Vituttaa olla erityislapsen vanhempi

Hoitopaikkana HUS. Asiat on ammattitaitoisesti ja kunnolla tutkittu, ei vaan hutkittu.

koska kokee olevansa maata kiertävällä radalla aina joku lähete vetämässä.



Ja lapsella ei ole mitään muuta kuin puheviivästymä ja silti moinen rumba!



On mekin saatu hoitoa, mutta esimerkiksi astmalaitteet saa Ruusulasta vuokrattua kotiin, mikä on kyllä tuhat kertaa luksuksempaa kuin se siellä sairaalassa kököttely!

kun täälläkin monet sanoo, että tutkimuksia tehdään siksi, että lapsi sais niiden avulla oikeaa hoitoa. Haluaisin nimittäin tietää, mitä tämä "hoito" siis käytännössä olisi?



Ymmärrän tietysti, jos lapsen luonteessa on jotain "ongelmia" esim. raivokohtauksia ym. mutta meillä ei semmoisia ole, vaan lapsi on todella ihana ja helppo tapaus, en keksi mitään mitä hänessä muuttaisin. Olisi toki mukavaa, jos puhe olisi selvempää, mutta uskon sen tulevan ihan luonnostaan iän myötä. Siihen ei tarvita tätä järjetöntä systeemiä, joka nyt meidän ympärillä pyörii.



Terveisin ap, joka on todella kiitollinen saamistaan vastauksista. Oma olo parani ihan hirveästi teidän viestien takia.

että lapsi puhuu kuin pottu olisi suussa, kannattaa tehdä yksinkertaisesti suuliharjoituksia:



Puhallella ilmapalloja ja puhallella pillillä maitolasiin jne.

Lisäksi kaikki nämä tutkimukset, terapiat, opettajien tapaamiset, yms. ovat aina työajalla, joten on jatkuvasti oltava töistä pois tai liukua (kun on liukuva työaika). Kaikki tunnit on kuitenkin tehtävä takaisin. Ei ihme, että välillä väsyttää ja tympäännyttää koko tilanne.

kaikkien noiden tutkimusten ja käyntien kanssa.



Koita kuitenkin jaksaa, eivät ne ikuisesti kestä. Ja mikä tärkeintä: ne ovat kaikki lapsesi parhaaksi (tiedän tämän omasta kokemuksestani).



Yhteiskunta yrittää hyvän hyvyyttään selvittää mahdollisimman tarkasti, onko hänellä joitakin ongelmia kehityksessä (muitakin kuin se puheen viivästymä) ja sen perusteella antaa hänelle mahdollisimman hyvää tukea ja apua. Useimmissa maailman maissa kansalaiset eivät voi edes uneksia tällaisesta.

tutkimukset on lapsen etu. Kuka niin sanoo? Ne, jotka saa palkkansa siitä koneistosta? Tottakai tietyt asiat kannattaa etsiä, mutta turhanaikainen tutkiminen EI OLE KENENKÄÄN paitsi sen työntekijäarmeijan etu. Lapsi stressaantuu, vanhemmat stressaantuu ja alkaa näkemään turhia ongelmia + yhteiskunta maksaa viulut.



Ap, ymmärrän sua hyvin. Naurettavaa touhua koko rumba ja sinä hypit siinä ainoastaan sen takia, että ne tukimuksia organisoivat ihmiset työllistävät itse itseään ja kertovat sitten julkisuudessa, kuinka a) heistä on kova pula ja b) he kaatuvat töihinsä ja c) ongelmat on lisääntyneet.



Hei, tähän paikkaan vanha sanonta: "Jos jossain tapahtuu jotain, mitä et ymmärrä, niin mieti, kuka siitä hyötyy..."

Ei ole lapsen etu kuulla loputtomiin, että hän ei kelpaa, että nyt etsitään vikaa jne.



Tuo on ihan sitä samaa "tukemista", jota sosiaalipuoli on täynnä - eikä siitäkään hyödy kukaan muu kuin se jatkuvasti kasvava tarpeeton tanttakaarti!



t. 3

tutkimukset on lapsen etu. Kuka niin sanoo? Ne, jotka saa palkkansa siitä koneistosta? Tottakai tietyt asiat kannattaa etsiä, mutta turhanaikainen tutkiminen EI OLE KENENKÄÄN paitsi sen työntekijäarmeijan etu. Lapsi stressaantuu, vanhemmat stressaantuu ja alkaa näkemään turhia ongelmia + yhteiskunta maksaa viulut. Ap, ymmärrän sua hyvin. Naurettavaa touhua koko rumba ja sinä hypit siinä ainoastaan sen takia, että ne tukimuksia organisoivat ihmiset työllistävät itse itseään ja kertovat sitten julkisuudessa, kuinka a) heistä on kova pula ja b) he kaatuvat töihinsä ja c) ongelmat on lisääntyneet. Hei, tähän paikkaan vanha sanonta: "Jos jossain tapahtuu jotain, mitä et ymmärrä, niin mieti, kuka siitä hyötyy..."

Kas kun käytännössä nuo psykologit, neurologit ja terapeutit ovat ylityöllistettyjä. Moneen tutkimukseen on piiiiitkä jono. Ei heidän TARVITSE keksiä itselleen työtä, sitä on entuudestaan jo liikaakin.

Eikä kk-palkkaisille ihmisille tule edes lisää liksaa siitä valtavasta työmäärästä.

Joten...

vuodenkin jono.

niin luultavasti tuosta ns. työmäärästä joku 90 % on turhaa - ne on niitä ap:n lapsen tapaisia lapsia, jotka on pantu lähetekaruselliin pyörimään.

he eivät haali lisää töitä...? Tottakai he pitävät oman työtilanteensa huipussaan ja sen lisäksi mukana on sitä koneiston sisäsyntyistä tapaa keksiä itselleen töitä eli kanssaorganisaatiota buukkaa toisilleen duunia varmuuden vuoksi.



Luojan kiitos omat lapset on kasvaneet normaalisti, niin ei ole tarvinnut tuohon rumbaan lähteä mukaan. Ensin tutkitaan ja kun tarpeeksi tutkitaan, niin löytyyhän niitä ongelmia aina jostain. Ja sitten voidaan tutkia lisää, josko vielä löytyisi jotain jne. Lopuksi voidaan mukavasti työllistää lauma toimintaterapeutteja ja vastaavia, jotka kuntouttavat tätä erityislasta. Sitten koulut huutaa lisää resurssia ja erityisopettajista on pula. Siellä jauhetaan erityisopetuksessa sitten loputtomiin, koska eihän sieltä pois päästetä, jos kerran saadaan materiaaliksi. Ei kai ne erityisopettajatkaan tyhmiä ole.



Mulle hyvin sanoi lastenkirurgi, kun vauvana tutkittiin tytön lonkkaa. Sanoi, että ultraamalla löydetään 30-40% luksaatio, joten käsipeli riittää. Sillä löytyvät pitää hoitaa, loput hoituu itselleen. Liian tarkka menetelmä aiheuttaa vaan turhaa hoitoa. Ja tytöllä ei löytynyt käsipelillä mitään ja ihan on jalat/lonkat kunnossa, ikää 15.

niin luultavasti tuosta ns. työmäärästä joku 90 % on turhaa - ne on niitä ap:n lapsen tapaisia lapsia, jotka on pantu lähetekaruselliin pyörimään.

Esimerkiksi terapioita on todella VAIKEA saada. Aivan niitä tarvitsevienkin... Kela ei korvaa käytännössä enää kuin korotettua vammaistukea saavien lasten terapioita, eikä niitäkään välttämättä. Pitää siis saada maksuosoitus vaikkapa keskussairaalasta, ja niitäkään ei tahdo saada kuin hyvin vaikeisiin oireisiin ja määräajaksi.

Joka puolella säästetään, nyt on taantuma, jos et ole sattunut huomaamaan.

Eli erittäin harvinaisena pitäisin, että terapioita annettaisiin turhaan ja löysin perustein.

nuorin poikani pääsi tutkimuksiin ollessaan 4v.. puhetta ei vain tullut. Diagnoosi tuli lennosta -> dysfasia.



Mutta sellainen hermoilu jäi päälle, kun ei aina tullut ymmärretyksi; viive ikätasoon oli aikoinaan 2,5 vuotta. Olisi pitänyt äitinä ymmärtää, että totta mooses toinen hermostuu, kun ei ole sanoja eikä sitä sanottua puhetta ymmärtänyt.



Kun pyörät pyörivät, ei diagnoosi dysfasia riittänyt, joku taho jossain halusi ajan kanssa lisää tutkimuksia.



kuitenkin tuossa välissä lapsi oppi puhumaan, tuli ymmärretyksi ja ennenkaikkea lahjakas. Koulussa alaluokilla ollessa arvosanat kiitettävää, terävä-älyinen lapsi, joka oivalsi ja keksi asioita. Huokaisimme helpotuksesta.. mutta kuten kerroin pyörät pyörivät ja tutkimukset jatkuivat



Pian olimme tilanteen edessä jossa meille kerrottiin lapsen olevan Asperger. En ymmärtänyt tuosta mitään.. kohta meille ehdoteltiin risperdal lääkettä lapselle, koska hän hermoili edelleen. No, mikäs siinä ajattelin, lapsen parastahan kaikki haluavat.



En tiennyt tuolloin mitä lääkettä risperdal on, en tiennyt mitä sen vaikutukset ovat pitkäaikaiskäytössä. Lääkitys vaan jäi päälle, eikä kukaan koskaan ehdottanut sen purkua, vaikka mitään raivareita ei ollut vuoteen. Lapsen arvosanat laskivat, alkoi tulla koulusta huomautuksia siitä, ettei lapseni enää ymmärrä luettua tekstiä. Ei omaksu asioita, ei pysy kärryillä jne



Nyt havahduin ja otin selvää mm lääkityksestä ja huomasin sen olevan ihan hirveää tavaraa. Hänelle oli parin vuoden ajan syötetty lääkettä, joka on tarkoitettu psykoosien hoitoon.



Lääkkeen ajoimme kotona hitaasti alas ja toivomme parasta, ettei mitään pysyvää vahinkoa ole päässyt tapahtumaan.



Pointtini sinulle ap on se, että tässä yhteiskunnassa kyllä tutkitaan ja hutkitaan mielellään. Langetaan diagnooseja ja lääkitään "terveitä" lapsia.



Uskon, että sinulla on järkeä enemmän kuin minulla. Olet jo havahtunut, että tutkitaan tutkitaan kierteeseen.. kuuntele itseäsi ja ajattele lapsesi parasta.

on oivallinen tyyppiesimerkki: Vähän jollakin osa-alueella hitaasti kehittynyt lapsi, yli-innokas erityisope ja hieman liian kiltti äiti.



Noita ne on muutkin - ja loput on niitä, jotka sairastuu siinä rumbassa.

Olisi toki mukavaa, jos puhe olisi selvempää, mutta uskon sen tulevan ihan luonnostaan iän myötä. Siihen ei tarvita tätä järjetöntä systeemiä, joka nyt meidän ympärillä pyörii.

Terveisin ap, joka on todella kiitollinen saamistaan vastauksista. Oma olo parani ihan hirveästi teidän viestien takia.

Tutkimuksilla yritetään etsiä syytä, miksi puhe on epäselvää ja syyn löydyttyä osataan auttaa paremmin. Tai sitten se puhe todellakin selvenee itsestään. Tai pahimmassa tapauksessa syytä ei löydetä ja puhe ei selvene.

Mutta uskoisin että lapsen parasta tässä ajatellaan, vaikka varmasti onkin raskasta.

Epäselvä puhe aikuisena on aika ikävä juttu ja varsinkin, jos se olisi voitu hoitaa kuntoon riittävän aikaisella tuella

Samat tunnelmat meillä ja samankaltainen tilanne! Lapsi kehittyy kokoajan ja kirii kavereita kiinni. Silti tulossa kaikenlaista tutkimusta, ihan varmuuden vuoksi. Ihan väsynyt ylikiltti äiti täälläkin, yh vielä :/

he eivät haali lisää töitä...? Tottakai he pitävät oman työtilanteensa huipussaan ja sen lisäksi mukana on sitä koneiston sisäsyntyistä tapaa keksiä itselleen töitä eli kanssaorganisaatiota buukkaa toisilleen duunia varmuuden vuoksi. Luojan kiitos omat lapset on kasvaneet normaalisti, niin ei ole tarvinnut tuohon rumbaan lähteä mukaan. Ensin tutkitaan ja kun tarpeeksi tutkitaan, niin löytyyhän niitä ongelmia aina jostain. Ja sitten voidaan tutkia lisää, josko vielä löytyisi jotain jne. Lopuksi voidaan mukavasti työllistää lauma toimintaterapeutteja ja vastaavia, jotka kuntouttavat tätä erityislasta. Sitten koulut huutaa lisää resurssia ja erityisopettajista on pula. Siellä jauhetaan erityisopetuksessa sitten loputtomiin, koska eihän sieltä pois päästetä, jos kerran saadaan materiaaliksi. Ei kai ne erityisopettajatkaan tyhmiä ole. Mulle hyvin sanoi lastenkirurgi, kun vauvana tutkittiin tytön lonkkaa. Sanoi, että ultraamalla löydetään 30-40% luksaatio, joten käsipeli riittää. Sillä löytyvät pitää hoitaa, loput hoituu itselleen. Liian tarkka menetelmä aiheuttaa vaan turhaa hoitoa. Ja tytöllä ei löytynyt käsipelillä mitään ja ihan on jalat/lonkat kunnossa, ikää 15.

Kuule, diagnoosit tehdään julkisessa terveydenhoidossa. Töitä ja liksaa on, vaikkei olisikaan pitkää jonoa.

Terapiaa saa joko julkiselta puolelta (jono, eikä työsuhde juurikaan riipu jonon pituudesta) tai maksuosoituksella yksityiseltä. Yksityispuolen jonoja ei ole mitään tarvetta julkisen puolen tukea, ei joku keskussairaalan puheterapeutti hyödy siitä ollenkaan. Päinvastoin, terapioihin varatut määrärahat ovat supistuneet viime vuosina todella voimakkaasti, niin keskussairaaloilla kuin Kelallakin. Tiukka linja!

Erityisopetuksestakaan et näemmä tiedä mitään. Erityisopetuspäätökset tehdään nykyään AINA määräaikaisina, yleensä 2 vuodeksi kerrallaan. Näin sanoo lakikin.

on oivallinen tyyppiesimerkki: Vähän jollakin osa-alueella hitaasti kehittynyt lapsi, yli-innokas erityisope ja hieman liian kiltti äiti. Noita ne on muutkin - ja loput on niitä, jotka sairastuu siinä rumbassa.

Että noita ne on muutkin. Mistä vitusta sulla on muka lihasta sanoa, että muutkin - siis KAIKKI - on turhia diagnooseja ja turhaa juoksuttamista TAI sitten lapsi sairastutetaan.

Painu vi...uun siitä puhumasta paskaa.

Ap väittää - me emme tiedä - että lapsessa ei ole mitään muuta vikaa kuin puheviivästymä. Voi olla tai sitten se on äidin tyypillistä itsepetosta lapsensa puutteiden suhteen. SE on paljon yleisempää kuin turha juoksuttaminen.

se ns. äidin itsepetos on sitä, että hän TIETÄÄ ja TUNTEE sen lapsensa ja siksi ei usko kaikkea paskaa, mitä hänelle halutaan syöttää.



Samainen fiksu neuvolaterkka SEKÄ se meidän hyvä eskariope sanoivat molemmat, että äidin kannattaa vain uskoa siihen omaan vaistoonsa. Se on yleensä oikeassa.



Ap kertoo olevansa kiltti. Siksi hänet on jyrätty.



Epäselvää puhetta kannattaa ihan alkuun lähteä selkeyttämään niillä suulihasharjoituksilla. Niin simppeliä se on!



t. 3