Mitä tehdä matkailurajoitteiselle vaimolle?

käyt ostamassa ne lomat. Varaa aluksi pakettiloma, jossa kaikki on inclusive. Kerrot puolisollesi hänen logiikallaan, että kun maksu on veloitettu, että ei jo maksettua lomaa voi jättää hyödyntämättä.



Ja lopeta tossukkana olo. Tuo on naurettavaa, että jäät vain kuuntelemaan puolison marinoita, mutta uskomatonta on, ettet vielä ole tehnyt mitään toteuttaaksesi omaa tahtoa. Nyt voit sanoa kuinka monta vuotta loma on vietetty hänen ehdoillaan ja totea ykskantaan, että osa seuraavasta lomasta mennään sinun pillisi mukaan.

Noh, parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu muutakin kuin miehen tahto.

Jos joku menisi minulta lupaa kysymättä jotain lomia varailemaan, repisin lentoliput ja muut aivan varmasti.



Neuvottelemalla voi yrittää päästä molempia tyydyttävään ratkaisuun.

Noh, parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu muutakin kuin miehen tahto.

Jos joku menisi minulta lupaa kysymättä jotain lomia varailemaan, repisin lentoliput ja muut aivan varmasti.

Neuvottelemalla voi yrittää päästä molempia tyydyttävään ratkaisuun.

Jos tuo ei ole vuosittaista tai viimeisiä pennosia ei viedä, kuulostat varsinaiselta pirttihirmulta. Meillä ostetaan välillä kohtuu arvokastakin toiselle lahjaksi.

Meilläkin ostetaan, mutta sellaista josta toinen tykkää. Jos toinen puolisko tunnetusti ei halua matkustella, en menisi sokkona noin kallista lahjaa hänelle ostamaan..



En myöskään ostaisi lahjakorttia riippuliitoon tai seinäkiipeilyyn korkea paikan kammoiselle koska mielestäni hänen täytyy päästä pelostaa yli.



Edelleen, puhuminen kannattaa, muu on hieman riskialtista.

Meilläkin ostetaan, mutta sellaista josta toinen tykkää. Jos toinen puolisko tunnetusti ei halua matkustella, en menisi sokkona noin kallista lahjaa hänelle ostamaan..

vaan vaikka lapsille syntymäpäiväksi. Ja mitä tuossa enää emännän vitutuskäyrästä muutenkaan, kun hän on aiheuttanut kolmelle vastaavaa vitutusta jo pidemmän aikaa. Jos on uhkana toisen mökötys, loma kannattaa valita siten, että siellä on riittävästi järjestettyä ohjelmaa, johon osallistuu muitakin. Jos toinen haluaa mököttää, hän luultavasti ymmärtää jäädä huoneeseen, mutta epäilen, ettei sellaista jäärää ole, joka matkalle lähdettyään ei yrittäisi ottaa siitä iloa irti.

Käykö uimassa ja rannoilla tai laskettelemassa lapsien kanssa?



Mietin vain että kokeeko matkat vain liian kallina? Jotkut ovat materialisteja eli aina pitää ostaa jotakin konkreettista ja kokee että matkat ovat pelkkää tuhlausta. Thaimaan reissut maksaa helposti yli 5000e koulujen loma-aikaan neljän hengen perheeltä.

Heitä sen läppäri ja kännykkä roskikseen. Rupeaa vauhtia löytymään.

Joka toisen loman sanot haluavasi matkustaa lasten kanssa ja loput lomat kerrot haluavasi viettää hänen kanssaan kotona.

en tosin keksi mitään tekosyitä. Mä en vaan halua, ei kiinnosta. Mikset mene lasten kanssa keskenään?

Mä olen käskenyt meidän lasten keskustella kernaasti isänsä kanssa, jos reissuun mielivät. Mulle riittää kotimaan matkailu. Joitakin kertoja olen toki ollut ulkomaillakin. Ei ollut mun juttu. Ainakaan, jos sen olis tarkoitus olla jotenkin rentouttavaa... :D

Ihana kuulla, etten ole sinut, jota ei vaan vois vähempää kiinnostaa.

kovin innokas matkailija, varsinkaan löhölomat eivät kiinnostaneet yhtään. Monta vuotta kävin lasten ja äitini kanssa keskenään etelänmatkoilla, mutta kun meillä oli aina mukavaa ja lapset tykkäävät matkustaa tosi paljon, lopulta mieskin suostui lähtemään kun ihan painostamatta kysyin. Minä maksoin matkan, ja nyt viime vuosina mies on ollut mukana kaikilla matkoilla, joilla olemme käyneet ja makaa rannalla drinkki kädessä ihan yhtä nautinnollisesti kuin minäkin.



Eli sillä oli joku ihme blokki, joka vaan poistui harjoittelun kautta.

Onhan tuolla jo joku mielenterveyden ongelma. Täällä olisi yksi, joka riemusta kiljuen matkustelisi perheen kanssa, vaikka liftaten.Kunhan vain pääsisi jonnekin? Ihan mihin vaan!

meillä mies ei ollut noin rajoittunut mutta hänellä oli käsitys että lasten kanssa matkustaminen on TODELLA vaivalloista. Hän pysyi kannassaan joten yks päivä sitten sanoin että juu muuten minä ja mukulat mennään laivalle. Käytiin risteilemässä ja mies oli myrtsinä että kyl hänkin olis tykännyt... Sitten seuraavaksi lähdin muksujen kanssa kylpylään viikonlopuksi, ja rupesin puhumaan että ajattelin lähetä Kreikkaan kesällä (muksujen kanssa). No, Kreikkaan lähtikin sitten koo oerhe ja sen koommin ei ole hankaluuksia reissuhalukkuuden kanssa.



Eli vaihtoehdot on, joko menet lasten kanssa kolmistaan (jos löytyy kiva ystäväperhe niin reissatkaa yhdessä) tai sitten happanette kaikki kotona. Suosittelen ekaa vaihtoehtoa, lapsesi on mukavassa matkustusiässä, pärjäävät hienosti (osaavat sanoa itse koska on pissihätä, nälkä, väsy,... ja osaavat myös NAUTTIA).

Mun isä on "matkailurajoitteinen" ja suostuu harvakseltaan äitin mukaan reissuihin. Häntä inhoaa pitkiä lentoja (ahdas istumapaikka) ja kesäkaudella mökki on 100 kertaa tärkeämpi kuin joku lomamatka.



Äiti on kääntänyt sen voitoksi. Ensinnäkin tulee puolet halvemmaksi matkustaa yksin tai kaverin kanssa kuin raahata sitä ruttunaamaa väkisin mukana. Sen lisäksi ei tarvi miettiä lähtöä vaikka äkkiäkään, koska joku jää aina pitämään kotia pystyyn ja kastelemaan kukkia. Rahasta heillä ei matkat ole kiinni.

Anoppini päätti sitten aikanaan, että hän matkustaa yhdessä lasten kanssa juuri niin paljon kuin haluaa ja on mahdollista.



Mielestäni sinun pitäisi nostaa kissa pöydälle ja puhua vaimosi kanssa siitä, miten paljon hän rajoittaa muun perheen elämää. On olemassa ihmisiä, jotka eivät halua kotiympyröistään minnekään eivätkä näe matkustamista oman elämän laajentamisena tai minään hyötynä.



Onko vaimosi ollut aina tällainen, jo seurusteluaikoina, ennen lapsia jne? Vai onko hän muuttunut? Itse en olisi kyennyt tällaisen kanssa edes perustamaan perhettä, mutta rakastuneena sitä nyt luulee toisen muuttuvan tietenkin...



Mielestäni sinä ilmoitat vaimollesi, että lähdet matkalle lasten kanssa. Ennen matkavarauksia annat vaimolle tilaisuuden tulla mukaan, mutta jos hän kieltäytyy, kerrot jo etukäteen, että varaat matkan kuitenkin. Mekkala nousee varmasti.



Vaimosi kannattaisi käydä vaikka psykologin juttusilla tästä. Siitä, että hän rajoittaa muun perheen elämää ja mistä se johtuu. Ja miksi omien rajojen rikkominen (epämukavat nukkumisolosuhteet, lentopelko, kaupunkilomien luuleminen vaaralliseksi teidän kasten ikäisille, muiden maiden vaarallisuus jne.) on niin vaikeaa hänelle. Ongelma on oikeasti iso, myös hänelle.

eiköhän se kun muutamat lomakuvat katselee, niin halua mukaan..



Ja onko vaimosi kuullut tasamaahiihdosta? Esim. Rukalla, jonne pääsee autolla, hän voin hinkata flataa pitkin poikin kun te viiletätte mäessä. Ikävältä kuullostaa, ymmärrän hyvin, että tuo tuntuu pahalta sinusta ja varmaan lapsistakin. Avioliitto on kompromisseja, myös vaimolta.



Tuosta kapupunkimatkailusta: juuri oltiin Lontoossa kolmen lapsen kanssa joista nuorin 4v. Meni aivan loistavasti, pitää vaan miettiä ne tekemiset niin että kaikilla on mielenkiintoista juttua (lue: äiti ei päässyt shoppaamaan).



Ja noihin pelkoihin on olemassa lääkeitä: unilääkkeitä, rauhottavia yms. Mutta kun tuon luin niin ihmettelen, miten hän uskaltaa aamuisin ylös sängystä? Ai, niin mutta sinnehän suurin osa ihmisistä kuolee, omaan sänkyynsä.

temperamenttipiirre nimeltä matala sopeutuvuus. Tällaiset ihmiset nauttivat rutiineista ja kärsivät syvästi muutoksista kuten matkat.

Nuorena kyllä matkustelin ja asuinkin ulkomailla. Mutta kun lapset tulivat kuvioon, on vain niin paljon helpompaa lomailla kotimaassa, mieluiten vieläpä mummoloissa. Mulla ei ole kertakaikkiaan mitään hinkua ulkomaille ja lentämistä suorastaan inhoan. Töiden puolesta sitäkin on välillä pakko tehdä, mutta en halua viettää lomaani sillä tavalla.

No, kuten ap:lla, meilläkin perhe on vähän eri linjoilla. Onneksi minulla on mies, joka sallii minun lämmetä näissä asioissa hitaasti. Laskettelulomia kotimaassa on nyt harrastettu jokunen vuosi ja loma lomalta se sujuu paremmin. Stressi vähenee ja jopa minä voin jo rentoutua noilla reissuilla. Nyt on otettu suuri askel, kun lähinnä lasten painostuksesta ensi kesäksi on varattu neljän päivän reissu lentäen Keski-Eurooppaan. Huomaan jopa itse hieman odottavani kyseistä reissua, vaikka varmaan jos olisin saanut vapaasti valita, olisin mieluummin vaikka uusinut sohvan.

lasten kanssa kahdestaan. Niin meillä tehdään kun minä en paniikiltani kykene matkustamaan. Ei tulisi mieleenkään rajoittaa muiden menoja koska itse en kykene matkustamaan.

Onhan tuolla jo joku mielenterveyden ongelma. Täällä olisi yksi, joka riemusta kiljuen matkustelisi perheen kanssa, vaikka liftaten.Kunhan vain pääsisi jonnekin? Ihan mihin vaan!

että arvostaa eri asioita kuin sinä. Johan on.

vaihdetaanko?

Niin minullakin :D Yksin saan reissata tai vain yhdessä lasten kanssa. Mies ei lähde MIHINKÄÄN!

Vaimoni matkailua rajaavat seuraavat ehdot:

1. Rantalomalle ei voi mennä, koska vaimo ei siedä aurinkoa eikä uimista.

2. Hiihtomatkalle ei voi mennä, koska lasketteluhan on vaarallista.

3. Kaupunkilomalle ei voi mennä, koska lapset (6- ja 9-vuotias) ovat aivan liian pieniä.

4. Laivamatkalle ei voi mennä, koska vaimo ei osaa nukkua laivassa.

5. Lentomatkalle ei voi mennä, koska vaimo pelkää lentämistä.

6. Ulkomaista riittävän turvallinen matkakohde on vain Ruotsi – ai niin – mutta sinnehän pitäisi mennä täältä pääkaupunkiseudulta lentäen tai laivalla.

7. Automatkalle voi mennä, mutta vain kotimaassa ja sukulaisiin.

8. Matkustaminen ylipäänsä on rahan tuhlausta, minkä vuoksi sitä tulee kaikin keinoin vältellä.

Minä ja lapset haluttaisiin reissata. Rahaa on niin että voisi tehdä vaikka mitä ja ihan niin usein kuin haluaisi, eikä tämä lomienkaan puutteesta jätä. Nyt me kuitenkin istutaan lomat kotona kaikki neljä yhden ihmisen itselleen rakentamassa henkisessä vankilassa.

Mitä tämmöiselle tapaukselle voi tehdä? Pitääkö yrittää houkutella jollain (”saat sitten lentokoneessa suklaata”)? Vai toimisiko uhkailu paremmin (se on nyt edessä joko Thaimaan-reissu tai avioero”)?

Taustan vuoksi totean, että rouvan elämä sisältää muutoinkin todella paljon vastaavanlaisia ja aivan yhtä raivostuttavia rajoitteita, mutta fokuksen säilyttämiseksi en mene niihin tässä.

M37

Kyllä tuo on itsensä pussiin pakannut:D

Jos et saa lapsia mukaan reissuun ota (nais) ystävä. Eiköhän vaimoa rupea yhteiset lomat kiinnostamaan. En siis tarkoita että pettäisit vaan ihan kaverimeiningillä - kyllä vaimoa kaivelee kun pidät ystäväsi kanssa hauskaa ja koette kaikkea kivaa yhdessä.

Ilmeisesti vaimollasi on vakava ongelma itsensä kanssa, nuo kaikki on vain tekosyitä! Meillä lapset (4) on matkustaneet 3kk ikäisestä saakka - viimeksi viikko sitten palattiin Dubaista, automatkoja on tehty jopa 3 1,5-11 vuotiaan kanssa vuosia, kuopus lähtee reilun 3 vkon automatkalle kesällä.

Kuka tuhlaa mihinkin... itse pidän merkkivaatteita ja -laukkuja tms turhuutena, samoin kosmeettisia viilauksia (kasvohoidot, kynnet, ripset, kestopigmentoinnit yms) ja tiettyjä automerkkejä (onneksi on työsuhdeauto)...