Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä matkailurajoitteiselle vaimolle?
15.01.2013 |
Vaimoni matkailua rajaavat seuraavat ehdot:
1. Rantalomalle ei voi mennä, koska vaimo ei siedä aurinkoa eikä uimista.
2. Hiihtomatkalle ei voi mennä, koska lasketteluhan on vaarallista.
3. Kaupunkilomalle ei voi mennä, koska lapset (6- ja 9-vuotias) ovat aivan liian pieniä.
4. Laivamatkalle ei voi mennä, koska vaimo ei osaa nukkua laivassa.
5. Lentomatkalle ei voi mennä, koska vaimo pelkää lentämistä.
6. Ulkomaista riittävän turvallinen matkakohde on vain Ruotsi – ai niin – mutta sinnehän pitäisi mennä täältä pääkaupunkiseudulta lentäen tai laivalla.
7. Automatkalle voi mennä, mutta vain kotimaassa ja sukulaisiin.
8. Matkustaminen ylipäänsä on rahan tuhlausta, minkä vuoksi sitä tulee kaikin keinoin vältellä.
Minä ja lapset haluttaisiin reissata. Rahaa on niin että voisi tehdä vaikka mitä ja ihan niin usein kuin haluaisi, eikä tämä lomienkaan puutteesta jätä. Nyt me kuitenkin istutaan lomat kotona kaikki neljä yhden ihmisen itselleen rakentamassa henkisessä vankilassa.
Mitä tämmöiselle tapaukselle voi tehdä? Pitääkö yrittää houkutella jollain (”saat sitten lentokoneessa suklaata”)? Vai toimisiko uhkailu paremmin (se on nyt edessä joko Thaimaan-reissu tai avioero”)?
Taustan vuoksi totean, että rouvan elämä sisältää muutoinkin todella paljon vastaavanlaisia ja aivan yhtä raivostuttavia rajoitteita, mutta fokuksen säilyttämiseksi en mene niihin tässä.
M37
Kommentit (68)
loman eri ajankohdalle kuin vaimosi, syyn laitat firman piikkiin. Silloin voit mtkustella. Pikkuhiljaa voit alkaa ottamaan lapset mukaan lomalle. Jos vaimo laittaa keppeja rattaisiin, vaadit sen terapiaan, muuten uhkaat ottaa eron. Vaimosi harjoittama tyrannia ei tule onnistumaan jos et itse anna sen tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja maksa se. Tee vaimolle selväksi että haluat hänetkin mukaan, mutta matkalla ei sitten mökötetä.
Tai sit meet lasten kanssa.
rouva joka lähtee mukaan urputtamatta tai jää kotiin!
kivaa lomaa! :)
Mä olen samanlainen kuin vaimosi. INHOAN matkailua, inhoan kertakaikkiaan. En minä edes pelkää siellä mitään, mutta en vaan viihdy matkoilla, tykkään olla vain tutuissa ympyröissä. Meillä onneksi mies matkustelee sitten yksin kun niin haluaa. Olisi se nyt helvettiä jos koko ajan vängättäisiin että täytyy mennä matkoille.
sanoisin juuri, että se Thaimaan reissu tai avioero :( Minulla on matkailualan koulutus ja työskentelen alalla sekä matkustelen mielelläni aina loma-ajankohtina. Minulle siis tuo on ollut yksi iso tekijä parinvalinnassa, että mies omaa samoja kiinnostuksenkohteita. Kun olimme mieheni kanssa tapailleet muutaman kuukauden, kävimme ensimmäisellä pidemmällä matkalla yhdessä, sillä tiesin, että jos matka menee hyvin, olisi hyvät mahdollisuudet, että myös yhteiselämämme sujuisi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin lasten kanssa reissuun, ei kai se vaimo tosissaan sitä kiellä?
Meillä mies on nuorena töittensä puolesta kuulema reissanut tarpeeksi ja kotona on kyllä töitäkin hänellä, joten mä ja lapset reissaamme keskenään, minullekin helpompaa, kun on vain yks "päättäjä" reissulla. Tosin nyt alkaa lapsilla olemaan jo omia vahvoja mielipiteitä...
kaikille neuvoista. Täytyy ilmeisesti jollain ilveellä saada rouva hyväksymään se, että hän joko tulee mukaan tai viettää lomat kotona yksikseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se vaimo ei suostu siihen et sä reissaat lapsien kanssa? Mielestäni itsekäs akka sulla.
loman eri ajankohdalle kuin vaimosi, syyn laitat firman piikkiin. Silloin voit mtkustella. Pikkuhiljaa voit alkaa ottamaan lapset mukaan lomalle. Jos vaimo laittaa keppeja rattaisiin, vaadit sen terapiaan, muuten uhkaat ottaa eron. Vaimosi harjoittama tyrannia ei tule onnistumaan jos et itse anna sen tapahtua.
eri ajalle kuin vaimo. Viime tipassa ennen oletetun loman alkamista ilmoitat, etta lomasi on siirretty, silloin vaimo ei pysty sabotoimaan lomaasi. Tai jos haluat lomasi alkukesasta, ilmoitat etta sinun lomasi muutettiin ja joudut pitamaan sen aikaisemmin kuin mita olit hakenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loman eri ajankohdalle kuin vaimosi, syyn laitat firman piikkiin. Silloin voit mtkustella. Pikkuhiljaa voit alkaa ottamaan lapset mukaan lomalle. Jos vaimo laittaa keppeja rattaisiin, vaadit sen terapiaan, muuten uhkaat ottaa eron. Vaimosi harjoittama tyrannia ei tule onnistumaan jos et itse anna sen tapahtua.
eri ajalle kuin vaimo. Viime tipassa ennen oletetun loman alkamista ilmoitat, etta lomasi on siirretty, silloin vaimo ei pysty sabotoimaan lomaasi. Tai jos haluat lomasi alkukesasta, ilmoitat etta sinun lomasi muutettiin ja joudut pitamaan sen aikaisemmin kuin mita olit hakenut.
Muuten hyvä idis mutta olen ammatissa, jossa voin pitää lomani silloin kun minulle sopii. Myös lomien pituudet ovat pitkälti itseni päätettävissä. Firmaan tai yllätyksiin vetoaminen ei siksi onnistu.
ap
googlaa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja lähetä vaimo psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun miehellä on ahdistushäiriö. lääkkeet auttaa ja liikunta ja uni. Sekä ne tärkeät rutiinit, jotka menee matkustamisesta sekaisin.
Mutta ollaan silti matkustettu. Beetasalpaajat lennolle ja silleen. Mä puolestani hyväksyn sen, että reissut on miehelle työtä, ei lomaa.
Haluaa kuitenkin tulla, koska haluaa tehdä kaikkia normaaleita asioita jo lastenkin vuoksi. Sitä paitsi siedätyshoitokin auttaa. Lomat ei ole enää niin toivottomia kuin 10 vuotta sitten.
googlaa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja lähetä vaimo psykologille.
temperamenttipiirre nimeltä matala sopeutuvuus. Tällaiset ihmiset nauttivat rutiineista ja kärsivät syvästi muutoksista kuten matkat.
Nämä ehdotukset on kyllä ihan hulluja, että psykologille tai lääkkeitä siksi että voisi mennä matkoille joille ei halua. Matkanhan pitäisi olla vapaaehtoista kivaa rentoutumista eikä jotain minne pitää mennä hampaat irvessä vaikka lääkkeiden voimin. Jos ihminen ei ole normaaliarjessaan erityisen ahdistunut ja pelkoinen mutta ei vaan ajatus matkoista nappaa, niin ei tarivta mitään psykologeja, psykiatreja tai lääkkeitä, vaan sen hyväksyminen että tämä ihminen nyt vaan ei halua matkustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lomalle lasten kanssa yksin. Kai lapsille on hankittu passit, vai onko vaimo kieltänyt senkin?
Ja lähdette siis, oli vaimo ihan mitä mieltä tahansa.
Jos yksi haluaa kökkiä itse tekemässään vankilassa, niin ei muun perheen pidä siitä kaärsiä.
Ja vielä muitakin rajoitteita? Onko niitä aina ollut, vai onko tilanne pahentunut vuosien mittaan?
Oma ukkoseni harrastaa perhokalastusta ja on houkutellut minuakin sen pariin. En ole vielä innostunut, saa nähdä innostunkokaan. Mutta millainenkas sekopää olisin jos kieltäisin perhokalastuksen myös mieheltäni siksi kun en minäkään halluu?
Eli matkoille mars! Ei kai yksi ihminen voi toistenkin puolesta tuollaista päättää, jos raha kerran ei ole ongelma.
Varaa matka itsellesi, lapsille ja vaimolle. Ota vaimon lippuihin peruutusvaraus, muihin ei. Sitten vaimo päättäköön tuleeko mukaan vai ei.
Jos hän tästä suuttuu niin pahasti, että ottaa eron, niin voit todeta: "Good riddance". :)
Tsemppiä! Älä anna vaimosi orkestroida koko elämäänne tuolla tavalla. Sinulla on yhtä paljon päätösvaltaa perheessänne kuin vaimollasi. Käytä sitä! Ainoa, mitä et voi määrätä, on se mitä vaimosi tekee lomallaan. Siitä anna hänen päättää itse.
Junamatkalle muihin pohjoismaihin ja ehkäpä jopa Saksaan asti.. n 2 viikoksi, kahdestaan, lapset hoitoon sillä aikaa. Varaa majoitukset ja junaliput ennakkoon, aloittakaa esim. Ruotsista, sinne ei kestä kuin tunti lentokoneella, joten lentopelkokaan ei luultavasti ole este.
Junassa varaa mukaan teille mukava 2h makuuhytti jossa voitte vaikka..well, you know ;)
Ja ottaa kuvia kaikista kauniista maisemista joita ohitatte, kuunnellen hyvää musiikkia ja välillä ravintolavaunussa hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. Sekä suunnitelmia tehden kaupungeista jotka sattuvat matkanne varrelle, vaimosi on varmaan sitä tyyppiä että hän haluaa suunnitella opaskirjasen kanssa ja merkitä reittejä ja paikkoja joissa käydä, karttaan.
Uskon että nuo pelot ja haluttomuus matkustamiseen johtuvat siitä että vaimosi pelkää joutuvansa yksin vastuuseen kaikesta, kotona ollessa hommat on paljon helpompi hallita kuin reissun päällä, ollen samalla vielä vastuussa muista ihmisistä.
Jos teette ensimmäisen matkan yhdessä, sinun hoitaessa järjestelyt, vaimosi voi keskittyä vain nauttimiseen ja näin saat hänet lähtemään kotoa pois kanssasi nauttimaan elämästä. Myöhemmin voitte varmaan tehdä reissuja myös porukalla kunhan vaimosi on saanut matkakärpäsen pureman ja oikeasti haluaa itsekin matkustaa :)
Onnea suunnitelmaan ja toivottavasti toimii jos päätätte sen toteuttaa :)
loman eri ajankohdalle kuin vaimosi, syyn laitat firman piikkiin. Silloin voit mtkustella. Pikkuhiljaa voit alkaa ottamaan lapset mukaan lomalle. Jos vaimo laittaa keppeja rattaisiin, vaadit sen terapiaan, muuten uhkaat ottaa eron. Vaimosi harjoittama tyrannia ei tule onnistumaan jos et itse anna sen tapahtua.
eri ajalle kuin vaimo. Viime tipassa ennen oletetun loman alkamista ilmoitat, etta lomasi on siirretty, silloin vaimo ei pysty sabotoimaan lomaasi. Tai jos haluat lomasi alkukesasta, ilmoitat etta sinun lomasi muutettiin ja joudut pitamaan sen aikaisemmin kuin mita olit hakenut.
Muuten hyvä idis mutta olen ammatissa, jossa voin pitää lomani silloin kun minulle sopii. Myös lomien pituudet ovat pitkälti itseni päätettävissä. Firmaan tai yllätyksiin vetoaminen ei siksi onnistu.
ap
aina jotain tyosta johtuvia esteita loytyy.
Eiköhän se olisi koko perheen kannalta parasta että päästäisiin siihen tulokseen jossa perheenä lomaillaan.
Ei ihmistä voi rankaista hänen peloistaan/huolistaan tms. (mikä se syy onkin joka estää matkustelun) avioerolla uhkailemalla.
Eli keskustelemalla ja pieni askel kerrallaan kohti tavoitetta, niinkuin muissakin asioissa.
Tuollaiset oireet ovat usein sellaisia, että ne vain pahenevat vanhetessa. Yritä saada vaimosi terapiaan ennen kuin rajoitteet alkavat oikeasti haitata elämäänne. Sillä välin reissaat yhdessä lasten kanssa (siis hehän ovat jo isoja).
Olen alle nelikymppinen nainen ja mulla on mies, joka kyllä nuorempana suostui reissaamaan Euroopassa (mutta huom vain Euroopassa, kun itse reppureissasin Perussa :), mutta nykyään häntä ei saa millään etelänlomalle. Eli kun meidän perhe matkustaa, niin käymme Ruotsin-risteilyllä. Jos lähden etelänmatkalle, niin sitten sitten matkustan kahden lapsemme ja jonkun ystävättäreni perheen tai mummin kanssa. Ihan kivaahan sekin on, mutta tuntuu, että asioita jää perheenä kokematta.