Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajanako muka rankkaa??
15.01.2013 |
Jäin vuosi sitten yksinhuoltajaksi niin että lapsi 4-v näkee isäänsä joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Isä saattaa perua tapaamisen viimetingassa, joten mitään suurempaa ei voi suunnitella.
Vanehempani asuvat ulkomailla, joten tukiverkko koostuu lähinnä kavereistani.
Päivämme menee niin että lähdemme päiväkotiin/töihin klo 7.15 ja olemme takaisin kotona klo 16.45, jonka jälkeen touhuilemme, leikimme, pelaamme, siivoilemme, kokkailemme.. Eikä mua ahdista tippaakaan. Mä oikein odotan että pääsen kotiin touhuamaan muksuni kanssa. Otan lapsen mukaan kaikkeen mitä teen. Jos käyn kahvilla kavereideni kanssa, lapsi tulee mukaan. Jos teen ruokaa, lapsi on mukana. Jos tiskaan, lapsi huuhtelee astiat. Viihdymme kaksistaan ja yhdessä mitä parhaiten. En kaipaa lainkaan omaa aikaa. Taloudellisesti tulemme hyvin toimeen vaikka tuloni eivät mitkään korkeat ole ja vuokrat täällä pääkaupunkiseudulla ovat korkeita. Autoakin on pakko pitää.
Olen oikeasti vähän huvittunut siitä kun etukäteen mua peloteltiin kuinka rankkaa yksihuoltajuus on ja kuinka kovilla äidit on. Paskan marjat mä mitään kovilla olen.
Kommentit (49)
Lapsi oli 6 kk, kun jäin yksinhuoltajaksi. Päätin potkaista kusipäämiehen pihalle. Huomasin, kuinka paljon nautin olostani, kun sai yksin seurata lapsen kehitystä ja kasvua! Nautin siitä, että sai yksin päättää, mitä tänään syödään ja mitä tehdään, sain vihdoin päättää keitä ystävistäni näen ja missä käyn. Olin vapaa ja kaikki väittivät, että lapsi kahlitsee kotiin. Joo, ei kahlinnut, me kävimme ystävien kanssa kahvilla ja vietin paljon aikaa lapseni kanssa meidän ihanalla naapurilla. En kokenut, että olisin väsynyt, vaikka yöunet jäivät 3 tuntiin :)
Sitten löysin miehen, joka kohtele poikaani kuin omaansa. Ja huomasin, että parisuhde on paljon vaativampaa kuin yksinhuoltajana olo, kaipaan todella hetkiä, jolloin sai olla vain kahdestaan lapsen kanssa... Vaikka mies onkin aivan ihana, huolehtii meistä ja haluaa olla meidän kanssa. Pitää poikaani omanaan... Mutta silti, kaipaan hetkiä, jolloin oli vain minä ja poika...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleen ne surkeimmat valheet kertoo.
Minä se olen itselleni rehellinen. Itse jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa 2kk ja 1,5v. Ja heille on sitä kuuluisaa tempperamettiä suotu, onneksi.
Nyt takana 15v. jona aikana opiskelin DI:ksi nyt teen töitä esimiehenenä vastuullisessa työssä, omakotitaloa pitää kunnossa pihatöineen, lapsen harrastavat aktiivisesti kilpatasolla. Isäänsä ovat tavanneet 3-4 kertaa vuodessa.
Omat sosiaaliset suhteet?! Mitä ne ovat?!
Jos nyt sanoisin ettei tämä rankaa ole, se olisi suorastaan itsensä aliarvioimista. Omaa jaksamistaa pitää sen verran arvostaa.
Ja lapsi 4v.
Ja nyt sitten tiedät yksinhuoltajuudesta kaiken?!
Olet huvittunut, kun vietät esim. arjessa lapsen kanssa aikaa n. 3h päivässä, jos sitäkään.
Katsotaan vuoden päästä uudelleen...
Tottakai kaikilla on rankkaa jos on erityislapsi, mutta mä olen edelleen sitä mieltä että pelottelu ja puheet siitä kuinka HIRVEEN RANKKAA yksinhuoltajana on, on näiden heikkojen mammojen tapa kerjätä sääliä. Joo, en yleistä. Jos on monta lasta ja sairauksia yms, niin onhan se rankempaa, mutta ei se herkkua olis vaikka olisi mies.
Pitäisi varmaan jäädä työttömäksi ja itkeä sitten kun rahat ei riitä, jotta voisi viettää enemmän kuin tuon 3 h päivässä jotta TODELLA TIETÄISIN KUINKA RANKKAA TÄMÄ ON.. Eiköhän se ole omista valinnoista kuule kiinni. Ja siitä valitseeko ryhtyä uhriksi ja marista. Vai valitseeko sen että pärjää ja elämä kantaa.
AP
Ja toisaalta, millä oikeudella teet yleistyksen muiden elämästä ainoastaan oman kokemuksesi pohjalta? Ystäväni on vaikeasti kehitysvammaisen, välillä hyvin aggressiivisen kymmenvuotiaan pojan yksinhuoltaja ja välillä täysin uupunut. Hänen lapsensa isä ei koskaan tapaa hänen lastaan. Kun ystäväni uupuu niin pitäisikö minun pyytää hänen lopettamaan ruikutuksensa ja käskeä "valitsemaan" että elämä kantaa?
Ja niinä viikonloppuina joina lapsi on isällään, juoksen kahta kauheammin ja joogaan.
ap
yksinhuoltaja. Olet aivan eri tilanteessa kuin ne työssäkäyvät yksinhuoltajat jotka ovat lastensa kanssa kaikki vapaa-ajat ja joilta puuttuu myös isovanhempien tuki. Näitäkin on paljon. Oudon ylimieliseltä ap vaikutat. Kirjoitat siihen tyyliin että sinun kokemuksesi asioista on oikeampi kuin muiden ja todella vaikutat myös uskovan niin. Melko pelottavaa ehdottomuutta.
Kaikilla yksinhuoltajilla ei olekaan samanlaista, kun sulla. Voi olla omaa/lapsen sairautta tms. ongelmaa, työttömyyttä, ei lainkaan tukiverkkoja (edes kavereita), lapsia monta, lapset valvottavat ja on univelkaa jne.
Ja jotkut kaipaavat omaa aikaa, varsinkin jos ei ole edes työtä, mihin mennä lepuuttamaan hermojaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää yllä mielikuvaa rankkuudesta tai jopa luulevat, että ap valehtelee itselleen.
Ihan kun se olisi teiltä pois jos jotkut kokevat yksinhuoltajuuden helpoksi. Yleensähän se on niin ,että äiti joutuu huolehtimaan yhdestä ylimääräisestä lapsesta, ruokkimaan, siivoamaan sekä kääk - antamaan sille vielä seksiä vaikkei huvita.
pitää yllä mielikuvaa rankkuudesta tai jopa luulevat, että ap valehtelee itselleen.
Ihan kun se olisi teiltä pois jos jotkut kokevat yksinhuoltajuuden helpoksi. Yleensähän se on niin ,että äiti joutuu huolehtimaan yhdestä ylimääräisestä lapsesta, ruokkimaan, siivoamaan sekä kääk - antamaan sille vielä seksiä vaikkei huvita.
Että älä yleistä älä yleistä vaikka ap ei yleistä vaan kertoo oman näkemyksensä yksihuoltajuudesta ja mun mielestä jutussa on perää.. Nimittäin on se paljon siitä kiinni uhriutuuko yh-äiti ja alkaa valittamaan elämän kurjuudesta ja siitä kun on _niin rankkaa_. Tuskimpa kovin monelle eronneelle se on hyppy täysin tuntoemattomaan niin että isä on aiemmin ollut täysillä hoitamassa arkea ja sitten täysin kokonaan hoitamatta. Paitsi jos isä kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, että miten isä, joka lyö vaimoltaan silmät mustiksi ja katoaa parin vrk ryyppyreissuille sallitaan huolehtimaan lapsesta itsenäisesti joka toisen vkl yli?
Muuten ap:lle hatunnosto. Onneksi lähdit tästä suhteesta, lapsesi takia. Ja hyvä, että olet löytänyt keinoja rationalisoida tilanteen positiiviseksi.
Et sinuna, ap, en olis kovin ylpeä tosta sun asenteesta, kun se näyttää samalla piilevän muita alas.
Toivon itsesi vuoksi, ettet huutele noita asioita ympäriinsä. Se ei nimittäin anna susta sankarillista pärjääjän kuvaa, vaikka niin ehkä luulet, vaan ylimielisen ihmisen!
Muusta, että elämä voi yllättää, sinutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta teen sen niin ettei se häiritse tai vie yhteistä aikaa multa ja lapselta.
Kun lapsi käy harrastuksessaan kerran viikossa, minä paahdan juoksemassa silloin. Kun lapsi nukkuu, minä kahvakuulailen ja aamuisin meditoin.Ja niinä viikonloppuina joina lapsi on isällään, juoksen kahta kauheammin ja joogaan.
Musta tuo on riittävää "omaa tekemistä". En siis kaipaa enmpää.
ap
on ap pakko tuohon sanoa, että et ehkä kuvittele kaipaavasi omaa aikaa...koska sinulla on sitä.
Kun pariin vuoteen ei käy kertaakaan kaupassa yksin, ei vie roskia yksin, ei mene lääkäriin yksin, ei käy kirjastossa yksin, ei tapaa ystäviä ilman lapsia, ei sairasta yrjötautia ilman että täytyy ryömiä pitkin kämppää taaperoita vahtien...niin kyllä sitä oikeasti kaipaa.
Minä antaisin mitä tahansa, jos saisin kerran kuussa olla edes yhden yön yksin.
T. Kolmen totaaliyh
pitää yllä mielikuvaa rankkuudesta tai jopa luulevat, että ap valehtelee itselleen.
Ihan kun se olisi teiltä pois jos jotkut kokevat yksinhuoltajuuden helpoksi. Yleensähän se on niin ,että äiti joutuu huolehtimaan yhdestä ylimääräisestä lapsesta, ruokkimaan, siivoamaan sekä kääk - antamaan sille vielä seksiä vaikkei huvita.
Varmasti esimerkix sillä yh-äidillä on OIKEESTI tosi kivaa ja helppoo jolla on kymmenvuotias vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Niinku mix joku pitää yllä mielikuvaa sellasen äitiyden rankkuudesta?? Ei tajuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää yllä mielikuvaa rankkuudesta tai jopa luulevat, että ap valehtelee itselleen.
Ihan kun se olisi teiltä pois jos jotkut kokevat yksinhuoltajuuden helpoksi. Yleensähän se on niin ,että äiti joutuu huolehtimaan yhdestä ylimääräisestä lapsesta, ruokkimaan, siivoamaan sekä kääk - antamaan sille vielä seksiä vaikkei huvita.Että älä yleistä älä yleistä vaikka ap ei yleistä vaan kertoo oman näkemyksensä yksihuoltajuudesta ja mun mielestä jutussa on perää.. Nimittäin on se paljon siitä kiinni uhriutuuko yh-äiti ja alkaa valittamaan elämän kurjuudesta ja siitä kun on _niin rankkaa_. Tuskimpa kovin monelle eronneelle se on hyppy täysin tuntoemattomaan niin että isä on aiemmin ollut täysillä hoitamassa arkea ja sitten täysin kokonaan hoitamatta. Paitsi jos isä kuolee.
Juu, kyllähän ap:kin väittää ettei yleistä, mutta kuitenkin siellä on kommentteja säälin kerjäämisestä yms. Jotka ei jätä asennetta arvailujen varaan.
Eihän tuossa ole vain omasta kokemuksesta kyse. Vaan muut, jotka kokee elämänsä rankaksi ovat säälin kerjääjiä :(
On, että miten isä, joka lyö vaimoltaan silmät mustiksi ja katoaa parin vrk ryyppyreissuille sallitaan huolehtimaan lapsesta itsenäisesti joka toisen vkl yli?
Itselleni ap:n elämä olisi sietämätöntä, joka toinen viikonloppu saisi pelätä, että isällä palaa pinna ja lapsi joutuu kokemaan seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä ole tätä erityisen rankkana pitänyt
jospa se johtuu siitä, että me ihmiset vaan olemme erilaisia.
Lapset ovat erilaisia.
ja syyt eroon erilaisia.
Jos jollakulla on yhden terveen, ns. normaalin lapsen yh.na helppoa ja leppoisa olo, se on hienoa. Jollakin toisella on yhden, tai viiden lapsen yh.n aika rankkaa. Syyt ovat jotain muuta kuin että "päätän että elämä kantaa" "päätin olla onnellinen".
vaikka minäkin päätän joka päivä, se kerta kun lasten isä tulee lasten tapaamiselle ja minua alkaa vituttaa, siinä on pari päivää pilalla niin miulla kuin lapsillani. Lapsista isi on niin kiva kun ei pakota siisitmään jälkiään, tekemään läksyjä - ja sitten koululaisella on läksyt tekemättä ja kämppä sekaisin. ja mies vittuilee epäsiisteydestä. Niin, olinhan minä edellisen viikon pessyt seiniä, lattioita, pyykkiä valvonut yöt, kahden vatsatautisen takia. Joten kumma etten jaksanut hymyillä ja ilahtua lasten isän naaman näkemisestä.
Onko ainoa sallittu kerronnan muoto itkuvirsi kun yksinhuoltajuudesta puhutaan? Mitä se auttaa yhtään ketään?
Luulisi positiivisen viestin saavan positiivisia kaikuja- jotkut präjää, ehkä minkin voin pärjätä. Mutta ei, suomalaiset haluaa kuulla kuinka paskaa kaikilla on, varsinkin yksinhuoltajilla!
pitää yllä mielikuvaa rankkuudesta tai jopa luulevat, että ap valehtelee itselleen.
Ihan kun se olisi teiltä pois jos jotkut kokevat yksinhuoltajuuden helpoksi. Yleensähän se on niin ,että äiti joutuu huolehtimaan yhdestä ylimääräisestä lapsesta, ruokkimaan, siivoamaan sekä kääk - antamaan sille vielä seksiä vaikkei huvita.Varmasti esimerkix sillä yh-äidillä on OIKEESTI tosi kivaa ja helppoo jolla on kymmenvuotias vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Niinku mix joku pitää yllä mielikuvaa sellasen äitiyden rankkuudesta?? Ei tajuu...
auttaa suunnattomasti. Itse olen Oikea yh, eli lapsen isä ei jeesaa hoitamisessa/kasvattamisessa.
Välillä on ollut "rankkaa", mutta kyllä siitä on selvitty. Ja selvitään jatkossakin. Nyt lapsi on jo koululainen, joten pärjää hetken itsekseenkin ja osaa ottaa ruokaa kaapista tarvittaessa.=)
Että ap:llä harhakuvitelma ikuisesta sunnuntaista.
Ihan varmasti hänen vuoteensa mahtuu hetkiä, jolloin hän on toivonut, että joku hakisi lapsen päiväkodista, kävisi kaupassa tai, että kotona olisi lämmin ruoka odottamassa...joku maksaisi osan vuokrasta, veisi auton huoltoon jne..
Ihan varmasti hän yksin nukkumaan mennessä toivoisi, että joku ottasi syliin ja sanoisi hyvää yötä.
Mutta tämä on vaan huonosti piilotettua itsekorostusta, kun kertoo omasta mahtavasta elämästään muka ohimennen, jolla voi sitten osoittaa ympäristölle oman hienoutensa.
Onko ainoa sallittu kerronnan muoto itkuvirsi kun yksinhuoltajuudesta puhutaan? Mitä se auttaa yhtään ketään?
Luulisi positiivisen viestin saavan positiivisia kaikuja- jotkut präjää, ehkä minkin voin pärjätä. Mutta ei, suomalaiset haluaa kuulla kuinka paskaa kaikilla on, varsinkin yksinhuoltajilla!pitää yllä mielikuvaa rankkuudesta tai jopa luulevat, että ap valehtelee itselleen.
Ihan kun se olisi teiltä pois jos jotkut kokevat yksinhuoltajuuden helpoksi. Yleensähän se on niin ,että äiti joutuu huolehtimaan yhdestä ylimääräisestä lapsesta, ruokkimaan, siivoamaan sekä kääk - antamaan sille vielä seksiä vaikkei huvita.Varmasti esimerkix sillä yh-äidillä on OIKEESTI tosi kivaa ja helppoo jolla on kymmenvuotias vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Niinku mix joku pitää yllä mielikuvaa sellasen äitiyden rankkuudesta?? Ei tajuu...
Mut mun mielestä ap:n viesti on hyvin provokatiivinen, vähättelevä ja itsekeskeinen. Siksi mun on siitä vaikeaa saada irti positiivista sanomaa. Toki oon hänen puolestaan siinä mielessä iloinen, et hänellä on helppoa.
Ikävä puoli asiassa on se, ettei hän usko muiden rankoille kokemuksille olevan juurikaan perusteita.
Lapsi oli 6 kk, kun jäin yksinhuoltajaksi. Päätin potkaista kusipäämiehen pihalle. Huomasin, kuinka paljon nautin olostani, kun sai yksin seurata lapsen kehitystä ja kasvua! Nautin siitä, että sai yksin päättää, mitä tänään syödään ja mitä tehdään, sain vihdoin päättää keitä ystävistäni näen ja missä käyn. Olin vapaa ja kaikki väittivät, että lapsi kahlitsee kotiin. Joo, ei kahlinnut, me kävimme ystävien kanssa kahvilla ja vietin paljon aikaa lapseni kanssa meidän ihanalla naapurilla. En kokenut, että olisin väsynyt, vaikka yöunet jäivät 3 tuntiin :)
Sitten löysin miehen, joka kohtele poikaani kuin omaansa. Ja huomasin, että parisuhde on paljon vaativampaa kuin yksinhuoltajana olo, kaipaan todella hetkiä, jolloin sai olla vain kahdestaan lapsen kanssa... Vaikka mies onkin aivan ihana, huolehtii meistä ja haluaa olla meidän kanssa. Pitää poikaani omanaan... Mutta silti, kaipaan hetkiä, jolloin oli vain minä ja poika...