja muutamat apurahapätkät kahta lasta ruoki.



Antaa kaikkien kukkien kukkia:)

vastaan useita amislinjat käyneitä, ei tyytyväisiä työhönsä. Harvassa ne tyytyväiset. En täysin usko näitä vastanneita. Ikävähän se on myöntää kun tällaista kysytään.