Lähikoulu vai eliittikoulu - jos voisit valita?

Lapsihan nimenomaan puhuu sitä kieltä ihan arjessa jokaikinen päivä.

MISTÄ IHMEESTÄ sinä ammennat näitä käsityksiäsi???

tästähän oli kai kysymys.

Silloin lapsi puhuu vain kouluympäristöön liittyvistä asioista ja oppiaineisiin liittyvistä asioista.

tärkeintä on kaverisuhteiden harjoittelu ja luovuuden kehittyminen itsellään. Lapset leikkivät ulkona, seikkailevat ja oppivat itse keksimään tekemisensä. Tuntuu hirveältä seurata kaveria, jonka asuu Helsingin keskustassa ja hehkuttaa, kuinka heidän päiväkodista lapsia viedään sivistymään sinne ja tänne. Mä taas näen, että lapselle olisi suurempi rikkaus saada liikkua ympäristössä ikätasolleen sopivalla tavalla, oppia itse luomaan kaverisuhteita naapurustossa ja fysiikkakin vahvistuu paremmin luonnollisen liikkumisen kautta kuin sillä, että äiti kuljettaa ratikalla päiväkotiin/kouluun ja sitten illalla viedään teennäisesti liikkumaan johonkin halliin.



Tämä nyt hiukan asian sivusta.

Ilmeisesti lapsenne on ollut kielipäiväkodissa? Meillä sama tilanne. Lähikoulu 400m päässä mutta kielikouluun matka kahdella eri bussilla yht 45min. Valitsemme kielikoulun. Yritämme vaihtaa asuntoa lähemmäksi mahd. tulevaa koulua.

Kaksikieliseksi kasvattaminen ei ole helppoa vaikka kotona puhuisi kaksi oman (eri)kielensä natiivia.



Helpoiten kaksikieliseksi kasvattaa, kun suomalainen pariskunta muuttaa ulkomaille ja pistää lapsensa hoitoon pienenä oppimaan uutta kieltä. Siinä oppii molemmat kielet helposti.



Jos pariskunnan osapuolet on eri maista lapsi ei välttämättä kuule toisen kielen keskustelua lainkaan ja tämän kielen kehitys jää heikommaksi.

että siellä puhuttaisiin vain opettajille??? Aivan käsittämättömiä pöllöyksiä heittelet.



Tietenkin ne lapset puhuu myös keskenään... Ja ovat paljonkin tekemisissä myös kouluajan ulkopuolella, puhuvat silloin natiivilasten vanhemmille jne.



Ja tää toinen sitten: Totta kai ne kielikoulun lapset myös leikkivät, ulkoilevat jne.

Kaverin ei tarvitse aina asua samassa pihapiirissä eli löytyy sitä ystäviä muualtakin.

Meillä lapset on käyneet eliittikoulun ja tulokset ovat olleet tähän asti hyvät eli kaksi vanhinta on ylioppilaita ja päässeet samantien yliopistoon lukemana toiveainettaan.Kavereita löytyy muualtakin kuin ihan vierestä ja keilaamaan tai tennistä pelaamaan on voinut mennä eliittikoulunkin koulupäivän jälkeen.

Tavallinen peruskoulu on rauhaton ja ankea ja minusta pahinta siellä on se asenne, että kaikki riittää. Mitään ei vaadita, mitään ei tarvitse osata ja opetus tähtää siihen, että juuri ja juuri saa kiinni elämästä. Hyvät oppilaat taantuvat. Eliittikoulussa vaaditaan enemmän ja saavutetaan enemmän.

Kielikouluihin tai painotettuun opetukseen taas ei edes pääse, ellei ole jo huomattavia lahjoja kielissä tai siinä painotetussa aineessa.

Silloin se opiskelu nimenomaan ei ole veren maku suussa treenaamista, vaan ihan vain lapsen erikoislahjakkkuuden vaalimista. Ja se nimenomaan on osa vanhemman velvollisuutta. Huolehtia, että lapsen lahjat kehittyvät.

Ihan tavallsiessa koulussa voi sitä paitsi käydä pahimmillaan niin, että lahjakkaat joutuvat piilottelemaan lahjojaan kiusaamisen pelossa.

jos muuttaisimme lapsen koulun vuoksi, jotta saisimme ns. hyvämaineisen lähikoulun.

meillä on ihana sadan oppilaan lähikoulu puolen kilometrin päässä, olemme etuoikeutettuja :)

t. OHIS

Kaksikieliseksi kasvattaminen ei ole helppoa vaikka kotona puhuisi kaksi oman (eri)kielensä natiivia.

Helpoiten kaksikieliseksi kasvattaa, kun suomalainen pariskunta muuttaa ulkomaille ja pistää lapsensa hoitoon pienenä oppimaan uutta kieltä. Siinä oppii molemmat kielet helposti.

Jos pariskunnan osapuolet on eri maista lapsi ei välttämättä kuule toisen kielen keskustelua lainkaan ja tämän kielen kehitys jää heikommaksi.

Me olemme valinneet kielikylpykoulun sen takia, että toisen kielen oppiminen tulisi luonnostaan ja helpommin kuin vain kirjasta "pänttäämällä". (Myös muiden kielten opiskelu kyseisessä koulussa hoidetaan kielikylpymäisesti) Emmekä todellakaan yritä kasvattaa lapsesta kaksikielistä tai pyri saamaan hänelle täydellistä kielitaitoa.

Itselläni on surkea kielipää ja haluan, että lapsellani on mahdollisuus oppia kieltä helpommin... Minullekkin olisi kielikylpymäinen opetus sopinut opiskelumuodoksi paremmin kuin esim. epäsäännöllisten verbien pänttääminen kirjasta.

ehdottomasti. Meillä ainakin ollut iso rikkaus (ja myös minulla itselläni aikoinaan).

katso näitä vastauksia täällä. valinta on se kielikoulu jossa kaikki ovat samalla linjalla, asenteella ja ymmärtävät sinua. tai sitten se lähikoulu missä kaikki pitää sua elitistisenä paskana kuten näissä kommenteissa. kumman ilmapiirin haluat lapsellesi?

Olimme päättäneet laittaa lapsemme kielikouluun, mutta totesimme, että koulumatkat tekisivät elämästämme moneksi vuodeksi ( lapsia on monta pienillä ikäeroilla) kohtuuttoman hankalaa. Emme halunneet muuttaa kielikoulun lähialueelle, vaan valitsimme asuinpaikaksi ihan mukavan tavallisen alueen, jossa on ihan mukava tavallinen koulu.

Lapseni on kaksikielinen, ja halusin että hän oppii jo nuorena kunnolla puhumaan isänsä äidinkieltä. Lapsi kävi myös samassa rakennuksessa olevassa päiväkodissa jo, joten jo 2-vuotiaasta on tarha/koulu pysynyt samana, ja jatkaa samassa koko peruskoulun. Mielestäni tämä pysyvyys on loistava asia.

koulu on loistava ja meillä ei ole kuin hyvää sanottavaa niin opettajista kuin oppilaistakin. Olemme tavallinen keskiluokkainen perhe ja voin sanoa etteivät läheskään kaikki lapset ole varakkaista perheistä (kyllä niitäkin tietysti löytyy). Lapset ovat kylläkin perheistä missä koulunkäyntiä pidetään arvossaan ja monet perheet ovat akateemisia. Kilpailusta lasten kesken sanoisin, että kokemukseni mukaan sen vaikutus on ainakin omien lasteni kohdalla ollut pelkästään positiivinen. Koulunkäynti on koulussa hyve eikä pahe ja tämä kannustaa opiskelemaan. Opettajat ovat lapsia varten ja opetus on tosi laadukasta. Törmään usein tähän "eliittikoulu" asiaan ja pahiten koulua arvostelevat yleensä ne, jotka eivät koulua tunne lainkaan.

Eliittikoulu löytyy eliitin suosimalta asuinalueelta, kielikylpykoulu on sitten niille, jotka haluavat lapsensa oppivan jotain kieltä, jota vanhemmat eivät osaa tarpeeksi hyvin puhuakseen kotona.

En vain ehkä ihan ymmärrä näitä "en kasvata lapsistani menestyjiä" -tyyppejä.

Miksi et?

Kasvatatko heistä luusereita? En tarkoita, että automaattisesti näin kävisi, mutta kuka vanhempi ei halua tarjota lapselleen parasta, jos se vain on mahdollista?

ap

No minä ainakin tarkoitin etten tunge lasta "uraputkeen" jo alakoulun alussa. Meillä ei painosteta lapsia opiekelemaan monta eri kieltä, menestymään koulussa jne. Minusta on tärkeämpää viettää lapsuus niin ettei siihen kasata turhia paineita koulussa menestymisestä, opiskelusta, harrastamisesta jne.

Toki lapsia kannustetaan koulunkäynnissä ja kuskataan harrastamaan jne. Mutta minä vierastan sellaista että jo taaperosta ruvetaan veren maku suussa treenaamaan lapsesta jääkiekkoilijaa, golffaria, keilitaituria jne. Ennemmin meillä panostetaan siihen että opetetaan lapsista muita huomioon ottavia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja lapsia. Sellaisia jotka saavat itse etsiä paikkansa maailmassa ja olisivat onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä.

en vain ehkä ymmärrä, miten nämä ovat toisensa poissulkevia seikkoja. Eikö lapsesta voi kasvaa onnellinen, tasapainoinen JA hyvinmenestyvä? Eli ovatko hyvän menestymisen edellytykset suoraan onnellisuuden esteenä?

ap

se on se sama ilmiö kuin että köyhä on aina hyvä ja rikas täyspaska...

siksi se eliittikoulu. Kun pienestä pitäen on valikoituneessa porukassa ns. hyvämaineisten vanhempien lasten kanssa, kasvattaa jo se porukka lasta oikeaan suuntaan. Tietty aina matkassa on muutama mätämuna, mutta vähemmän kuin tavisperuskoulussa.



Elittikoulussa se luokka on jo valmiiksi valikoitua: samanlaiset tavoitteet ja samanlaiset taustat. Hyvä kasvualusta lapselle.

juuri että tehtiinhän mekin niin, että muutettiin ns. pahamaineisesta lähiöstä parempaan pari vuotta sitten. Yksi syy oli että ei haluttu lapsia lähikouluun.



Nyt asutaan alueella, jossa lasten kavereiden vanhemmilla on lähes poikkeuksetta vähintään maisteritutkinto. Amistaustaisia ei taida olla yhtäkään. Eli onko tämä nyt sitten joku eliittialue, en tiedä. Asuinalueella on toki kaikenlaista porukkaa mutta pahimmat sosiaalitapaukset puuttuvat.



Ehkäpä tämän vuoksi, kun tiedän että lapseni lähikouluun tulevien kavereiden kotitaustat ovat samanlaiset kuin meillä, ei koeta tarvetta ns. eliittikouluun laittamiseen. Jos asuttaisiin entisellä asuinalueella, todennäköisesti sitä harkittaisiin.



-17-

että jos tilanne on tosiaan tuo niin ne muut perheet tod. näk. vie eliittikouluun ja sinun lapsesi päätyvät ns. lähikouluun viereisen alueen rupusakin kanssa...



Näin ainakin meillä menee. KAIKKI kynnelle kykenevät kuskaavat ja koulu on täynnä naapurilähiön lapsia.