Miksi jotkut urpot jankkaavat, että kaikille halukkaille muka löytyy kyllä työtä?
Onko heillä kenties jonkinlainen luetunymmärtämisongelma tilastojen suhteen?
Pää niin syvällä omassa persiissä, ettei nähdä kokonaisuuksia lainkaan? Haukutaan eläteiksi ja laiskoiksi, mikä on mielestäni aivan järkyttävän typerää.
Haluaisin vastauksia mm. seuraaviin tilanteisiin, joita täälläkin on esitetty:
1. Mies jää työttömäksi paperitehtaalta, koko tehdas lakkautetaan. Paikkakunnalla tai lähikunnissa ei mitään tarjolla 500 äkkityöttömälle. Vaimolla on vaikkapa oma kukkakauppa ja ok tulot sieltä. Kolme lasta, yksi paikallisessa lukiossa, muut alakoulussa. Oma talo, josta velkaa. Mitä miehen pitäisi tehdä?
2. Vaimo potkaistaan Nokialta pihalle. Miehellä hyvä työ samalla paikkakunnalla. Vaimo yrittää etsiä epätoivoisesti jotain, kilpaillen muutaman sadan muun irtisanotun kanssa hajatyöpaikoista. Yrittää kaupan kassalle, siivoojaksi, ym, mutta on "liian koulutettu". Vaimo ei saa työtä. Lapset tarhaikäisiä. Talo oma, mutta velkaa on vielä. Mitä vaimon pitäisi tehdä?
Kommentit (36)
Kohtaan A.) Paikkakunnan muutto tai perustaa oman innovatiivisen yrityksen!
Kohtaan B.) Sanoo haastatteluissa että onhan tuota tullut opiskeltua mutta nyt on tilanne sellainen että hän vaan tarvitsee perheelle rahaa.
Sen jälkeen kehuu miten työpaikka voisi hyötyä hänen palkkaamisestaan.Voi hyvä ystävä, miten naiivia tekstiä: "perustaa oman innovatiivisen yrityksen". Toivottavasti kirjoitit viestisi vitsinä. Luuletko tosiaan, että Suomessa yrittäminen on jokin rahasampo tai edes järjellinen elinkeino...Tai että työhaastattelussa briljeeraaminen takaisi automaattisesti työpaikan. Niitä paikkoja hakee parhaimmillaan satoja, päteviä hakijoita. Missä tynnyrissä sä oikein elät? Nimim. yrittäjä, 2 korkeakoulututkintoa
Itse olen ollut liian koulutettu aikanaan. Mutta olen työntekijänä reipas, tunnollinen ja tahdon tehdä kaiken hyvin enkä melkein!
Yrityksen perustaminen kiinnostaa ja näen paljon asioita juurikin työnantajan vinkkelistä.
Jos ei vaaranna mitään palkkaamalla vähän liian hyvän miehen mutta ehkä voisi saada hänestä hyvän työntekijän niin ehdottomasti palkkaisin hänet kuin ei niin motivoituneen justiin paikkaan sopivaa persoonaa.
Mutta tämä nyt on vaan minun ajattelua. Ja PS. minulla on vakityö, harkitsen tosin lisäkoulutusta ja haaveissa siintää oman yrityksen kokoaminen.
Että revi siitä ja hajoa työttömyyteesi, sinähän et voi elämällesi mitään! Kuka nyt sinua palkkaisikaan? En minä ainakaan!!!! :D
on vain 1-2 työnantajaa mutta isommissa kaupungeissa (ja niiden ympäristöissä) tätä ei ole.
Itse esim olen jo 50+ ja otin juuri paketin Nokialta vuosi sitten. Samana päivänä kun kuittasin paketin allekirjotin myös uuden työsopimuksen. Olen onnekas sillä en ole ollut päivääkään työttömänä viimeisen 34 vuoden aikana. Siksi työllistymättömyyttä on vaikea ymmärtää...
Kuinka asunto myydään paikkakunnalla, jossa noin 200 äkkityötöntä yrittävät myös myydä asuntoaan?
Miten käy niiden kuuluisien turvaverkkojen, jotka jäävät sinne kotipaikkakunnalle?
Onko vakituinen työpaikka ja hoitopaikat lapsille taattuja esim. Helsingissä, jos sinne muutetaan työn perässä? Vai revitäänkö pikkulapsia ympäri maata pätkätöiden perässä?
Onko toisen asunnon vuokraaminen stadissa mahdollista, jos isi lähtee sinne ma-pe töihin, paljonko on vuokra ja matkakulut?
Ja edellen se itse ongelma: TYÖPAIKKOJA ON VÄHEMMÄN KUIN TYÖTTÖMIÄ. Miten tämä ongelma voidaan vierittää "laiskojen" ja "saamattomien elättien" hartioille? Ongelma on yhteiskunnallinen, ei yksilöstä johtuva. Tämä ei vaan mene perille.
1. Jäädä kotinurkille pyörimään ja toinen on lopun ikää työttömänä. Lapset oppii, että ei ole pakko tehdä töitä ja voi elellä tuilla. Toisen omantunnonarvo romahtaa ja eläkeikää kertyy lähes puolet elämästä.
2. Muuttaa työnperässä vaikka sitten stadiin ja maksaa asunnosta itsensä kipeäksi ja opettaa lapsille, että syödäkseen pitää käydä töissä. Onpahan ainakin puuhaa eläkeikään saakka ja seuraava sukupolvi oppii ahkeruuden arvon.
1. Jäädä kotinurkille pyörimään ja toinen on lopun ikää työttömänä. Lapset oppii, että ei ole pakko tehdä töitä ja voi elellä tuilla. Toisen omantunnonarvo romahtaa ja eläkeikää kertyy lähes puolet elämästä.
2. Muuttaa työnperässä vaikka sitten stadiin ja maksaa asunnosta itsensä kipeäksi ja opettaa lapsille, että syödäkseen pitää käydä töissä. Onpahan ainakin puuhaa eläkeikään saakka ja seuraava sukupolvi oppii ahkeruuden arvon.
Ja lapsille selittää että miksi toinen taas on kotona.
Heh, kohtahan kaikki lapset kuvittelee noin ;)
Ei ne työpaikat lisäänny sillä, että kirjoittelet idiootteja viestejä :)
1. Jäädä kotinurkille pyörimään ja toinen on lopun ikää työttömänä. Lapset oppii, että ei ole pakko tehdä töitä ja voi elellä tuilla. Toisen omantunnonarvo romahtaa ja eläkeikää kertyy lähes puolet elämästä.
2. Muuttaa työnperässä vaikka sitten stadiin ja maksaa asunnosta itsensä kipeäksi ja opettaa lapsille, että syödäkseen pitää käydä töissä. Onpahan ainakin puuhaa eläkeikään saakka ja seuraava sukupolvi oppii ahkeruuden arvon.
Ja kauankohan siellä stadissa on asuntoja ja työpaikkoja saatavilla, kun näin tekevät kaikki Suomen työttömät?
Kuinka asunto myydään paikkakunnalla, jossa noin 200 äkkityötöntä yrittävät myös myydä asuntoaan? Miten käy niiden kuuluisien turvaverkkojen, jotka jäävät sinne kotipaikkakunnalle? Onko vakituinen työpaikka ja hoitopaikat lapsille taattuja esim. Helsingissä, jos sinne muutetaan työn perässä? Vai revitäänkö pikkulapsia ympäri maata pätkätöiden perässä? Onko toisen asunnon vuokraaminen stadissa mahdollista, jos isi lähtee sinne ma-pe töihin, paljonko on vuokra ja matkakulut? Ja edellen se itse ongelma: TYÖPAIKKOJA ON VÄHEMMÄN KUIN TYÖTTÖMIÄ. Miten tämä ongelma voidaan vierittää "laiskojen" ja "saamattomien elättien" hartioille? Ongelma on yhteiskunnallinen, ei yksilöstä johtuva. Tämä ei vaan mene perille.
Itse olen alalla, jossa joudutaan liikkumaan hankkeiden perässä ympäri maata, ja työnantaja tarjoaa kimppamajoituksen ma-pe väliselle ajalle. Pääsääntöisesti jokaisella majoittujalla on oma huone käytössään.
ja jäädä paikalleen surkuttelemaan tilannetta, mutta totuushan kumminkin on että työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työhaluisia ja -kykyisiä ihmisiä.
Joten mistä revitään tämä että JOKAISELLE työtä haluavalle sitä löytyy? Sehän on ihan looginen mahdottomuus. Kaikista ei todellakaan ole yrittäjiksi, ainakaan sellaisiksi jotka myös elättävät itsenä ja jälkikasvunsa sillä yrityksellään.
Se innovatiivinen tulee lähinnä siitä että on ollut työssä jossain ja omaa kokemusta ja näkemystä siitä työstä ja voisi ihan hyvin ottaa lainaa pankilta yritystä varten plus yrityksen perustamisessakin autetaan myös rahallisesti..
En tarkoita että joku yritysneuvoja alkaa tekemään jotain komporiitteja työkseen! Pointti oli että paperimies saa kenkää niin mistä työtä. Jos pysytään siitä.
Sinähän voisit tarjota omaa osaamistasi siinä mitä teet: toimistohommaa ja suunnittelet yrityksille mitä osaat.
Tai kuten minä: hattu käteen ja menet esittelemään itsesi hyvänä työntekijänä ja ahkerana saisit itsesi sisään vaikka olisitkin liikaa opiskellut. Pointti on omien korvien sisällä, ei siinä ettei muut työtä vaan tarjoa.
Tottakai se selitys työnantajalta että olet vähän liikaa, kun se lisähuomio on että he ei saa sinusta mitään.
Luultavasti voisit olla ylimielinen ja turhaudut hommassa. Siksi kun olet liikaa kouluttautunut, se pitää työnantajan kertoa että on valmis pesemään paskaa palkkansa eteen.
Koska se riski on että tuijotat harjaa ja sanot ettei sinusta ole siihen. Hukkaat silloin kaikkie aikaa.
Mutta sinä voisit vaikka aikasi kuluksi suunnitella vaikka pelastautumis- suunnitelmaa tai kirjoittaa työpaikan uuden työntekijän vihkosen!
Mutta hei: ihan miten vaan. Johan sinun asenne paistaa kauas, eikä se vaan heijasta kultaa työnantajalle..
ja muutinkin mutta en nyt enää yli nelikymppisenä. Näin se vaan on. Jos ei täältä löydy mulle sopivaa työtä olen sit työtön lopun ikääni, ei voi mitään.
Kuinka asunto myydään paikkakunnalla, jossa noin 200 äkkityötöntä yrittävät myös myydä asuntoaan?
>> Sitä ei sitten saa myytyä tai se myydään pilkkahinnalla. Kuka hullu nyt muutenkaan ostaa talon parin tehtaan kaupungista.
Miten käy niiden kuuluisien turvaverkkojen, jotka jäävät sinne kotipaikkakunnalle?
>> Stadissa meitä junantuomia riittää, meillä tukiverkot muodostuvat muista junantuomista perheistä. Junantuomiahan stadissa riittää.
Onko vakituinen työpaikka ja hoitopaikat lapsille taattuja esim. Helsingissä, jos sinne muutetaan työn perässä?
>> On. Hoitopaikoista on laki ja etsivä löytää kyllä duunipaikan.
Vai revitäänkö pikkulapsia ympäri maata pätkätöiden perässä?
>> Höpsis.
Onko toisen asunnon vuokraaminen stadissa mahdollista, jos isi lähtee sinne ma-pe töihin, paljonko on vuokra ja matkakulut?
>> Asuntoja vuokrataan Helsingistä. Vuokrat alkaen 300 euroa, jos asuu miniyksiössä Korson junaradan varressa. Matkakulut riippuu välimatkoista. Kaikki on mahdollista, minkä itse toteuttaa. En suostunut asumaan miehen kanssa eri paikkakunnilla, joten tulimme stadiin molemmat.
Ja edellen se itse ongelma: TYÖPAIKKOJA ON VÄHEMMÄN KUIN TYÖTTÖMIÄ. Miten tämä ongelma voidaan vierittää "laiskojen" ja "saamattomien elättien" hartioille? Ongelma on yhteiskunnallinen, ei yksilöstä johtuva. Tämä ei vaan mene perille.
>> Yksilö ei voi ratkaista yhteiskunnallista ongelmaa. Oman ongelmansa hän voi halutessaan ratkaista etsimällä töitä. Jos haluaa töitä, niitä saa. Itse olin vuoden call centerissä ja siivoojana, kun oman alan duunit oli lamanalta heikkoja.
Rovaniemi on hyvä esimerkki. Osa vain palloilee työttöminä ja kitisee kun on köyhää. Osa lähtee Ouluun tekemään töitä. Sitten kun ne oululaiset tulee lomille, ollaan niin katkeria kun niilllä on duunia.
1. Jäädä kotinurkille pyörimään ja toinen on lopun ikää työttömänä. Lapset oppii, että ei ole pakko tehdä töitä ja voi elellä tuilla. Toisen omantunnonarvo romahtaa ja eläkeikää kertyy lähes puolet elämästä.
2. Muuttaa työnperässä vaikka sitten stadiin ja maksaa asunnosta itsensä kipeäksi ja opettaa lapsille, että syödäkseen pitää käydä töissä. Onpahan ainakin puuhaa eläkeikään saakka ja seuraava sukupolvi oppii ahkeruuden arvon.Ja kauankohan siellä stadissa on asuntoja ja työpaikkoja saatavilla, kun näin tekevät kaikki Suomen työttömät?
niin ei auta muu kuin työnhaku muualta kuin sieltä omasta pikkupaikkakunnasta josta töitä ei löydy. Jos edelleenkään niitä töitä ei löydy, niin sitten pitää kouluttautua uudelleen. Työtönhän saa kouluttautua! Kannattaa muutenkin kouluttautua sellaiselta alalta pois, joissa työnäkymät vuosi vuodelta huonommat! Jos et tänään vielä ole työtön, olet sitä mitä suuremmassa määrin tulevaisuudessa.
Toisekseen sitten pitää se kämppä joko myydä, tai vuokrata. Kaikkea ei tässä elämässä saa. Itsekin asun Helsingissä vuokralla vanhassa kerrostalossa, koska tulot eivät riitä omistusasuntoon. Jos asuisin jossakin perähikiällä ja töitä olisi, olisi rahaa ostaa se omakotitalo, vaikkakin vanha, nykyisillä tuloilla!
Eli ei auta muuta kuin muuttaa paikkakunnalta pois plus sen lisäksi kouluttautua alalle jossa on töitä!
Mitäs luulet, kuinka moni Helsinkiläinen/pk-seutulainen muuttaisi riemustakiljaisten takaisin lapsuuden paikkakunnalle ja ostaisi sen ison omakotitalon, jos vain töitä löytyisi?? Aika moni. Mutta kun ei ole vaihtoehtoja! Pakko on olla töissä, ja asua kalliisti siellä missä niitä töitä on!
niin ei auta muu kuin työnhaku muualta kuin sieltä omasta pikkupaikkakunnasta josta töitä ei löydy. Jos edelleenkään niitä töitä ei löydy, niin sitten pitää kouluttautua uudelleen. Työtönhän saa kouluttautua! Kannattaa muutenkin kouluttautua sellaiselta alalta pois, joissa työnäkymät vuosi vuodelta huonommat! Jos et tänään vielä ole työtön, olet sitä mitä suuremmassa määrin tulevaisuudessa. Toisekseen sitten pitää se kämppä joko myydä, tai vuokrata. Kaikkea ei tässä elämässä saa. Itsekin asun Helsingissä vuokralla vanhassa kerrostalossa, koska tulot eivät riitä omistusasuntoon. Jos asuisin jossakin perähikiällä ja töitä olisi, olisi rahaa ostaa se omakotitalo, vaikkakin vanha, nykyisillä tuloilla! Eli ei auta muuta kuin muuttaa paikkakunnalta pois plus sen lisäksi kouluttautua alalle jossa on töitä! Mitäs luulet, kuinka moni Helsinkiläinen/pk-seutulainen muuttaisi riemustakiljaisten takaisin lapsuuden paikkakunnalle ja ostaisi sen ison omakotitalon, jos vain töitä löytyisi?? Aika moni. Mutta kun ei ole vaihtoehtoja! Pakko on olla töissä, ja asua kalliisti siellä missä niitä töitä on!
Kyllä minäkin haluaisin asua lapsuuden kotipaikkakunnallani isossa omakotitalossa järven rannalla, mutta kun se ei vaan ole mahdollista, kun ei ole töitä.
Veljeni onneksi on sellaisella alalla, että hänellä on siellä töitä, ja hän on voinut pitää kotitalomme ja minä saan käydä siellä kylässä.
Itse asun vanhassa asunnossa pääkaupunkiseudulla mutta minulla on töitä, ja myös lapsillani rutkasti mahdollisuuksia harrastaa ja kouluttautua. Eläkkeellä saatan muuttaa vielä maalle...jos hennon jättää mahdolliset lapsenlapset ja ystäväpiirin ym.
Miten sitä aina jaksetaan ehdottaa??? Miettikää nyt vähän että mitä siitä seuraisi? Miten ihmeessä kaikille perheille löytyisi työpaikat, asunnot ja paikat kouluissa, päiväkodeissa jne.? Miten terveydenhuolto pärjäisi jos tulisi mieletön määrä imisiä lisää seudulle? NO EI MITENKÄÄN!!! Ja mitä tapahtuisi näille kunnille joista porukka lähtisi pois? EI TOSIAANKAAN HYVIN!
on syntynyt tuo mielikuva, että paperimies ei pääse kokemuksellaan mihinkään muuhun työpaikkaan kuin paperitehtaalle?
Paperimies käy prosessinhoitajaksi muullekin alalle, esim. voimalaitoksiin otetaan käyttöpuolelle entisiä paperimiehiä. Paperimies sopii myös esim. maalitehtaalle tai ruutitehtaalle.
Heille tulee kyllä nopeasti paluu todellisuuteen, kun vaatimuksiin kaikenmaailman lisistä (vaikkapa vuoronvaihtolisä) ei niin vaan suostutakaan.
Eli paperimies perheineen muuttaa töiden perässä sellaiselle paikkakunnalle missä töitä on, ihan niin kuin muidenkin alojen ihmiset tekee. Jos puoliso on helpommin työllistyvällä alalla, hän ottaa lopputilin ja etsii töitä uudelta paikkakunnalta.