Mies petti, mä raskaana OV

Taustatietoa tilanteestani aiemmasta keskustelusta:



Pistän tännekin palstalle tämän viestin, kun kaipaisin nyt hyviä neuvoja. Olen raskaana. Sain tietää raskausaikana miehen pettäneen. pahinta on pitkäaikainen salailu ja päin naamaa valehtelu. pettämisen mies kielsi vaikka oli jo jäänyt kiinni, tarina muuttui koko ajan, lopullista totuutta teoista en taida tietääkään. pettäminen oli henkistä ja fyysistä, hauskaa vapaa-ajanviettoa kauniin isorintaisen naisen kanssa, suutelua ja hyväilyä (ja todennäköisesti seksiä;), sähköpostilla viestittelyä. mies jäi kiinni myös muista pienemmistä valheista ja epärehellisyydestä koskien toisia naisia. joka ilta mies sanoi rakastavansa mua, en huomannut miehestä mitään. seksi luisti, meillä oli hauskaa ja läheisiä hetkiä. siksi kai tuo tieto järkytti ja veti maton alta.



mies on yrittänyt tosissaan. ollaan juteltu (vaikka mies ei jaksa enää keskustella paljoa), olen käynyt terapiassa ja ollaan kokeiltu kaikkea mahdollista, välillä erillään ja välillä yhdessä oloa. pieniä ohikiitäviä hetkiä on, kun pystyn olemaan onnellinen ja keskittymään nykyhetkeen. mutta välillä tulee se ahdistus. näen silmissäni mielikuvia miehestä tuon naisen kanssa. on vaikea hengittää, itku meinaa päästä ulos muttei tule. tunnen välillä vihaa ja mielessäni pahoinpitelen tuon naisen ja lyön turpaan miestäni. välillä vihaan itseänikin, miksi olen ollut niin sinisilmäinen. tuntuu, että mies on toiminnallaan pilannut koko suhteen perustan.



miten hitossa tästä eteenpäin? mies on yrittänyt ymmärtää, vaan ei taida tajuta miltä musta tuntuu. vähintään joka toinen päivä olen hyvin,hyvin ahdistunut. mies ottaa minut hyvin huomioon, mutta toisaalta: se ei tunnu enää auttavan. tuo pettäminen on syöpynyt mieleeni pahasti, värittäen ikävillä sävyillä koko suhdetta ja jokaista päivää :(((



__



Nainen oli minulle täysin tuntematon nuori (21v) kesätyöntekijä. Lähti pois kaupungista syksyllä, jonka jälkeen vielä kirjoittelivat sähköpostia.



Mies ei osaa selittää, miksi halusi olla naisen kanssa. On sanonut jo useita syitä, mm:

- nainen oli vaan niin iloinen ja kaunis, himo heräsi

- ei ajatellut yhtään, eli hetkessä, eikä muistanut minun olemassaoloa kun vietti aikaa naisen kanssa

- kaverit usutti ja yllytti, sanoivat ettei tilaisuus toistu koskaan (naurettava selitys..)

- ei tajunnut, että siinä salassa tapailemisessa olisi mitään vikaa, kun joka kerralla ei kuitenkaan mitään fyysistä tapahtunut

- ajatteli, että se mitä minä en tiedä, ei loukkaa, eli on rakkautta olla kertomatta

- ei vielä ollut kuulemma ymmärtänyt, mitä rakkaus on



ym.ym. Tuota pettämistä kesti kaikkinensa 3 kuukautta. Enkä minä tajunnut mitään, vaikka miehen kaverit joskus minun kuullen puhuikin siitä "hyväkroppaisesta kesätyöntekijästä". Miehen kaverit tiesi koko ajan missä mennään, voi että tunsin itseni nöyryytetyksi kun tajusin.



Surkeinta on se, että vaikka olisi 100% varmaa, ettei sama toistu, niin tuntuu, ettei se auta. Se jokin perusluottamus on viety. Katkeruutta on. En usko, että voisin ikinä olla täysin rauhassa, jos mies lähtee esim. jonnekin reissuun ilman minua. arvatkaa vaan olenko yrittänyt, ihan vaan syntyvän lapsenkin takia. Työstän asiaa terapiassa, yksin päiväkirjaan. Mutta kun se epäluottamus repii kaiken hajalle :(. Mies on jaksanut ihan hyvin vatvoa asiaa, mutta tuntuu, etten silti voi luottaa. Olihan hän silloinkin ihana, vannoi rakkauttaan, antoi hellyyttä, tunsin itseni tosi rakastetuksi! Mies ei ollut tuon tapahtuessa mikään teini enää, vaan 26-vuotias. Viimeisin valhe on tullut vain pari kuukautta sitten, koko kevään hän on valehdellut menneistä asioista (miehellä taustalla pari pienempääkin juttua kuin tuo pettäminen, niitäkään ei kertonut ennen kuin pitkän vatvomisen jälkeen, sitä ennen valehteli niistäkin..).

Erosta en voi miehen kanssa edes puhua, edes sen mahdollisuudesta. Mies suuttuu valtavasti ja raivoaa, lähtee pois. Hänestä olisi törkeää rikkoa perhe miehen virheiden takia. Miehen mielestä mun on vain opittava elämään tämän asian kanssa.



NYT TILANNE:



Riitelemme edelleen jatkuvasti. Mies edelleen paikkakunnalla, jossa petti. Etäsuhde on tällä hetkellä mulle painajaista. Pahinta on, kun soitan miehelle 1-2 kertaa päivässä, niin mies melkein heti alkaa lopettaa, eikä hän jaksa kuunnella minua :(. Kuulemma on kiire, eikä jaksa enää jauhaa samasta aiheesta.



Tuntuu ihan pattitilanteelta. Olen niin masentunutkin tällä hetkellä. En halua nähdä ketään :( . Hyvät neuvot olisi tarpeen. Onko minulla oikeus soittaa miehelle, jos haluan hänelle jutella pahasta olosta, mikä herää, kun hän on samalla paikkakunnalla jossa petti?



-ap