Seksitön avioliitto - henkisesti raskasta

[quote author="Vierailija" time="12.01.2013 klo 09:47"]Miehellä on aina ollut kiinnostus seksiin vähäistä, mutta nykyään emme käytännössä harrasta sitä ollenkaan. Olen pitänyt itseni kunnossa, olen nätti ja aktiivinen ihminen ja saan helposti miehet kiinnostumaan itsestäni. Omaa miestä nyt vaan ei kiinnosta.


Ja mitään ratkaisua asiaan en ole keksinyt. Erotakaan en haluaisi.
[/quote]
"Tiedät hyvin varmaan, mihin tällainen johtaakaan, tyttöporukalla, laivalla Tallinnaan, vedät hirveät perseet, raahat jonkun sun hyttiin..."

Läheisyys ja seksi eivät ole sama asia eli läheisyyttä pitäisi olla ilman seksiäkin. Kaikissa pitkissä parisuhteissa tulee "kuivempia kausia", mutta jos seksittömyys tarkoittaa sitä, että ei ole minkäänlaista läheisyyttä, ollaan todella heikoilla jäillä. Syntyy helposti noidankehä, jossa väliaikainen haluttomuus johtaa vieraantumiseen, joka taas lisää haluttomuutta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 08:00"]Meillä loppui myös seksi, kolmeen vuoteen oisko 2 kertaa. Mies urheilee paljon, keskittyy osakekurssien seuraamiseen jne. Sanoo että ei ole kovin seksuaalinen, välillä vika on minussa kun päästin lihomaan itseni.Olen ihan normipainoinen, mutta sitäpä on hyvä käyttää aseenakin. 

Ajattelee että talouden turvaaminen ja ulkomaan matkat riittävät parisuhteen ylläpitoon. Onneksi 3 vuotta sitten tapasin erään jonka kanssa käymme silloin tällöin kammarin puolella:) 

Harkitsen eroa nyt kuinkahan monetta kertaa.

 
[/quote]

Kauanko olette olleet yhdessä?

Toinen voi olla aseksuaali tai myös homoseksuaali. Tunnen mm. naisia, jotka alkoivat haluta seksiä kun ymmärsivät kiinnostuksensa toisiin naisiin. Aseksuaali ei varmaankaan koe että seksittömässä liitossa olisi ongelmia, eikä tuo ominaisuus tule muuttumaan.

Avoin suhde olisi yksi ratkaisu.

Vaimosi ei ole pihtari, vaan aseksuaali. Keskustelkaa asiasta ja hakekaa tietoa yhdessä ja erikseen. Vaimosi voi kärsiä tilanteesta kuten sinäkin miettien mikä hänessä on vialla. Englanniksi löytyy aven ja facebookissa on omat ryhmänsä. Sitten suomenkielellä on http://aseksuaalit.net/

http://www.asexuality.org/home/

Kerronpa minäkin jotain. Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 46 vuotta ja seksi on kuulunut liittoomme. Olen ollut aina seksuaalisesti halukas nainen. Nyt, kun ajattelen mennyttä, ehkä jopa se halukkaampi puolisko.

Sitten aktit harvenivat vähitellen, mikä tietenkin on luonnollista. Mutta sitten ne loppuivat kokonaan, eikä mitään hellyyden osoituksiakaan ole. Mieheni  koskaan ole osannut olla muuten vaan lähellä. Ymmärrän kyllä paljon mistä johtuu. Melkein viisi vuotta kärvistelin ilman seksiä. Ensin ei tuntunut niin pahalta, kun oli muuta ongelmaa ninittäin sairastuin parantumattomaan, mutta en tappavaan sairauteen, joka ei ensipelästyksen jälkeen paljonkaan rajoita elämääni. Aloin puhumaan miehelleni seksittömyydestä ja omista tarpeistani ja kysyin myös hänen tarpeistaan. Hän vastasi, että on tullut vanhaksi, en hyväksynyt sitä. Hänellä oli todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen pohjalta kyllä ymmärsin, mutta sekin oli nyt hoitotasolla. Puhuin taas ja hän vastasi, että ei hän voi, kun olen sairas. Sanoin vielä, että eihän se sukupuolisuutta haittaa ja vian täytyy olla sun korvies välissä. Patistin hänet vielä testosteronitestiin ja tulos oli viitearvoissa, mutta siellä alapäässä. Testeihin määrännyt lääkäri oli sitä mieltä, että vaatii tarkempia tutkimuksia ja ehkä hoitoakin. Mieheni ei kuitenkaan päässyt tälle lääkärille ja toinen lääkäri oli sitä mielt,ettei mitään toimenpiteitä tarvita. Mieheni jopa tuntui olevan iloinen siitä. Minulla oli kova kaipuu läheisyyteen ja seksiin, mutta kotona tehtiin selväksi, että se oli nyt siinä. Niinpä tein päätöksen hakea sitä muualta. Vaikka olen yli kuudenkymmenen olen edelleen halukas ja seksuaalinen nainen. Nyt minulla on vakikumppani, jonka kanssa tyydytän seksitarpeeni. Hän on vapaa ihminen, mutta ei halua vakisuhdetta. Meillä on hyvää seksiä ja olen nyt levollinen ja iloinen ihminen, sellainen mikä oen ollutkin,kun voin myös sitä puolta itsessäni tyydyttää.

Miksikään ohjenuoraksi en tätä tarkoita, tämä on vain oma ratkaisuni ja sopii minulle hyvin.

Et ole ainoa joka elää seksittömässä avioliitossa. Mä olen ollut alkuhuuman jälkeen monta vuotta samanlaisessa avioliitossa. Pettääkään ei voi. Olen huomannut muuttuneeni kylmäksi ja halveksivaksi ihmiseksi. Ja syy on läheisyyden puute. Ja ns kuollut makuuhuone. Onko tää elämää. ei ole . Pitää keksiä joku apu asiaan. Tsemppiä.

20 vuoden liitto. Lapsia kolme. Miehellä aina haluja seksiin. Meikäläisellä aaltomaisesti. Välillä kiinnostaa ja haluttaa jatkuvasti ja toisinaan ei vähääkään.

Tässä meni varmaan toista vuotta etten tuntenut mitään kipinää. Seksiä kyllä oli ehkä noin kerran viikkoon, mutta ei tuntunu millekään. Jotenkin mies jopa tuntui vastenmieliseltä. Ei arjessa, mutta seksissä.

Sitten taas kipinä iski ja olen päässyt seksin makuun. Ei nyt joka kerta ole suurta hekumaa, mutta sentäs aina välillä.

Todella harvoin olen kieltäytynyt, jos miestä haluttaa. Mutta näinkin on tapahtunut. Mutta ylipäätään olen sitä mieltä, että avioliittolupaukseen kuuluu myös fyysinen puoli. Ei vain ruonlaitto ja lastenhoito ja halit sillon tällön.

Jos ei liitto toimi, niin jokainen toimii sitten omalla lailllaan. Mitäpä sitä koko elämäänsä odottamaan todetakseen, juna meni jo. Kyyti jäi saamatta.

Mä olin tuollainen vaimo, ja ainut syy siihen - en rakastanut tai halunnut miestäni.

Lähde. Tuo ei tule muuttumaan mihinkään.

Hei.

Meillä sama homma. Seksiä ei varmaan ole ollut pariin vuoteen. Olen ottanut tämän esille joitakin kertoja. Vastaukset ovat olleet ettei huvita tai on mulla reikä. Ok. Se vissiin on avioliiton tarkoitus.. Ja itselle tulee aika mahtava olo..

Meillä on lapsia, naimisissa 15v.

-Mies

Me ollaan oltu naimisissa 11 vuotta (1 lapsi) ja olemme mieheni kanssa tiimi. Siis sellainen pari, etten voisi ikinä kuvitellakaan elämääni ilman miestäni. Hän on minun tuki ja turva, jaksaa kannustaa ja lohduttaa.

Seksi ei vaan kuulu meidän elämään, tai ainakaan elämään yhdessä. Tämä johtuu minusta, en yksinkertaisesti ole halunnut miestäni sillä tavalla enää vuosiin. Eikä miehenikään suuremmin tee aloitteita tai toimi niin, että tuntisin itseni kovin seksikkääksi. Surullista, tiedän. Seksiä on ehkä kerran, kaksi vuodessa.

Mutta onhan minulla haluni... Olenkin siis hakenut tyydytykseni muualta jo vuosia. Se, että saan harrastaa kunnon seksiä himoitsemani miehen kanssa, tekee minusta arjessa levollisemman, onnellisimman, omassa mielessäni jopa paremman. Seksikumppanit ovat kavereitani, ja hekin ovat tahoillaan parisuhteissa. Mitään tunnesiteitä ei luoda, kunnioitamme ja arvostamme toinen toistamme. Tiedän, että petän puolisoani ja olen siinä mielessä hirveä ihminen. Mutta liittoamme en halua rikkoa, rakastan miestäni.

Olenkin miettinyt, että nostaisin kissan pöydälle ja tarjoaisin hänelle samaa vaihtoehtoa - seksin hakemista muualta, turvallisesti kuitenkin. Tämä olisi mielestäni reilua häntä kohtaan. Voisikohan tällainen toimia?

Tuttu tunne. Suhteemme alkuhuuma oli aivan mieletön. En ollut aikaisemmin kokenut sellaista. Ja rakastuin siihen nopeasti. Ihmettelin voiko sellaista ollakkaan, mutta avioliittoa suunnitellessamme asia muuttui. Ja muutamaa päivää ennen papin aamenta. Naisen kysyi ohimennen. Olenko valmis seksittömään avioliittoon. Ja mietin että heitti vitsinä moisen. Ja sanoin että joo. Heti papin aamenen jälkeen seksi hiipui. Aina oli jotain selityksiä. Nyt sitä seksittömyyyttä on jatkunut yli 2.5 vuotta. Mietin jopa eroa. Tai toista nasta. Mielipiteitä kaivaten. Läheisyys ja hellyys on tapettu tälläisellä toiminnalla.

Pahinta on kun vaimo haluaa seksiä ainoastaan lisääntymismielessä.

Pahinta mielestäni on se, kun kerta toisensa jälkeen tulee torjutuksi. Sitä alkaa kokea itsensä rumaksi ja epähaluttavaksi. Aikani yritin tehdä aloitteita mutta kun toinen ei koskaan jaksa tai tv:stä tulee tärkeä ohjelma, niin antaapa olla. Paska fiilis, avioliitto kaikin puolin lopussa. Kun vain saisin etsittyä asunnon ja eron vireille. Yksinkin olisi parempi kuin tässä liitossa.

Miksi seksi on parisuhteessa niin iso juttu, että pää hajoaa jos ei kuukauteen tai pariin saa? Sinkkunahan on ihan normaalia olla jopa vuosi ilman seksiä eikä siinä ole mitään erikoista. Vai onko teillä kaikilla ollut sinkkuaikananin fuckbuddyt, joiden kanssa olette harrastaneet seksiä monta kertaa kuussa?

Itse en oikein ymmärrä tuollaista seksikeskeisyyttä.. Onko kyse siitä, että se loukkaa niin pahasti ettei puoliso jatkuvasti halua? Miten te voitte haluta vuodesta toiseen koko ajan yhtä paljon? On ihan normaalia, että halut vaihtelevat varsinkin pikkulapsiperheessä. Mä en iltaisin edes jaksaisi touhuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ap. on varmaan mun mies.

Meillä ei ole ollut seksiä moneen vuoteen. Ja kun sitä ei ole ollut moneen muoteen, niin sen aloittaminen on aina vain vaikeampaa. Lisäksi, mies ei ymmärrä ollenkaan, että kaikki läheisyys, kosketus tai pienikin hipaisu ei tarkoita seksiä. Meillä on sitten läheisyyskin loppunut.

Ja kun aamusta iltaan kuuntelee toisen mäkätystä ja nalkutusta, niin miten voi edes se nalkuttaja kuvitella, että illalla sitten yhtäkkiä olisikin kaikki ok ja unohdettu ja seksi kiinnostaisi hänen kanssaan? Ei vaan kiinnosta. Se haluttomuus ei ole koskaan yhdestä asiasta kiinni eikä varsinkaan mistään kotitöiden jakamisesta. Ihan sama vaikka se toinen tekisi kaikki kotityöt, mutta jos hän siinä samalla nalkuttaa ja naputtaa koko ajan jostain, niin kuka sellaisesta jaksaa innostua?

Moni pari olisi varmasti jo eronnut meidän tilanteessa. Meitä pitää joku ihme voima yhdessä. Vaikea sanoa onko se rakkaus, ei varmaan, mutta mikä sitten? Ystävyys? Varmaan se, vaikka se ystävyyskin on välillä niin ja näin.

Näin juuri. Minua ahdisti eksän kanssa juuri tuo, että kaikki läheisyys tarkoitti hänelle seksiä. Ja kun seksiä oli vähän (lapsen syntymän jälkeen, kun oli paikat kipeät ja väsytti), joka hipaisunkin olisi pitänyt johtaa seksiin. Ei voinut istua vierekkäin sohvalla ilman, että mies alkoi hiplata vihjailevasti tai jopa kysyi suoraan, että miten ois. Sitten ihmetteli miksen halunnut enää mitään läheisyyttä. No varmaan siksi, että tunsin olevani pelkkä pillu ja kodinhoitaja.

Jos ap haluat kuitenkin jatkaa parisuhdetta vaimosi kanssa,ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin keskustella hänen kanssaan asiasta. Kerro vaimollesi,miltä sinusta tuntuu. Älä syytä häntä mistään,koska sillä tavalla saat hänet vain puolustuskannalle. Kerro,että olet tästä seksittömyydestä äärimmäisen ahdistunut. Ilmeisesti et halua pettää vaimoasi. Avioliittoon kuuluu seksi. Jos sitä ei ole, olette vain kämppiksiä.

Itsellä vähän sama tilanne, ei seksiä eikä läheisyyttä.

Puhuttu on, tai minä ole murheeni kertonut vaimolleni. Tästä sitten olen saanut ruikuttajan maineen.

En vain tajua miten saisin asian muuttumaan. Avautumiseni tai avautumatta jättämiseni ei ole tuonut mitään muutosta. Todennäköisesti vaimoni kärsii jonkin sortin masennuksesta ja haluaisi etäisyyttä minuun.

Ymmärränkin että etäisyys tietyissä asioissa ok, esimerkiksi etten tuppaudu joka paikkaan tarjoamaan seuraani missä seuralaisena voi toimia kaveri tms..

Mutta jos olet avioliitossa niin eikö läheisyys ja seksi yleensä tehdä puolison kanssa? En mielelläni rypisi itsesäälissä, mutta tämä tilanne ajaa hulluuden partaalle. En vain kelpaa vaimolleni tai saa häntä enää himoitsemaan itseäni. Ja hän ei sano asiasta mitään, aivan kuin tämä olisi normaalia! Tämä ahdistus vaikuttaa jo työntekoonkin, päivät menee miettiessä että taas illalla joudun menemään kotiin samaan paskaan.

Ero tuntuu raskaalta ajatukselta, mutta olen alkanut miettimään kun tämä elämä ei näytä muuttuvan kämppäkaveriudesta mihinkään että pitäisikö alkaa tutkimaan tarjontaa avioliiton ulkopuolelta. Jos löydänkin mukavan nettiflirttailu kohteen tms., mutta sekin tuntuu pettämiseltä.... Kai mies saa kaivata avioliitossa sitä että vaimo taistelee miehestään? Säälittävyyksiin mennyt tämä oma vatvominen jo, viisaampi ja rohkeampi olisi jo lähtenyt. Raskasta sanoa tämäkin, mutta varmasti saisin niin paljon tyydyttävämmän kumppanin jos lähtisin. Nyt en saa oikeastaan mitään tästä suhteesta, sitä vain toivoo että huomenna asiat taikaiskusta muuttuu. Ja jos kysyn vaimota haluaako hän että lähden, niin vastaus on tyyliin jokainen tekee mitä haluaa. Aivan älytön vastaus, eli minä olen periaatteessa ilmaa hänelle.

Seksittömyys ja jatkuva torjunta saanut myös ajatukset sille tasolle, että sitä pelkää (tai toivoo että saa syyn erota) että vaimolla on toinen tai viritykset menossa. Jos kotona asiat olisi hyvin (seksit, läheisyys) niin tuollaiset ajatukset katoaisi samantein, siinä tapauksessa ei mitkään miestuttavuudet tms. häiritsisi ollenkaan, ei tarvisi epäillä jatkuvasti (vaikka muutenkaan ei olisi tarvetta, mutta ajatukset elää omaa elämäänsä) mikä taas helpottaisi elämää. Kai se miehessäkin alkaa päällepäin näkymään käytöksessä jos kotona asiat ei ole hyvin, muuttuu pikkuhiljaa täysin reppanaksi. Töissäkin yleensä niin virkeä heppu muuttunut harmaaksi tahdottomaksi puurtajaksi... Tulipahan avauduttua, mutta elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama tilanne, ei seksiä eikä läheisyyttä.

Puhuttu on, tai minä ole murheeni kertonut vaimolleni. Tästä sitten olen saanut ruikuttajan maineen.

En vain tajua miten saisin asian muuttumaan. Avautumiseni tai avautumatta jättämiseni ei ole tuonut mitään muutosta. Todennäköisesti vaimoni kärsii jonkin sortin masennuksesta ja haluaisi etäisyyttä minuun.

Ymmärränkin että etäisyys tietyissä asioissa ok, esimerkiksi etten tuppaudu joka paikkaan tarjoamaan seuraani missä seuralaisena voi toimia kaveri tms..

Mutta jos olet avioliitossa niin eikö läheisyys ja seksi yleensä tehdä puolison kanssa? En mielelläni rypisi itsesäälissä, mutta tämä tilanne ajaa hulluuden partaalle. En vain kelpaa vaimolleni tai saa häntä enää himoitsemaan itseäni. Ja hän ei sano asiasta mitään, aivan kuin tämä olisi normaalia! Tämä ahdistus vaikuttaa jo työntekoonkin, päivät menee miettiessä että taas illalla joudun menemään kotiin samaan paskaan.

Ero tuntuu raskaalta ajatukselta, mutta olen alkanut miettimään kun tämä elämä ei näytä muuttuvan kämppäkaveriudesta mihinkään että pitäisikö alkaa tutkimaan tarjontaa avioliiton ulkopuolelta. Jos löydänkin mukavan nettiflirttailu kohteen tms., mutta sekin tuntuu pettämiseltä.... Kai mies saa kaivata avioliitossa sitä että vaimo taistelee miehestään? Säälittävyyksiin mennyt tämä oma vatvominen jo, viisaampi ja rohkeampi olisi jo lähtenyt. Raskasta sanoa tämäkin, mutta varmasti saisin niin paljon tyydyttävämmän kumppanin jos lähtisin. Nyt en saa oikeastaan mitään tästä suhteesta, sitä vain toivoo että huomenna asiat taikaiskusta muuttuu. Ja jos kysyn vaimota haluaako hän että lähden, niin vastaus on tyyliin jokainen tekee mitä haluaa. Aivan älytön vastaus, eli minä olen periaatteessa ilmaa hänelle.

Seksittömyys ja jatkuva torjunta saanut myös ajatukset sille tasolle, että sitä pelkää (tai toivoo että saa syyn erota) että vaimolla on toinen tai viritykset menossa. Jos kotona asiat olisi hyvin (seksit, läheisyys) niin tuollaiset ajatukset katoaisi samantein, siinä tapauksessa ei mitkään miestuttavuudet tms. häiritsisi ollenkaan, ei tarvisi epäillä jatkuvasti (vaikka muutenkaan ei olisi tarvetta, mutta ajatukset elää omaa elämäänsä) mikä taas helpottaisi elämää. Kai se miehessäkin alkaa päällepäin näkymään käytöksessä jos kotona asiat ei ole hyvin, muuttuu pikkuhiljaa täysin reppanaksi. Töissäkin yleensä niin virkeä heppu muuttunut harmaaksi tahdottomaksi puurtajaksi... Tulipahan avauduttua, mutta elämä on.

Eiköhän tämäkin suhde ole jo selvää pässinlihaa. Vaimosi on kirjautunut ulos tuosta hotellista aikoja sitten, miksi sinä vielä viivyt?

Tervetuloa vuoteen 2016! Seksi on menneen maailman juttuja. Ainakaan parisuhteeseen ei seksi enää nykyään kuulu.