Seksitön avioliitto - henkisesti raskasta

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama tilanne, ei seksiä eikä läheisyyttä.

Puhuttu on, tai minä ole murheeni kertonut vaimolleni. Tästä sitten olen saanut ruikuttajan maineen.

En vain tajua miten saisin asian muuttumaan. Avautumiseni tai avautumatta jättämiseni ei ole tuonut mitään muutosta. Todennäköisesti vaimoni kärsii jonkin sortin masennuksesta ja haluaisi etäisyyttä minuun.

Ymmärränkin että etäisyys tietyissä asioissa ok, esimerkiksi etten tuppaudu joka paikkaan tarjoamaan seuraani missä seuralaisena voi toimia kaveri tms..

Mutta jos olet avioliitossa niin eikö läheisyys ja seksi yleensä tehdä puolison kanssa? En mielelläni rypisi itsesäälissä, mutta tämä tilanne ajaa hulluuden partaalle. En vain kelpaa vaimolleni tai saa häntä enää himoitsemaan itseäni. Ja hän ei sano asiasta mitään, aivan kuin tämä olisi normaalia! Tämä ahdistus vaikuttaa jo työntekoonkin, päivät menee miettiessä että taas illalla joudun menemään kotiin samaan paskaan.

Ero tuntuu raskaalta ajatukselta, mutta olen alkanut miettimään kun tämä elämä ei näytä muuttuvan kämppäkaveriudesta mihinkään että pitäisikö alkaa tutkimaan tarjontaa avioliiton ulkopuolelta. Jos löydänkin mukavan nettiflirttailu kohteen tms., mutta sekin tuntuu pettämiseltä.... Kai mies saa kaivata avioliitossa sitä että vaimo taistelee miehestään? Säälittävyyksiin mennyt tämä oma vatvominen jo, viisaampi ja rohkeampi olisi jo lähtenyt. Raskasta sanoa tämäkin, mutta varmasti saisin niin paljon tyydyttävämmän kumppanin jos lähtisin. Nyt en saa oikeastaan mitään tästä suhteesta, sitä vain toivoo että huomenna asiat taikaiskusta muuttuu. Ja jos kysyn vaimota haluaako hän että lähden, niin vastaus on tyyliin jokainen tekee mitä haluaa. Aivan älytön vastaus, eli minä olen periaatteessa ilmaa hänelle.

Seksittömyys ja jatkuva torjunta saanut myös ajatukset sille tasolle, että sitä pelkää (tai toivoo että saa syyn erota) että vaimolla on toinen tai viritykset menossa. Jos kotona asiat olisi hyvin (seksit, läheisyys) niin tuollaiset ajatukset katoaisi samantein, siinä tapauksessa ei mitkään miestuttavuudet tms. häiritsisi ollenkaan, ei tarvisi epäillä jatkuvasti (vaikka muutenkaan ei olisi tarvetta, mutta ajatukset elää omaa elämäänsä) mikä taas helpottaisi elämää. Kai se miehessäkin alkaa päällepäin näkymään käytöksessä jos kotona asiat ei ole hyvin, muuttuu pikkuhiljaa täysin reppanaksi. Töissäkin yleensä niin virkeä heppu muuttunut harmaaksi tahdottomaksi puurtajaksi... Tulipahan avauduttua, mutta elämä on.

Minulla kotona sama tilanne, puhuttu on, tilanne korjaantu vain lyhyeksi hetkeksi ja nyt ollaan taas oltu alkupisteessä pitkän aikaa. Itse kun yritän vihjailla ja tehdä aloitteita niin aina tulee pakit, lähinnä seksi elämä on meillä enää vaimon aloitteesta. Hänelle olen monta kertaa sanonut siitä että olen valmis vaikka joka päivä ja useasti mutta nykyään kerta kahdessa kk:ssa nykyään saa vain. Olen yrittänyt piristää ostamalla vaimolle seksikkäitä pikkuhousuja, muutama "lelukin" hommattiin jos sillä ois saatu piristystä mutta ei, aloitin kuntosalillakin käynnin vuosia sitten emännän mieliksi ja sekään ei ole kääntänyt kelkkaa, ikääkään ei ole kuin reilu 30. Lapsia on useampi ja lainaa joten se tekee erosta vähä hankalaa mutta ei tässä varmaan ole vaihtoehtoja koska ei ne lapsetkaan hyvin voi jos ei vanhemmatkaan. On se tuo henkinen "väkivaltakin" syövyttävää suhteessa kun ei voida "joustaa" siitä että molemmilla olisi hyvä olla suhteessa kun ei kuitenkaan isosta mutta todella tärkeästä asiasta kuitenkin on kyse.

Käyttäjä3474 kirjoitti:

Miksi seksi on parisuhteessa niin iso juttu, että pää hajoaa jos ei kuukauteen tai pariin saa? Sinkkunahan on ihan normaalia olla jopa vuosi ilman seksiä eikä siinä ole mitään erikoista. Vai onko teillä kaikilla ollut sinkkuaikananin fuckbuddyt, joiden kanssa olette harrastaneet seksiä monta kertaa kuussa?

Itse en oikein ymmärrä tuollaista seksikeskeisyyttä.. Onko kyse siitä, että se loukkaa niin pahasti ettei puoliso jatkuvasti halua? Miten te voitte haluta vuodesta toiseen koko ajan yhtä paljon? On ihan normaalia, että halut vaihtelevat varsinkin pikkulapsiperheessä. Mä en iltaisin edes jaksaisi touhuta mitään.

Onhan se sinkkuna mahdollista että vuosiin ei ole seksiä, tuollainen on paljon itsestä kiinni, jos ei anna = ei ole seksiä, jos ei etsi seuraa = ei ole seksiä. Osa kaipaa seksiä, osa ei näin se vaan menee. Naisten pitäisi se nyt vaan tajuta että vanhemmalla iällä miesten on vaikeampi saada se tanko nousemaan kun muoremmalla iällä joten kun se vielä toimii niin sen tuomista nautinnoista mielellään nauttisi niin paljon kuon mahdollista että sitten voi kuolin vuoteellaan tuumailla että olipas antoisa seksielämä ainaskin. Ja tuohon kysymykseen että illalla ei enää jaksa on huonoin tekosyy mitä voi keksiä, usein sängyssä mies tekee kaiken työn ja nainen makaa selällä joten tarviiko siinä naisen tehdä muka mitään ( muuta kuin maata ja ehkä nauttia?) itse olen väsyneenä jaksanut koska niistä harvoista kerroista kun vaimo haluaa niin olen hänen halujaan silloin halunnut tyydyttää (ja samalla omiaki kun kerta saa) niin pitää olla aika paha tilanne jos paikan tullessa joutuu kieltäytymään. Kyllä sen vaan et jos halut ei kohtaa niin elää väärän henkilön kanssa.

Joo, syksyllä tulee 3v naimisissa. Alkuun mies oli todella innokas ja tein erittäin selväksi että haluan asian myös jatkossa olevan näin. Nykyään ei edes suihinotto kiinnosta, ainakaan jos minä teen aloitteen. Kyselee mikä mua vaivaa, mut jos herra ei muka oikeesti tässä kohtaa tiedä sanomatta, niin ei tuu koskaan tietämään. Lisäksi haluan että hänkin haluaa minua ja olla lähelläni ilman käskemistä. Eikä ole siitä kiinni ettei tiedä. Tälläkin viikolla laitoin viestin ihan suoraan jotta tekee mieli. Ja toissa päivänä sanoin ihan suoraan. Meillä kännykkä ja tabletti sisältöineen vie voiton läheisyydestä/seksistä.

Odotan toista lastamme ja taitaa olla tämä parisuhde tässä. En halua elää katkeroituneena.

Haloo, kädet on keksitty!

Vierailija kirjoitti:

Aviomiehen avautuminen, koettakaapa kestää :)

Yhdessä jo reilut 10 vuotta ja seksiä ei sen aikana alkuhuuman jälkeen ole ollut kuin kerran vuodessa.

Lapsia meille on siunautunut 4, seksin määrän takia tuo jopa huvittaa (onnistumisprosentti huikealla tasolla).

Viimeisen 5 vuoden aikana seksiä ei ole ollut kertaakaan, vaimoa ei vain innosta moinen.

Myöskään läheisyyttä ei ole ollenkaan, vaimo ei pidä halailusta/läheisyydestä/suukottelusta ja kavahtaa kauemmas jos toinen edes hipaisee häneen.

Asiasta ei myöskään vaimo ala keskustelemaan, koska hänen mielestään mitään ongelmaa ei ole olemassa.

Kotityöt jaetaan, eli vaimo ei vain joudu "raatamaan", joten oletan olevani ns. hyvä isä/aviomies.

Petipuuhissahan on aina petraamisen varaa, mutta mitenpä tuotakaan "harjoittelee"!

Hankalinta asiassa on se, että itse joudun tukahduttamaan tunteeni ja en näe mitään ratkaisua tilanteeseen kun vaimo ei halua tehdä asialle mitään.

Ulkopuolista apua ei vaimo ala edes miettimään, kun eihän tässä ongelmaa olekaan. Henkisesti tämä on todella raskasta ja asia alkaa jo näkymään työväsymyksenä ja kiukutteluna/äksyilynä lapsia ja vaimoa kohtaan.

Erilaisia lähestymistapoja vuosien aikana olen jo koettanut minkään muuttaessa tilannetta ja näyttääkin, että ainoa keino on erota tai kärsiä seksittömässä ja läheisyydettömässä liitossa. Tosin tämäkin hankalaa, kuka nyt kykenee tukahduttamaan tunteitaan ja muuttamaan omaa luonnettaan.

Kommentoikaapa, olenko ainoa jolla tälläinen ongelma? Onko löytynyt ratkaisua vastaavissa tilanteissa?

Eroa nyt ihmeessä. On täysin järjetöntä tuhota elämänsä seksittömässä liitossa.

Sama tilanne, vaimoa ei vähääkään kiinnosta kun lapset oli saatu. Jos jotain harmittaa kuukausi, koittakaa ottaa pakit pari vuotta. Tai viisi. Tekisin mitä vain että saisin toisen edes kertomaan, miksi hän katsoo voivansa kieltää minulta tämän osan elämästä täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne, vaimoa ei vähääkään kiinnosta kun lapset oli saatu. Jos jotain harmittaa kuukausi, koittakaa ottaa pakit pari vuotta. Tai viisi. Tekisin mitä vain että saisin toisen edes kertomaan, miksi hän katsoo voivansa kieltää minulta tämän osan elämästä täydellisesti.

 Mulla oli sama tilanne, mutta päätin etten enää aio olla ilman seksiä. Jos vaimo ei halua, niin miksi mun pitäis olla ilman. Lähdin pois.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne, vaimoa ei vähääkään kiinnosta kun lapset oli saatu. Jos jotain harmittaa kuukausi, koittakaa ottaa pakit pari vuotta. Tai viisi. Tekisin mitä vain että saisin toisen edes kertomaan, miksi hän katsoo voivansa kieltää minulta tämän osan elämästä täydellisesti.

Muuta käyttäytymistä ja tekoja naista kohtaan niin naisen halut palaavat,

Jos sulla on vain seksi mielessä että pääsisit panemaan niin ei toimi koska nainen ei halua sinua.

Vierailija kirjoitti:

ja elän seksitöntä elämää,mutta se nyt kuuluu tähän elämäntilanteeseen.MUTTA sanoisin teille,jotka olette liitossa,jossa toine osapuoli on haluton,että sellaisessa tilanteessa pettäminen on mielestäni sallittua.Seksi kuuluu aikuisen ihmisen eläään,niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin mielessä,ja jos liitto on muuten toimiva ja hyvä,ymmärrän että sitä ei halua rikkoa vain yhden puuttuvan asian takia.

Minulla on laaja tuttavaverkosto,ja olen ihminen,jolle monet avautuvat asioistaan.Ja tuo seksittömyys on niin yleistä!Kivoilla,itsestään huolehtivilla ihmisillä.Pari tuttavaani on ratkaissut asiat hankkimalla korrektin suhteen jossa saavat haluilleen vastakaikua,ja näin pelastaneet myös avioliittonsa/suhteensa.Ja itse,joka tuomitsen pettämisen siis muuten,en tuomitse tällaista,koska jos toinen puolisoista lopettaa kaiken intiimin kanssakäymisen,on sekin yksipuolinen päätös ja petos.

Suhde onnistuu kyllä pitää hienotunteisesti salassa,eikä se silloin loukkaa ketään.Joten,go for it.

Kissanviikset, jos pitää pettää niin silloin on parempi, että eroaa reilusti ja etsii itselleen sitten sen sopivan petikumppanin. Pettäminen ei ole koskaan puolusteltua missään tilanteessa.

Minä lähdin lopulta, vuosien jälkeen. Mies tietää täsmälleen miksi. Hän ei ole etsinyt toista ja vaikuttaa ettei tahdo.

Itse löysin uuden miehen ja olen ollut hyvin onnellinen siitä että saan vielä elää aitoa ja tyydyttävää naisen elämää. Suosittelen!

Rakas ihminen voi olla ystävä eron jälkeenkin. Itselläni pakkoselibaatti oli kärsimystä. Väsyin olemaan itkuinen, vihainen ja pettynyt ja aina puutteessa.

Saan nyt parasta seksiä ikinä. Rakastuin enkä tiennyt, että näin hyvää olisi tulossa. Olemassakaan. Olen taas oma itseni, iloinen :)

Eroa en itkenyt. Itkinhän jo avioliitossani ahdistustani jatkuvasti salaa, vuosia jo ennen kuin päätökseni tein.

Eroaminen oli helpotus - paras päätös mitä olen tehnyt! Omatunto puhtaana sain sitten myöhemmin aloittaa tämän uuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Yli kaksikymmentä vuotta yhdessä. Kolme vuotta ilman läheisyyttä ja seksiä. Erota en halua, vain siksi että kaipaan läheisyyttä. Olen itsekkäästi päättänyt elää myös omaa elämääni. Tapasin miehen jolla vastaava tilanne. Helpotamme toistemme oloa kerran kuussa. Ei ole enään kiukkuinen olo ja arkea jaksaa kummasti.

Täällä sielunsisko. Mieheni potenssi aika nolla jo nelikymppisenä, nyt 63 ja 10 seksitöntä vuotta hänellä, mutta ei minulla. Suudelmasta sama 10 vuotta, ja kaikki luulee,et noi vasta onnellisia on

Minä elin alle kolmekymppisenä monta vuotta täysin seksittömässä parisuhteessa. Mies epäili olevansa aseksuaali. Minä yritin, jaksoin uskoa ja halusin päivittäin tilanteen parantuvan. Lopulta havahduin ettei kumpikaan ole onnellinen, minä hain huomiota muilta miehiltä (en pettänyt fyysisesti) ja mies sulkeutui. Se siinä oli pahinta, se oman itsetunnon näivettyminen.

Tapasin uuden, nykyisessä suhteessa seksiä on enemmän kuin riittävästi. Uskon että suurin ero on se että pohjimmiltaan eksäni ja minä emme sopineet yhteen. Keskusteluyhteyttä ei ollut kun mies ahdistui ja koki minun syyllistävän. Kaikesta pitää pystyä puhumaan, myös siitä seksistä. Kotityöt, lapset yms ajan puute on pelkkiä tekosyitä - seksille löytyy kyllä aika ja paikka jos sille halutaan löytää.

"Haluton" nainen täällä terve. Olen oikeasti sangen seksuaalinen, mutta kommunikaatio-ongelmat ovat lakastuttaneet tunteet joita tarvitsisin jotta seksi kiinnostaisi.

En luota mieheen, hän on mustasukkainen ja jättää minut pikkuhumalassa ollessaan kiukkuinen. Asia loukkaa, kun hän ei pyydä anteeksi tosissaan eikä tee mitään sen eteen, että näitä salamaeroja ei tapahtuisi. Jos minulla on jokin huoli tai murhe, hän helposti keskeyttää ja huokaa että eihän tollasta kannata murehtia. On myös seksuaalisesti aika konservatiivi ja kertonut kuinka minun (menneet) haluni olivat monelta osin hänestä sopimattomia.

Makasin hampaat irvessä hänen allaan vuoden, puolitoista, pari kk sitten sanoin että tähän kotityöhön en enää rupea. Kotityöstä sain jatkuvasti hiiva- tai vt-tulehduksen kun limakalvot hajoili vaivautuneesta ähellyksestä, aina kun oli lääkekuuri loppu alkoi rankuna ja taas mentiin. Nyt on sitten kriisi päällä, sen kerran kun joudun antamaan kättä, joudun jälkikäteen puhutteluun kun en tee sitä ja tätä ja olen ylipäänsä niin huono sängyssä.

Ei tämä tilanne varsinaisesti kenenkään syy ole, omakin syyni on kun otin aikanaan liian ei-tunteellisen miehen. Luulin että komea, kiltti, hyvätuloinen ja muutenkin unelmavävy takaisi onnen, katinkontit.

Seksi on enimmäkseen tunteita, haaveita, puhetta ja toisesta huolenpitämistä, haluttomuutta tulee kyllä jos ei tunteita jaksa setviä.

6 vuotta yhessä, mies 15 vuotta vanhempi. Seksiä tosi vähän viimeisen kahden-kolmen vuoden aikana, tänävuonna 1 kerta. Itse olen 25w, eli ei mitää ikäloppuja olla.. itsellä yksinkertaisesti halut kadonneet kun mies on huono sängyssä, olen yrittänyt kyllä kertoa mistä tykkäisin mutta ei.. mies ei ole koko seurusteluaikanamme tehnyt kuin muutaman kerran aloitteen seksiin. Enpä tee enää minäkään.

kl kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli kaksikymmentä vuotta yhdessä. Kolme vuotta ilman läheisyyttä ja seksiä. Erota en halua, vain siksi että kaipaan läheisyyttä. Olen itsekkäästi päättänyt elää myös omaa elämääni. Tapasin miehen jolla vastaava tilanne. Helpotamme toistemme oloa kerran kuussa. Ei ole enään kiukkuinen olo ja arkea jaksaa kummasti.

Täällä sielunsisko. Mieheni potenssi aika nolla jo nelikymppisenä, nyt 63 ja 10 seksitöntä vuotta hänellä, mutta ei minulla. Suudelmasta sama 10 vuotta, ja kaikki luulee,et noi vasta onnellisia on

Olemme yksilöllisiä. Mun mies 63v ja on liiankin viriili. Seksiä vaikka päivittäin, eikä mitään ongelmaa.

Kenenkään ei pitäisi jäädä ilman seksiä, eikä myös molemminpuolista tyydytystä. Jos nainen ei saa orgasmia edes joskus alan ymmärtää, ettei seksi kiinnosta.

Yhdessä oloon kuuluu hellyys, suudelmat, suukot, toistensa arvostaminen kehuineen ja huomionsoituksineen. Kaiken kruunaa toimiva molempia tyydyttävä seksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja elän seksitöntä elämää,mutta se nyt kuuluu tähän elämäntilanteeseen.MUTTA sanoisin teille,jotka olette liitossa,jossa toine osapuoli on haluton,että sellaisessa tilanteessa pettäminen on mielestäni sallittua.Seksi kuuluu aikuisen ihmisen eläään,niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin mielessä,ja jos liitto on muuten toimiva ja hyvä,ymmärrän että sitä ei halua rikkoa vain yhden puuttuvan asian takia.

Minulla on laaja tuttavaverkosto,ja olen ihminen,jolle monet avautuvat asioistaan.Ja tuo seksittömyys on niin yleistä!Kivoilla,itsestään huolehtivilla ihmisillä.Pari tuttavaani on ratkaissut asiat hankkimalla korrektin suhteen jossa saavat haluilleen vastakaikua,ja näin pelastaneet myös avioliittonsa/suhteensa.Ja itse,joka tuomitsen pettämisen siis muuten,en tuomitse tällaista,koska jos toinen puolisoista lopettaa kaiken intiimin kanssakäymisen,on sekin yksipuolinen päätös ja petos.

Suhde onnistuu kyllä pitää hienotunteisesti salassa,eikä se silloin loukkaa ketään.Joten,go for it.

Kissanviikset, jos pitää pettää niin silloin on parempi, että eroaa reilusti ja etsii itselleen sitten sen sopivan petikumppanin. Pettäminen ei ole koskaan puolusteltua missään tilanteessa.

Noin on. Ensin pitää erota eikä istua kahdella tuolilla.

Tätähän tämä taas. Toisilla käytännössä täysin seksitön suhde ja toisilla vain liian vähän.  Mutta perustunteet ja "henkinen raskaus" on samankaltaista.

Itsellä on tilanne, että seksi on välillä kerran viikkoon ja välillä kerran kahteen viikkoon ja välillä kerran kuukauteen.  Eli itse koko ajan on se, joka haluisi enemmän ja odottaa kiltisti milloin toinen katsoo "kykenevänsä" seksiin. 

Sen verran suhteella on ikää,  että tietää, ettei puhuminen auta. Siitä on seurauksena keskustelu siitä, että tulee "paineita" toiselle osapuolelle eikä mikään muutu tai sitten viikon-kuukauden piristys ja sitten lopahtaa tai jopa tulee takapakkia ja kuin sattumalta vähintään se kuukauden tauko sitten. 

Se odotus on vaan välillä henkisesti helvetin raskasta. Ja jos sitä seksiä on, niin onnellisuus haihtuu puolessa päivässä, kun tulee ne ajatukset, että tässä tämä sitten oli muutamaksi viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

jos ero ei ole ratkaisu etsikää seksiä ja läheisyyttä muualta. se tekee ihmiselle hyvää. älkää kiletäkö omia halujanne jonkun toisen vuoksi.

suhde kannattaa olla luotettavan henkilön kanssa joka on itse samanlaisessa tilanteessa.

läheisyyden kaipuuta ja seksin puutetta kärsin kinäkin, pari sivujuttua on ollut, ne on helpottaneet vähän mutta kaipaisin pitempää suhdetta jonkun ihanan miehen kanssa.

tämä ongelma on yleinen ja hyvä kun asiasta puhutaan.

Mutta tämä ei toimi jos mies haluaa 25-vuotiaana enemmän kuin nainen? Silloin mies on sika joka pettää.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän tämä taas. Toisilla käytännössä täysin seksitön suhde ja toisilla vain liian vähän.  Mutta perustunteet ja "henkinen raskaus" on samankaltaista.

Itsellä on tilanne, että seksi on välillä kerran viikkoon ja välillä kerran kahteen viikkoon ja välillä kerran kuukauteen.  Eli itse koko ajan on se, joka haluisi enemmän ja odottaa kiltisti milloin toinen katsoo "kykenevänsä" seksiin. 

Sen verran suhteella on ikää,  että tietää, ettei puhuminen auta. Siitä on seurauksena keskustelu siitä, että tulee "paineita" toiselle osapuolelle eikä mikään muutu tai sitten viikon-kuukauden piristys ja sitten lopahtaa tai jopa tulee takapakkia ja kuin sattumalta vähintään se kuukauden tauko sitten. 

Se odotus on vaan välillä henkisesti helvetin raskasta. Ja jos sitä seksiä on, niin onnellisuus haihtuu puolessa päivässä, kun tulee ne ajatukset, että tässä tämä sitten oli muutamaksi viikoksi.

Loistavaa että naiset pääsevat nuorten miesten sielunmaisemiin edes sitten 40v iässä.

Silloinhan teille riitti kahdesti kuussa oikein hyvin, mies olisi ollut valmis kaksi kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän tämä taas. Toisilla käytännössä täysin seksitön suhde ja toisilla vain liian vähän.  Mutta perustunteet ja "henkinen raskaus" on samankaltaista.

Itsellä on tilanne, että seksi on välillä kerran viikkoon ja välillä kerran kahteen viikkoon ja välillä kerran kuukauteen.  Eli itse koko ajan on se, joka haluisi enemmän ja odottaa kiltisti milloin toinen katsoo "kykenevänsä" seksiin. 

Sen verran suhteella on ikää,  että tietää, ettei puhuminen auta. Siitä on seurauksena keskustelu siitä, että tulee "paineita" toiselle osapuolelle eikä mikään muutu tai sitten viikon-kuukauden piristys ja sitten lopahtaa tai jopa tulee takapakkia ja kuin sattumalta vähintään se kuukauden tauko sitten. 

Se odotus on vaan välillä henkisesti helvetin raskasta. Ja jos sitä seksiä on, niin onnellisuus haihtuu puolessa päivässä, kun tulee ne ajatukset, että tässä tämä sitten oli muutamaksi viikoksi.

Ei hyvänen aika. Ei ole koskaan tullut mieleen, että se kumppani ei ihan oikeasti tule koskaan haluamaan enempää - ainakaan sinua? Ei tule! Jos seksi on sinulle tärkeää, ja perustat suhteen sille, vaihda kumppania.