En käsitä, miksi synnytyssairaalassa joutuu itse vaihtamaan lakanat ja muutenkin sitä menoa

hyvin esille se, että synnyttäjät taitavat olla lähinnä hoitajien tiellä siellä sairaalassa. ;) Itsellä ei jäänyt kahdesta sektiosta mitään kauhukokemuksia, kaikki meni hyvin, mutta käsitys siitä että synnärillä olisi jotenkin keskimääräistä empaattisempaa henkilökuntaa töissä, muuttui kahdella synnytysreissulla totaalisesti. Onneksi lapsiluku on täynnä. Kärkevimmät kommentit taitavat olla ihan kätiöiden omaa käsialaa, sen verran asenteellista tekstiä. ;) Potilas on asiakas, vai miten se nyt meni...

vaan kulu ja haitta

jos siitä potilaasta saadaan työkykyinen, niin hän tuottaa jatkossa enemmän yhteiskunnalle tuloja kuin muutaman päivän sairaalassa makoilun aiheuttama kulu.

Kipu ja paha olo kuuluu synnytykseen. Se ei ole sairaus.

Kipu ja paha olo kuuluu myös monen leikkauksen jälkeiseen olotilaan, mutta leikkauspotilaita lääkitään kyllä? Sama jos murrat jalkasi harrastuksen parissa, sinut pitäisi kipsauksen jälkeen törkkästä ovesta pihalle että moro, kivut kuuluu asiaan, mitäs läksit?

Synnytys ei ole sairaus eikä vika. Se kuuluu naisen biologisiin toimintoihin. Joten siinä ei ole mitään korjattavaa. Jos jalka murtuu niin siinä on vika. Se voidaan korjata

Niin, jos synnytyksessä repeää pahasti, ei tarvitse ommella, kun kyseessä ei ole sairaus eikä vika. Jos istukka jää jumiin eikä lähde itse irti, niin annetaanko vaan olla ja äiti saa rauhassa kuolla, kun ei ole vikaa eikä sairautta. Jos vauva ei mahdu tulemaan ulos, niin annetaan sinne kuolla vaan, kun ei ole vikaa eikä sairautta. Normaali synnytys ei ole sairaus eikä vika, mutta synnytys on sen verran iso ja fyysinen tapahtuma, että monta asiaa voi mennä pieleen. Todistaahan sen, että siihen edelleen kuolee ihmisiä. Aivan samalla tavalla voidaan todeta, että nuoren ihmisen keho on terve eikä siinä mikään voi mennä pieleen. Paitsi että voi mennä. MOnikin asia. Synnytyksessä tapahtuu naisen kehossa monenlaisia muutoksia ja jos ei tule repeämiä, voi silti hormonit laittaa pääkopan sekaisin, käytetyt kipulääkkeet aiheuttaa migreenin jne. Kyllä vain asiantuntevan henkilökunnan pitäisi näitä asioita osata ennakoida ja auttaa. Muussa tapauksessa synnytykset voidaan edelleen hoitaa kotisaunassa tai missä lie puskissa ja antaa niin lasten kuin äitienkin kuolla erilaisiin komplikaatioihin. On turha vedota entisaikoihin, kun silloin se lapsikuolleisuus ja lapsivuodekuolemat olivat hyvinkin tavallisia. Kyse oli primitiivisestä yhteiskunnasta. Nyt on teknologia kehittynyt eikä samalla tavalla tarvitse enää kuolla elämän kolhuihin. On lapsellista ja naurettavaa väittää, että synnytykseen kuuluu kivut ja paha olo ja muut naiset saavat tölviä, ilkeillä ja simputtaa kuin armeijassa konsanaan. Olettekohan ihan terveitä ja normaaleja, empatiakykyisiä ihmisiä? Epäilen.

Siksi on naurettavaa että naiset jotka vaikka pelkäävät synnytystä tulevat raskaaksi. Jos ei ole valmis synnyttämään normaalisti niin älä hankkiudu raskaaksi

Raskaaksi voi tulla myös, vaikka ei toivoisi raskautta.

Säännöllisen alatiesynnytyksen todellinen hinta on 2500-4 000 €, operatiivinen synnytys (imukuppi, pihti, istukan käsinirroitus, sectio) saattaa sen sijaan kuluiltaan muodostua jopa 10 000 € hintaiseksi.

Vai onko jossain kunnallisen hallinnon hinnastossa? Lääkäri ei ole jokaisessa synnytyksessä. Kiinteistöstä syntyy kuluja neliöiden ja laitteiden mukaan. Käytännössä voi laskea, että kiinteistön investointikulut on 2000 e/neliö ja neljä synnytyssalia vie suurinpiirtein 100 neliön verran, eli 200 000 EUR. Neljän synnytyssalin laitteet maksavat sadan tonnin luokkaa. Eli 300 000 EUR. Synnytyssairaala on auki joka päivä ja jos laskee kolmessa työvuorossa, se on vuodessa auki noin 1050 vuoroa. Jos joka vuorossa on jokaista synnytyssalia varten käytössä kätilö ja avustaja, voi siitä laskea sivukuluineen yhdelle synnytyssalille 300 000 EUR tai neljälle salille 1 200 000 EUR ja varmasti mennään henkilöstökuluissa yläkanttiin. Jos neljällä salilla vuorossa synnytetään keskimäärin 4 lasta, eli 4200 lasta vuodessa, tulee yhdelle synnytykselle kustannukseksi 1,5 MEUR / 4200 = alle 300 EUR lasta kohden. Tuo lasku laskettu siten, että kiinteistöt poistetaan yhdessä vuodessa. Todellisuudessa kiinteistöjä ei remontoida lähellekään joka vuosi. Mistä ihmeestä saat sen pilkun siirrettyä jopa tonnien tasolle? Onko jossain sairaalassa oikeasti jatkuvasti kahta henkilöä salia kohden? Yleensä vuodeosaston työntekijä tulee sinne. Vuodeosastolla kustannukset jäävät murto-osaan tuosta, kun investoinnit on paljon pienempiä, neliöitä vähemmän ja yksi työntekijä huolehtii useammasta. Käytännössä vuodeosaston kustannukset katetaan sillä vuodepaikka maksulla helposti.

Helpointen se selviää ulkomaisista yksityisklinikoista. Niissä he joutuvat maksamaan todellisen hinnan. 10 000 euroa on varmasti aika oikein. Tuollaisia hintoja joutuu ulkomaalaiset maksamaan Suomessa (muut kun EU:n kansalaiset)

Jos vertaat yksityisten hinnoittelua ulkomailla julkiseen puoleen, kannattaa käyttöastekin huomioida. Mikään ei estä hinnoittelemasta korkealle ja voihan siellä synnärillä olla vaikka kampaaja ja kosmetologi paikalla, kun sopivasti maksaa. Toinen tapa on, että vähentää synnyttäjien määrää, eli käyttöaste alhainen. Jos synnyttäjiä on tuota samaa kiinteistöä kohden vaikka yksi vuorokaudessa yhtä salia kohden, ei se synnytyksen kustannus nouse kuin alle tonnin. Laskin tuon hinnan korkeahkolla kiinteistön neliöhinnalla ja vuoden poistoajalla (tai investoinnit saliin 200000 eur/vuosi), reilun kahden henkilön hyvällä palkalla. Voit väittää hinnaksi mitä tahansa, mutta jos menet reilusti yli 300 eur, on siinä jotain muita kuluja kuin synnytyksestä aiheutuvat. Kukaan ei varmaan kiellä ulkomailla isoja katteita.

300 eurolla et edes kykene maksamaan omaa osaasi tyhjästä sairaalasta.

Pelkkä Naistenklinikan sähkölasku on niin iso että et sitä edes voi kuvitella. Sairaalalaitteet on aivan poskettoman kalliita. Kymmenistä tuhansista jopa miljooniin. Kaasujärjestelmät maksavat miljoonia. Sen lisäksi pitää olla varavirtajärjestelmät, varageneraattori jne.

Lääkkeet on aivan naurettavan hintaisia.

Hinta on PALJON korkeampi kuin 300 euroa. Muista että mitä enemmän potilaita sitä korkeammat kulut.

Jos normaali terveyskeskuslääkärin käynti maksaa kunnalle monta sataa euroa niin synnytys on PALJOn isompi kustannus.

Kyllä ne kustannukset jostain tulevat. Sähkölasku ei ole monta sataa euroa, vaan jyvitettynä yksi 4200 synnytyksestä on senttejä. Jos ajattelee, että vaikka 25 neliölle kuluisi jokaiselle 50 W (tulisi muuten aika kuuma etenkin kesällä), tarkoittaisi se tunnille 1,5 kW ja yhdelle vuorolle (8 tuntia) 12 kWh, joka olisi euroina 20 sentin hintaan 2,4 eur. Ei tuollaista määrää sähköä saa kulumaan per synnytys ja se sisältyy helposti sinne jo laskettuihin kuluihin. Energiakulut menevät yleensä työntekijän sivukuluihin, mutta voithan laskea paljonko 2,4 eur tekee siitä jo lasketusta 200000 EUR vuotuisista poistoista.

Äti ei ole enää mitään kun lapsi on saatu ulos.

Pitikö lapsenkin lakanat vaihtaa vai hoitsut vaihtoivat suloisen vaavelin lakanoita ja äiti sai pärjätä miten parhaaksi näki.

Hoitajien ei tarvitse olla mukavia. Siitä ei niille makseta

Hoitajille nimenomaan maksetaan siitä, että toimivat ammattitaitoisesti ja kykenevät huomioimaan potilaan psykofyysisosiaalisena kokonaisuuteena. Mitään muuta teoriaa siellä amk:ssa ei paljon tänä päivänä luetakaan kuin HOITOTIEDEttä ja potilaan kohtaamista.

että kohtelu on myös muilla osastoilla huonoa. Erityisesti vanhukset lääkitään lääkepöllyyn, jotta eivät voi valittaa siitä, että heitä käydään katsomassa kerran päivässä (vaihtamassa vaipat) ja muuten nököttävät siellä huoneessaan yksinään kaikkine vaivoineen.

Raskaus taas valitaan. Josta seuraa synnytys. Synnytykseen kuuluu aina kipu ja pahoinvointi. Pitäisi olla itse valmis maksamaan siitä kaikki siitä aiheutuvat kulut.

Jos Suomessa olisi mahdollista synnyttää yksityissairaalassa itse kaikki viulut maksaen, sopisi se vaihtoehto ainakin minulle mainiosta. Mutta kun ei voi ja ainoa vaihtoehto on mennä yleiseen sairaalaan, jossa et tiedä kuka lääkäri sinua hoitaa ja millä tuulella vuorossa oleva kätilö mahtaa olla.

kerro diaarit, josta löytyy nuo tiedot. En odota tänä iltana, mutta kun työvuoroon pääset niin laita tänne tarkemmat tiedot.

Laki viranomaistoiminnan julkisuudesta velvoittaa vastaamaan.

Enkä ole talouspuolella töissä. En vain nähnyt laskelmistasi mainintaa mainistemistani kustannuksista, joiden tiedän olevan mittavat. Ja julkista kamaa ovat hinnastot - hae ihan vapaasti itse!

Aika röyhkeä kirjoittelija olet, mikään laki ei velvoita keskustelupalstalla vastailemaan.

mutta Laki viranomaistentoiminnan julkisuudesta kyllä velvoittaa viranomaista vastaamaan. Siellä ei ole rajattu mitään. Laki ei edellytä esiintymään viranomaisena keskustelupalstalla. Jos kysymys esitetään viranomaiselle, hänen on vastattava mistä tieto löytyy ja avustettava tiedonsaannissa.

"3 § Lain tarkoitus

Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan."

"13 § Asiakirjan pyytäminen

Pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. Tiedon pyytäjää on diaarin ja muiden hakemistojen avulla avustettava yksilöimään asiakirja, josta hän haluaa tiedon. Tiedon pyytäjän ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella pyyntöään, ellei tämä ole tarpeen viranomaiselle säädetyn harkintavallan käyttämiseksi tai sen selvittämiseksi, onko pyytäjällä oikeus saada tieto asiakirjan sisällöstä."

Viranomaisena toisen nimittäminen röyhkeäksi ei taida olla aivan asiallista. Jos viranomaisena kyseenalaistat viranomaisten toiminnan arviointia ja vahvistat arvovaltaasi ilmoittamalla olevasi viranomainen, on erittäin asiallista, että tuot tiedot asiakirjoista. Kun pyydetään asiakirjoja yksilöidymmin väitteidesi tueksi, silloin sinun on lain mukaan vastattava keskustelupalstalla, lehden mielipidesivuilla tai missä tahansa satut esiintymäänkin.

on törkeää, että äitien ei anneta ollenkaan levätä synnytyksen jälkeen. Heti pitää olla yksin hoitamassa vastasyntynytta vauvaa yksin vaikka se pelkästään kävisi raskaasta työstä. Meillä ainakin vauvat ovat olleet vaativaisia, nälkäisiä ja itkuisia synnytyksen jälkeen. Johtuneeko siitä, että olivat kummatkin yliaikaisia. Minusta pitäisi olla sääntö, että äiti saisi tarvittaessa nukkua ensimmäisen synnytyksen jälkeisen yön. Eli ottaisivat vauvan kansliaan ja toisivat imetettäväksi tarvittaessa. Jos äiti jaksaa hoitaa vauvaa niin sitten toki hoitaa itse, mutta jos on ollut vaikea synnytys tai muita ongelmia niin sitten pitäisi saada apua enemmän. Myös olisi tärkeää päästä suihkuun rauhassa sellaisen raskaan fyysisen ponnistuksen ja eritehässäköiden jälkeen. On myös törkeää jos sairaaloiden kesken homma vaihtelee eli jossain autetaan ja jossain ei.



Voisiko joku lähettää tästä viestiketjusta linkin synnytyssairaaloiden ylilääkäreille/hoitajille? Entä voisiko joku toimittaja tehdä aiheesta artikkelin? Tärkeeää olisi tuoda nämä epäkohdat julkisuuteen. Äidit barrikadeille!!

Mutta voisi kuvitella, että mieskin oli talossa, kun lapsi oli sinne kohtuun saatu kannettavaksi. Vaan eikö miehelle tai sukulaisilleen kuulunut mitään vastuuta?

Meilläkin päin oli kyllä niukkaa elämä, mutta kun lapsen tulo tiedettiin, niin sukulaiset (esim. oma äiti, naimattomat tai vanhat siskot/tädit) lähtivät auttamaan. Jo 50-luvulla Pohjois-Suomessakin oli kunnallisia kodinhoitajia, jollaisen monilapsiseen perheen sai lapsivuodeajaksi. Ja omat kokemukseni ovat Kainuusta, jossa oli niukkaa, pitkät välimatkat ja sairaalat kaukana.

mies oli metsätyönjohtaja ja usein kauempana urakoilla. Eikä muutenkaan ilmeisesti halunnut osallistua kodin ja lasten hoitoon mitenkään muuten kuin tuomalla rahaa että saa ne perustarpeet ostettua joita ei omavaraisesti pystynyt tuottamaan. Miehen suku asui satojen kilometrien päässä, samoin myös äidinäitini (hän oli tavannut tämän miehen ollessaan piikana isossa talossa siellä vieraalla paikkakunnalla).

Ei varmaan onneksi kovin monen osa ole ollut noin kova siihenkään aikaan (sai lapsensa 1930-1950 -luvulla, 9 kaikenkaikkiaan). Toisaalta isoäitini ei juuri valittanut vaan päinvastoin jotenkin halveksi nykyajan naisia jotka tekee "yhdestä synnytyksestäkin" jonkun ison asian. Vaikka itseäni kammottaisi ajatuskin moisesta synnyttämisestä ja elämästä, niin on kyllä antanut voimaa niissä tilanteissa mulle ajatella, että mitäpä tässä valittamaan kun saa sairaalassa synnyttää ammatti-ihmisten hoitaessa, kun sukulaisen tarvi omassa saunassa ja painua heti töihin takaisin.

Synnytin lasta vuorokauden ja lopulta jouduin sektioon. Olin todella väsynyt ja kivut olivat kovat. Silti hoitaja tuli sanomaan, että ruokakärry on käytävässä, että mee hakee sieltä. No ehkä olin niin pölmistynyt, etten osannut mitään siihen sanoa, ennen kuin poistui paikalta. No yritin nousta ja lähteä mutta kaikki pyöri vaan päässä. pääsin ovelle ja näin että se kärry oli sen pitkän käytävän toisessa päässä ja totesin etten ikinä pääse sinne asti ja palasin petiin. No sitten päivemmällä samainen täti tuli takasin ja sanoi, että lääkäri haluaa tutkia lapsen, nappasi lapsen ja pyyhkäs ovesta ulos. Könysin sängystä, koska halusin tottakait olla paikalla, mutta kun pääsin taas pyörivän huoneen läpi ovelle, en enää tiennyt missä hoitaja ja lapsi oli, eli auttanut kuin palata takas petiin. Palatessa kun kysyin mitä lääkäri oli sanonut, sanoi ettei hänellä ole aikaa jäädä sitä kertomaan. Siinä vaiheessa soitin lapsen isälle ja sanoin, että tuu äkkiä tänne tää on ihan hullu paikka, etten pärjää täällä yksin. Seuraavana päivänä olin jo ihan eri ihminen ja pysyin jo tolpillaan, mutta kyllä aika huono maku tuosta jäi. Ja eikös sektio ole yksi suurimmista avoleikkauksista joita tehdään ja siitä ei anneta yhtään toipua?

kohdellaan suht inhimillisesti mutta uudelleen synnyttäjät on kyllä ihan yksi.



Mä sain tokan lapseni vuonna 2010 ja ensin synnytin pientä miestä vuorokauden ilman silmäystäkään unta ja siitä sitten kiireellisen sektion kautta pääsi pieni mies maailmaan.

Mä olin loppu ja mä olin sekaisin ja mä olin kipeä. Ekasta yöstä mulla on tasan yks muistikuva kun kätilö kävi antamassa klexane pistoksen. Lapseni olen saanut hoidettua itse ja en edes pudottanut sitä kertaakaan syömään nostaessani (vissiin) kun itse en päässyt sängystä ylös. Seuraavana päivänä kun olin 5 tuntia imettänyt putkeen eikä lapsi ollut tyytyväinen könysin kansliaan ja sanoin että tarttis lisämaitoa, sain sitä ilman että kukaan edes viitsi tulla katsomaan oliko imuote rinnasta oikea tms. edellisen lapsen syntymästä oli kuitenkin jo 7 vuotta aikaa.. Ruoka piti heti mennä itse syömään sinne aulaan (kättärillä siis olin) suihkussa piti käydä leikkaushaavan takia 2 kertaa vuorokaudessa ja vessassa käynti oli tuskaa. Joka paikkaan piti ottaa lapsi mukaan kukaan ei tarjoutunut sitä hoitamaan.. Lakanat olivat veriset mutta nillä kivuilla mitä mulla oli ei puhettakaan että ne olisin pystynyt vaihtamaan... kävelin kaksinkerroin kumarassa :)

Se on kumma että noin suuren avoleikkauksen jälkeen oletetaan että ihminen pystyy kaikkeen..

Kyllä mä esikoisen jälkeen pystyinkin (suunniteltu sektio) ei ollut kipuja eikä väsymystä. Mutta kyllä sitä pitäs ihmisen vointia sen verran seurata että nähtäisiin mikä on oikeasti olo mutta tuntui ettei kukaan välitä..

Ja eikös sektio ole yksi suurimmista avoleikkauksista joita tehdään ja siitä ei anneta yhtään toipua?

on sinänsä ristiriitaista, että lääkärit ja kätilöt aina painottavat kuinka alatiesynnytys on se normaali tapa ja yleensä kaikki menee hyvin. Sektioita ei tehdä kuin lääketieteellisistä syistä, joska keisarileikkaus on niin iso toimenpide, johon aina sisältyy riskejä. No, usein kaikki menee hyvin, ja äiti ja vauva ovat hyväkuntoisia ja tarvitsevat vain minimaalisesti hoitohenkilökunnan apua. Siistiä ja edullista.

Sitten kun joku meneekin pieleen, ei kiireen(?), ammattitaidottomuuden(?), yleisen ketutuksen(?) takia haluta uskoa äidin tuntemuksia - ei synnytyksen aikana tai sen jälkeen. Yhtäkkiä se sektio onkin aika pieni juttu. Vähätellään kipua tai avun ja tuen tarvetta, oli sitten kyse leikkaushaavasta tai muusta repeämästä. Usein tympeyttä tai epäystävällisyyttä perustellan sillä, että lapsi on se tärkein eikä suinkaan äidin tuntemukset tai vointi. Ei sillä vauvallakaan kuitenkaan kovin hyvin mene, jos äiti on todella kipeä tai komplikaatiot tai huono kunto uhkaavat pitkittää toipumista.

Luulin olleeni ainoa, joka kiinnitti osastolla huomiota siihen kuinka työhönsä väsyneitä hoitajat ovat. Minulle sopi åaremmin kuin mainiosti että pääsin nopeasti jaloilleni ja kotiin. Yhtään tuntia kauemmin en olisi sairaalassa halunnut olla eikä siellä olisi pitempään viihtynyt, vaikka kohtelu olisi ollut ystävällisempää. Nyt sitä oli vain välttämätön paha (haitta ja kulu). ;)

Kolme sektiosynnytystä takana (Kättärillä) enkä kertaakaan ole vaihtanut lakanoita. Suurin syy siihen on se, että EN OLE TIENNYT sen olevan minun hommaa?!



Viimeisellä kerralla tuli heti alussa veritäplä lakanaan. Taisi se siinä olla sitten koko ajan. Ei häirinnyt, kun vedin sitä lakanan suojusta siihen päälle. Maitoakin ja vauvan pulautusta tuli sitten jossakin vaiheessa lakanoihin.



Ei mulla kotonakaan tee tiukkaa nukkua 3 päivää samoissa lakanoissa, niin miksi niitä sairaalassakaan vaihtaisin :P Jos olisin ihan verilammikossa maannut, niin kai olisin ihan tyhmänä vaan pyytänyt hoitajia vaihtamaan lakanan..

Kaksi kertaa perhehuoneessa ja kerran ilman vauvan isää neljän äidin ja vauvan huoneessa (ei ollut ihan täynnä).



Vaipanvaihtoa, vauvan hoitoa ja imetystä on opastettu riittävästi. Kysytty, haluammeko opastusta ja myöhemmin imetysapua sain soittokellolla soittamalla. Kaikki synnytykseen ja vauvanhoitoon liittyvät asiat on käyty rauhassa ja ystävällisesti läpi.



Kivusta on kysytty ja olen saanut kipulääkettä riittävästi ja ohjeet kipulääkitykseen kotiin.



Minulle on joka kerran tullut olo, että vauvan ja minun hyvinvoinnista ja terveydestä pidetään hyvää huolta. Joka kerran on jopa ystävällisesti ihasteltu vauvaa (jotka objektiivisesti arvioiden eivät ole olleet kovin kauniita :D), mikä on muuten todella iso ja tärkeä juttu tuoreelle äidille!



Isä on myös huomioitu, ja joitakin vauvanhoitojuttuja opetettu ensisijaisesti hänelle. Erittäin hyvä asia ja tukee valtavasti isyyttä ja auttaa isää ottamaan alusta lähtien kunnollisen roolin lapsensa hoidossa.



Ruokaa ei ole tuotu huoneeseen, en ole tosin pyytänytkään. Perhehuoneeseen usein mies haki ruuat.



Olen halunnut itse hoitaa vauvani, joten en tiedä, miten olisi suhtauduttu, jos olisin pyytänyt, että kätilöt hoitavat vauvaa.



Mun mielestä on luksusta, että siellä sairaalassa saa hakea puhtaita vaatteita / pyyhkeitä /lakanoita eikä tarvitse itse pyykätä! Sama ruokien ja astioiden pesun suhteen.



Kiitokset siis Naistenklinikalle!





Joku kirjoitti, että hänen "ei annettu nukkua". Siis vauvasi ei antanut? Sellaista vanhemmuus on. Miksi et pyytänyt miestäsi hoitamaan vauvaa (päivällä, jos ei perhehuone) sen aikaa, kun nukut?

Joku kirjoitti, että hänen "ei annettu nukkua". Siis vauvasi ei antanut? Sellaista vanhemmuus on. Miksi et pyytänyt miestäsi hoitamaan vauvaa (päivällä, jos ei perhehuone) sen aikaa, kun nukut?

sanoneet etteivät ole pystyneet nukkumaan potilashuoneessa vierustovereiden takia. Aina se ei ole oma vauva, joka pitää hereillä. Itsellä ainakin joko vierustoverin kaksoset, vierustoverin hiippailu yöaikaan, valot huoneessa, laboratoriohoitaja, joka räppäsi valot päälle joka visiitillä yön aikana. On monta syytä. Kaikki eivät saa perhehuonetta eikä kaikilla ole isää siellä sairaalassa apuna. ;) Elämä on.

vaurioituvat jopa pysyvästi (tai lapsi vaurioituu), ja kyllähän Suomessakin synnytyksissä välillä äitikin kuolee?

tehdään jos on joku tauti tai vika. Synnytys ei ole vika. Siinä ei ole mitään hoidettavaa.

Ei sinun toki taallakaan olisi ollut pakko jaada sairaalaan lepailemaan, jos olisit halunnut niin toki olisit voinut kotiin lahtea. Lisaksi hoitajien apu ei muutenkaan ole kenellekaan pakollista. Tosi hienoa, etta sina olit niin reipas ja energinen heti synnytyksen jalkeen, etka kaivannut mitaan apua. Olet varmaan ollut ihan super-aiti myos jatkossakin. Onnittelut !

Minuta oli kuitenkin mukava lepailla vauvan kanssa muutama paiva ja oli hienoa kun siihen oli mahdolisuus. Ja oli myos mukavaa, etta myos minun hyvinvoinnistani pidettiin huolta.

Itse olen aina salistä kävellyt osastolle ja se eufoorinen olo synnytyksen jälkeen on niin hieno, ettei malttais vain maata. Toki asia voi olla eri jos on tungettu täyteen puudutteita. Mutta normisynnytyksen jälkeen on elinvoimaa niin, ettei tosikaan.

Kotiin olen lähtenyt heti toisena päivänä ja en olisi kyllä jaksanut vain maata ja POTKOTTAA ja odottaa kuin joku mehiläiskuningatar, että saan maata ja koko maailma palvoo minua kun olen pusertanut lapsen jalkojeni välistä.

Naita juttuja kun lukee niin taytyy sanoa:

onneksi en ole synnyttanyt Suomessa!!! Suomesta kadehdin pitkaa aitiyslomaa, mutta synnytys ja aidista huolenpito on siella nakojaan ihan p*****sta. Itse potkottelin muutaman paivan sairaalassa lapsen syntyman jalkeen . ruoka tuotiin sankyyn ja paljon vesipulloja jotta imettaminen lahtisi kayntiin. Kaikki hoidettiin ja ei tarvinnut kuin nauttia vauvan hoidosta ja vauvan kanssa potkottelysta. Lahtopaivana sain kaffeen kanssa leivoksen, johon oli kirjoitettu lapsen nimi. Kysessa ihan normisairaala eu maassa.

Kansantaloudelle tuhoisaa ja täysin järjetöntä

sanoneet etteivät ole pystyneet nukkumaan potilashuoneessa vierustovereiden takia.

Jos oma vauva on isänsä hoidossa.

Arvelen, että ei silloin ole kovin väsynyt, jos valot huoneessa tai vieruskaverin hiippailu pitää hereillä.

mutta itse menetin kanssa paljon verta kuopuksen synnytyksessä ja en tosiaan meinannut pysyä jaloillani ekana päivänä synnytyksestä, seiniä pitkin nojailin vessaan, hengästyin pienimmästäkin seisomaan noususta ja silmissä pyöri pelkästä istumaan nousemisesta.



Takana oli siis kaksi aikaisempaa synnytystä joissa olin itse synnytyksen jälkeen käynyt synnytyssalissa suihkussa ja kävellyt osastolle vauvan koppaa työntäen, tämän kolmannen kanssa kun nousin mennäkseni suihkuun, silmissä musteni ja romahdin polvilleni, kätilö komensi äkkiä takaisin sänkyyn ja minut kärrättiin sängyn kanssa osastolle. Synnytysosaston kätilö oli tosi empaattinen ja auttavainen, mutta osastolla meininki muuttui.



Kerroin että mulla on tosi huono olo enkä meinaa päästä edes vessaan ja pyysin että joku toisi mulle ruoan (lounaan) huoneeseen, mutta hoitaja sanoi että täytyy vaan koittaa itse mennä ja syödä siellä lepohuoneessa missä ruoka oli katettu ja kuulemma jos en pysty menemään, niin mun pitää pyytää mies sinne sairaalaan jatkossa auttamaan minua.



No, lähdin sitten yrittämään ja kaaduin päistikkaa käytävällä kun silmissä musteni ja päässä pyöri ja silloin keksivät ruveta lukemaan papereita ja mittaamaan kiireesti hemoglobiinia ja sitten muuttuikin hieman ääni kellossa. Mitä jos olisin esim. vauvaa nostaessani vaippaa vaihtamaan pyörtynyt samalla tavalla? Olisi tullut pahaa jälkeä. Siihenkin pyysin apua sitä saamatta. Ja kyseessä siis ensimmäinen päivä, eli minut oli aamulla tuotu sinne osastolle.



Ehkä kuitenkin niitä äitejä voisi välillä koettaa uskoa ja vaikka just vaikka ensin vilkaista menetettyä verimäärää jos synnyttäjä valittaa huimausta ja heikotusta. Tiesin niin selkeästi eron kahteen aikaisempaan, että olin itse tosi huolissani voinnistani, mutta hoitajat vaan käski "reippaasti liikkeelle, siitä se toipuminen lähtee!".