Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajanako muka rankkaa??
15.01.2013 |
Jäin vuosi sitten yksinhuoltajaksi niin että lapsi 4-v näkee isäänsä joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Isä saattaa perua tapaamisen viimetingassa, joten mitään suurempaa ei voi suunnitella.
Vanehempani asuvat ulkomailla, joten tukiverkko koostuu lähinnä kavereistani.
Päivämme menee niin että lähdemme päiväkotiin/töihin klo 7.15 ja olemme takaisin kotona klo 16.45, jonka jälkeen touhuilemme, leikimme, pelaamme, siivoilemme, kokkailemme.. Eikä mua ahdista tippaakaan. Mä oikein odotan että pääsen kotiin touhuamaan muksuni kanssa. Otan lapsen mukaan kaikkeen mitä teen. Jos käyn kahvilla kavereideni kanssa, lapsi tulee mukaan. Jos teen ruokaa, lapsi on mukana. Jos tiskaan, lapsi huuhtelee astiat. Viihdymme kaksistaan ja yhdessä mitä parhaiten. En kaipaa lainkaan omaa aikaa. Taloudellisesti tulemme hyvin toimeen vaikka tuloni eivät mitkään korkeat ole ja vuokrat täällä pääkaupunkiseudulla ovat korkeita. Autoakin on pakko pitää.
Olen oikeasti vähän huvittunut siitä kun etukäteen mua peloteltiin kuinka rankkaa yksihuoltajuus on ja kuinka kovilla äidit on. Paskan marjat mä mitään kovilla olen.
Kommentit (49)
Onko ainoa sallittu kerronnan muoto itkuvirsi kun yksinhuoltajuudesta puhutaan? Mitä se auttaa yhtään ketään?
Luulisi positiivisen viestin saavan positiivisia kaikuja- jotkut präjää, ehkä minkin voin pärjätä. Mutta ei, suomalaiset haluaa kuulla kuinka paskaa kaikilla on, varsinkin yksinhuoltajilla!pitää yllä mielikuvaa rankkuudesta tai jopa luulevat, että ap valehtelee itselleen.
Ihan kun se olisi teiltä pois jos jotkut kokevat yksinhuoltajuuden helpoksi. Yleensähän se on niin ,että äiti joutuu huolehtimaan yhdestä ylimääräisestä lapsesta, ruokkimaan, siivoamaan sekä kääk - antamaan sille vielä seksiä vaikkei huvita.Varmasti esimerkix sillä yh-äidillä on OIKEESTI tosi kivaa ja helppoo jolla on kymmenvuotias vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Niinku mix joku pitää yllä mielikuvaa sellasen äitiyden rankkuudesta?? Ei tajuu...
Varmasti ymmärrät sen verran että terveen lapsen YHTEIShuoltajuutta (ap) ei voi asettaa samalle viivalle vaikeasti vammaisen lapsen YKSINhuoltajuuden kanssa. Oletkohan koskaan hoitanut vaikeavammaisia lapsia? Siinä roolissa nimittäin todella tarpeen osata myöntää itselleen että on välillä väsynyt ja tarvitsee apua, sen sijaan että leikkii tekopirteää ja pitää yllä sitä ikivanhaa vaatimusta että naisten on kestettävä ja siedettävä kaikki paska valittamatta ja uupumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ainoa sallittu kerronnan muoto itkuvirsi kun yksinhuoltajuudesta puhutaan? Mitä se auttaa yhtään ketään?
Luulisi positiivisen viestin saavan positiivisia kaikuja- jotkut präjää, ehkä minkin voin pärjätä. Mutta ei, suomalaiset haluaa kuulla kuinka paskaa kaikilla on, varsinkin yksinhuoltajilla!pitää yllä mielikuvaa rankkuudesta tai jopa luulevat, että ap valehtelee itselleen.
Ihan kun se olisi teiltä pois jos jotkut kokevat yksinhuoltajuuden helpoksi. Yleensähän se on niin ,että äiti joutuu huolehtimaan yhdestä ylimääräisestä lapsesta, ruokkimaan, siivoamaan sekä kääk - antamaan sille vielä seksiä vaikkei huvita.Varmasti esimerkix sillä yh-äidillä on OIKEESTI tosi kivaa ja helppoo jolla on kymmenvuotias vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Niinku mix joku pitää yllä mielikuvaa sellasen äitiyden rankkuudesta?? Ei tajuu...
Varmasti ymmärrät sen verran että terveen lapsen YHTEIShuoltajuutta (ap) ei voi asettaa samalle viivalle vaikeasti vammaisen lapsen YKSINhuoltajuuden kanssa. Oletkohan koskaan hoitanut vaikeavammaisia lapsia? Siinä roolissa nimittäin todella tarpeen osata myöntää itselleen että on välillä väsynyt ja tarvitsee apua, sen sijaan että leikkii tekopirteää ja pitää yllä sitä ikivanhaa vaatimusta että naisten on kestettävä ja siedettävä kaikki paska valittamatta ja uupumatta.
Mullakin ekat 10v meni kohtuu hyvin lasteni kanssa, mutta sittemmin ollaan kärsitty ihan kaikki tässä perheessä, jotta voin sanoa, että on rankkaa, hiton rankkaa.
Ainoa iso miinus jonka keksin on se et jos lapselle sattuu jotain mä olen ihan yksin. Mä olen totaaliyksinhuoltaja ilman turvaverkkoa.
Lähin ihminen on lähikaupan kassa ja naapurit mut koputan puuta ja jatkan ihanaa elämääni.
Yksinhuoltajia on erilaisia kuin myös ydinperheessä eläviä vanhempia. Olen kahden lapsen hoitovapaalla oleva hyvässä avioliitossa elävä kotiäiti ja minulla on toisinaan rankkaa. Se ei tietenkään tarkoita, että oma kokemukseni olisi ainoa oikea ja kaikilla muillakin kotiäideillä täytyy olla vaikeita päiviä. Jollain työssäkäyvällä äidillä voi olla helpomaa kuin minulla, johtuen paremmasta paineensietokyvystä, tai vaikka organisoimistaidoista.
Ap vaikuttaa henkisesti vahvalta (todella hankalan kuuloinen parisuhde takana), fiksulta, huolehtivalta ja rakastavalta äidiltä ja sen vuoksi hän osaa selvitä arjessa hienosti lapsensa kanssa.
Kaikkea hyvää myös jatkossa sulle ja lapsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että olisi rankkaa. On jo iso, osaa asioita, yhden lapsen saa hoitoon helposti jne.
Jos jäisin yksinhuoltajaksi kolmelle lapselleni (1v, 3v ja 4v) kokisin sen ihan varmasti uuvuttavaksi. Ei tosiaankaan voi verrata noita kahta toisiinsa.
Eli ennen kuin alat arvostelemaan muita jaksamattomuudesta, ota huomioon heidän kokonaistilanteensa.
Ap saa lapsen isälleen hoitoon joka toinen viikonloppu eli on täysin eri asemassa kuin totaaliyksinhuoltajat. Moni olisi ikionnellinen jos saisi lapsen/lapset hoitoon edes kerran kuussa yhdeksi illaksi.
Hienoa että ap kokee pärjäävänsä mutta yhden 4-vuotiaan kanssa olo on ihan erilaista kuin vaikkapa kahden alle 2-vuotiaan. Jo se ettei saa koskaan nukkua edes viittä tuntia putkeen, on aika rankkaa pidemmän päälle. Hassua on ap:n myös väittää ettei kaipaa omaa aikaa mutta sitten kuitenkin saa sitä automaattisesti silloin kun lapsi on isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos et joudu työttömäksi. Mutta jos alat itse sairastella, joka päivä niin voin sanoa että ei ole helppoa. Ja ei ole helppoa sekään jos lapsella todetaan joku sairaus. Ja jos joutuisit työttömäksi niin ei olisi helppoa.
Mutta sullahan on tällä hetkellä kaikki "palikat" ihan hyvin järjestyksessä. Toivotaan että tämä tilanne säilyyy mahdollisimman kauan aikaa! Ne jotka ovat varoitelleet yksinhuoltajan rankkuudesta niin ovat varmaan sellaisia jotka tietävät että elämä ei aina mene ihan hyvin ja niin kuin toivoisi! Ei mulla muuta.
jotka valittaa että "olen kuin yksinhuoltaja, kun mies tekee niin paljon töitä tmv.".
Ne ne vasta on heikkoja naisia.
Ei kannata puhua asioista joista ei tiedä mitään..