Ystäväni ei ole kommentoinut raskauttani mitenkään. Katkaisisitko sinä välit?

maailmaan syntyy joka sekunti x määrä lapsia, vaikka sinulle lapsesi on ainutlaatuinen, ei hän ole sitä muille.

ja viestistäsi käy ilmi,että haluat ystäväsi suhtautuvan tietyllä tavalla sinun kuulumisiisi eikä hän ilmeisesti ole oikein täyttänyt toivettasi. Puhut siis viimeisestä niitistä jne. eli vihjaat, että jotain vastaavaa on sattunut ennenkin.



Mietipä hetki kuitenkin asiaa toisin: jos ystäväsi olisi raskaana, miten reagoisit. Olisitko innoissasi ja laittaisit heti viestin? VAi ehkä soittaisit puhelimella? Laittaisit sähköpostiviestin? Vai kummastelisitko kenties, miksi ihmeessä ilmoittaa ilmeisesti tärkeän viesti vain tekstiviestillä? Minä kummastelisin. MIettisin ehkä, että eikö pidä minua tarpeeksi hyvänä ystävänä soittaakseen. Ajattelisin myös, että olisin itse soittanut näin tärkeästä asiasta. Pohtisin ehkä myös samalla, milloin viimeksi hän on soittanut ja onko ollut laisinkaan kiinnostunut minun elämästäni ja asioistani. Voisipa olla, että vähän suivaantuisinkin, kun miettisin, miten vähän ystävääni on kiinnostanut minun elämäni ja ylipäätään ystävyytemme ja nyt ilmoittaa sitten tärkeästä asiastakin vain ohimennen viestillä. Voisinpa jopa kiukkuisena päättää, etten reagoi viestiin mitenkään, kun kerran en ollut sen arvoinen, että olisi vaivauduttu edes soittamaan.



Niin, hankalilla ihmisillä on usein ystävinäkin hankalia ihmisiä. Voitte tietysti kilpailla, kumpi on hankalampi ja pilata sitä kautta ystävyytenne tai sitten jompikumpi voisi vähän avartaa näkemystään ja miettiä, mahtaako siinä kenenkään maailma kaatua, vaikka kaikki ei täysin suunnitelmien mukaan sujukaan. Jos vastauksettomuus ärsyttää, soita ystävällesi ja nosta kissa pöydälle. On se ainakin parempi vaihtoehto, kun leikkiä mykkäkoulua.

ja mun ystävä sai kolmannen lapsen. Kukaan meidän isosta ystäväpiiristä ei edes lähettänyt onnittelukorttia. Ketään ei kiinnostanut.



Meillä sinkuilla oli ihan omat juttumme ja emme paljon lapsiasioista edes halunneet jutella.



Nyt kun me muut ollaan saatu lapsia, ei tämä, jonka kaikki lapset ovat jo yläasteella ymmärrä meitä yhtään. Kun me ei oltu innoissaan hänen lapsistaan aikoinaan.



Ole sinä innoissasi omasta raskaudestasi. Raskaus ei oikeesti ole mikään maailman ihmeellisin asia, oikeesti

ja mun ystävä sai kolmannen lapsen. Kukaan meidän isosta ystäväpiiristä ei edes lähettänyt onnittelukorttia. Ketään ei kiinnostanut.

Meillä sinkuilla oli ihan omat juttumme ja emme paljon lapsiasioista edes halunneet jutella.

Nyt kun me muut ollaan saatu lapsia, ei tämä, jonka kaikki lapset ovat jo yläasteella ymmärrä meitä yhtään. Kun me ei oltu innoissaan hänen lapsistaan aikoinaan.

Ole sinä innoissasi omasta raskaudestasi. Raskaus ei oikeesti ole mikään maailman ihmeellisin asia, oikeesti

"ymmärtää teitä"?

Pitäisikö hänen nyt into pinkeänä kuunnella teidän puklu-kakka-vauvauinti-juttujanne, vaikka te jätitte hänet yksin aikanaan?

Ette taida tekään ymmärtää, että tuolla kaverillanne on nyt taas omaa aikaa olla ja elää myös itselleen, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa teidän vauvajuttunne.

Miksi te ette voisi olla innoissanne omista raskauksistanne, miksi hänen pitäisi?

PS. onneksi mun ystävät ei ole mitään itsekeskeisiä kusipäitä, vaan ihan oikeita Ystäviä, jotka oli mukana menossa silloinkin kun mä sain ystäväpiirin ekana lapsia. Ja nyt kun mulla on aikaa ja vapautta, mä jaksan olla innostunut ja auttaa ystäviäni kun heillä on pieniä lapsia.

Toki raskaus on sulle just nyt ihan tosi tärkeä asia. Kiva kaveri kommentoisi jotenkin ja onnittelisi. Mullekin tulee kuitenkin mieleen, että kaverillesi voi olla tiukka paikka tuo sun raskaus, esim. omien lapsihaaveiden ja/tai lapsettomuuden vuoksi. Anna kaverille aikaa. Musta tuntuu aina pahalle kun joku pohtii välien katkaisemista. Se on kuitenkin aika iso juttu.

Ajattelin myös heti, että tuo voi olla tosi paha paikka ystävällesi. Ehkä hänellä on ollut toistuvia keskenmenoja tai muita lapsettomuusongelmia, mistä kaikista hän ei ole halunnut puhua? Ehkä hän on kokenut jotain pahempaakin, lapsen menetyksen? Tällaisesta varmasti ystävänä tietäisitkin ja osaisit asettua hänen asemaansa.

Sellaisessa tilanteessa on todella vaikea olla mukana toisen raskaudessa sillä tavoin kuin sinä haluaisit. Kuulostat myös aika vaativalta.

Viikko on aika lyhyt aika. Ehkä ystäväsi jossain siellä kaukana miettii yhteydenottoa samoin kuin sinäkin täällä.

Mitä muuten tarkoitit tuolla: "Jos uusi elämä on vienyt niin täysin, ettei kiinnosta, niin eipä kiinnosta minuakaan."? Olet siis kuitenkin ollut yhteydessä tähän ystävääsi, niinkö? Ethän muuten tietäisi jostain "uudesta elämästä"?

Hän pelkää, että häntä pyydetään kummiksi, eikä tiedä, miten luistaisi tilanteesta.

Kukaan ei halua lahja-automaatiksi.

monta ystävyyttä mielialahäiriön takia. Jaksamisaikoina olen kaikkien terapeutti ja se jota huudellaan apuun tai jolle soitetaan iloiset uutiset ekana. Sitten tulee jaksamiseen loppu ja jätän vastaamatta puhelimeen, s-postit lukematta ja poistan koko fb-tilin. Kenellekään en tietty maininnut diagnosoidusta bipolaarisuudesta ja päättelivät että olen sittenkin itsekeskeinen k-pää kun en ollutkaan käden ulottuvilla.



Että näinkin isoja asioita sitä voi ystäviltä kätkeä.



Mutta kuulostat sinäkin aika itsekeskeiseltä ja vaativalta. Onko taustalla muuta katkeruutta ja kinaa?

Ystävän lapsen saaminen ei ole noteeraamisen arvoinen asia, olen kohtuuton kun loukkaannuin... Selvä.... Tai no ei ole, mielestäni en ole kohtuuton. Olen tukenut ystävääni monissa asioissa ja ollut apuna, kommentoinut uusia työpaikkoja, onnitellut uuden kämpän löytämisestä jne. On se nyt ihmeellistä, jos läheisen ihmisen vauvauutiset eivät ole edes onnittelun tai noteeraamisen arvoisia!!!! Asumme eri maissa, ja ilmeisesti välimatka on tullut väliimme. Elämämme on ajautunut erilleen, ja se kirpaisee. Tekstarit ja meilit ovat tyypillinen tapa kommunikoida, kun olemme eri maissa, kotimaassa soittelemme. Isoja uutisia on puolin ja toisin vuosien varrella vaihdettu sähköisesti, ei ole loukkaantumisesta kyse, että viestintätapa olisi jotenkin väärä tai huono.



Ja tiedän satavarmasti, että lapsettomuus ei ole ystävällä ongelma. Häntä ei vaan kiinnosta tarpeeksi elämäni ja se tässä harmittaa.



Ap

mutta siitäkin huolimatta osa viesteistä häviää, luetaan myöhässä tai jopa unohdetaan avata.



Jos et ole keskustellut henkilökohtaisesti niin en tekisi noin hätiköityä ratkaisua.



Taidat olla raskaushormonien valtaama ja naurat tälle avauksellesi normalisoiduttuasi. Säästä tämä ja lue muutaman vuoden kuluttua uudelleen.



ps. yleensä vauvan saamisesta onnitellaan mutta siihen sinulla on vielä aikaa

sä nyt vaikka soittaisit sille ja humoristisesti kysyisit että miksei vastannut. Sillon on ihan turha jossitella, ei tule pahoitettua mieltään turhaan ja asia on sillä selvä ja molemmat samalla sivulla. Ystävissä parhainta on just se, ettei tarvii kyräillä vaan kun joku painaa, voi soittaa ja kysyä että mikä nyt on ongelma.



Ja ystävyys on kuitenkin niin arvokas asia, etten ihan turhasta heittäisi pois.

että ihmissuhteet etääntyvät, kun ollaan erillään, harvoin yhteydessä ja elämäntilanteet erilaisia.



Mulle näitä on tapahtunut koko elämäni, enkä ole osannut koskaan ottaa niistä nokkiini. Jotkut elämäntilanteet lähentävät ja toiset etäännyttävät. Ei se silti tarkoita, että ystävä olisi mitenkään huono ihminen tai ei välittäisi tai kaverisuhteessa olisi mitään vikaa. Elämä vain muuttaa ihmissuhteita. En ole koskaan osannut ajatella, että tällaisen vuoksi pitäisi suuttua kaverille saati laittaa kaveruutta poikki.



Elämä vie joskus eri suuntiin, mutta hyvä kaveruus on siitä ihana, että se voi myös lähentyä uudestaan myöhemmin vaikka ei vuosiin oltaisi edes kuultu toisista. Se on minusta todellista ystävyyttä, joka kestää ajan yli ja myös ne etääntymisen hetket.

Olen eri mieltä. Yksi tekstari ei paljon vaivaa vaadi. Jos noin paljon on etäännytty, en jää roikkumaan ja odottamaan, vaan totean, ettemme ole enää ystäviä ja se on siinä. Minulla on pari sydänystävää, ja joskus tämä ystävä oli yksi heistä. Ei enää enkä näe asian korjaantuvan.



Ap

En ota kantaa muuhun, vain tähän: olen itse aikanaan kärsinyt lapsettomuudesta ja tullut raskaaksi aikamoisen leikkaus- ja koeputkihoitorumban jälkeen. Eiväthän ne mukavia elämänvaiheita ole. Mutta! Ei se silti ole mikään syy olla epäkohtelias ja katkera muita kohtaan. Jotkut lapsettomuudesta kärsivät tuntuvat ymmärtävän asian niin. Minusta se on itsekästä. Ymmärrän että vaikeimmissa vaiheissa voi olla vaikea olla esim.vauvojen lähellä. Silloinkin minusta pitäisi saada sen verran itsestään irti, että selittää tilanteen niille ystäville joilla vauvoja on. Vaikka lyhyesti , mutta kuitenkin ystävälliseen ja asialliseen sävyyn. Useimmat varmasti ymmärtävät. Onnittelutekstarin lähettämisen ei pitäisi olla ylivoimaista kenellekään. Toisten mielen pahoittaminen ei sitä omaa lapsettomuustilannetta muuta yhtään paremmaksi!

Et voi olettaa toisen suhtautuvan asioihin kuten sinä, oletukset ja pettymykset ovat sinun kokemuksiasi.



Suhteellenne voisikin tehdä ihan hyvää jos sinä nyt luopuisit kuvitelmistasi suhteenne.

Ei ystävyys eikä mikään ihmissuhde yhden ihmisen kannattelemana pystyssä pysy.

Tai otanpa sittenkin kantaa vielä yhteen asiaan, nimittäin tuohon 19 kommenttiin. Minusta ainakin on ollut aivan ihanaa kun minua on pyydetty kummiksi. Lahjojen ei tarvitse olla isoja ja kalliita, mutta on tosi mukavaa saada olla pienemmän tai isomman lapsen elämässä erityinen aikuinen.

Vauva-asia on oikeastaan sivujuonne, ja se minua satuttaa etten ole tajunnut, että minut on oikeastaan jo "jätetty" tässä ihmissuhteessa, joka joskus oli molemmille tärkeä. Siihen nyt opettelen.



Ap

Ap:lla on päässään oletettu käyttäytymismalli miten kenenkin tulee reagoida hänelle tärkeään henkilökohtaiseen asiaan. Ja sit kun joku onneton ei näin hoksaa käyttäytyä, ap on valmis uhraamaan ystävyyden tämän takia!



Olisi todella hyvä muistaa että kaikki ei toimi niinkuin sinä oletat!

Ja se ei todella tarkoita vittuilua tmv jos ei ole viestiin vastannut!

Tosiaan on niin että on monen monta syytä että ystävä ei välttämättä ole edes viestiä saanut

Sä olet ap jotenkin nyt kovin oman napasi ympärille kääriytynyt.

Jos ystävästä ei kuulu mitään niin harvoin se syy on oikeasti ettei kiinnosta. Elämässä nyt tarvitsee niin paljon muutalin vaikka ei kiinnostaisi. Miksi sä heti oletat että asia liittyy sinuun? Mitä jos ystävälläsi on jokin iso juttu meneillään omassa elämässään joka vie huomion? Musta tuntuu että ainakin sinä olet jostain katkera, vaihainen tai kateellinen tälle ystävälle ettekä te ikinä ole selvittäneet välejänne. Ei kukaan aikuinen katkaise välejä jos ei yhteen tekstariin saa vastausta.

ja mun ystävä sai kolmannen lapsen. Kukaan meidän isosta ystäväpiiristä ei edes lähettänyt onnittelukorttia. Ketään ei kiinnostanut.

Meillä sinkuilla oli ihan omat juttumme ja emme paljon lapsiasioista edes halunneet jutella.

Nyt kun me muut ollaan saatu lapsia, ei tämä, jonka kaikki lapset ovat jo yläasteella ymmärrä meitä yhtään. Kun me ei oltu innoissaan hänen lapsistaan aikoinaan.

Ole sinä innoissasi omasta raskaudestasi. Raskaus ei oikeesti ole mikään maailman ihmeellisin asia, oikeesti

"ymmärtää teitä"?

Pitäisikö hänen nyt into pinkeänä kuunnella teidän puklu-kakka-vauvauinti-juttujanne, vaikka te jätitte hänet yksin aikanaan?

Ette taida tekään ymmärtää, että tuolla kaverillanne on nyt taas omaa aikaa olla ja elää myös itselleen, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa teidän vauvajuttunne.

Miksi te ette voisi olla innoissanne omista raskauksistanne, miksi hänen pitäisi?

PS. onneksi mun ystävät ei ole mitään itsekeskeisiä kusipäitä, vaan ihan oikeita Ystäviä, jotka oli mukana menossa silloinkin kun mä sain ystäväpiirin ekana lapsia. Ja nyt kun mulla on aikaa ja vapautta, mä jaksan olla innostunut ja auttaa ystäviäni kun heillä on pieniä lapsia.

Kukaan ei ole hänelle ikinä hehkuttanut mistään vauva- jutuista, yleensäkin siksi kun niistä on helpompi puhua muiden kanssa jotka ovat samassa tilanteessa.

Mä ymmärrän että oltiin aika ikäviä tätä yhtä kohtaan mutta kun oma elämä oli tosi hektistä ja täynnä juhlia, matkoja, miehiä, siinä toisen kakkavaippa-asiat kiinnostanut yhtään. Joskus yritti änkeä mukaan lapsien kanssa jonka jälkeen opittiin sanomaan lapset eivät ole tervetulleita.

Kaikista meistä on vuosien saatossa tullut äitejä mutta ymmärrän täysin ettei kaikkia raskaus-uutinen saa suuria tunteita.

soita. Sen verran olet velkaa suhteellenne. Puhelun aikana voitte vaihteaa kuulumiset puolin ja toisin. Jos hän on puhelimessakin vauvauutiseen torjuva, sitten voit vaikka laittaa ne välit poikki jos haluat. Mutta tee se kuitenkin vasta kun olet jutellut hänen kanssaan. Ystävyys on kuitenkin arvokas asia eikä sitä kannata ihan taistelematta nakata roskikseen. Totta on, että joskus elämä vaan vie hyvätkin ystävät eri suuntiin eikä yhteistä enää olekaan. Sellaista se on. Mutta putsaa nyt pöytä ensin ettei asia jää kaivamaan. Vaikkapa viiden vuoden kuluttua yhteydenotto on jo tosi ison kynnyksen takana.