Mitä ajattelet ihmisestä, jolla ollut syömishäiriö?

herkkiä ja lahjakkaita ihmisiä.



No vitut. Tiukkapipoisia nipottajia ja pärmäreitä tuppaavat yleensä olemaan.

Kokemäen?

Kokemäen?

Kokemäen?

Toivottavasti on tasapainossa. Itse olen niin parantunut kuin nyt tuosta parantua voi.

up

http://yle.fi/uutiset/syomishairiota_sairastanut_hoitopaikassa_oli_hylatty_ja_yksin_jatetty_olo/7224253

tappavin psykiatrin sairaus, vie hengen monelta nuorelta ihmiseltä. Ei todellakaan mitään pelleilyä. Ei ne ihmiset huvikseen tuhoa terveyttään ja tapa itseään ennenaikaisesti.

Mielenterveysongelmahan se on. Ihminen perii alttiuden saada mielenterveysongelmia ja ympäristötekijät laukaisee taudin. Syy sinänsä ei tarvitse välttämättä olla mitään traumaattista juurikin esim. ahdistava ilmapiiri lapsuudenkodissa, kovat vaatimukset vanhemmilta voivat jo laukaista sen.

Itsellä on valitettavasti tuttavapiiristä tuttuja anorektikkoja ja itselle eniten yllätys on ollut se että nämä ihmiset on päässeet elämässään todella helpolla aina, mitään isompia ei elämässä ole ollut. Siltikin heillä on anoreksia..  Mutta joo mielenterveysongelma tosiaankin.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2013 klo 17:53"]

Itse suhtautuisin lähtökohtaisesti empaattisesti. Arvelisin, ettei hänen osansa elämässä ole ollut helppo ja arvostan sitä suurta työmäärää, jonka parantuminen on väistämättä vaatinut. En siis pitäisi kyseistä ihmistä sen huonompana (tai parempana) kuin aiemmin olen pitänyt.

[/quote]

mua myös surettaa vastaukset. Ei ihmistä voi leimata noin nuoruuden sairauden vuoksi. Syömishäiriöiden taustalla on tosi erilaisia syitä, ja sairastuneet eivät todellakaan edusta vain yhtä ihmistyyppiä :/

Mulla on ollut 22 vuotta (13-vuotiaasta asti) bulimia ja joku ahmimishäiriö. Välillä oksentelen useita kertoja päivässä, välillä voi olla kuukausia etten työnnä sormia kurkkuun mutta joka päivä/joka tunti ajattelen läskejäni, syömistä, pitäiskö oksentaa yms.

Sain vauvan vajaa kk sitten ja olen aivan järkyttävän lihava tällä hetkellä, ahmin vaan enkä edes oksenna, pitäisi kyllä.

Sairasta, tiedän kyllä, mutta mä olen aina ihaillut anorektikkojen itsekuria. Itselläni ei ole itsekuria lainkaan, voin pupeltaa ihan järkyttävät määrät herkkuja ja sen jälkeen oksentaa tai velloa pahassa olossani. Aloitan vähän väliä milloin mitäkin ruokavalioita, noudatan niitä max. viikon ja repsahdan. Jojoilen jatkuvasti.

En ole kertonut asiasta ikinä neuvolassa raskausaikoina tms. Mieheni tietää että oksentelen joskus mutta hänelle olen selittänyt että mulle tulee vaan kauheen helposti huono olo... Hän ei tosiaan tiedä ongelman oikeaa "kokoa". Hampaani ovat kamalassa kunnossa, monta on pitänyt ottaa poiskin. Hammaslääkäreille olen selittänyt oksennelleeni paljon raskauspahoinvoinnin vuoksi.

Tiedän että mun pitäisi hakea apua tähän mutta jotenkin tuntuu ettei tämä kuitenkaan ole niin vakavaa ja vien resursseja niitä enemmän tarvitsevalta. Ja pelottaa se että jos apua haen että kuinka syvälle jossain terapiassa mennään, en ehkä edes halua tiedostaa kaikkia syitä mitkä tähän ovat johtaneet.

Mutta itse kysymykseen että mitä ajattelen syömishäiriöisestä ihmisestä? Anorektikkoja ja ortorektikkoja kadehdin heidän itsekuristaan ja bulimikkoja ja ahmijoita ymmärrän ja sympatiseeraan.

"Mitä ajattelet ihmisestä, jolla ollut syömishäiriö?"



Hölmö kysymys. En mitään. Mitä sinä ajattelet ihmisestä, jolla on ollut jalka kipsissä?

pikku nainen, jolla kehittyneen maailman ongelma.



Ja että kunnon korvatillikka ei menisi hukkaan.



Oikeasti, inhottaa että verorahoilla näitä neurootikkoja paapotaan.



Lääkkeeksi riittäisi psykoosilääkitys, tyyliin 1200 mg Ketipinoria vuorokaudessa.



Mutta ei; näitä hauraita perhosia pitää lelliä, ymmärtää ja hoitaa terapiassa loputtomiin.

Oikeasti, inhottaa että verorahoilla näitä neurootikkoja paapotaan.

Suomessa pitää olla oikeasti kuolemansairas, jotta pääsee asianmukaiseen hoitoon, julkiselta puolelta ei tule lähetettä lähes koskaan.

Ketään ei paapota, hoito evätään syömishäiriön laadusta riippumatta, jollei elopaino ole 30 kilon tietämillä. Harmi vain, että anoreksia on ainut sairaus jossa paino päässäntöisesti on noi alhaalla...

Marraskuussa Yle uutisoi, että pk-seudulta katoaa 8 kokovuorokausipaikkaa. Se tarkoittaa sitä, että maan paras syömishäiriöihin erikoistunut yksikkö vähentää huomattavasti paikkoja ja hoitoa on vieläkin vaikeampi saada.

Totta, syömishäiriö on ensimmäisen maailman ongelma. Mutta tiedätkö, että suurin osa syövistäkin on päasiassa länsimaisia (kansan)tauteja - ja silti syöpiä hoidetaan ilman mitään ruikutusta.

Jos ollaan jutteluväleissä kysyn millaisessa kunnossa nyt on, vieläkö vaivaa.



Työssä neuvolassa kohtaan näitä entisiä syömishäiriöisiä (ja joskus nykyisiäkin) aika paljon. Ankaraa tuntuu nuorten naisten elämä nykyään olevan kun niin moni sairastuu :(

Tässä ketjussa on niin paljon niin kamalia vastauksia, että ilman bulimiaakin haluaa oksentaa.

Rehellisesti: ajattelen, että heikkoluonteinen pikku nainen, jolla kehittyneen maailman ongelma.

Ja että kunnon korvatillikka ei menisi hukkaan.

Oikeasti, inhottaa että verorahoilla näitä neurootikkoja paapotaan.

Lääkkeeksi riittäisi psykoosilääkitys, tyyliin 1200 mg Ketipinoria vuorokaudessa.

Mutta ei; näitä hauraita perhosia pitää lelliä, ymmärtää ja hoitaa terapiassa loputtomiin.

Syömishäiriöt ovat usein hyvin vaikeasti parantuvia, koska niissä psyykkiset ja fyysiset oireet ruokkivat - heh - toisiaan. Olishan se hyvä, että 1200 mg Ketipinoria vuorokaudessa auttaa, mutta kun harvoin pelkkä lääkitys tai PELKKÄ mikään auttaa.

Mulla ei ole itsellä ollut minkäänlaista syömishäiriötä, joten minkäänlaista omaa lehmää ojassa ei ole.

traumaattinen kokemus (joka kyllä usein aiheuttaa päänsisäisiä ongelmia...)



Mutta en pidä sen takia huonompana, friikkinä, hemmoteltuna tms.

up

[quote author="Vierailija" time="19.01.2013 klo 13:30"]

pikku nainen, jolla kehittyneen maailman ongelma.

Ja että kunnon korvatillikka ei menisi hukkaan.

Oikeasti, inhottaa että verorahoilla näitä neurootikkoja paapotaan.

Lääkkeeksi riittäisi psykoosilääkitys, tyyliin 1200 mg Ketipinoria vuorokaudessa.

Mutta ei; näitä hauraita perhosia pitää lelliä, ymmärtää ja hoitaa terapiassa loputtomiin.

[/quote]

Älä viitsi. Olet kuvottava ihminen. Kiusaatko ja halveksitko muitakin sairaita?