Miksi, oi miksi näitä uusperhekuvioita???

Turha vaahdota asioista joista ette mitään tiedä. Niin kuin joku tuolla jo kysyi, KUINKA MONI TEISTÄ ON UUSPERHEEN KASVATTEJA?? Niinpä, niin ja taas ihminen jolla oikeasti oli kokemusta toimivasta uusperheestä jäi täysin vaille vastauksia. Itse olen monessakin ketjussa kertonut miten itse olen tykännyt ja viihtynyt elää uusperheessä, kuten myös sisarukseni. Äitini exmies, eli isäpuoleni on yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni edelleen, vaikkei enää ole edes äitini kanssa yhdessä. Minun synttäreilläni oli aina äitini ja isäpuoleni lisäksi isäni ja äitipuoleni (joka on myöskin edelleen osa elämääni, vaikkei isäni kanssa enää olekaan), oli isovanhemmat sekä äitini, että isäni ja myöskin isäpuoleni puolelta. Isäpuoleni isän eli vaarini kanssa olen myöskin edelleen tekemisissä, hänet on tyttärellemme esitelty isovaarina jnejne. Minulle uusperheessä eläminen on antanut vain suuren sydämen ja paljon rakkautta ja ihania "sukulaisia" ja näin ollen myöskin valmiúden toimia kunnollisena äitipuolena mieheni pojalle. Mutta koska av-mammat on av-mammoja, niin ei nämä oikeat positiiviset kokemukset koskaan saa ainuttakaan vastausta..

ja sen takia vastustan sitä. Oli todella kiusallista ja häiritsevää, kun 15-vuotiaana joutui ottamaan omaan kotiinsa asumaan itselleen täysin vieraan miehen. Mieti nyt itsekin, jos omaan kotiisi muuttaisi ihan vieras ihminen. Mieti, niin tiedät, miltä lapsestasi tuntuu.

on minun lapsilleni enemmän ukki kuin oma isäni. Itse olin 14v kun muutimme isäpuolen luokse, hän on minulle rakas ihminen ja läheisempi kuin oma isäni.

Muutama fakta: 1) Uusperheet päätyvät eroon reilusti useammin kuin ydinperheet ja järkyttävän tässä tekee sen, että näillä uusperheen lapsilla on jo vähintään yksi ero takana.Ero on aina iso juttu ja monessa mielessä traumaattinen. MIten ihmeessä yksikään äiti tai isä voi tässä vaiheessa olla ylpeä itsestään, tuli ero sitten mistä syystä tahansa? 2) Työskentelen ongelmanuorten parissa, ja iso osa näistä nuorista on uusperheiden lapsia tai uusperheessä asuneita. Arvatkaapa, moniko on kokenut tämän perhemuodon onnistuneena? Arvatkaapa, moniko vanhemmista on kokenut? Nuorten ja vanhempien käsitykset ovat täysin erilaiset. Usein ihmettelen, mitä mahtaa tälläkin palstalla miettiä ne, jotka hehkuttavat ihanaa uusperhettään ja sen toimivuutta. Ovatko kysyneet lapsiltaan? Riittääkö se, että lapsi vakuuttaa asian olevan ok? Moni näistä nuorista ei voinut kertoa mitään ahdistuksestaan ja ongelmistaan vanhemmalleen, kun vihdoinkin se äiti/isä hymyilee ja on onnellinen. Lapset uhrasivat mieluummin oman onnensa, jotta vanhempi olisi onnellinen. Tämäkö on tarkoitus lapsi-vanhempi-suhteessa? En ole väittämässä, että kaikki uusperheet ovat järkyttäviä. 30% ei hajoa ja näistä varmaan yli puolet ovat onnellisia eli ehkä 15%. Niin, sen vanhemman mukaan. Ehkä se oikea totuus kulkee sitten näistä puolesta eli noin 8% uusperheistä on todella toimivia. Ei ole iso luku. Kuinka moni todella on valmis noin pienen prosentin takia pelaamaan riskipeliä? Minä en. En ainakaan tuosta vaan. VAatisi vuosikausien totuttelua, mietintää ja vakuuttelua, ennen kuin voisin tuoda lasteni elämään pysyvästi uuden ihmisen. Toisaalta jos tällä olisi omia lapsia, en vaivautuisi lainkaan, ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Omat lapseni ovat 6v ja 3v, eikä tekisi minulle tiukkaa edes luopua perhehaaveesta. Minullahan on se jo näiden lasten kanssa.

silloin suot?

Voi seurustella, mutta ei tarvitse pakottaa lapsia saman katon alle. Kun lapset ovat lentäneet pesästä, niin sitten voi muuttaa yhteen.

En tietenkään ehdota että eronneet ei saisi löytää uutta onnea, mutta pakkoko ne perheet on aina yhdistää? Miksei voisi elää omissa talouksissa ja tapailla ja viettää aikaa yhdessä muuten? Mitäs sitten jos uusperhekin hajoaa, taas on lapsilla uusi rikkinäinen koti. Pelkän seurustelun loppuminen ei olisi lapsille niin radikaalia.

Jos itselleni joskus ero tulisi, en koskaan ryhtyisi mihinkään uusperhekuvioihin, vaan oma turvallinen pysyvä koti mulle ja lapsille.

Minua ei ainakaan mikään tapailusuhde kiinnostanut yhtään vaan selvää oli että haluan jakaa sen arjen toisen kanssa, ja mennä uusiin naimisiin ihan. Eikä sitä voi sen pelossa elää että voi kauhea jos ero tulee. No, se voi tulla tai mies tai itse voi kuolla tai mitä vaan, mutta sellaista se elämä on ja sellaisestakin selviää.

Itse ajattelen, että lapsilleni on parempi kasvuympäristö tämä kahden vanhemman uusperhe kuin se että jonain seurustelevana yksinasujana kasvattaisin heitä yksin. Meillä ei ole uusperhejärjestelyyn liittynyt muutenkaan mitään ihmeempiä ongelmia. Minä olen oman lapseni yksinhuoltaja ja miehen tytär tulee meille joka toinen viikonloppu.

Se ero tilanteessa oli, että vain minulla oli lapsia ennestään. Miehellä ei.

Uusi puoliso osoittautui ihanaksi isäksi ja isäpuoleksi.

Kaikki lapset oli samalla viivalla. Myös se yhteinen sitten muinoin.

Itse asun miehen kanssa,kenellä oli alle 2 vuotias tyttö kun alettiin tapailla. Ja edelleen,parin vuoden jälkeen huomaan meillä hyvin paljon kasvatuseroja.mutta itse olen aina kuitenkin hyväksynyt miehen tavan ja ollut samalla kannalla. Muuten lapsi voi tottua siihen,että toinen on toista mieltä ja menempäs ruikuttamaan häneltä karkkia tms..nyt kun meille on tulossa yhteinen lapsi niin olemme vaan saaneet asiat sujumaan erityisesti puhumalla. Ja toivon ettei meille tulisi näitä kamalan kuulosia ongelmia tulevaisuudessa..

Olen läheltä seurannut ystävieni ja sisareni uusperhekuvioita ja katsonut asioita myös lasten kannalta. Yhteen muuttaminen ja perheiden yhdistäminen on aiheuttanut ongelmia joka ikisessä uusperheessä, jonka tunnen.



Kahden aikuisen perheessä tulee aina yhteentörmäyksiä myös ydinperheessä. Uusperheessä törmäysten määrä ei kun lisääntyy vaan. Ja vieraan aikuisen kanssa asuminen aiheuttaa etenkin isommille lapsille lähes poikkeuksetta (poikkeuksia toki on) jonkin asteista stressiä, vaikka äiti/isäpuoli olisi kuinka ihana ja rakastava ihminen.



Jos itse olisin eronnut lasten asuessa kotona, olisin tyytynyt seurustelusuhteeseen ja ottanut rusinat pullasta.

Perheessä sinun, minun ja yhteinen. Kaikki samanarvoisia alusta asti.



Ongelmia on ydinperheissäkin vai väitätkö, että ydinperheet ovat kaikki onnellisia.

mutta eihän lapsia edes syntyisi (siis yleensä, yllätysraskaudet ym. on poikkeuksia) ilman ydinperheitä, ydinperhe on se "pakollinen" lähtökohta ja ihanteellinen kasvuympäristö toimiessaan. Ajattelen silti, että jos ydinperhe ei toimi, se ei toimi ja sillä siisti ja sitten eletään sen mukaan. Tarviiko aina lähteä kokeilemaan uutta perheviritystä, jos tämä nyt toimisi?



Mä en edes haluaisi että joku vieras mies, jolla ei ole mitään tekemistä lasteni kanssa eikä mitään sidettä heihin, alkaisi kasvattamaan lapsiani. Aikuisten suhteet on aikuisia varten, mielestäni ne pitää erottaa lasten kodista ja perheestä.



ap

Mä en voi käsittää kuinka joku on niin tyhmä, että yrittää puuttua toisten tapaan elää. Kuka sinä olet kertomaan muille, mikä on paras tapa elää parisuhteessa? Jos oma käsityksesi uusperheistä on noin vääristynyt, niin minkäs sille voi, mutta turpasi voisit opetella sulkemaan kyllä. Ainakin, jos sitä ihan henk.koht kokemusta ei ole.



Uusperheissä on varmasti paaaaljon parempiakin perheitä lapsien kannalta kuin joissakin ydinperheissä. Ihan turha lässyttää mistään uusperheen huonoudesta. Miksi niitä ydinperheitä niin paljon hajoaa, jos ne on niin kauhena hyviä ja onnellisia?



Kukin elää tavallaan eikä lapsien olemassa olo säätele koko elämää siten, ettei voi uutta perhettä perustaa.

mistä kertonee sekin, että aika harva ekaluokkalainen uusperheen lapsi piirtää perhekuvaan niitä uussisaruksia. Koira löytyy useammin kuin isäpuolen etälapsi.

Olen täysin samaa mieltä! Jos eroan, turvaan kodin lapselleni ja itselleni.



En koskaan voisi tehdä sitä lapselleni, että raahaisin hänet väkisin asumaan uuden isäpuolen ja uusien "sisarusten" kanssa. Ei ikinä!!

Tuttavaperheessä nainen naimisissa kolmatta kertaa ja mies toista kertaa, tosin miehellä on myös kaksi pitkää avoliittoa takana. Kummallakin lapsia kahdesta aiemmasta suhteesta ja nyt myös yksi yhteinen. Lienevätkö itsekään selvillä kuka on kenenkin sisarus...miltähän se lapsista tuntuu kun kotiin muuttaa ihan outo mies / nainen ja lapsia?



Tämänkin perheen äiti ihmetteli, että kun 10-v poika on niin ongelmallinen, mikähän sillä on? Muutama vuosi sitten erosi pojan isästä ja parin viikon kuluttua muutti taloon uusi mies. No sitten kohta myytiinkin talo ja muutettiin toiselle paikkakunnalle ja kohta syntyi vauva. Sitten päätettiinkin lähteä vuodeksi ulkomaille ja kun sieltä palattiin päätettiin alkaa rakentamaan taloa. Mikähän sitä poikaa vaivaa?

Eräässä lehdessä oli sinunkaltainen hehkutus uusperheestä, Oli sinun ja minun ja yhteisiä ja rakkaus kukoisti ja lapset niin sopi keskenään yhteen ja elämä oli ihanaa. Ja loppuun lause, että eikö muka ydinperheissä ole ongelmia.

No, tunnen tuon perheen nuoria ja siellä on toisen puolison poika ahdistelee seksuaalisesti toisen puolison tyttöä. Tyttö on kohta sekaisin kuin seinäkello, mutta kukaan ei puutu tilanteeseen kun ollaan siinä uusperhehurmoksessa. Lisäksi perheen muillakin lapsilla on todella paljon ongelmia ja esikoinen muutti heti pois kun täytti 18v ja ei aio kotonaan ikinä enää käydä.

Silti piti pariskunnan juosta lehteen hehkuttamaan, kuinka uusperhe on ihana asia ja heillä on kaikki hyvin.

Perheessä sinun, minun ja yhteinen. Kaikki samanarvoisia alusta asti.

Ongelmia on ydinperheissäkin vai väitätkö, että ydinperheet ovat kaikki onnellisia.

Tuttavaperheessä nainen naimisissa kolmatta kertaa ja mies toista kertaa, tosin miehellä on myös kaksi pitkää avoliittoa takana. Kummallakin lapsia kahdesta aiemmasta suhteesta ja nyt myös yksi yhteinen. Lienevätkö itsekään selvillä kuka on kenenkin sisarus...miltähän se lapsista tuntuu kun kotiin muuttaa ihan outo mies / nainen ja lapsia?

Tämänkin perheen äiti ihmetteli, että kun 10-v poika on niin ongelmallinen, mikähän sillä on? Muutama vuosi sitten erosi pojan isästä ja parin viikon kuluttua muutti taloon uusi mies. No sitten kohta myytiinkin talo ja muutettiin toiselle paikkakunnalle ja kohta syntyi vauva. Sitten päätettiinkin lähteä vuodeksi ulkomaille ja kun sieltä palattiin päätettiin alkaa rakentamaan taloa. Mikähän sitä poikaa vaivaa?

se kärjistettynä voi olla. Lapsi joutuu tahtomattaan sopeutumaan koko ajan muuttuvaan tilanteeseen ja ihmisiin kodissaan. Jos homma taas kaatuu, taas tulee lisää rikkonaisia ihmissuhteita. Jos lapsella on takanaan jo yksi kodin hajoaminen, sen ydinperheen, niin se saisi kyllä riittää, todellakin. Ei lapsia ole pakko altistaa aina uudelleen mahdollisille (jopa todennäköisille) perheen ongelmille ja parisuhdekuvioille puhumattakaan uudenkin perheen rikkoontumisesta koska AIKUINEN haluaa elää perhe-elämää. Haluaako lapsi? Kysyykö kukaan häneltä? Jos aikuinen haluaa parisuhteen, voi aikuinen sellaisen hommata itseään varten ja tavata vaikka silloin, kun lapset ovat poissa kotoa, ei lapsia siihen tarvitse sekoittaa.

Miettiääpä tilannetta, jossa teillä olisi 14 v. teinityttö ja muuttaisitte yhteen miehen kanssa, jolla esim. 16 v teinipoika. Haluaisiko herkässä kehitysvaiheessa oleva tyttö kotiinsa vieraan miehenalun, jonka seurassa hän ehkä kokisi olonsa kiusaantuneeksi tai olonsa vaikeaksi jos poika näkisi hänet vaikkapa pyyhe päällään?

Oon nähnyt kerran perheen, jossa teinityttö toi poikakaverinsa lähes asumaan kotiinsa, koska pojalla itsellään oli sekavat perhekuviot. Perheessä käytiin asiasta aikamoinen vääntö ja tulos oli ettei poika voinut jäädä asumaan perheeseen, koska ei ollut osa perhettä. Seurustella toki saivat.

Mielestäni vähän sama asia, minä en haluaisi meille asumaan vierasta teiniä, miksi minun lasteni pitäisi hyväksyä vieras mies ja uudet sisarukset? Vaikka vanhempi on vanhempi ja päättää nämä asiat, kyllä mielestäni lapsillakin pitää olla jotain sanomista siihen, keitä heidän kotiinsa muuttaa tai kenen kotiin joutuvat muuttamaan.

Ja ydiperheen vaikeus se on siinäkin,että ennen ensimmäistä lasta on aika vaikea tietää millä linjoilla esim.kasvatuksen kanssa mennään ja siinä sitä sitten lyödään päitä yhteen kun sovitellaan isän ja äidin rooleja,arjen ja vastuun jakamista ja niitä kaikenmaailman kasvatus asioita.



Niihin hajoaa moni ydinperhe ja sanoisin,että monia lapsia kärsii tälläkin hetkellä siellä ydinperheessä koska vanhempien näkemykset on niin historiasta,että ennemmin kärvistellään siinä rakkaudettomassa ja takakireässä ilmapiirissä kunhan vaan ei erota ja rikota sitä ydinperhettä.

Ja ydiperheen vaikeus se on siinäkin,että ennen ensimmäistä lasta on aika vaikea tietää millä linjoilla esim.kasvatuksen kanssa mennään ja siinä sitä sitten lyödään päitä yhteen kun sovitellaan isän ja äidin rooleja,arjen ja vastuun jakamista ja niitä kaikenmaailman kasvatus asioita.

Niihin hajoaa moni ydinperhe ja sanoisin,että monia lapsia kärsii tälläkin hetkellä siellä ydinperheessä koska vanhempien näkemykset on niin historiasta,että ennemmin kärvistellään siinä rakkaudettomassa ja takakireässä ilmapiirissä kunhan vaan ei erota ja rikota sitä ydinperhettä.

tottakai riitaisia ja huonosti toimeentuleva ydinperhe on lapselle myös huono kasvupaikka. Pointti olikin se että jos ero tulee, perheen voisi muodostaa lähivanhempi lapsineen, ei vanhempi, uusi vanhempipuoli, sun lapset, mun lapset ja yhteiset...

Ongelmia on molemmissa perheissä, mutta voiko oikeasti verrata ydinperheen ja uusperheen ongelmia?? Eiköhän nyt puhuta lapsen näkökulmasta hieman eri mittakaavan asioista ja ongelmista.

usein onnistua, mutta minusta äidit ja isät voisivat nykyistä useammin miettiä, olisiko kahden kodin seurustelu ainakin jonkin aikaa parempi ratkaisu kuin yhteenmuuttaminen. Esimerkiksi jos lapset ovat teini-ikäisiä ja eläneet esim. kahdestaan äidin kanssa vuosikaudet niin isä- tai äitipuoleen sopeutuminen voi olla kohtuuton vaatimus lapsille. Myös se, että herkässä iässä olevien lasten/nuorten täytyy muuttaa paikkakuntaa on riskialtista.



Onnistuneiden uusperheiden vanhempien ei tarvitse tästä suuttua.

itse erosin ja tapailin miestä, jolla oli yksi lapsi. Mua alkoi niin ällöttämään koko se kuvio, että meidän neljän olisi pitänyt "mennä yhteen" ja lapsiraukkani olisi joutunut elämään näiden uusien ihmisten kanssa.



Lopetin suhteen ja nyt mulla on niin hyvä olla tyttäreni kanssa kaksin. Hänellä on niin turvallinen olo kanssani kaksin :-)



Paras päätökseni koskaan!